sunnuntaina, tammikuuta 15, 2017

Seitsenviikkoisten seisotuskuvat

Vaikka en ole päässyt blogin pariin koko viikkoon - kertonee jotain kuluneesta viikosta ja tulevasta viikosta on tulossa toinen samanlainen. Paljon on tietty silti ehditty touhuta koirien ja pentujen kanssa. Pennut ovat ulkoilleet päivittäin eilistä lukuunottamatta. Tiistaina meillä oli pieni dilemma, kun samalla illalle osui minun koulutusvuoroni (3 tuntia hallilla hengaamista, joista ensin tunti rally-tokoa, tunti odottelua ja sitten agilityä) ja Stigin kokous: niinpä Sebastian lähti isänsä kanssa kokoustamaan ja Sissi kanssani kouluttamaan. "Välitunnin" aikana pääsin kotiin perheen kanssa ja palasin sitten hallille pikapikaa. Keskiviikkona Anne, Hannu, Maiju ja Heikki kävivät pentuja katsomassa ja heille on menossa yksi narttupennuista - kuka, pitäisi päättää viimeistään huomenissa. Samalla pennut pääsivät ulkoilemaan hieman isomman porukan vahtiessa laumaa. Torstaina treenattin Raisan kanssa rally-tokoa klinikkamaisesti ja katsottiin erityisesti istu-seiso-vaihtoja Heinin avustuksella ja niitä minun toivomiani peruutuksia Katjan kanssa. Merkkikin sujuu, vaikka olisi kiertopylpyrä, tosin siinä pysähtyminen valuu sinne metrin rajalle, kun tokossa opetetaan, että pitää juosta kiertämisen jälkeen pari metriä ohi ;)

Perjantaina käytiin pentutestissä Orimattilassa. Pennut olivat varsin hauskoja tyyppejä ja nyt pitäisi lähipäivinä tehdä päätökset siitä, kuka muuttaa mihinkin. Pennut eivät ihan pienistä äänistä hätkähdä, kun arvoisat lapseni pitivät aikamoista touhua yllä testin aikana. Koitan saada pentutestin tulokset kirjoiteltua blogiin mahdollisimman pian. Touhua tosin riittää niin tälle päivälle kuin huomisellekin aika paljon...

Kirsillä oli ihanat pehmokoirat häiriöleluina ja niistäkös se riemu ratkesi.. 

Legend noutaa

ja Lemming roikkuu.
  Eilen vietettiin ensin Sebastianin kaverisynttäreitä (Hämäläiseen tapaan kuukauden myöhässä, kukas niistä juuristaan eroon pääsisi?) ja illalla Niina avusti pentujen kuvaamisessa seisottaessa ja saatiin seitsemän viikon kuvat, vaikkakin iltahämärä sai niistä hieman epätarkkoja. Illalla Annukka suoritti vielä eläinlääkärin tarkastuksen ja antoi parvo-rokotteet. Pennut eivät juuri rokotteen antoa edes huomanneet. Muuten kaikki oli pentujen suhteen kunnossa, mutta läski-Lemminkin (kaikella rakkaudella, ihana pentu tuo pallero) toinen kives lymysi vielä ylimääräisen rasvakerroksen välissä. Pitäisi varmaan ottaa poikaa etukäteen pois kupilta, niin eiköhän se kiveskin laskeutuisi pojan hieman laihtuessa ;) Netta (eli J. