Jangas walesinspringerspanielit

Täplän ja Mantelin kuvatervehdys

2012-01-27T18:57:00.000+02:00

Viikolla oli iloinen yllätys sähköpostissa. sain aivan ihastuttavia kuvia Täplästä (Jangas Behaving Badly) ja Mantelista (Jangas Dimples). Täplä viettää 8-vuotiaan oikeudella huolettomia eläkepäiviä ja Mantelikin on kaikeksi onneksi pysynyt terveenä selän selkämuutoksesta huolimatta. Katsokaa ja nauttikaa kuvista, suuren suuri kiitos Nummelinin perheelle ja eritoten Amandalle!

Vrum (Manteli)

Täplä ja tyttärensä Manteli

Kuin äiti ja tytär

Kukkulan kuningatar (Täplä)

Manteli

Manteli (yksi suosikkikuvistani)

Täplä

Lisää kisailua

2012-01-22T16:08:00.001+02:00

Tänään jatkettiin kisailua Vuokkoset Areenalla. Dante eli Jangas Even-Stevens ja Viivi saivatkin ekalta agilityradalta ihan mukiinmenevän tuloksen 5 vp ja yliaikaa yhden kiellon korjaamisesta. Danten toinen rata ja Raisan radat päättyivät hylkyyn. Kaikilla radoilla oli taas aika selvää, että ohjaaja voi katsoa itseään peiliin. Danten rata on videolla eikä siitä oikein pysty päättelemään mistä hylky tuli (jollei rataa tuntenut), niin hienosti Dante totteli ohjausta ja Viivi tsemppasi loppuun asti. Josko jossain vaiheessa saisin tuon videon nettiin asti.

Minulla aamu alkoi hieman epäonnisesti, kun aamulla heräsin juuri ennen seitsemää ja katsoessani puhelimen kelloa, tajusin asentaneeni herätyksen, mutten ollut tallentanut sitä eikä kello tietystikään ollut soinut. Onneksi kisat olivat lähellä ja ehdin vielä kisapaikalle puoli kahdeksan maissa, mutta hieman stressaantuneena ja viime tingassa. Myös Raisu oli aikamoisella ärripäällä ollessani itse hermostunut, etenkin kun lähdimme ensimmäisten joukossa eikä aikaa jäänyt oikein kunnolla koiran hakuun autosta erikseen. Lottekin oli mukana, kun Niina kävi hakemassa sen Ojangosta mökkeilemään. Radalla Raisa oli pätevä ja luki hyvin (väärää) ohjaustani, joka johti hylkäykseen. Kepit ja kontaktit sujuivat hyvin ja lähdössä istuttiin kiltisti. Neitihän ei jää radalla kyselemään, vaan lukitsee heti esteet sen mukaan mihin napani osoittaa ja miten sitä käskytän. Raila-coachilta tuli heti kommenttia, että saisin olla skarpimpi ohjaamisessani enkä vaan lähettää koiraa epämääräisesti. Kyllä kouluttajaa kannattaa kuunnella ja oikeassahan hän (taas) on. Se loppuun asti ohjaaminen ja tarkkuus oli hieman hakusessa tänään.

Ellalle hyviä tuloksia agilityssä

2012-01-21T21:29:00.001+02:00

Tänään vietettiin HSKH:n Vuokkoset Areenan avajaisia ja mukana olivat kasvateistani kisaamassa Ella ja Lotte. Lotten kanssa harjoittelu on nyt Sannan perheineen matkustellessa kaukomailla jäänyt kolmeen treenikertaan kanssani, onneksi olen saanut Lottea lainata treeneihin, kun ne Waden kanssa ovat hoidossa Niinalle. Näistäkin kaksi treeniä tehtiin viime torstaina ja eilen perjantaina. Lotten eli Jangas Elin Kelin Klot kanssa on erittäin kiva kisata, vaikka tiesinkin, että kepit ovat vielä hieman raakileet ja todella haasteelliset ohjatessani koira oikealla puolella ja/tai vaikeasta kulmasta sisään kepeille. No, Kari Jalosen kummallakin radalla kepit olivat 90 asteen kulmassa edelliseen ja sillä tavoin, että ne olisi ehdottomasti kannattaanut suorittaa ns. väärältä puolelta. Kepeillä oli kuitenkin edelliskertaa vähemmän kiertämistä, vaikkei niitä onnistuneiksi voikaan sanoa. Eka kerralla tosin ihan itse työnsin koiran väärästä keppivälistä sisään. Lisää treeniä siis kaivataan kipeästi (meille kummallekin yhdessä). Eka radalta hylkäys tulikin kepeiltä, joka oli kolmanneksi viimeisin este, toisella radalla minun oli taas hankala pysyä pystyssä ja kaaduttuani kolmannella esteellä rähmälleni, ehti neiti jo tehdä väärän radan. Kuitenkin Lottiksen kanssa kisaamisesta jäi oikein kiva mieli :)

Siskotyttä Ella eli Jangas Elli-Velli ohjaajansa Tiinan kanssa pistikin huomattavasti paremmaksi. Heillä kyseessä oli vasta kuudes ja seitsemäs kisa ja tuloksena kummaltakin radalta oli 5 virhepistettä kepeiltä ja niiden korjaamisesta tuli hieman yliaikaa :) Radat olivat kuitenkin eheät ja todella kivat katsella, vaikkei Ella ihan kovimmassa vauhdissa ollutkaan. Tällä menolla nollaulos on koirakolle vain ajan kysymys. Hyvää työtä!!

Katin pojanpoika Nemo alias Ginseng osallistui emäntänsä Anun kanssa ekoihin kisoihinsa ja vaikkei vielä tulosta tullutkaan, saivat he vauhdikkaat ja iloiset radat tehtyä. Talvitreeneissä saadaan taas paneutua keppeihin ja keppikulmiin, kun ne on jätetty hieman pienemmälle huomiolle loppusyksystä ja sen kyllä huomaa...

Oman seuran halli on ihanan valoisa ja tilava, mattopohjaa ei kaatumisestani huolimatta voi syyttää huonoksi ja lämpötilakin on miellyttävä noin + 10 astetta. Huomenna jatketaan kisailua heti aamusta, kyllä noissa puitteissa kelpaa kisailla. Etenkin kun matkaa hallille on vain 20 minuuttia kävellen ja viitisen minuuttia autoillessa.

Ellan blogista (linkki oikealla olevassa valikossa) löytyy vieläpä videoaineistoakin päivän kisoistakin. Käykäähän kurkkimassa.

Myöhästyneet 8-vuotis synttärionnittelut C-pentueen pojille!!

2012-01-16T19:40:00.000+02:00

Voi ei, huomasin juuri, että tammikuun alussa mielessä ollut C-pentueen syntymäpäivä oli ihan unohtunut blogista. Onneksi olkoon 8-vuotiaille Aksulle, Elvikselle, Pyrylle ja Hemulille!! Olitte kyllä muuten ajatuksissani :)

Kati-äiti lähettää myös onnittelut pojilleen. Mummeli on taas hyvässä vedossa, kun homeopaattiset valmisteet ovat tehonneet, kivut poissa ja taas saa Sebastian halailla Katinkaa :) Kiitos naturopaatti-Tainalle, että saimme vielä miellyttävää jatkoaikaa Katin kanssa. Beritiä lainatakseni on ihana katsoa walesivanhusta, joka näyttää aivan siltä, kuin olisi työntänyt päänsä Anni Helena-pussiin.

Kaspian In Memorian

2012-01-15T18:01:00.000+02:00

Vastaanotin torstaina järkyttäviä uutisia, jotka saivat minut todella surulliseksi, pettyneeksi ja turhautuneeksi. Vasta 1 vuoden ja 4 kuukauden ikäinen Kaspian (Jangas Foxglove) oli lopetettu tiistaina 10.1 ilmeisesti käytösongelmien vuoksi.

Itse olen viimeksi tavannut Kaspianin 8 kuukauden iässä toukokuussa, jolloin se oli agilitytreeneissä murrosikäiseksi hyvin keskittyvä, varsin osaava ja innokas tekijä. Pentueensa muiden koirien tavoin se oli aina tavatessamme hyvin sosiaalinen niin ihmisiä kuin koiriakin kohtaan. Valitettavasti toukokuun alun jälkeen en ole useista laittamistani viesteistä huolimatta saanut yhteyttä omistajaan tai häneltä selitystä heidän poisjääntiinsä agility- ja taipparitreeneistä, joihin he olivat ilmoittautuneet.

Kiertokautta selvisi, että bordercolliepennun tultua taloon Kaspian ei osannut enää keskittyä treeneissä. Minun korvaani se kuulosti hyvin kummalliselta, koska keskittymisvaikeudet kuuluvat murrosikään ja niistä pääsee iän myötä yli, kunhan hetkeksi lasketaan vaatimustasoa ja jatketaan ahkerasti harjoittelua, erityisesti häiriöllisissä paikoissa.

Ymmärsin torstain viestistä, että elämä Kaspianin kanssa ei sujunut, se ei ollut oma itsensä, oli arvaamaton ja ”kaikki mahdollinen oli tehty”. Valitettavasti vain se tärkein ja ensimmäinen unohtui: kasvattajaan ei missään vaiheessa otettu yhteyttä. Myös tämä asia tekee minut erittäin järkyttyneeksi ja surulliseksi. Etenkin kun olen itse mm. tottelevaisuuskoulutusohjaaja, MH-luonnekuvauksen testinohjaaja ja jalostustoimikunnan jäsen. Koiria minulla on ollut yli 20 vuotta ja walesejakin yli 13 vuotta. Lisäksi olen koiramaisten vuosieni aikana tutustunut monenlaisiin koirien hyvinvointiin perehtyneisiin ihmisiin ja asiantuntijoihin.

Toisaalta en ainakaan itse rehellisyyden nimissä pystyisi tarjoamaan tarpeeksi aikaa ja yksilöllistä huomiota kolmelle alle 2,5-vuotiaalle aktiiviselle koiralle (syntyneet 7/2009, 9/2010 ja 4/2011), kolmelle kissalle ja hevoselle. On hyvin haasteellista pitää ja kasvattaa kahta aktiivista nuorta urosta tai pentua 7 kuukauden ikäerolla niin, että ne pystyisivät helposti elämään sovussa ja sopivasti aktivoituna yhdessä, ja tietämään paikkansa laumassa.

Valitettavasti ongelmien laatu ja niihin vaikuttaminen jäi minulle vähintäänkin epäselväksi. Toivottavasti saan vielä aikanaan koiran omistajalta kunnon selityksen sähköpostitse tai puhelimitse. Tämä olisi tärkeätä myös tulevaisuuden jalostusta ajatellen.

Jätän viestin tällä erää näihin surullisiin kuviin ja tunnelmiin.

Kaspian 2.9.2010-10.1.2012

Kaatumisen jälkeen noustaan ylös

2012-01-11T15:34:00.000+02:00

Olimme Raisu-riesan kanssa kisoissa viime viikonloppuna. Maaseutumatkailu avartaa ja niinpä osallistuimme Lempäälässä agilitykisoihin palatessamme Maalahdesta. Raisalle eka radalta hylky, kun emäntä unohti koiruuden ihan totaalisesti selän taakse (taas pätee vanha totuus: älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon). Koiran selän taakse jättäminen kun on niitä tavallisimpia ja tyhmimpiä virheitä agilityssä. Toisella radalla keppien jälkeen arvoin (juu, edelliset sulkeet pätee tähänkin kohtaan), josko valssaan vai leikkaan takana, sen sijaan, että olisin päättänyt ja pitänyt kunnolla kiinni suunnitelmasta. No lopputuloksena oli se, että Raisa juoksi suoraan jalkoihin pussista ja niin kaaduimme mukkelis makkelis maahan. No, siitä noustiin ja loppurata tehdiin virheettömästi eikä yliaikaakaan tullut kuin pari sekuntia. Tulos siis 7,18 vp. Viitonen saatiin luonnollisesti kaatumisen yhteydessä. Siskoni saikin Ronja-koiransa kanssa hienosti nollan samassa kisassa.

Eilen oli puolestaan springeriryhmien ekat treenit HSKH:n uudenuutukaisella Vuokkoset-areenalla ja mukana olikin 9 sprinkkua, joista kuusi kasvattejani (Tarmo, Dante, Ella, Pipsa, Hertta ja Piko). Harjoittelimme valsseja ja twistejä ja Tiina nauroikin sen sopivan hyvin eilisen zumba-tunnin perään. Ella olikin aivan loistava, vaikka sekä Ella että Hertta palasivat juuri juoksutauolta. Kaiken kaikkiaan saatiin hyviä onnistumisiam koko porukan kanssa. Pikon kanssa aiotaan keskittyä hetken aikaa hyppytekniikkaan, kun poika tekee 60 cm:n korkeudelle loikat 40-senttisen esteen yli...

Uusi vuosi, uudet kiireet ;)

2012-01-05T16:34:00.000+02:00

Uusi vuosi tulla tupsahti ja ensimmäinen viikko on vilahtanut huimaa vauhtia ohi. Ensi viikolla pitäisi aloittaa työntekokin taas yli vuoden tauon jälkeen.

Olemme tällä(kin) viikolla reippaasti treenailleet. Tiistaina kävimme katsomassa EVL-liikkeitä Riitan opissa. Tässä muutamia kommentteja itselle muistettavaksi:

Ruudussa uutena tulee merkille lähetys ennen ruutuun menoa. Raisan voi lähettää 5-7 metrin päästä merkille ja se löytää lähes poikkeuksetta oikean kohdan merkin takana ja pysähtyy sinne odottamaan hyvällä ilmeellä. Nyt pidennetään vain hiljalleen matkaa merkille. Ruutuun lähetys merkiltä sujuu sinänsä hyvin, mutta treeneissä eka kerta kannattaa käydä näyttämässä ruutu itse kävelemällä sinne. Välillä Raisaa voi lähettää ruutuun hieman lähempää ruutua ja antaa oikein selvän käsimerkin (ja mahdollisen vartaloavun). Seuraavat kerran tuntuvat menevän hyvin, kun Raisa on merkannut ruudun.

Ohjattu nouto on myös kohtuullisen hyvällä mallilla. Merkille lähetykset tehdään ihan vierestä namin kanssa, ettei neitokainen vain eksy suoraan noutoa suorittamaan. Noutokapuloita voidaan hiljalleen siirtää lähemmäksi oikeita paikkojaan ja lisätä sinne mukaan kolmas kapula (erilainen ja kauemmas).

Luoksetulo on hyvin vauhdikas, mutta nyt tarttis vahvistaa huomattavasti seisomaan pysähtymistä.

Z:tassa aletaan vahvistaa seisomista ja harjoitella käskyjä peruuttaessani Raisan edessä.

Tunnari löytyy hyvin, mutta pureskeluun treeniä namien kanssa kotona.

Agilityäkin käytiin treenaamassa niin lauantaina, tiistaina (upouudessa hallissa) kuin eilenkin Raisan ja Lotten kanssa. Lotte taitaa päästä kanssani kisaamaankin tammikuussa.

Tänään treenaillaan taas näyttelykäytöstä kasvattien kanssa Juvanmalmilla. Niina on taas tulossa meitä kouluttamaan :)

Hyvän Uuden Wuoden toivotus!

2011-12-31T14:35:00.000+02:00

Joulun aika tuntuu aina reintävän niin kovin nopeasti. Glögi-kisoissa joulua edeltävänä torstaina kasvatin omistajien kesken vaihdoimme koiria ja hurjan virallisen glögikisan voittoon liitivät Roosa ja Dante, jotka saivat hienosti puhtaan radan :) Tällä viikolla tokoiltiin porukalla. Joulua vietimme äitini Tampereella, jossa jaloissa pyöri 5 koiraa (walesilaisia joukosta olivat Harry, Kati ja Raisa).

Taas vuoden kiiruhtaessa kohti loppua on hyvä muistella tapahtunutta. Onkin ollut aivan ihana, onnellinen ja aktiivinen vuosi, toivottavasti tällaisia tulee vielä paljon lisää. Kiitos kaikille kasvatin omistajille aktiivisuudestanne :)

Tässä vielä pieni katsaus kuluneeseen vuoteen.

B-pentue täytti 8 vuotta ja koko veteraaniporukka viettää hyvin ansaittuja eläkepäiviään.

C-pentue tuli 7 vuoden ikään ja vuoden aikana pääsin tapaamaan sekä Aksua (Cordon Bleu) että Elvistä (Cola For Elvis). Hemuli on keskittynyt loppuvuoden perheen uuden vauvan hoitoon.

