Lisää pentukuvia :)

Jaana oli laittanut vielä "hieman" paremmalla kameralla ottetuja kuvia Doniol H-pentueesta. Tässä siis toinen massiivinen kuvapläjäys (kuvat Jaana Jaakkola):

Kaltereiden takana

Tuolla on vähän erilailla liikkuva ihmistaimi...

Jaanan paijattavana

Äiti, saanko yhden hauskuuttajan joululahjaksi? kysyy Sissin ilme

Välillä iski väsy

Koko lauma ulkoilemassa

Ja sitten vielä muutama siesotuskuva:

Syötävän suloiset pojat Hugo, Helmeri ja Hero

Hero (5 viikkoa)

Hero vielä tässäkin

Helmeri

Helmeri katselee

Hugo (5 viikkoa)

Hugo yhäkin pohtii

Sitten taas tyttöset, jotka olivat seisotettaessa ihan unessa:

Söpöliinit Huli, Hani, Hippu ja Halla

Halla (5 viikkoa)

Halla tässäkin

Hippu (5 viikkoa)

Doniol High Five To Jangas  (5 viikkoa)

Hani

Hanilla on vakava katse

Huli (5 viikkoa)

Joko pääsee nukkumaan takaisin, mietiskelee Huli

Pikon suloisia pentuja paijaamassa

Tänään lähdimme Niinan, Jaanan ja Sissin kanssa katsomaan Doniol H-pentuetta, joista etsin yhdelle narttupennulle hyvää sijoituskotia. Arja ja Lotta kävivät myös sirutuksen merkeissä samalla kertaa.

Vanhempien esittely löytyy aiemmin blogista.

Koko katras näin 5 viikon iässä

    Pennut olivat aivan hellyyttäviä ja vaikuttivat erittäin hauskoilta luonteensa ja käytöksen puolesta: ne rentoutuivat ja jopa nukahtivat syliin, olivat helppoja hoitaa niin mikrosirutuksen kuin kynsienleikkuunkin osalta, olivat hiljaisia ja tyytyväisiä, tutkivat reippaasti ympäristöään ulkona ja tulivat syliin. Tosin naurettiin, että vanhempien Aunen ja Pikon tuntien se ei ollut mikään ihme. Aune olikin mainio, kun se meinasi alkaa pentujen lahjaleluilla leikkiä heti alkuunsa. Aune onkin suorittanut pelastuskoirien soveltuvuuskokeen ja siinä tytössä tuntuu riittävän puhtia! Varsin lupaavia harrastuskoiran alkuja onkin tiedossa.

Sijoitusnarttuni lisäksi ainakin yksi urospentu etsii vielä omaa kotia ja yksi pojista on menossa Jaanalle Piko-isän seuraksi.

Joku tulee paijaamaan!

Painia

Sissin mielestä pennut olivat ihania, eikä kukaan edes purrut kipeästi

Pennuista otettiin myös yksilöpotretit, mutta kamerani ei halunnut tehdä koko aikaa yhteistyötä, joten osan kuvista saan odottaa vielä Jaanalta.

   Laitetaan kuvat ensin pojista, joista Hugolla ja Herolla oli jo kiveksetkin laskeutuneet ja Helmerilläkin toinen ja toinenkin oli jo hyvin tulossa. Pojissa oli kyllä samaa kuin isässään, täytyi oikein kaivaa Pikosta kuva kuuden viikon iässä vertailuksi:

Jangas Field Fennel "Piko" 6 vk

"Helmeri" 5 vk

"Helmeri" 5 vk

"Helmeri"

"Hero"

"Hugo"

"Hugo"

"Hugo"

Ja vielä poijaat yhdessä rivissä puolinukuksissa:

Hugo, Helmeri ja Hero

 Tyttöjen kanssa kamera alkoi temppuilla oikein pahemman kerran (surisi vain ja välkytteli sen sijaan, että olisi suvainnut napata kuvan). Näistä suosikkini olivat tällä kertaa Halla ja Hani, luultavasti sen takia, että ne olivat jollain tapaa tutun oloisia. Hippu oli mainio pieni menijä ja Hulissa oli jotain Nelli-tädin näköä.