Jangas Duck Soup eli Raisa on ollut tyylilleen uskollisena reipas kaveri kaikkeen harrastamiseen: agilitystä saimme kaksi agility-SERTiä ja ensi vuonna pääsemme metsästämään agilityvalion arvoa. TOKOssa saimme VOI1-tuloksen,. joka oikeuttaa kisaamaan erikoisvoittajaluokassa. Näyttelyssä Raisa saavutti Ru Mva:n arvon, kiitos Lauran :)

Jangas Direct Action ja Kaisa ovat tokoilleet saaden ALO1-tuloksen ja ehtivät kerran käydä avoimessa luokassakin saamassa AVO3-palkinnon. Hyvin tehty!

Muitakin sisaruksia olen ehtinyt tavata: niin Ticoa, Tarmoa kuin Nuppuakin. Kaikilla on edelleen kova vauhti päällä, vaikka 5 vuotta tulikin jo täyteen :) Nuppu kävikin koko syksyn ahkerasti ja tuloksekkaasti jahdissa.

Jangas Ees-Taas synnytti elokuussa Jangas G-pentueen kuusi suloista pisamanaamaa.

Jangas Even-Stevens ja Viivi nousivat agilityssa ensin 2- ja sitten 3-luokkaan. Tämän lisäksi Dante suoritti MH-luonnekuvauksen.

Jangas Easy Peasy ja Mika saivat agilitystä ekan nollatuloksen ja läpäisivät niin taipumuskokeen kuin MH-luonnekuvauksenkin.

Jangas Enttententten ja Markus suorittivat taipumuskokeen ja MH-luonnekuvauksen. Sen lisäksi Essi palkittiin SA:lla näyttelyssä.

Jangas Eager-Beaver ja Siiri osallistuivat agilityn alkeiskurssille ja palkittiin möllikisoissa. Lisäksi Sakke suoritti taipumuskokeen ja MH-luonnekuvauksen sekä palkitiin ERIllä näyttelyissä. Syksyllä Sakke toimi vieläpä isännän apuna metsällä.

Jangas Elli-Velli omistajiensa Tiinan ja Teemun kanssa on palkittu niin agilityssä ja näyttelyissä ERIllä kuin suorittanut MH-luonnekuvauksen ja taipumuskokeenkin. Syksyllä Ella pääsi vielä sorsa- ja kanalintujahtiinkin.

Jangas Enni-Menni suoritti MH-luonnekuvauksen.

Jangas Elin Kelin Klot sai tuloksen agilitykisoissa.

Jangas Field Fennel palkittiin näyttelyissä pojan ollessa kahdesti ROP-pentu, VSP-pentu ja PU-3 saaden SERTin.

Jangas Field Poppy suoritti taipumuskokeen, oli ROP-pentu ja pääsi syksyllä tuloksekkaasti kanalintujahtiinkin.

Jangas Forget-Me-Not suoritti taipumuskokeen ja palkittiin näyttelyissä KP:llä ja ERIllä.

Jangas Fir Tree suoritti taipumuskokeen ja pääsi syksyllä metsälle isännän kanssa.

Jangas Four-Leaf Clover suoritti taipumuskokeen ja palkittiin näyttelyissä KP:llä.

Jangas Flower Power palkittiin näyttelyissä VSP-pentuna.

Jangas Fleur-de-Lis sai pentunäyttelyssä kunniapalkinnon.

G-pentue syntyi elokuussa ja alku uusissa kodeissa on mennyt hyvin. Pikku-Viima tosin sairastui nielutulehdukseen ja sen jälkitauteihin, mutta nyt alkaa pikkuneiti taas toipua.

Kantaäiti Sweetie-pie Kathy palkittiin vielä ROP-veteraanina ja sai vara-SERTin :)

Hurjan paljon onnea ja iloa uudelle aktiiviselle vuodelle!

Tähän loppuun vielä kuva keskellä olevasta Toivosta (Jangas Gimme Some Action) pentukavereiden kanssa Turussa.

G-pentueelle pentunäyttelyitä

2011-12-16T11:23:00.002+02:00

Wilman pienet pentuset eli Jangas G-pentue täyttävät jouluaattona 4 kuukautta, joten hiljalleen voi alkaa suunnitella jo pentunäyttelyitä, joihin naperot saavat osallistua 5-9 kuukauden iässä. Tässä muutamia katsomiani näyttelyitä, muutamaan toivoisin pentutreffeille useammankin naperon. Tarkoitus on siis päästä itsekin silloin mukaan näyttelyyn.

Näyttelyihin liittyen Niina on luvannut hankkia hyviä trimmaussaksia, jos kimppatilaukseen on kiinnostuneita. Ilmoitelkaa siis kasvattajatädille, koska sakset saadaan yleensä halvemmalla, kun niitä tilataan useita :)

Katsotaan keväälle myös yhteistä trimmausiltaa.

Tässä kevään pentunäyttelyitä (linkeistä löytyy ilmoittautumistiedot):

5.2. LOHJA

ilmoittautuminen 4.1 mennessä. Tuomarina Katja Korhonen.

Viima, Pihla, Toivo ja Sami olisi kiva saada tänne :)
26.2. LOHJA

ilmoittautuminen 25.1 mennessä. Tuomarina Jaana Hartus.
1.4. LOHJA
Viima, Pihla, Toivo ja Sami tännekin?

1.4 KORPILAHTI

ilmoittautuminen 20.2 mennessä. Tuomarina Reia Leikola-Walden.

Kanu

15.4 VASA
anmälning 12.3. Domare Zorica Salijevic.

Tuffsen, Fanny nuorten luokkaan?

6.5 JAKOBSTAD

Anmälning 5.4/13.4. Domare Ing-Marie Hagelin.

Tuffsen

6.5. LAHTI

17.5. HELSINKI

Eilen treenailtiin taas hallissa agilityä: aiheena pöytä, sylkkäri ja päällejuoksu (kuulostaa hurjemmalta kuin onkaan). Mukana olivat Raisa (kiitos Evelle Raisan hölskyttämisestä), Pihla, Ella, Essi, Hertta, Piko, Ada ja Kamu. Aika vaan tuntuu aina loppuvan kesken, olenkohan ihan liian hidas kouluttamaan?!

Ensi viikolla pidetään glögikisat eli tiedossa leikkimielistä kisailua, glögiä, piparkakkuja ja joulutorttuja. Toivottavasti mahdollisimman moni jaksaa vielä tulla juuri ennen joulua mukaan :)

Raisalle VOI1 ja menolippu EVL:n TOKOssa :)

2011-12-10T18:27:00.002+02:00

Tänään tokoiltiin Lempäälässä TamSK:n tottelevaisuuskokeissa aina yhtä mukavan Juha Kurtin arvostellessa. Tuloksena VOI1 259,5 pistettä ja sijoitus 3. (14 koirakon joukosta). Nyt siis saavutettiin vuoden tavoite myös TOKOn suhteen ja voimme hyvillä mielin jatkaa ensi vuonna kohti EVL:n haasteita ja toivottavasti kohti Tottelevaisuusvalion arvoa. Josko ensi vuonna saisin Raisa ilmoitettua hieman enemmän kokeisiin, jotta niistä tulisi enemmän rutiinia (kauheasti tokoa jännittävälle emännälle).

Tässä vielä pisteet ja kommentit:

Paikalla makaaminen: 10 p Ilmeisen hyvin meni alusta loppuun.

Seuraaminen taluttimetta: 9,5 p En katsonut koko aikana koiraan, mutta tunsin sen lähellä. Kaavio ei ollut kaikkien pisimpiä tai hankalimpia.

Istuminen seuraamisen yhteydessä: 9,5 p Raisa alkoi istuminen heti käskystä, mutta peppu painui hieman hitaasti maahan.

Luoksetulo: 6 p Oli vähän liikaa vauhtia eikä seisominen oikein onnistunut. Maahanmeno nopea ja napakka ja siitä laukalla vierelle.

Ruutu: 9,5 p Hieno ruutu, puoli pistettä meni pienestä haistelusta ruudussa maahanmenon yhteydessä.

Hyppynouto: 0 p Tarttuminen kapulaan riehakas ja iloinen, mutta jokin aivopieru iski ja Raisa juoksi esteen ohi luokseni. Tätä ei ole tapahtunut varmaan koko syksynä treeneissä.

Metalliesineen nouto: 8,5 p Hieman liiankin innokas suoritus (onneksi kaikkien mokieni jälkeen!), tarttuminen kapulaan innokkaasti hyökäten ja luovutuksen jälkeen iloloikka.

Tunnistusnouto: 7,5 p Innokkaasti suoraan omalle kapulalle, mutta turhaa mälväämistä ja leikkimistä.

Kauko-ohjaus: 8,5 p Yksi lisäkäsky Raisan katsoessa hallin kolinoita, pieni eteneminen.

Kokonaisvaikutus: 10 p Raisa oli iloinen, innokas ja kokonaisuudessaan pätevä.

Torstaina oltiin onneksi päästy kasvattien kanssa treeneissä harjoittelemaan hallissa yhteispaikallaoloa, luoksetuloa häiriökoirien kanssa, ruutua ja hyppynoutoa. Mukana olivat myös Ella, Dante, Hertta, Kamu, Ada ja Pihla. Pikku-Viima on valitettavasti treeneistä tauolla nielu- sylkirauhastulehduksen takia, mutta onneksi pikkuneidin olo alkaa nyt jo helpottaa.

Essille ja Katille SA:t itsenäisyyspäivän näyttelyssä

2011-12-06T20:01:00.001+02:00

Tampereella järjestettiin jo perinteeksi muodostunut itsenäisyyspäivän ryhmänäyttely. Kirsi Nieminen tuomaroi walesit ja osallistujia olikin huimat 29 kipaletta.

Aino Väyrynen oli taas napsimassa kuvia näyttelyssä. Hänen loistavat otoksensa löytyvät seuraavalta sivulta: http://walesit.kuvat.fi/kuvat/Tampere%20061211/ Alla olevat kuvat ovat myös Ainon ottamia.

Meitin porukalle saatiin seuraavat tulokset:

Jangas Enttententten "Essi" osallistui käyttöluokkaan viiden walesineidon joukossa. Essi palkittiin ERIllä, voitti luokkansa ja sai SA:n :)

Tässä Essin arvostelu:
"Erinomainen tyyppi. Hyvä pää, ilme. Hyvä kaula. Eturinta voisi olla voimakkaampi. Syvä rintakehä ja hyvä runko. Leveät reidet. Hyvät kulmaukset, Tasapainoiset liikkeet. Esitetään hyvin. "

Sweetie-pie Kathy "Kati" palkittiin veteraaniluokassa ERIllä oli luokan toinen ja sai SA:n.

Kuva vain ei suostu tekemään yhteistyötä...

Näin sanottiin Katista:
" 13 1/2-vuotias vetreä veteraani. Kaunis pää. Oikeat mittasuhteet. Hyvin säilynyt ylälinja. Erinomainen runko. Hyvä raajaluusto. Tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu erittäin hyvin. Esiintyy hyvin."

Jangas Field Fennel "Piko" sai junioriluokassa ERIn, muttei sijoittunut.

Tässä Pikon arvostelu:
"Erinom. tyyppi. Mittasuht. oikea uros. Hiem. voimakas kallo-osa. Hyvä kaula. Erinom. eturinta ja runko. Suorat olkavarret. Vahva raajaluusto. Leveät reidet. Hyvät takakulm. Voisi liikkua pidemmällä askeleella. Reipas esiintyjä."

Jangas Eager-Beaver "Sakke" joutui tällä kertaa tyytymään EH:n.

Agilitytreenailua

2011-12-02T10:10:00.000+02:00

Tälle viikolle ei kuulu mitään uutta tai mullistavaa, tiistai-ilta vietettiin kisaavien kanssa Ojangossa. Mukana olivat Ella, Pipsa, Essi ja Dante, myös Raisa pääsi treenailemaan Markuksen ja Tiinan kanssa. Ja aiheena valssit ja pakkovalssit. Treenien jälkeen teimme ratapätkiä myös Tarmon (Jangas Da Vinci Code) ja Sintun kanssa, ideana oli virtaava ja vauhdikas rata, kun Tarmo on vähän hidastellut treeneissä viime aikoina. Nyt ei ollut hidastelusta tietoakaan, kuten alla olevasta videostakin näkyy.

Eilen oli taas treenit kasvateille, kun Niina tuli pitämään näyttelytreeniä ja minä ohjasin agilityssä, jossa teemana oli tiistain tapaan valssaaminen. Mukana oli taas reippaasti kasvatteja: G-pentueen Viima ja Pihla teivät jo putki- aita, aita- putki ratapätkää, F-pentueen Hertta, Kamu, Piko, Ada, Remo ja E-pentueen Ella pääsivät hieman pidempää rataa. Torstain treeneissä oli siis suurimmalti osin mukana F-pentueen naperoita :)

Viikonloppu kuluukin messarin ja agilityn merkeissä. Lauantaille olen lupautunut illaksi talkoilemaan (saas nähdä jaksanko mukaan myös tänään tai sunnuntai-iltana), kun Springerspanielit ry on yhtenä järjestämässä tätä vuoden suurinta näyttelyä. Kiitos myös ahkerille kasvatin omistajille, jotka kantavat kortensa kekoon rotujärjestön puolesta!

Dantelle eka tulos agilityn 3-luokasta

2011-11-28T07:48:00.002+02:00

Eilen käytiin Viivin ja Danten sekä Raisan kanssa kisaamassa Purinalla 3-luokan kisoissa, joita oli tarjolla neljä, mutta kumpikaan ei kokenut oman turnauskestävyytensä riittävän kaikkiin kisoihin (koirakon se koira ei olisi varmasti pitänytkään pahakseen). Dante ja Viivi saivat ekalta hyppäriltä ekan tuloksensa 3-luokasta, 10 virhepistettä tuli yksi rima putosi ja kepeillä pujoteltiin vauhdikkaasti vahingossa kaksi keppiä kerralla... Raisa sai vikalta hyppäriltä vastaavanlaisen tuloksen. Kisasimme kummatkin yhdellä agilityradalla ja niin äiti kuin poikakin meni määrätietoisesti putken väärään päähään A-esteen jälkeen, vaikka onnettomat emännät yrittivät valssauksella ohjata toisaalle ja peittää putken päätä...

Raisan kanssa meille tuli hirmuinen kiire agiradalle, enkä ehtinyt tehdä hallissa mitään alkuvalmisteluja. Laiska treenaus viime aikoina ja kuukauden kisatauko teki tehtävänsä: itse olin jäljessä ja Raisa ilmoitti sen monessa kohtaa haukahtamalla. Keinu tehtiin hyvin lennokkaana eikä lähdössä odottamiset olleet ihan sitä mitä piti. Raisa ei siis ollut "pysyä sukissaan", kun pääsi pitkästä aikaa kisoihin. Ihan hyvä mieli jäi kaikesta huolimatta. Josko vielä muutamat kisat saataisiin tälle vuodelle.

Uusia kuvia Tuffsenista

2011-11-22T09:16:00.000+02:00

Sain hauskoja kuvia Tuffsenista eli Jangas Gotta Go, joka asuu Pietarsaaressa tätä nykyä. Suuri kiitos kuvista Pialle! Pennut tuntuvat olevan hyvin kiinnostuneista (varsin hyytävästä) vedestä, Tuffsen kahlaa kuvassa meren rannalla. Toivottavasti ne oppivat keväällä reippaina uimaan :)

Agilitytreenailua

2011-11-18T12:13:00.000+02:00

Tällä viikolla ollaan vielä päästy harjoittelemaan kahdesti: ensin tiistaina Lotten, Ellan, Essin ja Danten (sekä Nelsonin, Nemon ja Waden) kanssa ja eilen torstaina Danten, Ellan, Hertan ja Kamun sekä pikkutyttöjen Viiman ja Pihlan kanssa. Arja-Leena veti eilen mukavat treenit osaaville ja itse tein yksittäisiä esteitä pentujen kanssa. Tiistaina teimme kahta eritasoista rataa ja harjoittelimme mm. keppejä kummaltakin puolelta, valssausta kontaktin takana, puomin vieressä olevaan putkeen lähetystä ja takanaleikkausta.

G-pentueen Pihla ja Viima tuntuvat kasvavan ihan silmissä ja alkavat näin 12-viikkoisena olla jo honteloita koipeliineja kuten ikään kuuluu. Neitokaiset jaksavat keskittyä hyvin ja tekevät innolla agilityesteitä. Eilen vuorossa oli putki vanhaan malliin eteen lähetyksenä, luoksetulona ja vinoista kulmista, uuteena esteenä aita eteen lähetyksenä ja luoksetulona (ei ongelmia, Viima olisi tosin halunnut hypätä aidan mennen tullen ja takaisin lelua kantaen eli voittajaluokan hyppynouto alkaa olla jo hallinnassa ;) Pennut pääsivät myös keinuttelemaan ja harjoittelemaan alastulokontaktilla 2 on- 2 off namin syöntiä ja rauhoittumista.

Hertta ja Kamu alkavat olla jo varsin päteviä agilitykoiran alkuja näin 14 kk iässä. Roosalla tosin käskyt tulevat useimmiten niin myöhässä, että Kamu suorittaa jo estettä käskyn kuullessaan... Onneksi Kamu suurelta osin lukee rataa kohtuullisen hyvin ja pelastaa monta tilannetta sillä :) Viimein sain Hertastakin videopätkän nettiin:

Pentujen kuvat ovat juuri sitä tasoa, kun saa hallissa ilman salamaa, mutta elämä on. Nyt tytöillä on ikää jo 12 viikkoa ja toinen rokotus (eka annettiin jo 8-viikkoisena) on tällä viikolla vuorossa.

Jangas Gale Wind "Pihla"

Pihla istuu nätisti pitäen katsekontaktia

Jangas Gone with the Wind "Viima"

Viima

Katin kanssa naturopaatilla :)

2011-11-15T10:13:00.000+02:00

Toivo (Jangas Gimme Some Action)

Unohdin eilen ihan kirjoittaa, että kävimme Kati-mummon kanssa naturopaatti Taina Lamminmäen puheilla http://www.naturopet.net/ . Taina kasvattaa Quadmir's-englanninspringerspanieleita ja on koulutettu naturopaatti. Taina on hoitanut vuosien aikana kymmeniä walesinspringereitä ja kertoi, että monet tuntuvat olevan teollisten ruokien säilöntä- ja lisäaineille yliherkkiä, jolloin tassu- ja korvatulehduskierteet (joita antibiootit vain pahentavat tuhotessaan koiran luontaista puolustuskykyä) saadaan kuriin ja koira kuntoon pelkästään siirtymällä kotiruokaan hivenainelisineen. Kati on kyllä pystynyt koko ikänsä syömään ihan mitä vain, ja se onkin tunnettu ruoanvarastelustaan ja roskisdyykauksesta. Nyt kuitenkin ikä alkaa tehdä tepposet ja koirarouvan vastustuskyky alkaa laskea: korvat ovat hieman punoittaneet, maha reistailee ja kylkeen ilmestyi patti, joka osoittautui kystaksi eli tulehtuneeksi rasvapatiksi.

Katin mielestä Tainan ohjeet olivat oikein makoisat. Ruokaa tarjoillaan kolmesti päivässä ja pelkkää kotiruokaa raa'an lihan kera hivenainelisällä ja lisäksi pakuria kystaa ajatellen. Tämä voi kuulemma vieläpä piristää koiraa, vaikka se ei kyllä olisi tarpeen tässä tapauksessa... Korviakin Taina katsoi, mutta eivät ne pahalta näyttäneet, vaikka niissä viime viikolla eläinlääkärin mukaan hiivaa olikin. Enkä itsekään niitä pahana pitänyt. Canofite-resepti saa edelleen jäädä laukun pohjalle eikä sitä korviin Katille ikinä laiteta, vaan tarvittaessa niitä hoidetaan kamomillateellä. Hammaskiveä toki on (laiska emäntä ei ole sitä rapsutellut pois ja luita on saanut liian vähän), mutta 13,5-vuotiaaksi hampaat ovat tosi hyvässä kunnossa. Sydämenkin Taina kuunteli ja siitä kuulemma kuuli, ettei kyseessä ole mikään nuori tyttö, mutta ei mitään ikäisekseen huolestuttavaa. Keuhkoihin ei ole kerääntynyt nestettä. Kaiken kaikkiaan Kati on edelleen loistavassa kunnossa ikäisekseen, vaikkei enää nuoren koiran veroinen olekaan. Toivottavasti näillä pienillä lisillä saadaan kysta pienemään ja Kati vielä kivuttomaksi nauttimaan loppuajastaan täällä meidän ilona.

Sitten vielä kuvia lauantain agilitytreeneistä. Kiitos Törnblomin Leeville onnistuneista kuvista!

Sakke (Jangas Eager-Beaver) puomilla

Sakke liitää

Wilma (Jangas Ees-Taas) vauhdissa

Wilma loikkaa

Sami (Jangas Go Ahead) kontaktin alastulolla

Sami keinuttelee

Putkesta tullaan vauhdilla

Ja sinne mennään samalla vauhdilla

Tarkkaavainen koirakko

Toivosta (Jangas Gimme Some Action) sain myös hauskoja kuvia, kun poikaa vesi kiinnosti kovasti. Toivo on hyvin reipas walesilainen, joka kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia. Kiitos Antille ja Tanjalle kuvista!

Toivolla on myös hurja vauhti

Vesi on hauska elementti

Treeniä koko elämä

2011-11-14T09:49:00.000+02:00

Sami (Jangas Go Ahead)

Viikon aikana ehdittiin vielä treenailemaan kahdestikin: ensin torstaina Tarmon (J. Da Vinci Code), Danten (J. Even-Stevens), Ellan (J. Elli-Velli), Kamun (J. Four-leaf Clover), Hertan (J. Forget-me-not), Pikon (J. Field Fennel), Viiman (J. Gone with the Wind) ja Pihlan (J. Gale Wind) kanssa ja lauantaina Tampereen suunnalla Wilman (J. Ees-Taas), Saken (J. Eager-Beaver) ja Samin (J. Go Ahead) kanssa. Kummallakin kerralla voin vain ihailla kuinka päteviä kasvatteja ja kasvatinomistajia minulla onkaan!

Torstaina harjoittelimme TOKO-jutuista häiriöharjoituksia: luoksetuloa koirakujan läpi, kontaktia, perusasentoja, seuraamista, istumista lelun/noutoesineen lentäessä ja otettiin rivissä luoksepäästävyys (kiitos Micke!) ja paikallaolo. Aiheena oli agilityssä paikallaolo 1-5 esteen takana sekä luoksetulot yhtä monen esteen takaa. Lauantaina pääsin eka kertaa katsomaan Tampereen kasvatteja ohjaajiensa kanssa agilityssä ja kylläpä ne olivatkin pätevää porukkaa. Wilma on toipunut hienosti pennuista ja sillä oli medi-esteillä ihana vauhti ja into. Annekin hyvin pienellä ohjauksella oli tosi hyvä ohjaamaan, kunhan muistaa jättää Ei-sanan kokonaan kotiin agilityhallilta ;) Siirillä on tuo nuorten tyttöjen vauhti ja into ja Sakke on yhtä lailla hyvin vauhdikas ja innokas. Vauhtia koirassa on jo niin paljon, että pojan kanssa tulisi entistä enemmän harjoitella irtoamisia ja korkeampia esteitä, kun vikkelillä jaloillakaan ei meinaa pysyä perässä... Sakke on ihan äitinsä poika agilityn suhteen ja ohjaajan ohjatessa huolimattomasti, se komentaa haukkumalla. Se ei huuda ja rähjää radalla muuten, mutta ohjeiden puuttuessa tai tullessa myöhässä huomauttaa kyllä asiasta hyvin selväsanaisesti ;) Raisa siis tekee ihan samaa. Siskojen tapaan Sami pääsi harjoittelemaan putkea (ja tykkäsi siitä ihan yhtä paljon). Harjoitukset onnistuivat niin luoksetulona, vasemmalta ja oikealta ohjaten, lähettäen kuin pienistä kulmistakin. Sami teki alastulokontakteja jääden pitkäksi aikaa syömään namia alastulolle, keinutteli keinulaudalla ja teki 5 cm hyppyestettä luoksetulona ja eteen lähettäen oikealta ja vasemmalta. Emma oli erittäin lupaava nuori ohjaaja. Toivottavasti saadaan otettua treenit pian uusiksi!

Samin siskot Pihla ja Viima ovat jo hyvin päteviä suorittamaan putkea ja tekevät sitä myös kulmista, ne tulevat myös hyvin kontaktin alastulolle. Muutenkin pentujen alkeiskoulutus tuntuu olevan hyvällä mallilla. Ensi torstaina otetaan tyttöjen kanssa ohjelmaan Samin tapaan keinu ja aita. Arja-Leena onkin tulossa kouluttamaan torstaina agilityä vanhemmille kasvateilleni ja aiheena on kontaktiesteet (A-este ja puomi), keinua katsotaan sitten kanssani yksittäisenä esteenä. F-pennut suorittavat keinua itsenäisesti pöydän päälle ja toistaiseksi se on mennyt ongelmitta. Sään salliessa treenataan vielä tiistaina Ojangossa E-pentujen, Nelsonin, Waden ja Nemon kanssa.

Kamera tietysti unohtui autoon lojumaan sekä torstaina että lauantaina, mutta onneksi olen sentään saanut kasvatin omistajilta kuvia. Kiitos Annille ja Törnblomin perheelle ihanista kuvista. Ensin muutama otos Kanusta (Jangas Guaranteed For Speed) ja sitten Samista (Jangas Go Ahead):

Kanu 10 viikon iässä

Kanulla on vauhtia

Sami syysmetsässä

Joskus väsy yllättää pienen walesipennun

Emma ja Sami

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Pipsalle 10 vp agilitystä

2011-11-08T10:30:00.003+02:00

Viikonlopun agilitykisoissa Mika ja Pipsa eli Jangas Easy Peasy saivat 10 virhepisteen tuloksen. Ei siis yhtään hullummin. Lotten seurana asuva Wade (Rocbee Elton John) ja Sanna saivat viimeisen nollan Maksi1-luokasta ja nousivat näin kakkosiin, josta saivat myös heti nollan, vaikka aika ei LUVA-tulokseen riittänytkään. Hienoa! Myös Nelson ja Hanna koulutettavistani saivat ihan kelpo tuloksia.

Viimein sain kuvat koneelle ja tässä tulee hauska video Samista ja Tuffsenista (ja hieman Pihlastakin), jotka taistelevat hanskasta kotipihallamme 7 viikon ikäisinä:

Lisäilin myös vanhempiin viesteihin kuvia samalla.

Sitten muistutukseksi, että ilmoittauduttehan Helsingin messukeskuksen talkoisiin: siellä kaivataan paljon työntekijöitä. Tämä Suomen suurin vuosittainen koiranäyttely järjestetään 3-4.12.2011 ja 1-2.12 kaivataan lisäksi apulaisia näyttelyä kokoamaan. Kiitokseksi pääsee tietysti näyttelyyn sisään ja saa kahvin tai lounaan. Ilmoittautukaahan mukaan allaolevasta linkistä netissä olevalla kaavakkeella. Niin teen minäkin ;)

http://www.springerspanielit.com/yhdistys/talkoo_ilmo.htm

Vanhuus ei tule yksin

2011-11-07T10:21:00.004+02:00

Katille on nyt 13 ja puolen vuoden iässä alkanut ilmestyä vanhuuden kremppoja. Tähän mennessä se on saanut elää hyvin terveen elämän, nuorena tyttönä poistettiin (maitorauhas)kasvaimia ja samalla kohtu ja 11-vuotiaana sillä oli virtsatietulehdus. Aktiivisena agilityaikana selkää oli tietty hierottava, kun 65-senttiset esteet olivat aika rankkoja huonon hyppytekniikan omaavalle 45-senttiselle koiralle. Toisaalta Kati on vielä viime kesänäkin päässyt verestämään taitojaan ja pitämään hauskaa agilityradalle hyppien mini-esteitä :) Nyt on kuitenkin valitettavasti todettava ettei se vanhuus tule yksin, vaan pieniä vaivoja alkaa ilmaantua. Kylkeen kylkiluiden alle on ilmestynyt patti (oletettavasti kasvain), korvat rähmivät ensimmäistä kertaa ja masukin hieman oireilee, kun pitkien ruokavälien myötä tulee oksennus. Onneksi Sebastianille laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä ja samalla vanhus saa osansa. Kati, jonka mielestä Sebastian on hauska tyyppi, on ilmeisesti toisinaan kipeä, kun joinan päivinä se murisee kohti ryömivälle pojalle 3-4 metrin päästä. Silloin mummokoira haluaa muutenkin olla ihan omissa oloissaan eikä kaipaa kenenkään seuraa. Normaalisti ja edelleen useimpina päivinä vauveli saa tulla viereen ja paijata tai halutessaan Kati liikkuu alta pois. Perjantaina mennään käymään naturopaatti-Tainan luona ja katsotaan, josko Katinkan oloa saataisiin helpotettua homeopaattisin keinoin. Jotenkin sitä saa melkein tuudittauduttua siihen uskoon, että Kati voisi elää ikuisesti. Ei kai tuokaan teräsmummo, jolla edelleen riittää vauhtia ja elämäniloa, voi olla ilonamme aina.

Välillä sitä tunsi itsensä hyvin riittämättömäksi, kun neljä silmäparia katsoi ja odotti huomiota

Sitten hieman iloisimpiin asioihin. Viime torstaina meillä oli taas hallitreenit näyttelyharjoitusten ja agilityn merkeissä (kiitos Viiville!). Oli hauska nähdä pikku Pihlaa ja Viimaa sekä tietysti muita vanhempia kasvatteja. F-pennuista Piko ja Hertta ovat hauskoja näyttelyharjoituksissa, kun niitä ei parane juostessa yhtään kehua tai ne ilostuvat ihan liikaa :) Toivosta ja Samista olen muuten saanut kuulumisia. Hyvin tuntuu menevän kaikilla, joskin iltahekkalit voivat olla aikamoisia ;)

Tällä viikolla treenataan taas huomenissa Ojangossa F-porukan (ja muutaman enkun) kanssa ja torstaina hallissa TOKOn merkeissä koko kasvattiporukan kanssa. Lauantaina on puolestaan agilitytreenit Lempäälässä Wilmalle, Sakelle ja Samille. Kiva nähdä taas aimo liuta kasvatteja viikona aikana.

Eilisen päivän vietinkin Springerspanielit ry:n vaalikokouksessa ja jätin 9 vuoden hallituspaikkani. Edelleen olen ensi vuoden MH- ja jalostustoimikunnissa kuitenkin. Illalla poikettiin Niina kanssa vielä Arjalla katsomassa kahta walesipentulaista, joilla oli jo 5 viikon viikon iässä kovasti näköä, kokoa ja vauhtia. Hauskat tyypit, jotka taistelivat leluista jo kuin viimeistä päivää.

Josko kuviakin saisin blogiin huomenissa, kun isäni lupasi tulla vilkaisemaan tuota muistikortin lukijaa...

Snäll och söt liten Tuffsen flyttade till Jakobstad

2011-10-31T18:59:00.003+02:00

Perjantaina pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja matkasimme Tampereelle, jossa meitä kävi moikkaamassa Sami eli Jangas Go Ahead isäntineen. Pentuset leikkivät pihalla, mutta kuvia pimeässä en edes yrittänyt ottaa... Lauantaina jatkoimme matkaa Maalahteen asti viimeisen kotona olleen pennun ja aikuisten koirien kanssa. Sieltä Pia tuli pentua hakemaan ja niin Jangas Gotta Go eli Tuffsen (Kaulus-Kalle) muutti omaan kotiinsa Pietarsaareen. Automatka meni kuulemma hyvin ja niinpä toivotamme vain onnea jatkossakin. Pentukurssillekin Tuffsen päässee viimeistään tammikuussa :)

Vesikippo on Sebastianin mielestä hauska leikkikalu (äitinsä ei yhdy tähän iloon)

Tuffsen ja Sebastian touhuilivat yhdessä Maalahdessa.

Sunnuntain vietinkin kylmettyneenä takaisin etelään matkatessa, mutta tänään alkaa taas voimat palautua ja pentuaitauskin alkaa hiljalleen siivoutua.

Kuviakin olisi Tuffsenista mielin määrin, mutta ne eivät halua päivittyä koneelle. Niin kuin Nopola asian ilmaisee tamperelaisittain: Kya tässä jotain häikkää o. Taas kerran.

Fanny eli Jangas Field Poppy oli puolestaan taas päässyt metsälle ja saalistakin oli tullut. Sain kuvallisen tekstiviestin ilmeisen ylpeästä ja tyytyväisestä walesilaisesta lintu suussa :) Hieno juttu!