Halla

Hallassa on jotain Raisamaista vaalean värin lisäksi

Raisa kantaa siipeä 5 viikon iässä, päässä on kovasti samaa kuin yllä Hallassa.

Doniol High Five To Jangas eli pentulaatikkonimeltään Hani

Hani

Hippu

Huli

Hulin päässä on mielestäni jotain samaa kuin Nelli-tädissä (kuvassa 6 vk)

Lopuksi vielä tytöt yhteispotretissa:

Huli, Hani, Hippu ja Halla - yksi näistä siis etsii vielä omaa hyvää sijoituskotia :)

Onnea 2-vuotiaalle I-pentueelle!!

Koirista ja lapsista sitä huomaa ajan kulumisen: yhtäkkiä on hujahtanut kaksi vuotta siitä yöstä, kun jännitimme Hertan synnytystä, joka ei mennyt millään tavalla putkeen ja puolet kuudesta pennusta menehtyi ensi päivinä. Tuolloin vannoin, ettei meille tule enää pentuja jouluksi. Ihmisen muisti on kuitenkin erittäin lyhyt ja niinpä yritimme tänäkin vuonna Sandyn kanssa, mutta ilmeisesti kohtalo päätti, että lupauksista tulee pitää kiinni. Pentujen sijasta tänä vuonna siis jännitetään Viiman juoksun edistymistä ;)

  I-pentueessa on kuitenkin kolme erittäin hauskaa tyyppiä, jotka ovat kaikki saavuttaneet täysikäisyyden. Onnea Sisu, Hessu ja Zelda!

   Mitäs näihin vuosiin on mahtunut?

  Kaikki kolme ovat saaneet elää varsin tervettä elämää, jos unohdetaan tällaiset tyypilliset tartuntataudit kuin kennelyskä. Kolmikko lonkkakuvattiin ja silmätarkastettiin syksyllä ja senkin suhteen kaikki oli kunnossa ja lonkat A:ta.

Sisu vesinoudossa

Sisu eli Jangas In Full Swing on ehtinyt lisäksi suorittaa taipumuskokeen ja päässyt metsälle myös tositoimiin isännän kanssa. Yksinolokin on harjoittelun avulla alkanut sujua. Sisu kun oli pentuna sitä mieltä, että yksinolo on ihan yliarvostettua...

Hessu viime syksynä

  Hessu eli Jangas In The Mood on puolestaan nauttinut mökkeilystä ja on veljensä tavoin varsinainen vesipeto.

  Zelda eli Jangas In Blossom menestyi pentuna hienosti näyttelyissä ollen useasti ROP-pentu ja sai junioriluokasta SA:n. Tänä vuonna kehäkäytös on ollut hieman... vallatonta, joten tuloksetkin ovat jääneet erittäin vaatimattomiksi. Zelda on kuitenkin mainio vauhtipakkaus, joka muutaman kerran agilitykentälle kanssani päästessään on ihan mieletön tyyppi vauhdin ja innon suhteen :)

   Pentujen emä Hertta vaihtanee joulun aikaan kotia Piko-veljen emännän siskolle, kun se on ollut erittäin huolestunut perheen yksivuotiaan pojan kitinöistä näin kahden muuton jälkeen. Meillä Hertta ei ole onneksi väittänyt lasten kitinöistä tuon taivaallista :) 


  

Kun ovi sulkeutuu, avautuu ikkuna jossakin

Sound of Music oli suuria suosikkejani nuoruusiässä ja siinä on muutamia läpi elämän kantavia viisauksia. Alunperin lainaus kuuluu: "Kun Luoja sulkee oven, avaa Hän ikkunan jossain", mutta se toimii mielestäni uskonnosta riippumatta otsikkona olevassa muodossa ja tuntuu niin usein pitävän paikkansa.