Viikon touhuja

2011-10-28T11:07:00.001+03:00

En mä tätä tehnyt (se oli kyllä ihan oikeastikin Sebastianin aikaansaannosta)

Tämä viikko on ollut omaltakin osalta pennun hoidon arkea. Meillä asusteleva pentulainen on äärimmäisen helppo ja kiltti pentu ja walesiksi kohtuullisen rauhallinen. Lisäksi se pitää hienosti kontaktia ja kulki eilen eka kertaa remmissä, katujen hälinässä ja bussissa varsin hienosti, vaikka välillä hieman jänskättikin tämä suuri maailma. Namit kelpasivat kuitenkin koko ajan, joten reipas poika se on tämäkin. Bussiin meno pentu kainalossa ja vaunuja tuupaten oli hieman vaativampi suoritus, mutta hyvin sekin meni. Ihan kuin olisin saanut vuoden aikana lisää käsiä?! Täytynee kurkistaa kainaloon, josko sinne on ilmestynyt ylimääräinen uloke... Pentulainen pärjää hienosti Sebastianin kanssa lattialla eikä pure poikaa, vaan ne ihan oikeasti touhuilevat usein yhdessä. Ennemminkin pikkupentu käy lapsukaista nuolaisemassa ja välillä he saattavat repiä samaa rättiä kahtaalle. Aika soma pari. Jopa Raisa, joka ei todellakaan tykkää pennuista, on hyväksynyt tämän ja antaa pennun nukkua ihan vieressään ja touhuilla vapaasti lattioilla. Kaulus-Kalle on sisäsiisteyden suhteen helpoin pentu, joka meillä on ollut. Yleensä se merkkaa pissahätäänsä selkeästi pyörimällä ja ehtii ulos tarpeilleen, jotka tehdään samantien pihalle. Yölläkin se nukkuu kahdeksan tuntia ennen kuin pissi tulee. Kakkoja ei sisään juuri ole tullutkaan tällä viikolla. Mutta eipä mikään pentu voi olla täydellinen, herra ei todellakaan pidä yksinolosta ja ilmoittaa asian erittäin selvästi. Siinä riittänee uudessa kodissa tekemistä, kun muissa asioissa pääsee helpommalla. Viikolla sekä Sebastianin (poikkeuksellisesti) että pennun metelöidessä yöllä, meinasin lähettää pienen postipaketin Timbuktuun. Pirteänä näiden poikien kanssa kyllä kelpaa olla :) Nyt kun pentukin nukkuu kanssamme makkarissa yöt ovat menneet hyvin.

Eilen nähtiin treeneissä myös siskotyttö Pihlaa, joka teki hienosti kontaktiharjoituksia, seuraili mukana ja ihastui putken suorittamiseen. Pihla oli ihan haka suorittamaan putkea niin luoksetulona, eteenlähetyksenä kuin emännän vieressäkin. Muutenkin elämä sujuu hyvin, vaikka iltahepulit ovatkin kuulemma välillä vertaansa vailla. Tyttönen oli ollut tosi reipas niin bussissa kuin ratikassakin. Even ja Pihlan yhteistyötä on ilo katsella.

Viima-sisko pallo suussa

Eilen treeneissä Artsu oli tekemässä agilitykoulutusohjaaja-harjoitteluja ja Ada, Hertta ja Dante pääsivät tekemään hauskoja ohjausharjoituksia. Nuorisokin on päässyt viimein tekemään kokonaista puomia, vaikka täytyy edelleen muistaa tehdä ylösmeno- ja alastulokontakteja huomattavasti (esim. viisi kertaa yhtä kokonaista puomia kohden) enemmän. Toistaiseksi vauhdikas nuoriso saa tehdä puomiharjoitukset remmissä. Tiistaina harjoiteltiin Kamunkin kanssa 8 esteen rataa, A-estettä ja keinua Kamun pudottaessa keinu itsekseen pöydän päälle. Tätä harjoiteltiin perjantaina myös Hertan kanssa, jolle se ei myöskään tuottanut vaikeuksia. Agilitytreenien ohella eilen aiheena oli kontakti ja teimme hyviä häiriöharjoituksia porukan kanssa. Eritoten Hertalle pennut ja Sebastian ovat niitä häiriöitä "pahimmasta" päästä, niitä kun olisi ihan pakko päästä pusuttelemaan. Mutta hyvin Hertankin keskittyminen alkoi säilyä lentävistä noutokapuloista, iloisesti kiljuvasta ja potkivasta pojasta ja suloisista pennuista huolimatta. Dante oli taas tuttuun tapaansa varsin pätevä, vaikkei häiriöharjoitus sillekään tehnyt pahaa.

Samin ja Toivonkin kuulumisia olen saanut ja hyvin tuntuu menevän arki pennun kanssa. Iltahekkalit valitettavasti kuuluvat asiaan, mutta muuten on oikein oppivaiset ja reippaat pojat. Tänä iltana pitäisi Samia tavatakin, kun veljekset pääsevät Tampereellä leikkitreffeille.

Kuvat odottavat kamerassa ja sähköpostissa ja pääsenevät blogiin jossain vaiheessa.

Onnea matkaan Toivo, Kanu ja Viima!

2011-10-25T09:42:00.001+03:00

Päivityskatko blogissa selittyy sillä, että joku pikku pentulainen oli käynyt hieman natustelemassa nettijohtoa. Eilen saatiin ostettua uusi ja nyt se on paikoillaankin :) Pennut eivät mielestäni juuri ole saaneet vapaana juoksennella työhuoneessa, mutta terävillä hampailla saadaan nopeasti tehtyä tihutöitä...

Pentulaatikko on tyhjentynyt, vaikka hiljentymisestä ei ehkä voikaan puhua, kun viimeinen kaipailee seuraa ja huutelee aika ajoin kaveria itselleen. Launtaina matkaan lähti Jangas Gimme Some Action eli "Toivo" (Oikuri) Turkuun Antin ja Tanjan lemmikiksi. Automatka ja eka päivä oli mennyt hyvin, ihmetystä aiheutti kuulemma vain hissi ;) He ovat jo ilmoittautuneet pentukurssille, joten siitä se lähtee. Tässä vielä kuvia Toivosta ennen lähtöä ja uudessa kodissa:

Jangas Gimme Some Action 8 viikon iässä

Emännän syliin on hyvä rauhoittua

Toivo

Samana päivänä uuteen kotiinsa Jyväskylään lähti myös Jangas Guaranteed For Speed eli "Kanu" (Sauli). Piktäkään matka ei aiheuttanut ongelmia ja sopeutuminen uuteen kotiin alkoi hyvin. Kiva saada viestiä, että alku menee hyvin pennuilla :) Tässä vielä kuva Kanustakin:

Jangas Guaranteed For Speed 8 viikon iässä

Eilen sijoitukseen menevä narttupentu "Viima" eli Jangas Gone with the Wind muutti Vantaalle Niemelän perheeseen Nata-tädin (Korpinotkon Dreamer) ja puolivuotiaan labradorin seuraksi. Onneksi perheessä on kolme aikuista kokenutta koiraihmistä, mutta vähän huimaa, kun ajattelee kahden nuoren koiran yhdessä eloa. Etenkään kun Viima ei ole rauhallisimmasta päästä. Viima pääsee onnekseen aktiiviiseen ja metsästävään kotiin ja näen sitä talven ajan viikoittain kasvattien hallitreeneissä.

Jangas Gone with the Wind 8-viikkoisena

Miksi aina se parempi kuva on tärähtänyt ja ilman salamaa?

Kotonamme on enää viimeinen urospentu Jangas Gotta Go (Kaulus-Kalle), joka lähtee viikonlopuna mukanamme ensin Tarpereelle ja sieltä Maalahteen, josta Pia hakee pikkuherran mukaansa Pietarsaareen. Ensi viikolla on siis hieman haikein ja samalla iloisin mielin aika siivota pentuaitaus pois työhuoneesta ja palata tavalliseen arkeen. Tässä vielä seisotuskuva Kallestakin:

Jangas Gotta Go (8 viikkoa)

Sunnuntaina kävimme kisaamassa Danten ja Raisan kanssa, vaikka tuloksenakin oli vain hyllyjä. Tosin radat olivat sujuvia, mutta kerrankos ne putken väärät päät vetävät. Etenkin jos ensin ohjataan huolimattomasti ja sitten vedetään niin pitkälle, että menee jo seuraavaan putkeen... Ei ole aina niin helppoa ohjaajalle, kun aikaa reagoida ei jää kovinkaan paljon. Kummatkin walesilaiset tekivät hylkykohtia lukuunottamatta hienot radat ja tulipahan todistettua, että Dantekin on ihan valmis kolmosiin, vaikka ainahan sitä saa uutta oppia itse kukin.

Torstaina näin Remoakin pitkästä aikaa ja kyllä oli poika ulkonäöltään kovasti aikuistunut ja komistunut. Muutenkin meitä oli hallitreeneissä tosi iso joukko. Lienisikö tässä tärkeimmät tältä erää.

Onnea uuteen kotiin, Sami!

2011-10-21T10:06:00.000+03:00

Eilen lähti toinenkin pennuista eli Jangas Go Ahead "Sami" (Vasuri) kohti uusia seikkailuja. Sami muutti Pirkkalaan Törnblomin perheeseen isäntäväen metsästyskaveriksi ja toivottavasti Emma-tytön agilitykoiraksi aikanaan. Illalla sain viestiä, että kotimatka oli mennyt hyvin, pentu oli malttanut syödä heti uudessa kodissa, tutustunut nurkkiin ja päässyt ulkoilemaan. Kiva aina kuulla, että elämä uudessa kodissa alkaa hyvin :) Onnea matkaan!

Tässä vielä viimeiset kuvat Samista ennen lähtöä:

Jangas Go Ahead 8 viikon iässä

Sami noutaa sorsan siipeä

Sebastianin kanssa lattialla siipi suussa

Myös Wilma lähti illalla takaisin kotiinsa Tampereelle ja kotiväen tullessa täällä käymään rouva parkkeerasi ovelle ja meinasi, ettei hän tällä kertaa jää millään hinnalla luoksemme. Wilma oli selvästi sitä mieltä, että pennut ovat niin isoja, etteivät ne tarvitse äitiä enää. Vielä viimeksi Wilma jäi kiltisti luoksemme pentujaan hoitamaan...

Pihlakin (Jangas Gale Wind) sopeutui heti uuteen kotiinsa, ruoka maistui ja elämä oli mukavaa, kun pääsi kahden ihmisen tämänhetkisen elämän keskipisteeksi. Tässä vielä ihania kuvia pikku-Pihlasta, kiitos Evelle ja Antille kuvista.

Söpönä oman peiton päällä oma lelu kainalossa

peuhaamista turvallisessa sylissä

Eläinlääkärin tarkastus ja Pihla lähti uuteen kotiin

2011-10-19T18:58:00.001+03:00

Tänään pennut pääsivät eläinlääkärin syyniin ja ensimmäiseen rokotukseen. Eläinlääkärissä naperoilla oli kovin hauskaa, lattialla vipellettiin kuin viimeistä päivää, pissailtiin ja revittiin moppia. Ymmärrän kyllä hyvin, että Laura pakeni paikalta ennen kuin meidän rähinäremmi saapui paikalle. Uroksilla oli kivekset paikallaan, kaikki olivat kunnossa, mutta Pihlalla (Liina) ja Oikurilla on pienet napatyrät. Pennut saivat myös ensimmäisen neloisrokotteen eivätkä juuri huomanneetkaan pientä pistosta, kun saivat samalla syödä namia. Matkalla autolle pääsivät kaksi pennuista juoksemaan boksien vierellä, samoin takaisin tullessa.

Illalla ensimmäisen pennuista eli Jangas Gale Wind "Pihla", pentulaatikkonimeltään Liina, lähti uuteen kotiin Even ja Antin harrastuskaveriksi Helsinkiin. Pihlaa näenkin jo seuraavan kerran ensi viikolla treenien merkeissä :) Onnea uuteen kotiin!

Tässä vielä muutama kuva Pihlan viimeiseltä illalta ja tältä päivältä täällä meidän ilonamme:

Jangas Gale Wind 8 viikon iässä

pikku-Pihla ulkoilemassa

Joko pääsis sisälle?

Äiti, saisinks mä kans?!

Sebastianin kanssa peuhaamassa

Noudanpa Sebastianille tämän lelun

Siskokset ulkoilemassa

"Pihla går på dator"

Viima etsii vielä sijoituskotia

2011-10-18T10:01:00.001+03:00

6 viikon iässä

G-pentueen naperot ovat lähdössä uusiin koteihinsa lähipäivinä tai viikkoina, mutta sijoitusnartuksi menevä "Viima" eli Jangas Gone With the Wind (pentulaatikkonimeltään Pampula) etsii vielä aktiivista ja harrastavaa sijoituskotia pääkaupunkiseudulta.

Viima 7 viikon iässä

"Viiman" pentutestituloksiin voi tutustua viime viikon lopulta löytyvistä koko katraan pentutestituloksista blogista. Näin lyhyesti kuvailtuna neiti on rohkea, vilkas, leikkisä, innokas kantamaan tavaroita, utelias ja kontaktinhakuinen. Sanalla sanoen siis erittäin lupaava harrastuskoiran alku, joka kaipaisi jonkun koiramaisen harrastuksen :) Ulkonäöltäänkin tyttö on sopusohtainen ja soma. Suvussa löytyy tuloksia niin metsästyskokeista, agilitystä, TOKOsta, MEJÄstä kuin näyttelyistäkin. Talvella järjestän kasvateilleni hallissa viikoittain näyttely-, tottelevaisuus- ja agilitykoulutusta, joten treeniryhmäkin olisi pennulle jo valmiina.

Tässä muutama videopätkä Viiman pentutestistä:

Sosiaalisuus ja seuraaminen:

http://www.youtube.com/watch?v=g_ixBIv5mGQ

Sosiaalinen dominanssi:

http://www.youtube.com/watch?v=1DRY8QeG_8M

Uteliaisuus ja saalisvietti:

http://www.youtube.com/watch?v=5aCx04X1uA8

Tässä videopätkässä neiti peuhaa pihalla:

http://www.youtube.com/watch?v=7OGRShRGSwQ

Tänään harjoittelimme puolestaan ensi kertaa sorsan siiven noutamista:

Tässä vielä kuvia muistakin pennuista illan ulkoilutuokiosta:

Pääsiskö sisään? Huomatkaa Sauli aidan väärällä puolella...

Me halutaan kaikki syliin ja heti

Sauli on puunhakkaajan sukua

Sauli noutaa sorsan siipeä

Onnea viisivuotiaalle D-katraalle!!

2011-10-17T09:29:00.000+03:00

Uskomatonta, mutta totta! Jangas D-pentue on selvinnyt kaikista kommelluksistaan huolimatta viiden vuoden ikään. Matkalle on mahtunut palovammoja ja selkäkipuiluja, mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei tältä joukolta ole koskaan puuttunut!!

Mitäs porukalle onkaan tapahtunut vuoden aikana:

Raisa eli Jangas Duck Soup on hoidellut Sebastian-vauvaamme ja sen lisäksi päässyt ahkerasti kisaamaan kesällä. Tältä vuodelta tuloksena kaksi agility-SERTiä kolmosluokasta eli olemme viimeisen SERTin päässä agilityvalion arvosta, nollavoitto ja lisäksi on TOKOiltu voittajaluokan 2-tuloksen arvoisesti. Kiitos Lauran Raisa on saavuttanut myös Rus Mva:n arvon.

Remu eli Jangas Direct Action on toipunut selän välileytyrästä vuoden aikana ja on tänä syksynä TOKOillut hienosti, parhaina tuloksina ALO1 ja AVO3. Hienoa!

Nuppu eli Jangas Dolce Vita on koko syksyn metsällä, vaikkei valitettavasti tänäkään vuonna ole päässyt kokeisiin asti, kun kaikki viikonloput on jo muutenkin buukattu metsästystä ajatellen.

Tarmo eli Jangas Da Vinci Code on elämänsä kunnossa (näkisittepä pojan lihakset!) ja päässyt syksyllä Sintun kiireiden helpotettua jatkamaan agilityharrastusta ja eiköhän keväällä poika pääse kisoihinkin asti :)

Tico eli Jangas Dirty Dancing voi paksusti ja hoitelee emäntänsä apuna 2-vuotiasta Leeviä ja Neea-vauvaa. Ticon oma agilityharrastus on tauolla, mutta Leevin kanssa pääsee sentään menemään putkea kotosalla ;)

Paavo eli Jangas Dirty Harry on edelleen varsinainen ilopilleri, vaikka agilityharrastus on valitettavasti kisojen suhteen ollut hieman tauolla. Ehkäpä nuo emännän kirjoitukset kelpaa hyväksi syyksi pienelle tauolle...

Mantelista eli Jangas Dimples en olekaan kuullut mitään vuoden aikana, mutta Manteli elelee edelleen äitinsä Täplän seurana Turussa.

Hurjan suuret synttärionnittelut koko joukolle!

Pennut sen kuin kasvavat ja riiviöityvät päivä päivältä. Keskiviikkona onkin jo hyvästien aika ensimmäisen suhteen. Viikonloppuna meillä kävikin taas useita pennun katsojia, Pia Pedersörestä ja Törnblomin perhe Tampereelta sekä Tarmon emäntä Sinttu muuten vain auttamassa pentujen ulkoiluttamisessa. Ilman ulkoilua pennut alkavat olla jo ihan mahdottomia...

Eilen osallistuin lisäksi agilitykisoihin siskosten Wilman (Jangas Ees-Taas) ja Lotten (Jangas Elin Kelin Klot) kanssa. Wilman suurin saavutus oli se, että se mitattiin medi-kokoiseksi ja saa siis kisata medeissä!! Itse rata alkoi hyvin, mutta vauhti hyytyi loppua kohti ja kolmanneksi viimeisenä esteenä olleesta pussista tuli hylkäys. Neitokainen ei ihan vielä osaa painavaa pussia suorittaa varmasti. Lotten kanssa meillä oli vauhdikkaat radat, mutta Lotte on vielä hieman epävarma kepeillä enkä osaa sitä siellä tukea, kun emme ole juuri yhdessä treenanneet ja neiti lähti mukaani parin tunnin varoitusajalla... Ekalta radalta virheetöntä menoa esteelle 13, joka oli siis pujottelu ja siitä sitten hylky kolmen kiellon takia. Tokalla radalla mokasin itse ohjauksessani (ennakoin liikaa), mutteivät ne kepit sielläkään oikein luonnistuneet. Lotten kanssa on mielettömän hauska kisata, kun sillä on vauhtia, intoa, osaamista ja halua tekemiseen. Kunhan vaan pujottelu saadaan kuntoon, niin tyttö on uskomaton!

Seisotuskuvia 7-viikkoisista

2011-10-15T10:25:00.001+03:00

Torstaina pentutestin jälkeen otettiin myös seisotuskuvat pennuista ja sain viimein tänään kuvat tietokoneelle. Eilen pennuilla oli taas mukavia vieraita, kun Sari 2-vuotiaan Leevi-pojan ja Neea-vauvan kanssa poikkesi pentuja leikittämään pihalle ja illalla entiset oppilaamme Chrisu ja Alle poikkesivat naperoita viihdyttämään. Riiviöt vaativat jo päivittäin kunnon viihdytystä, jotta meno pentulaatikossa ei viillinny ihan mahdottomaksi.

Leevi ja Sauli

Wilmakin on vähentänyt imetystä todella paljon, joten saattaapi olla, että sen pääsee jo ensimmäisten pentujen lähdettyä kotiinsa. Siellä on jo Wilmaa tosi kova ikävä.

Tässä taas ensin pojat:

Jangas Gotta Go (Kalle)

Jangas Go Ahead (Vasuri)

Jangas Gimme Some Action (Oikuri)

Jangas Guaranteed For Speed (Sauli)

Ja sitten tytöt:

Jangas Gale Wind (Liina)

Jangas Gone with the Wind (Pampula)

Pentutestissä

2011-10-13T20:49:00.007+03:00

Tänään pennut pakattiin taas bokseihin ja matkattiin kontulasta hakemaan Pirkko ja sieltä kurvattiin Niinalle Vuosaareen, jonne Liikasen Kirsi tuli pentutestaamaan pennut. Pennut olivat varsin reippaita ja moni oli varsin leikkisäkin. Mitään kummallisia ääripäitä ei pentutestissä ilmennyt eli olen hyvin tyytyväinen tuloksiin. Minulla alkaakin olla jo selkeä käsitys, mikä pentu sopisi mihinkin perheeseen. Laittelen huomenissa ajan kanssa pentutestitulokset, kuvia ja videoita pennuista. Samalla otettiin myös 7-viikkois seisotuskuvat ja pennut pääsivät leikkimään koko huusholliin. Jälkeemme jätimme vain varsinaisen hyrskynmyrksyn. En siis voi kiittää Niinaa tarpeeksi avusta! Valitettavasti tarkempi analysointi jää huomiseen, nyt alkaa olla jo turhan myöhä alkaa sen suuremmin spekuloida tapahtumarikasta päivää. Illalla käytiin vielä hallitreeneissä ja Wilmakin pääsi treenaamaan, kun olen ilmoittanut sen ekaan agilitykisaansa sunnuntaina.

** Koskapa en saanut kotisivuille päivitettyä pentutestituloksia ohjelman tempuillessa, niin tulkoon ne nyt ensin tänne ritirimpsuna. Kuvissa Oikuri (Jangas Gimme Some Action) näyttää, mitä Volhardin pentutestissä tapahtui.

G-pentueen pentutesti

Pennut pentutestattiin 13.10.2011 7 viikon ja yhden vuorokauden iässä. Testin suoritti ongelmakoiraterapeutti Kirsi Liikanen. Iltapäivä aloitettiin Malmskogenin autotallitestillä ja sen jälkeen pennuille suoritettiin PAT eli Volhardin pentutesti.

Tässä pentujen tulokset:

Malmskogenin pentutesti

1. Uteliaisuus halu tutkia testiympäristöä ja sen esineistöä

Jangas Gimme Me Some Action 3 Tutkii osittain testin jälkimmäisellä puoliskolla
Jangas Go Ahead 4 Tutkii koko ajan tai suurimman osan ajasta
Jangas Gotta Go 4 Tutkii koko ajan tai suurimman osan ajasta
Jangas Guaranteed For Speed 4 Tutkii koko ajan tai suurimman osan ajasta
Jangas Gale Wind 4 Tutkii koko ajan tai suurimman osan ajasta
Jangas Gone With the Wind 4 Tutkii koko ajan tai suurimman osan ajasta

2. Yleinen pelokkuus epävarmuuden aste uudessa tilanteessa

Jangas Gimme Me Some Action 2 Reagoi jonkin verran, mutta jatkaa ongelmitta. Mahd. kiukku.
Jangas Go Ahead 1 Välinpitämätön. Ei reagoi ympäristöön pelokkaasti.
Jangas Gotta Go 2 Reagoi jonkin verran, mutta jatkaa ongelmitta. Mahd. kiukku.
Jangas Guaranteed For Speed 2 Reagoi jonkin verran, mutta jatkaa ongelmitta. Mahd. kiukku.
Jangas Gale Wind 2 Reagoi jonkin verran, mutta jatkaa ongelmitta. Mahd. kiukku.
Jangas Gone With the Wind 1 Välinpitämätön. Ei reagoi ympäristöön pelokkaasti.

3. Ympäristön vaikutus eteenpäinpyrkivyys / rohkeus erilaisilla pinnoilla / esteillä

Jangas Gimme Me Some Action 2 Jonkin verran epävarmuutta hankalilla "esteillä". Jatkaa ongelmitta.
Jangas Go Ahead 2 Jonkin verran epävarmuutta hankalilla "esteillä". Jatkaa ongelmitta.
Jangas Gotta Go 2 Jonkin verran epävarmuutta hankalilla "esteillä". Jatkaa ongelmitta.
Jangas Guaranteed For Speed 2 Jonkin verran epävarmuutta hankalilla "esteillä". Jatkaa ongelmitta.
Jangas Gale Wind 2 Jonkin verran epävarmuutta hankalilla "esteillä". Jatkaa ongelmitta.
Jangas Gone With the Wind 1 Etenee ilman vaikeuksia. Ei epävarmuuden merkkejä.

4. Keskittymiskyky kyky ylläpitää kiinnostusta

Jangas Gimme Me Some Action 2 Jonkin verran kiinnostunut, mutta mielenkiinto herpaantuu nopeasti
Jangas Go Ahead 4 Koko ajan kiinnostunut
Jangas Gotta Go 2 Jonkin verran kiinnostunut, mutta mielenkiinto herpaantuu nopeasti
Jangas Guaranteed For Speed 2 Jonkin verran kiinnostunut, mutta mielenkiinto herpaantuu nopeasti
Jangas Gale Wind 2 Jonkin verran kiinnostunut, mutta mielenkiinto herpaantuu nopeasti
Jangas Gone With the Wind 4 Koko ajan kiinnostunut

5. Leikkihalu halu purra lelua tai leikkiä sillä

Jangas Gimme Me Some Action 4 Leikkii tai kantaa esinettä 3 Kokeilee varovasti jotain esinettä
Jangas Go Ahead 4 Leikkii tai kantaa esinettä koko ajan
Jangas Gotta Go 2 Haistelee varovasti joitain esineitä
Jangas Guaranteed For Speed 2 Haistelee varovasti joitain esineitä
Jangas Gale Wind 3 Kokeilee varovasti jotain esinettä
Jangas Gone With the Wind 4 Leikkii tai kantaa esinettä alussa

6. Tutkittu ala kuinka pitkiä "tutkimusmatkoja" pentu tekee

Jangas Gimme Me Some Action 3 Tutkii noin 1/2 alueesta. Selvittää jonkin verran esteitä
Jangas Go Ahead 3 Tutkii noin 1/2 alueesta. Selvittää jonkin verran esteitä
Jangas Gotta Go 3 Tutkii noin 1/2 alueesta. Selvittää jonkin verran esteitä
Jangas Guaranteed For Speed 3 Tutkii noin 1/3 alueesta. Selvittää jonkin verran esteitä
Jangas Gale Wind 3 Tutkii noin 1/2 alueesta. Selvittää jonkin verran esteitä
Jangas Gone With the Wind 4 Tutkii noin 2/3 alasta ja selvittää useampia esteitä

7. Mieliala ääntely testin aikana

Jangas Gimme Me Some Action 2 Joitain yksittäisiä piippauksia /vinkumista ovella
Jangas Go Ahead 2 Joitain yksittäisiä piippauksia /vinkumista ovella
Jangas Gotta Go 3 Vinkuu suurimman osan ajasta
Jangas Guaranteed For Speed 4 Vikisee/yksittäisiä haukahduksia tai ulinaa. Levottomuuden puuskia.
Jangas Gale Wind 2 Joitain yksittäisiä piippauksia /vinkumista ovella
Jangas Gone With the Wind (1 Ei osoita mielialaansa ääntelemällä.) 2 Joitain yksittäisiä piippauksia /vinkumista ovella hyvin vähän

8. Kontakti kontaktinotto testaajaan tämän "löydyttyä" testin lopussa

Jangas Gimme Me Some Action 4 Iloinen kontakti. Heiluttaa häntäänsä. Tulee heti luo.
Jangas Go Ahead 4 Iloinen kontakti. Heiluttaa häntäänsä. Tulee heti luo.
Jangas Gotta Go 5 Intensiivinen kontakti. Hyppii, leikkii.
Jangas Guaranteed For Speed 5 Intensiivinen kontakti. Hyppii, leikkii.
Jangas Gale Wind 5 Intensiivinen kontakti. Hyppii, puree, leikkii.
Jangas Gone With the Wind 4 Iloinen kontakti. Heiluttaa häntäänsä. Tulee heti luo.

PAT Volhards puppy Personality Profile

Kiivetään syliin asti

Sosiaalisuus Kuinka pentu tulee tapaamaan testaajaa

Jangas Gimme Me Some Action 2 Tulee innokkaasti, korkea häntä, "lyö" tassuillaan, nuolee käsiä.
Jangas Go Ahead 3 Tulee innokkaasti, korkea häntä (2 Tulee innokkaasti, korkea häntä, "lyö" tassuillaan, nuolee käsiä.)
Jangas Gotta Go 3 Tulee innokkaasti, matala häntä
Jangas Guaranteed For Speed 4 Tulee varovasti, korkea häntä
Jangas Gale Wind 3 Tulee innokkaasti, korkea häntä
Jangas Gone With the Wind 2 Tulee innokkaasti, korkea häntä, "lyö" tassuillaan, nuolee käsiä.

Seuraaminen Kuinka pentu lähtee kulkemaan testaajan perässä

Jangas Gimme Me Some Action 3 Seuraa innokkaasti, korkea häntä.
Jangas Go Ahead 3 Seuraa innokkaasti, korkea häntä.
Jangas Gotta Go 3 Seuraa innokkaasti, korkea häntä.
Jangas Guaranteed For Speed 3 Seuraa innokkaasti, korkea häntä.
Jangas Gale Wind 3 Seuraa innokkaasti, korkea häntä. (6 käy mielellään, mutta ympäristö kiinnostaa ja menee muualle)
Jangas Gone With the Wind 3 Seuraa innokkaasti, korkea häntä.

Kiinnipitäminen Kuinka pentu reagoi, kun se laitetaan selälleen maahan ja pidetään kättä rinnalla

Mitä toi täti tekee mulle?! Paree leikkiä kuollutta.

Jangas Gimme Me Some Action 3 Rentoutuu, ei taistele. (6 jäykkä, ei taistele)
Jangas Go Ahead 2 Taistelee
Jangas Gotta Go 3 Rentoutuu, ei taistele.
Jangas Guaranteed For Speed 3 Rentoutuu, ei taistele. (4 Taistelee, rauhoittuu, nuolee)
Jangas Gale Wind 3 Rentoutuu, ei taistele.
Jangas Gone With the Wind 3 Rentoutuu, ei taistele.

Sosiaalinen dominanssi Testaaja sivelee pennun selkää koko kädellään

Täti silittää

Olen aika kova jätkä

Jangas Gimme Me Some Action 2 Pysyy aloillaan, kääntyy kohti, nostaa tassun päälle
Jangas Go Ahead 6 Menee pois ja pysyttelee kauempana, pysyy alussa
Jangas Gotta Go 3 Pysyy testaajan lähellä
Jangas Guaranteed For Speed 6 Menee pois ja pysyttelee kauempana
Jangas Gale Wind 6 Menee pois ja pysyttelee kauempana
Jangas Gone With the Wind 2 hyppii, lyö taasuillaan alussa, yrittää kiivetä syliin (6 Menee pois ja pysyttelee kauempana)

Nostaminen Testaajaa nostaa pennun mahan alta ilmaan

Hmmm....

Jangas Gimme Me Some Action 3 Rentoutuu, ei taistele
Jangas Go Ahead 3 Rentoutuu, ei taistele
Jangas Gotta Go 3 Rentoutuu, ei taistele
Jangas Guaranteed For Speed 3 Rentoutuu, ei taistele
Jangas Gale Wind 3 Rentoutuu, ei taistele (2 vääntelee)
Jangas Gone With the Wind 3 Rentoutuu, ei taistele, vääntelee

Noutotaipumus (Kinnostuminen esineestä) Testaaja heittää paperitollon noin metrin päähän itsestään pennun katsellessa (valitettavasti käytetty vessapaperitollo levisi kuin jokisen eväät..)

Kummallinen tollo

Jangas Gimme Me Some Action 4 Ajaa takaa esinettä, tulee ilman sitä
Jangas Go Ahead 3 Ajaa takaa esinettä ja tuo sen testaajalle 1 Ajaa takaa esinettä, nostaa sen ja juoksee tiehensä
Jangas Gotta Go 4 Ajaa takaa esinettä, tulee ilman sitä
Jangas Guaranteed For Speed 3 Ajaa takaa esinettä ja tuo sen testaajalle, kääntyy esine suussaan
Jangas Gale Wind 3 Ajaa takaa esinettä ja tuo sen testaajalle 1 Ajaa takaa esinettä, nostaa sen ja juoksee tiehensä
Jangas Gone With the Wind 1 Ajaa takaa esinettä, nostaa sen ja juoksee tiehensä

Kivunsietokyky Painetaan ihoa polkuanturoiden välissä

Jangas Gimme Me Some Action 1 Pääset laskuissa 10 asti, ilman reaktiota
Jangas Go Ahead 3 Pääset laskuissa 5-6 asti, ilman reaktiota
Jangas Gotta Go 1 Pääset laskuissa 10 asti, ilman reaktiota
Jangas Guaranteed For Speed 1 Pääset laskuissa 8 asti, ilman reaktiota
Jangas Gale Wind 3 Pääset laskuissa 5-6 asti, ilman reaktiota
Jangas Gone With the Wind 4 Pääset laskuissa 3-4 asti, ilman reaktiota

Ääniherkkyys Avainta ja metallikuppia kalautetaan yhteen

Jangas Gimme Me Some Action 3 Kuuntelee, paikallistaa äänen, osoittaa uteliaisuutta, menee ääntä kohti
Jangas Go Ahead 3 Kuuntelee, paikallistaa äänen, osoittaa uteliaisuutta, menee ääntä kohti
Jangas Gotta Go 3 Kuuntelee, paikallistaa äänen, osoittaa uteliaisuutta, menee ääntä kohti
Jangas Guaranteed For Speed 4 Kuuntelee, paikallistaa äänen
Jangas Gale Wind 3 Kuuntelee, paikallistaa äänen, osoittaa uteliaisuutta, menee ääntä kohti
Jangas Gone With the Wind 3 Kuuntelee, paikallistaa äänen, osoittaa uteliaisuutta, menee ääntä kohti

Uteliaisuus, Saalisvietti Testaaja innostaa pentua rievulla ja antaa sen repiä riepua

Toreador!