   Sandyn jäätyä tyhjäksi, aloittikin Viima (Jangas Gone with the Wind) juoksunsa viime perjantaina eli 11.12. Neitokainen tulee tänään näytille ja toivottavasti pääsisimme astutusreissuun ensi viikolla joulun kunniaksi. Silloin pennut syntyisivät helmi-maaliskuun vaihteessa ja olisivat luovutusiässä huhti-toukokuun vaihteessa. Katsotaan, josko viimein K-pentue syntyisi :)

    Doniol-pentueesta Pikon eli Jangas Field Fennel tyttärelle etsin edelleen sijoituskotia, neitokaisen luovutus on tammikuun alkupuolella. Pääsen pentuja katsomaan tulevana sunnuntaina, joten silloin laittelen kuviakin pienestä sydämen valtaajasta...

   Noin niin kuin muuten on kiirettä pitänyt ensin (juuri ilmestyneen, etukäteiskappaleet kolahtivat eilen postilaatikosta!) Springeri-lehden tiimoilta, sitten Sissi-vauva on tavallisuudesta poiketen kitissyt öisin hampaiden takia, on vietetty Luciaa (Sebastian tiernapoikana!), isotädin hautajaisia ja pojan 5-vuotis syntymäpäiviä.

   Viime viikko on taas treenailtu neljään kertaan ohjatusti ja lisäksi hallilla on käyty muutenkin harva se päivä. Repertuaariin on kuulunut lähinnä TOKOa ja rally-tokoa, mutta myös hieman agilityä. Nilkkanikin alkaa olla kunnossa, joten hiljalleen pitäisi palata kunnolla myös agilityn treenauksen pariin. Raisan kanssa toko ja rally-toko ovat tällä hetkellä numero yksi - yhdeksänvuotiaana Raisu on ihan parhaimmillaan ja paranee edelleen kuin viini vanhetessaan!!

  Viime viikkoina työn alla ovat olleet erityisesti seuraavat asiat:
Kierto-ohjattu: varmempaan kiertoliikkeeseen on panostettu oikein kunnossa. Välillä luoksetuloja esteiden, kapuloiden, lelujen ja namikippojen ohi, toisinaan jopa kiertoon lähetys näiden houkutusten ohi. Kiertäminen on vahvistunut paljon, mutta edelleen joskus kapulat houkuttavat harhateille. Nyt on alettu lisäämään liikkeeseen myös pysäytyksiä seisomaan ja maahan, mutta istumisia harjoitellaan vasta lenkillä maksimissaan 10 metrin päässä. Noutamisen ohjaukset hypyn kera parantuvat hiljalleen.

Ruutu: Ruudun löytyminen on nyt suurin haaste. Seisomisesta ruutuun lähetystä tehdään kilpajuoksuna. Lisäksi harjoituksia, joissa jätän Raisan tai Essin ruutuun seisomaan lelu takanaan, siirryn kauemmaksi kuhmaan "hyvä ruutu" ja palaan takaisin leikkiäkseni koiran kanssa ruudussa. Eteen lähetykset alkavat olla kohtuullisen hyviä myös hallissa, joskus Raisu ajatutuu vikakurssille. Nyt alan puuttua myös noihin vikakursseihin ruutuliikkeessä jämäkästi - ongelma on vaan emännän hitaat hoksottimet. Hiras hämäläinen, mikä hiras hämäläine. Ei se muutto siihen mitään auta.

Ohjattu nouto: varmistellaan edelleen suuntia ja vauhdikasta merkille menoa. Merkille menot ovat parantuneet hurjasti, vasemmalle purkille/kapulalle lähettäessä täytyy muistaa pysäyttää ajoissa merkille, ettei Raisa valu merkin oikealle puolelle, josta se ajautuu keskimmäiselle kapulalle/purkille...

Rally-tokossa päästiin ilmoittautumaan ekaa kisaamme 9.1 Ylöjärvelle. Jännää! Olemme harjoitelleet enimmäkseen alokasluokan liikkeitä, jotka ovat selvästi vaikeampia taluttimessa, koska emännän taluttimen käyttö on välillä hankalaa. Oikealla seuraamisesta ja siinä perusasentoja ja käännöksiä on alettu ottaa repertuaariin. Avoimen luokan houkutus, jossa seurataan namikippojen tai lelujen ohi, oli yllättäen eka kerralla kokeillessa Raisalle aivan ongelmaton. Seuratessa se ei edes katsonut suosikkilelujaan tai purkissa olevia nameja! Tätä jatketaan ja superpalkka jälkikäteen!