Jangas Gimme Me Some Action 2 Katsoo, tarttuu kiinni
9b) Seuraa saalista vauhdikkaasti ja kiinnostuneena, tarttuu syvällä otteella, vetää voimakkaasti
Jangas Go Ahead 2 Katsoo, tarttuu kiinni
9b) Seuraa saalista vauhdikkaasti ja kiinnostuneena, tarttuu kevyellä otteella (etuhampailla?), vetää, ravistelee
Jangas Gotta Go 3 Katsoo uteliaana, menee kohti
9b) seuraa saalista vauhdikkaasti ja kiinnostuneena, tarttuu saaliiseen, laskee irti
Jangas Guaranteed For Speed 2 Katsoo, tarttuu kiinni
9b) seuraa saalista vauhdikkaasti ja kiinnostuneena, tarttuu saaliiseen, laskee irti, tarttuu kevyellä otteella (etuhampailla?), laskee irti
Jangas Gale Wind 2 Katsoo, tarttuu kiinni
9b) seuraa saalista varovasti, lievä kiinnostus aluksi, tarttuu syvällä otteella, vetää voimakkaasti
Jangas Gone With the Wind 1 Katsoo, hyökkäilee, puree
9b) Seuraa saalista vauhdikkaasti ja kiinnostuneena, tarttuu syvällä otteella, vetää kevyesti, tarttuu, vetää, ravistelee

Loppukommentit sekä saavutetut pisteet ja lopussa niiden selitykset

Jangas Gimme Me Some Action Avoin pentu, jolla dominoivia piirteitä. Hyväksyy kaiken käsittelyn, mutta ihminen on sille mukavimmillaan, kun "tarjoaa jotain kivaa". Alkuun ei taistele rievusta, mutta vahva ote, kun ottaa kiinni.
Pisteet: 1) 1 kpl 2) 3 kpl 3) 4 kpl 4) 1 kpl

Jangas Go Ahead Mukava pentu, hyväksyy käsittelyn ja hakeutuu mielellään ihmisen luo, mutta omaakin tahtoa ja uteliaisuutta löytyy. Syttyy leikkiin varovasti, mutta sitten leikkii hyvin.
Pisteet: 2) 2 kpl 3) 6 kpl 6) 1 kpl

Jangas Gotta Go Erittäin miellyttävä, ihmisen kanssa viihtyvä pentu. Inhimmilistettynä sanottuna kiltti :) Seuraa saalista, mutta taistelee varovaisesti.
1) 1 kpl 3) 7 kpl 4) 1 kpl

Jangas Guaranteed For Speed Mukava, avoin pentu. Ei paineistu testistä. Syttyy leikkiin, etenkin saalistaa mielellään.
1) 1 kpl 2) 1 kpl 3) 4 kpl 4) 2 kpl

Jangas Gale Wind Avoin pentu, joka kuitenkin viihtyy ihmisen seurassa niin kauan, kun tämä "viihdyttää". Syttyy saalisleikkiin hitaasti, mutta tarttuu melko voimakkaalla otteella.
2) 1 kpl 3) 7 kpl 6) 1 kpl

Jangas Gone With the Wind Erittäin reipas ja avoin pentu. Vauhdikas. Omaa luonnetta löytyy! Syttyy saalis- ja taisteluleikkiin erittäin hyvin.
1) 2 kpl 2) 2 kpl 3) 4 kpl 4) 1 kpl

Mitä pisteet sitten kertovat?

Pentu, joka saa eniten kolmosia:
Tämä koira hyväksyy helposti ihmisen johtajakseen. Paras valinta tavalliselle koiranomistajalle; sopeutuu hyvin uusiin tilnateisiin ja on tavallisesti sopiva vaihtoehto myös vanhemmille ihmisille tai lapsiperheisiin. Voi olla liian aktiivinen tietyissä tilanteissa. Hyvä koulutettavuus ja omaa tavallisesti terveen asennoitumisen elämään.

Pentu, joka saa eniten kakkosia
Tämä koira on dominoiva. Vaatii selkeää, johdonmukaista ja oikeudenmukaista kohtelua aikuisten kodissa. Uskollinen koira, kun oppii kunnioittamaan omistajaa johtajanaan. Usein eloisa, ulospäin suuntautunut luonne ja voi olla liian aktiivinen vanhemmille ihmisille ja liian dominoiva lapsille.

Kolmosia osioissa 1& 4: (Jangas Gotta Go)
Näin sosiaalisen koiran kanssa on helppo tehdä yhteistyötä ja se on huomionkipeä ja ystävällinen. Sen kiinnostus ihmistä kohtaan voi olla tärkeä työväline koulutuksessa riippumatta muiden testiosioiden numeroista.

Vierailijoita ja herkuttelua

2011-10-12T21:35:00.000+03:00

Eilen meille kerääntyikin reippaasti väkeä, kun agilityryhmissä treenavia kasvatinomistajia tuli nyyttäri-iltaan toistakymmentä, mukana olivat Essin, Ellan, Danten, Lotten, Kamun ja Hertan omistajat. Ilta kului ihan siivillä juoruillessa, syödessä, agility-DVD:tä katsoessa ja pentuja paapoessa. Ja kyllä pennuilla olikin hauskaa! Varmasti vastasi ihan pihalla juoksemista olohuoneessa pelmuaminen. Vauvojakin oli paikalla Sebastianin lisäksi Nicolas ja Nina :) Kiitos kaikille mukaan päässeille!

Pennut ovat saaneet nyt useampana päivänä hirven luita, kiitos vaan isälleni ja velipojalle, joka hoiti tälle kertaa hirven kaadon. Luut ovat tosi hyvä juttu ja pentulaatikko rauhoittuu kummasti ruokailemaan, joskin luista pitää tietty välillä ottaa yhteenkin. Näin toipilaana tällainen pentujen aktivointi on sopinut hyvin. Pennut ovat päässeet päivittäin "aikuisten puolelle" ja harjoitelleet namin perässä istumista, katsekontaktia, noutamista ja perässä kulkemista. Ne ovat varsin kontaktinhakuisia taaperoita. Tässä vielä kuvatodisteita luun syömisestä:

Jokaiselle riittää oma

Mites se tuonne hyppäsi? miettii Kalle

Vasurin tyytyväinen ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Pennut on nyt myös rekisteröity ja huomenna mennään siis pentutestiin. Siitä sitten huomenissa tai viimeistään perjantaina asiaa :) Onneksi Stigilläkin on syysloma, joten meidän toipilaiden elämä vähän helpottaa. Wilman ja Raisan kanssa päästiin ekaa kertaa melkein viikkoon agilitykentällekin. Huomenna puolestaan harjoitellaan takaaleikkauksia agilityssa kasvattien hallitreeneissä.

Kotoilua

2011-10-11T11:06:00.000+03:00

Kun tämä kotoilu on nyt niin IN, että siitä tehdään myös monenlaisia TV-sarjoja, niin näytettäköön blogissa meidänkin kotoilua. Pennut ovat näet päässeet tutustumaan yksitellen kotiimme ja katsomaan sekä ihmettelemään paikkoja. Kuvia on valitettavasti vain Pampulan tutkimusretkeltä, mutta pennut yleensä löytävät pikälti samat virikkeet (sukat, näppis ja Stig ovat jostain syystä kestosuosikkeja). Ei meillä yleensä ole näin paljon sukkia lattialla, mutta ne ovat pennuille huisin kivoja leluja.. Seli seli.

Stigiä käydään ihan ensiksi pussailemassa

Josko roskiksesta löytyisi jotain kivaa...?

Sukka suussa (kameranainen ei meinaa keretä mukaan)

Leikkimässä Stigin kanssa

ja Wilma-äidin kanssa

Ryömimässä tuolin alla

Näppiksellä voi seistä

ja sitä voi ihmetellä

Häkkilintu odottaa omaa vuoroaan

Pikaisesti päivitys pentujen lähiviikon ohjelmaan:

13.10 Kirsi Liikanen tulee pentutestaamaan pennut

19.10 eläinlääkärin tarkastus ja rokotus ja ensimmäisen pennun luovutus

Mikrosirutetut nappulat

2011-10-09T19:03:00.000+03:00

Perjantaina meillä olikin vilinää, kun ensin tulivat kylään Lotten emäntä Sanna Nicolas-vauvan kanssa, sitten tulevat pennun omistajat Eve ja Antti ja sen jälkeen vielä Arja pentuja siruttamaan. Kaiken kyläilyn jälkeen jouduinkin sohvan omaksi, kun alkoi paleltaa niin kovin ja kuume nousi. Eikä kauaakaan, kun Stigilläkin noisi kuume yötä vasten ja niin täällä onkin sairastettu koko viikonloppu. Onneksi Wilman perhe sukulaisperheensä kanssa kävivät lauantaina ulkoiluttamassa niin pennut kuin Katin ja Wilmankin. Suuri kiitos siitä! Meistä ei juuri flunssaa potiessa seuraa ollutkaan... Tänään kävimme vain pikaisesti pentujen kanssa ulkona, kun jo istuminenkin tuntuu lähes ylivoimaiselta saavutukselta. Siispä sen pitemmittä selityksittä.

Nyt pennut on siis nimetty. Pojat saivat seuraavanlaiset viralliset nimet:

Jangas Gimme Some Action = Oikuri

Jangas Go Ahead = Vasuri

Jangas Gotta Go = Kalle

Jangas Guaranteed For Speed = Sauli

ja tytöt:

Jangas Gale Wind = Liina

Jangas Gone With the Wind = Pampula

Tässä vielä muutama kuva:

Liina tutkiva hortonomi

Oikuri rakastaa kantamista (ja repimistä)

Kallella on loistava katsekontakti

Taas Oikuri lelun kanssa

Pampula söpönä

Sauli ja Oikuri taistelevat lelusta

Josko Sauli voisi napata Sebastianin tossun?

Vasuri

Vasurin hieno katsekontakti

Seikkailemassa metsän siimeksessä

2011-10-06T09:55:00.001+03:00

Eilen pennuilla oli hauska ja jännä päivä, kun ne pääsivät autoajelulle ja metsään tutustumaan. Pakkasimme pojat pihassa pentubokseihin ja tytöt taapersivat perässämme autolle.

Sebastian on tyttöjen suosiossa

Näin me matkustetaan autossa koko porukka

Autolla hurauteltiin viitisen minuuttia lähimetsään ja siellä pennut pääsivät tutustumaan luonnon ihmeisiin. Kerrottakoon tarina kuvien kautta tällä kertaa:

Suuret luonnon esteet Pampulalle, Vasuri laukkaa kohti

Koko laumalla on paikka auringossa

Sauli repii keppiä

Kuraojassa vasta on nastaa!

Oikuri kiipeilee puun juurella

Liina, Oikuri ja Kalle

Oikuri ja Vasuri etualalla

Näin hienosti osattiin luoksetulo pillillä

Namia nauttimassa Pampula ja Kalle, vasemmalla Liina

Stigin perässä seuraamassa

Liina syysmetsässä

6-viikkoiset söpöliinit

2011-10-05T10:10:00.004+03:00

Vasuri ja Kalle tapittavat

Aika kuluu ihan siivillä, kun pennut täyttävät tänään jo kuusi viikkoa. Eilen maisteltiin Canex-matolääkettä, joka oli tälläkin kertaa hieman ärsyttävää suussa. Ruoka maistuu paremmalta ja sitä tarjoillaankin neljästi päivässä + jauhelihaa toisinaan pienissä treenihetkissä. Olen alkanut ottaa pentuja hetkeksi yksistään keittiöön touhuilemaan ja siellä ne tutkivatkin tarmokkaasti paikkoja ja suorittavat namin perässä putkea. Ulkoilua ei olla harrastettu lauantain jälkeen, kun ilmat ovat olleet mitä sattuu. Josko tänään viimein päästäisiin pihalle? Eilen kävivät Nupun emäntä Riikka ja Silja-tyttärensä meitä moikkaamassa ja unisia pentuja viihdyttämässä ja samalla pennut saivat pakkaseen tutustumista odottamaan sorsan siivet. Nuppu eli Jangas Dolce Vita on ollut koko syksyn tuloksekkaasti ja ahkerasti metsällä, vaikka koekäynnit taas valitettavasti jäävät, kun viikonloput ovat niin täynnä jahtia muutenkin.

Saulin tarkkaavainen katse

Tuntuu hurjalta, että naperot lentävät pesästä jo parin viikon kuluttua. Mihin tämä aika aina katoaa? Nyt pentujen persoonallisuudet alkavat hieman näkyä: Oikuri on varsinainen taistelija, ihana hihan repijä, Sauli tarjoaa veljelleen hyvää vastusta, Kalle on varsinainen söpöliini, joka on perinyt/oppinut? Katin tavan nuolla paljaita varpaita, Vasuri sellainen iloinen hännänheiluttaja, jota ei tunnu huolet painavan, Liina vinkuu ja juoksee täysillä luokse pentulaatikossa ja Pampula on tutkimusmatkailija, joka juoksee täysillä myös syliin. Pennuilla on ihana luontainen kontakti ja tuijottelevat mielellään silmiin kontaktia hakien. Kenestäkö tykkään eniten? Siitä, joka kulloinkin on kanssani kahdestaan, ne ovat näet hurmaavia kaikki :) Eron hetki on aina haikea, vaikka viimeisen viikon ajan jo ymmrästää, ettei tuollaisen lauman kanssa pitkään enää jaksaisikaan. Toivottavasti näen näitäkin säännöllisesti luovutusiän jälkeen, kuten aiempia kasvattejani. On niin ihana seurata pentujen kasvua kunnollisiksi koirakansalaisiksi ja usein vielä nauttia niiden työskentelystä ohjaajan kanssa ja menestyksestä kisoissa.

Pampula

Eilisilta kului taas Ojangossa Raisan pentuja kouluttamassa agilityssä. Ne ovat aivan ihania menijöitä, joilla on intoa ja vauhtia. Wilmalle ei ole valitettavasti opetettu esteitä kunnolla, mutta sekin alkaa olla jo innostunut agilitykoiran alku. Ja onneksi hyvin helposti motivoitava tapaus. Lotte ja Sanna olivat eilen suorastaan tulessa, eivätkä muutkaan huonoja olleet, Dantekin pääsi lopulta kinkkisen radalta virheettömästi läpi ;) Danten emäntä Viivi oli tehnyt pennuille aivan ihanat motovointilelut (laitan pentupaketista kuvat kunhan saan sen kokonaisuudessaan koottua kasaan, vielä puuttuvat peitot ja muuta pientä), joista Raisa sekosi totaalisesti. Raisa on ihan kahjo leikkimään ja se hyppäsi myöhemmin illalla minua (tai oikeastaan lelua) kohti, niin että takki repesi. Haluu sen lelun, jota nostettiin niin korkealle ettei pikku-spanieli sitä saisi. Raisa on jotenkin niin epäspanielimainen tapaus, joka leikkii kuin terrieri, innostuu kuin palveluskoira eikä kyllä valitettavasti ole myöskään kaikkien kaveri kuten useimmat spanielit. Radalla Raisa oikein komensi minua, kun mokasin keppien aloituksen ohjaamisen. Ei tuollaista pientä porsasta voi olla rakastamatta. Coachimme Raila nauroi, ettei hänen tarttekkaan sanoa mitään, kun Raisa hoitaa haukkumiseni. Raisa lienee tosissaan paras koulutusohjaajani, koska virheiden sattuessa saan kyllä aina katsoa peiliin.

Pipsalle eka nolla agilitystä ja Raisalle SM-0

2011-10-03T09:20:00.003+03:00

Eilen agilitykisat sujuivat hienosti niin äidiltä ikuin tyttäreltäkin. Pipsa eli Jangas Easy Peasy ja Mika kisasivat JanKK:n kisoissa Hyvinkäällä Maxi-1 luokassa saaden ensimmäisen nollatuloksensa ja samalla se oli tietysti eka LUVA eli ensimmäinen kolmesta luokkanousuun tarvittavasta nollasta :) Suuret onnittelut!! Pipsa on tosi nopea ja Mika on malttanut opettaa esteet neitokaiselle kunnolla. Kerta kaikkiaan hienoa!