Suunnitelmana on kisata nyt alkuvuonna rally-tokossa ja keväällä koitetaan saada tottelevaisuusvalion arvoon tarvittavat 1-tulokset kasaan. Olemme ensimmäistä kertaa vuosiin tehneet ainakin kunnolla töitä tuon tavoitteen eteen. Olen ihmetellyt omaa motivaationa, kun aamulla kuudelta puhkun intoa ja saatanj lähteä perheen nukkuessa Raisan kanssa hiljaiselle hallille, jotta saamme treenata sisällä etenkin noita tokon tilaa vieviä liikkeitä!

Kerran viikossa on koitettu tehdä rally-toko rata, joka motivaation puolesta on Raisalle helppo juttu, kun se vastaa pitkälti suorituksena EVL:n seuraamista ja zetaa yhdistettynä ja kehujen kera.  Uudet liikkeet ovat kivoja ja natavat hieman uusia haasteita. Ensin harjoitellaan kuviot namien kanssa sisällä, sitten palkitsen sisällä koko suorituksen lopuksi ja sen jälkeen aloitetaan namittamalla ulkona ja pian taas palkka koko suorituksen päätteeksi tai muutaman ketjutetun liikkeen jälkeen.

Ei omia pentuja, vaikka ihan ilman pennun tuoksuttelua ei jäätykään

Sandy tuli meille viime viikon sunnuntaina ja vaikutti aluksi, että siellä saattaisi 1-2 pentua olla, kun mahan aavistuksen pömpötti ja nisät olivat kasvaneet, mutta kyse oli vain valeraskaudesta. tyttösen meille kotiuduttua pääsin sitä tunnustelemaan eikä siellä pentuja tuntunut. Niin pääsi Sandy nauttimaan joulun ajasta oman perheen luo. Itseäni vähän ahdisti ajatus yksittäisestä pennusta, koska useinkaan ne eivät riitä käynnistämään synnytystä ja keisarinleikkaus juuri ennen joulua tuntui jo hurjalta ajatuksenakin, vielä on tuoreessa muistissa kahden vuoden takainen katastrofi I-pentueen syntyessä juuri näihin aikoihin... Pennuille olisi ollut kivoja koteja odottamassa, joten sikäli tuntui tietysti haikealta ja tämä tarkoittaa, ettei meille sitten syntynytkään pentuja tälle vuodelle lainkaan.

   Ihan ilman pennun tuoksuttelua ja riiviöimistä ei sentään olla jääty, kun siskolleni on juuri tullut pieni käyttölinjainen cockerinpentu, jonka suklaanappisilmiä ja suklaan väirstä turkkia on päästy silittelemään ja tuoksuttelemaan.

   Myös Pikon pentuja pitäisi päästä tapaamaan ja edelleen etsin narttupennulle kivaa sijoituskotia :)

28.11 Kangaslalla Sakke eli Jangas Eager Beaver oli päässyt myös näyttelyyn Matti Luoson arvostelemaksi. Arvostelu ei vaikuttanut ihan Sakkemaiselta, mutta näin se kuului:  
"Vahvarakenteinen uros, joka voisi rungoltaan olla lyhyempi. Hyvä pään malli. Ok purenta. Tummat silmät. Hyvä kaulalinja. Vahva luusto. Käpälät saisi olla tiiviimmät. Vahva runko. Hieman pitkä lanneosa. Sopivat kulmaukset. Liikkuu hyvällä askeleella. Melko hyvä karvan laatu. Vilkas."

Tulos oli EH. Sakke ja Siiri ovat osallistuneet hyvällä menestyksellä muutamaan Match Show:n ja parhaimpana tuloksena heillä on tältä vuodelta BIS-3!!


   Meillä on edelleen kiirettä riittänyt ja tuntuu tänään ihan kummalliselta, kun ollaan yhtäkkiä vain tyttöjen kanssa hiljakseen kotona.   Nyt Sissi-neiti exrz ¨åsiv pikkupäikkäreiltänxcn ja osallistu fu k itrjoittamiseen, joten täytynee lopettaa taas tältä erää ja palata treenipäigfjvgä io väakirjaan hieman myöhemmin.