Samoissa kisoissa uudet ryhmäläiseni walesi Nelson ja ohjaajansa Hanna nousivat 2-luokkaan.

Pipsan emän Raisan eli Jangas Duck Soup kanssa kisasimme puolestaan Porvoossa kahdella Esa Muotkan radalla, joista ensimmäisellä hyppyradalla lentelivät muurin palikat, kaarrateltiin oikein kunnolla ja keppien sisäänmenoa korjailtiin, joilloin tuloksena 10 vp ja reippaasti yliaikaa. Toisella agilityradalla otettiin tunnollisemmin ja tuloksena vuoden viides SM-0. Vielä tarvitaan kaksi kipaletta (ihan keneltä vain tuomarilta, mutta vain toinen saa olla hyppikseltä, tuplanolla on onneksi jo plakkarissa), että päästäisiin kisaamaan ensi vuoden SM-kisoihin. Viime vuonna sijoituimme sijalle 29., tänä vuonna ei kisoihin päästykään oman mammalomani takia. Ensi vuoden suurempi tavoite SM-kisojen lisäksi olisi tuo agilityvalion arvo, kun siitä puuttuu vielä yksi SERT, jota saamme alkaa metsästää kesäkuun puolessa välissä.

Olen saanut kasvattini todella kivoihin ja aktiivisiin koteihin, kun niistä on jo yksi kustakin pentueesta (unohdetaan kuitenkin nämä alle kisaikäiset ;) agilityn 3-luokassa:
Eppu (Jangas Blame the Dog), Elvis (Jangas Cola For Elvis), Raisa (Jangas Duck Soup) ja Dante (Jangas Even-Stevens). Lisäksi Täplä (Jangas Behaving Badly) ja Remu (Jangas Direct Action) ovat kisanneet 2-luokassa ja Paavolla (Jangas Dirty Harry) ja Pipsalla (Jangas Easy Peasy) on nollatulo(ksia) 1-luokasta. Myös kuusi muuta kasvattiani on kisannut 1-luokassa ja kaksi on palkittu mölli-kisoissa. Eli 24:stä kasvatista 16 on kisannut vähintään mölli-luokissa. F-pentueesta viisi pennuista treenaa agilityä ja ainakin puolet Wilman pennuistakin on pääsemässä agilityä harrastamaan. Tämä vauhdikas laji onkin ihan omiaan wilkkaalle walesilaiselle.

Täytyypäs ottaakin kuvia G-pentueesta, kun nekin osaavat jo hienosti kulkea vauvaputken herkun perässä :D Josko saisin niillekin tehtyä vauva-keinun, kuten D-pentueelle aikanaan. Metallinoutoesinettä nämä jo kantavat/pureskelevat lahjakkaasti ja pian pitäisi tutustua myös linnun siipiin.

Meinasin ihan unohtaa kirjoittaa eilisillasta. Kisoista poikettiin Niinan kanssa meillä kotona ja lähdettiin saman tien Sintun luo Raisan Santtu-sedän syntymäpäiville. Santtu (Fi Mva McTwister's Wet Blanket) saavutti näet eilen 12 vuoden kunnioitettavan iän. Tusinapäiviä saatiin juhlistaa ihanasta suppilovahvero-pekonipiirakasta ja porkkakakusta nauttien, tosin pikku-Sebastianilla oli ollut ilmeisen väsyttävä päivä isänsä kanssa ja pikkumies nukahtikin syliini kesken herkuttelun. Tarmo (Jangas Da Vinci Code) täyttää parin viikon päästä 5 vuotta ja oli niin miehekäs ja lihaksikas että! Kiitos vielä Sintulle ja Samille erittäin mukavasti illasta :D

Sitten vielä muutama kuvatus pentulaatikon riiviöistä:

Ruokatauko

Kalle meinaa paeta vankilasta

Sauli haluaisi äidin viereen sängylle

Oikuri aikoo pistää pentulaatikon säpäleiksi

Remulle korkkasi TOKOn avoimen luokan

2011-10-02T08:41:00.001+03:00

Remu eli Jangas Direct Action ja Kaisa Majanen nousivat viime viikonloppuna TOKOssa avoimeen luokkaan ja tänä viikonloppuna heidät palkittiin heti ensimmäisessä avoimen luokan kokeessaan. Tuloksena oli AVO3 123 pistettä, vaikkei Remu ilmeisesti oikein sähäkkää osaamista ollutkaan esittänyt... Tarkemmin voi lukea taas Reemun omasta blogista.

Sintun viime viikonloppuna ottamia kuvia pennuista voi käydä katsomatta Tarmon blogista:
http://tarmontouhut.blogspot.com/2011/10/pentuja-katsomassa.html

Pennuilla oli eilen paljon vierailijoita, kun Amor-isän omistajat ja kasvattajat eli Tirkkosen perhe poikkesi täällä samoin kuin ystäväni Taru. Naperot pääsivät taas viilettämään ulos ja Pampula ehti karata jo talon allekin. Taas on siis yritetty pakoreittejä tukkia. Pampula ei yhtään hätääntynyt seikkailustaan kuistin alla, vaan kömpi siletä pois erittäin tyytyväisen näköisenä itseensä... Luoksetulo pillillä ruokailemaan osataan jo hienosti ja porukka vaikuttaa edelleen hyvin kontaktin hakuiselta. Tämä lauma on "aitaussiisteydessään" tosi kiva, kakkoja ei juuri löydy muualta kuin papereilta, eikä kyllä pissojakaan. Metalliesinettä moni jo innolla pureskelee ja yrittää noutaakin, kolisevien ruokakuppien kanssa leikitään ja leluja kannetaan innolla. Oikuri eritoten on varsinainen riiviö, joka roikkuu vierailijoiden ja meidän hihoissa kiinni. Eilen pennut pääsivät "harjoittelemaan" ekan kerran pentuputkea ja osa innostui kulkemaan sitä moneen kertaan. Natiaiset saavat nykyisin ruokaakin neljästi päivässä ja lisäksi maitobaari aukeaa säännöllisin väliajoin. Wilma on puolestaan saanut ottaa jo lomaa pennuista normaalin remmilenkkeilen ja agilityn muodossa. Viimeksi harjoitellessamme agilitya Wilma jo oikein veti kentälle. Hauska tyttö :)

Ne seisotuskuvat pennuista on edelleen ottamatta (en ole saanut Stigiä motivoitumaan, kun tuntuu olevan iltaisin niin paljon hommia), mutta josko viimein tänään. Vaikka pennuilla onkin ikää jo 5,5 viikkoa...

Raisasta tuli nyt virallisesti Ee Mva

2011-09-30T10:41:00.000+03:00

Ihan ensimmäiseksi kerrottakaan, että uusi näppis on nyt hankittu, kun edellinen koki siis kovan kohtalon Sebastianin kaadettua teekuppini sen päälle (jos joku siis sai tuosta edellisen viestin siansaksasta sen verran irti). Huomatettakoon kuitenkin, että kyseinen näppis oli tehnyt pitkän päivätyön oltuaan käytössäni vuodesta 1998 ja tuli minulle hienosti sanottuna "vintage"-mallina, vähemmän hieno englanninkielinen termi lienee "second-hand". Ehkä oli siis aika sijoittaa kymmenisen euroa uuteen entistä ehompaan osaan. Sebastian tietysti palkittiin urotyöstään (hah haa) ja hän saa nyt luvan kanssa leikkiä vanhalla.

Kyllä nyt kelpaa näpytellä

En malta olla kirjoittamatta hieman Sebastianin ja Katin symbioosista. Jostain syystä Sebastianin mielestä 13-vuotias mummokoiramme on äärettömän hauska tapaus. Poika saattaa nauraa räkänaurua Katia katsellessaan pitkiä aikoja ja Kati hakeutuu vauvelin viereen luonnollisesti ruoka-aikoina, mutta myös muuten ja nuolee mielellään pojan varpaita (tätähän Kati usein harrastaa tykätessään oikein jostakusta). Etenkin sormiruokaillessa syöttötuolissa naperolta välillä putoaa ruokapaloja lattialle ja koirat mielellään ovat palveluksessa putsaten ne parempiin suihin. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut Sebastianin ihan tarkoituksella katsovan Katia, odottavan sen tulevan lähellä ja syöttänyt sitten ruokiaan tyytyväisen näköisenä kädestä Katinkalle.

Uskollinen tarkkailija

Pennut ovat siis päässet ulkoilemaan pihamaalle kahdesti, toisella kertaa ne tosin herätettiin kesken unien... Tänään taas mennään uudemman kerran ja koitetaan ottaa seisotuskuvat (tosin sisätiloissa). Vieraitakin meillä on taas käynyt: Laura ja Päivi sekä Adan ja Ticon perheet kokonaisuudessaan. Pennut pääsivät taas mm. 2-vuotiaan Leevi-pojan paijattaviksi. Pillistä tullaan jo täyttä vauhtia ruokakupille ja muutenkin puhellessani pennuille ovat ne yhtenä laumana samoin tein sylissä. Pennut ovat innostuneet leluista ja kantavat innokkaasti, vaikkeivät vielä oikein pystykään seuraamaan katselleen lentävää lelua. Kiitos Kialle, Idalle, Jounille ja Johannalle ihanista pentujen leluista! Tässä Idan ottama hauska videopätkä pennuista:

http://www.youtube.com/watch?v=jSDouxJawUE

Tässä vielä edellisviestistä poisjäänyt kuva Liinasta kepinpala suussa. Neidillä oli suuri halu tuoda aarre suoraan syliin asti eikä kuvan nappaaminen ollutkaan ihan helppoa.

Sitten itse otsikkoon, eli viimein (suurin syy oli oma hidas asioiden hoito) tuli Virosta Raisan valionarvodiplomi ja ruusuke Viron muotovalion arvosta.

Pienet5-viikkoisetulkoilijat

2011-09-29T10:11:00.003+03:00

Oikurt

SauljaKalle

LinajaVasurt

Liina

Vasurt

LuokseLienajaVasu

Masu

Tällä_ketaa_Sebastian_kaatoi_teekupien_näppiekselle_ja_kiejanmet_on_iehan_siekn_soknl.Kottakaapasaadatästäsansaksastaselvää

Vieraita ja syliin punkemista

2011-09-27T10:10:00.001+03:00

Kutistuuko Wilma vai kasvavatko pennut?

Pennut senkun kasvavat ja muuttuvat hauskemmiksi ja hurjemmiksi. Ne ovat alkaneet myös kovasti kiinnostua leikkimisestä leluilla ja paperisilpulla, kantamisesta ja taistelusta. Vieraat kuten Sinttu ystävineen ja tulevat pennun ostajat ovat kovasti pentujen mieleen ja hereillä ollessa juostaan suoraan pentuaitaukseen tulevien ihmisten syliin. Papereiden vaihtaminen ei olekaan enää niin helppoa kuin aiemmin, kun kuusi pentua haluaa tulla leikkimään juuri sen poistettavan, pissaisen ja kakkaisen paperin päälle. Ruoka maistuu ja Stig naureskelikin eilen, ettei meillä edelliset pennut olleet näin pulskia. Enkä voinut kuin myönnellä, nämä ovat varsinaisia palloja, vaikkeivät lihavilta tunnukaan. Tänään lyhyesti virsi kaunis ja laittelen kuvia, ennen kuin pieni tietokone-experttimme herää yöunilta (juu, poika ihan oikeasti nukkuu kello 10-11.30 aamuisin).

Oikurin oma paperisilppu

Liina leijonan tappaja

Kiitos Sinttu ihanasta jellonasta, se on hyvin lahdattu jo ;)

Syliin pentusen mieli

Seisotuskuvia naperoista

2011-09-25T11:06:00.000+03:00

Äiti, miksi sä olet siellä ja me täällä?

Seisotuskuvat napsittiin jo perjantaina. En vain enää illalla jaksanut päivitellä niitä koneelle. Viime päivinä pennut tuntuvat kasvaneen ihan silmissä, leikit ovat entistä monipuolisempia ja hurjempia, eli taas meillä on lauma äriseviä tiikerin pentuja. Kakkaa tulee hurjasti eikä Wilma niitä enää siivoa (onneksi), eikä se tuollaisesta määrästä selviäisikään. Pennut syövät jo kolmesti päivästä kunnon ruokaa ja nyt ollaan siirtymässä neljään ruokintakertaan. Pillillä ruokakupille kutsumista on alettu harjoitella, vaikkeivät kaikki vielä reagoi siihen ensimmäisten muutaman kerran jälkeen. Pian yleensä pennut oppivat siihen :) Wilma toki edelleen imettää lapsukaisiaan. Ja hyvin kasvetaankin, Kaulus-Kalle painoi eilen jo 2200 grammaa.

Tässä taas muutama videokin pennuista:

http://www.youtube.com/watch?v=NAYciT3zGPI

http://www.youtube.com/watch?v=UY0RaP4Y77I

Leikissä opetellaan alistamaan ja alistumaan

Välillä hörpätään välipalaa avoimesta maitobaarista

Oli hauska seurata pentuja eilen, kun Kaulus-Kalle ja Pampula oikein vaanivat toisiaan ja hyökkäsivät sitten tehokkaan vaanimisen jälkeen kaverin niskaan. Pennut ovat varsin hyvin tehneet kakat papereille, vaikka muutama tuntuu kakanneen myös vetpedille (soo soo!). Pennut myös harjoittelevat leikissä sitä, kuinka kovasti hampaita voi käyttää kaveriin ja välillä joku pennuista huutaa sydäntäsärkevästi ja komentaa kaveria, kun puruote sattuu jo. Tässä vaiheessa pennut ovat niin ihania, kun ne eivät ole vielä aivan termiittejä, mutta touhuilevat jo kunnon hetken kerrallaan ja ovat syötävän suloisia. Tämän ikäisiä pentuja katsellessa sitä aina miettii, että miten niistä raaskiikaan luopua, mutta onneksi luovutusikään mennessä ne ovat sellaisia kakan- ja pissantekokoneita ja repivät ja käyttävät hampaitaan kaikkeen, että järki sanoo, ettei niiden paikka ole yhdessä terrorisoimassa ;)

Sebastian viettää päivittäin aikaa pentujen luona, kuvassa Oikuri ruokakupilla

Eilen pennut saivat vieraita, kun yksi tulevan pennun omistaja perhe oli niitä katsomassa. Outi-äiti sekä lapset Leevi ja Emma olivat selvästi pentujen mielestä mukavia, etenkin Emma sai pian lähes kaikki pennut syliinsä tai viereensä nukkumaan. Pennusta olisi tulossa isännän metsästyskaveri ja Emman agilitykoira ja kaiken lisäksi he asuvat ihan pentujen Sakke-enon naapurissa.

Kaulus-Kalle osaa jo hörpätä vettä kupista

Sitten viimein ne pitkään puhutut 4-viikkois seisotuskuvat (otettu siis 30 vrk:n iässä). Ensin taas pojat ja nyt myös passikuvat mukana:

Kaulus-Kalle

Kalle muistuttaa tässä ihan Hemulia (J. Cubic Butterfly)

Oikuri

Oikuri: sano muikku!

Saulin pää

Solmio-Sauli

Vasurin nassu

Vasuri

Sitten tyttöset:

Liina vakavana

Liina

pikku-Pampula

Pampula

Remulle TOKOsta ALO1 ja Raisalle VOI3

2011-09-24T14:24:00.000+03:00

Tänään järjestettiin Springerspanielit ry:n TOKO-mestaruudet Tuusulassa. Tuomarina toimi Harri Laisi ja tuttuun tapaan mukana oli taas iso liuta luppakorvia :)

Remu eli Jangas Direct Action ja Kaisa Majanen kisasivat alokasluokassa ja saivat hienosti ykköstuloksen ja 162 pistettä, vaikka estehyppy menikin harmittavasti nollille. Upeata! Seuraavaksi avoin luokka kutsuukin jo koirakkoa :D Kaisa kirjoittanee Remun blogiin tarkempaa päivitystä... Remu teki töitä tarkasti ja sopivalla vauhdilla pitäen hyvin kontaktia. Olisikohan Remu-Petterikin aikuistunut, kun vauhtia ei ollut enää sata lasissa ;)

Raisa-siskon eli Jangas Duck Soup kisasimme voittajaluokassa ja tuloksena oli ihan ok kolmospalkinto, etenkin näin laiskan treenaamisen tuloksena. Laittelen tietoa pisteistä enemmän paremmalla ajalla. Yksisormisysteemi Sebastian sylissä ei ole kaikkein kätevin...

Onneksi olkoon ALO1-tuloksesta Remulle ja Kaisalle!!

4 viikkoa mittarissa

2011-09-22T08:44:00.000+03:00

Wilma seurailee pentujen touhuja omalta pediltään

Pennut täyttivät eilen jo neljä viikkoa enkä edelleenkään käsitä miten aika kuluukin niin kovin nopeasti. Naperot saivat Axilur-kuurinsa, maistelevat monta kertaa päivässä lihaa ja ovat alkaneet saada jo hieman puuroa lihan seassa. Hyvin maistuu "kunnon ruokakin". Matokuurin takia punnitsin yhden pennuista ja painoa oli kertynyt jo 1600 grammaa.

Leikki on lasten työtä

Eilen tulevat narttupennun omistajat Eva ja Antti kävivät pentuja katsomassa ja mokomat pentulaiset alkoivat jo käyttää hampaitaan pikku-Sebastianiin. Yhdelle riiviölle oli jo ihan kunnolla kerrottava, ettei vauvoja pureskella pikkuisilla maitohampaan nysillä.

Sauli oli päivän mittaan pariinkin kertaan tallustelemassa Wilman luona karattuaan pentulaatikosta, joten oli aika saada kunnon aidat ympärille. Iltamyöhällä aidattiin isompi alue pennuille, jotta niillä on kunnolla tilaa painia ja pissata kauemmaksi täkistä. Reviiri laajeni siis moninkertaiseksi. Samalla heitin ison kasan leluja pennuille. Pampula lähti heti kantamaan pientä hiirulaista, Sauli kantoi ylpeänä toista lelua ja Kalle paperisilppua ja testasi hampaitaan rikkinäiseen metallinoutoesineeseen touhukkaana. Pimpula Pampula on ilmeisen leikkisä, kun neiti paraikaa kantaa suussaan helisevää lelua. Sauli repii vetpediä ja Liina yrittää kiusata jonkun nukkuvista sisaruksista telmimään kanssaan. Leikit alkavat olla jo aiempaa hurjempia ja murinalla höystettyjä. Tänään pitäisi vielä ottaa seisotuskuvatkin pennuista.

Nimiäiset

2011-09-20T15:13:00.001+03:00

Kaulus-Kalle

Koko lauma

Nyt on pentujen nimetkin päätetty. Kun emän nimi Ees-Taas kuvaa liikettä, niin pennutkin saavat hyvin liikkuvaiset ja aktiiviset nimet:

Seuraavat nimet tulevat pojille:

Jangas Gimme Some Action

Jangas Go Ahead

Jangas Gotta Go

Jangas Guaranteed For Speed

ja tytöistä tulee:

Jangas Gone With the Wind

Jangas Gale Wind

Kuka sitten saa minkäkin nimen, ei vielä ole tiedossa. Kaipa päätän sen siinä vaiheessa, kun Arja tulee pentuja siruttamaan...

Maailmaan on pentusen mieli

Viisaat päät yhdessä?!

Pennut ovat jo oppineet kiipeämään pois pentulaatikosta ja aamulla kuuden aikaan Stig heräsi pennun ininään, kun melkein koko porukka oli aitonut pois pentulootasta lattialle. Tänään Sauli tallusteli ihan tyytyväisenä itsekseen lattialla ja tutustui paikkoihin. Viimeistään huomenna, ellei jo tänään, on pakko laittaa kunnon aitaus pennuille. Ne alkavat muutenkin olla jo niin liikkuvaisia, että tarvitsevat hiljalleen suuremman reviirin touhuillakseen ja leikkiäkseen.

Jauheliha maistuu erittäin hyvin pennuille ja tänään on toisen madotuksen aika, samalla Wilmakin saa taas syödä Axilur-kuurin. Pennut kiipeävät kovalla kiireellä syliin saadakseen äkkiä oman liha-annoksensa, ne ovat niin syötävän suloisia tässä iässä :)

Leevi pentulaatikossa

Tänään meillä kävikin 2-vuotias Leevi-poika äitinsä ja pikkusiskonsa kanssa kylässä katsomassa "pikku-Ticoja", kuten Leevi asian ilmaisee. Leevin mielestä kaikki walesit ovat Tico-koiria Jangas Dirty Dancing "Ticon" mukaan. Leevikin syötti pennuille jauhelihaa ja istui pikku-riiviöiden keskellä laatikossa.

Pennut ylettyvät syömään jo seisaaltaankin

Wilma hoitaa pennut edelleen hienosti, vaikka onkin jo suuren osan ajasta muualla kuin pentulaatikossa. Lenkkeily ei tuoretta äitiä edelleenkään kovasti miellytä, mutta koko ajan ulkoiluaikaa pidennetään. Wilma kuitenkin putsaa edelleen pentujen kakat pois, mutten usko sen kestävän enää kauaakaan. Vaikka neitokainen saa ruokaa kolmesti päivässä, kuluttaa se niin paljon, että on edelleen hyvin laiha.

Pampula

Pennuilla on jo komeat hampaat edessä ja osa sivulla olevista hampaistakin on puhjennut. Kehitys tuntuu olevan tosi nopeata tässä vaiheessa. Jauhelihaa natustellaan jo kolmesti päivässä ja pikapuoliin siirrytään ihan normaaliin puuro- ja nappularuokintaankin.

"Matkalla mestariksi" ja "Agilitymestari"

2011-09-19T11:59:00.001+03:00

Eilen järjestettiin Tampereella TAKUT ry:n agilitykisoissa myös Springerspanielit ry:n mestaruuskilpailut. Jangas-kasvatteja oli kisaamassa kaksi kappaletta, eikä paljon parantamisen varaa enää ollutkaan:

SERTivoittajat: Tiina ja Raisa-äiti sekä Viivi ja Dante-poika

Dante eli Jangas Even-Stevens ja Viivi Koivunen kisasivat Maxi-2 luokassa, josta ne saivat nollatuloksen, sijoittuivat luokan toiseksi, saivat SERTin eli menolipun Maxi-3 luokkaan ja lisäksi pienen suloisen "Matkalla mestariksi"-kiertopalkinnon vuodeksi haltuunsa ollessaan luokan parhaat springerit. Dantella on ikää vasta 2,5-vuotta ja kisadebyytti tapahtui viime vuonna samoissa kisoissa, joista he saivatkin heti ensimmäisen tuloksensa. Dante on vieläpä Viivin ensimmäinen kisakoira. Pätevää toimintaa!! Onneksi olkoon vielä kerran :)

Raisan kanssa keskellä, vas. Hanna ja wss Tessu ja oik. Essi ja wss Roope

Raisan aka Jangas Duck Soup kanssa kisasimme sitten maxi-3 mestaruusradalla ylittäen ihan odotukset, ilmeisesti eilisen kolme kisaa tekivät tehtävänsä ja olimme taas skarppeja radalla ;) Tuloksena tältä Anne Viitasen agilityradalta oli virheitä 0, sijoitus 2. ja lisäksi jo toinen Agility-SERT!!! Tällä tuloksella olimme myös tämän vuoden Agilitymestareita. Raisa voitti näin agilitymestaruuden jo kolmatta kertaa, kisatessaan siitä neljättä kertaa. Viime vuonna kiertopalkinnon voittivat Iina ja wss Ketsup. Nyt olemme saaneet kolmen kuukauden sisään kaksi Agility-SERTiä ja yhden nollavoiton, joten nyt odotellaan ensi vuoden kesäkuuhun, jotta saamme alkaa metsästää viimeistä agility-SERTiä. Sitä ennen toki yritetään saada kasaan puuttuvat SM-0:t ensi vuoden Suomen Mestaruus-kisoja ajatellen. Näyttää siltä, että Raisasta saattaa hyvinkin tulla rodun ensimmäinen agilityvalio :)

Päivä oli siis erittäin onnistunut, vaikkei sieltä lyhimmästä päästä. Lähdimme kotoa Sebastian, Lauran ja walesikaksikko Raisan ja Rommin kanssa kello 11 maissa, kävimme syömässä äitini luona Tampereella, jonne Sebastian jäi hoitoon päiväksi, kisasimme kaksi kisaa ja katsoimme muiden sprinkkujen suorituksia, poikkesimme vielä mummullani iltateellä ja saimme samalla Sebastianin matkaamme ja kotiin kurvasimme varsin uupuneina puoli kymmenen maissa. Ja ensimmäistä kertaa olin paikalla vain 3-luokan aikaan, aiemmin olen seurannut koko mestaruustaistot... Kiitos Lauralle hyvästä matkaseurasta ja onnea vielä kerran Dantelle ja Viiville :D

kirjoittaa nimimerkki "treeneissä kakkua odotellessa"

Nollia ja vähän muitakin tuloksia

2011-09-17T20:11:00.001+03:00

Tänään Raisa aka Jangas Duck Soup pääsi juoksutauon jälkeen kisaamaan ja eka rata menikin ihan harjoitteluksi. Helsingin seudun kennelpiirin piirinmestaruuskisat järjestettiin omalla kotikentällä HSKH:ssa ja Anders Virtanen tuomaroi PM-kisan agility- ja hyppyradat. Agilityradan tulos oli hylly, kun Raisa pinkoi vähän sinne tänne aina ohjaajan hiemankin lepsuillessa. Haettiin siis kisatuntumaa ja päästiin oikeastaan samalle sivulle vasta radan loppupuolella.

Hyppyradalla meno oli jo paljon parempaa, olin jopa hyvin tyytyväinen suoritukseemme aina esteelle 11 saakka, jonka jälkeen olin koko ajan parin askeleen verran jäljessä ja se kostautui ylimääräisinä kaarroksina. Ei kuitenkaan ratavirheitä, mutta runsas sekunti yliaikaa. Kolmantena ratana oli vielä joukkuekisa, jossa saimme puhtaan nollan, vaikka huolimaton ohjaukseni johtikin yhteen kökköpysähdykseen radalla. HSKH:n joukkueestamme kaikki saivat radalta tuloksen, Frida ja Raisa jopa nollat ja sijoituksemme oli lopulta neljäs. Ei hullummin juoksutauon jälkeen. Huomenna kisataankin sitten Tampereella sprinkkumestaruuksissa. Raisa on juoksun jälkeen taas aavistuksen rauhallisempi, joten minun pitäisi (huomaa konditionaali) helpommin ehtiä ohjaamaan oikeaan paikkaan...

Eilen käytiin vielä treenaamassa Lotten ja Sannan ja tietysti Raisan kanssa, Lottesta tulee ihan mielettömän hieno, mutta vielä on hienomista kontaktien ja keppien kanssa. Neiti irtoaa ja tekee töitä todella hyvällä meiningillä.

Sitten vihdoin ja viimein pennuista ekat seisotuskuvat. Jauheliha maistui pennuille paremmin kuin hyvin eikä uusi alusta tai ympäristö niitä häirinnyt. Hampaatkin ovat puhjenneet, joten nyt aletaan päivittäin maistella jauhelihaa, jonka mukana tuntuvat menevät melkein sormetkin.

Ensin taas potrat pojat (ikää siis 23 vrk):

Vasuri

Oikuri

Kaulus-Kalle

Solmio-Sauli

Ja sitten tytötntylleröt:

Pampula

Liina

Kuvia pikkuisista

2011-09-16T19:55:00.005+03:00

Sebastian vauva on ilmeisen taitava pieni tietokoneen kayttaja, joka hukkasi koneeltamme mystisesti kaikki pisteet a ja o kirjainten paalta ja samalla kaikki sulkeet ja muut merkit. Taitava poika...

Tietokone expertti pentujen luona

Paperisilppu on ihanaa niin pennuista kuin vauvoistakin

Pennut kuitenkin kasvavat ja kehittyvat kovasti, ne leikkivat entista enemman keskenaan ja istumme Sebastianin kanssa pentulaatikossa paivittain niita paijaamassa. Tanaan on viela tarkoitus viimein ottaa ekat seisotuskuvat jauhelihan kanssa. Oikuri meinasi jo aitoa pois pentulaatikosta tukilaudan kautta, nyt laatikko on siirretty toistapain. Mutta lyhyesti virsi kaunis, kun 'tietokoneasiantuntijamme' istuu edelleen vieressa. Laittelen siis vain kuvia.

Isot tissitakiaiset

Tama ei ole karhu vaan Stigin paa pentujen keskella

Kaulus/Kalle huilii

Sauli pissaa hienosti paperille

3-viikkoiset nappisilmät

2011-09-14T18:06:00.000+03:00

Ensimmäiseksi pieni päivitys vanhempiin kasvateihin eli Ella alias Jangas Elli-Velli on päässyt tositoimiin eli sorsastamaan isäntäväen kanssa ja se oli heti metsästyskauden aloittaessaan noutanut hienosti neljä sorsaa :) Oikein pätevää toimintaa. Kanalintumetsällekin Ella pääsee vielä tällä viikolla. Eilen F-pentueen Kamu ja Hertta olivat taas agilitytreeneissä erittäin päteviä ja hyvin irtoavia. Keinulaudalla olisi ollut vauhtia liikaakiin eli nyt saa vaan jarrutella, niin hyvä tulee. Viiden aidan vauhtiympyrä, rengas, pussi ja okserikin menivät eka kertaa hienosti. E-pentueen Essi oli kuulemma ollut tosi vaihdikas ja hieno Merjan tuuratessa minua, mutta Essi onkin mainio. Valitettavasti Ada ja Piko ovat tauolla treeneistä, kun Pikolla on varvas toipumassa (onneksi se ei ollut sentään murtunut) ja Adalla puolestaan anturassa ja kannuksessa haava.

Pennuista saa tarkkoja kuvia ainoastaan niiden syödessä tai nukkuessa

Muuten mittarimadot liikkuvat jo liian vikkelästi

Tänään pennuille tulee jo kolme viikkoa mittariin: aika tuntuu suorastaan lentävän siivillä :) Nyt ne leikkivät jo kovasti keskenään. Tarttuvat kaveria kuonosta, tassusta tai hännästä, kiipeilevät Wilman päälle ja nukkuvat edelleen yhdessä onnellisessa sekamelskassa vierekkäin. Ääniherkkiä naperot eivät ainakaan vaikuta olevan, kun imurin ääntä kohti tallustellaan minkä keritään ja Wilma vielä siedättää niitä tehokkaasti meteliin mennen itse niitä imettämään samalla kun masiina hurisee pentulaatikon vieressä. Tänään pennut saivat hieman lisätilaa pentulaatikkoon, kun väliseinä poistettiin ja näin ne saivat oman paperiklosetin. Pissat ja kakat pennut osaavat tehdä jo itsenäisesti eikä siihen enää tarvita "vaipanvaihtajaa" eli emoa nuolemaan. Tänään tai huomenna otetaan vielä potretit kolmen viikon kunniaksi ja samalla saa maistella jauhelihaa ensi kertaa. Saas nähdä saako pennut pysymään millään jaloillaan... Se ei ole aina niin helppoa, kun herkkuja tarjoillaan.

Hyvin pysytään jo neljällä jalalla

Hetken tuumaustauko

Sebastian saattaa istua pitkiäkin aikoja sylissäni pentulaatikon vierellä pentuja ihmetellen ja katselleen. Välillä pennut pääsevät pikkumiehen silitettäväksi ja hyvin poika onkin niitä oppinut silittelemään. Ensi viikolla pennut saavatkin lisää lapsivieraita Ticon pikkuisännän Leevin tullessa äitinsä ja Neea-vauvan kanssa kyläilemään.

Suurin osa kuvista näyttää valitettavasti tältä: punavalkoiset vauhtiviivat kansoittavat otokset

Dantelle ja Viiville nollavoitto agilityssa :)

2011-09-12T09:35:00.000+03:00

Raisan pojat ovat olleet menneenä viikonloppuna erittäin päteviä: ensin lauantaina Sakke suoritti taipumuskokeen ja sunnuntaina Dante eli Jangas Even-Stevens ja Viivi Koivunen osallistuivat Vantaalla agilitykisoihin saaden nollatuloksen, voittaen luokkansa ja näin ollen toinen LUVA-tulos eli luokkanousuun oikeuttava tulos Maxi-2 luokasta oli plakkarissa :) Tuomarina toimi Ritva Herrala. Nyt tarvitaan enää kolmas LUVA-tulos ja koirakko pääseekin sitten korkeinpaan kolmosluokkaan. Todella hienoa osaamista :) Onneksi olkoon!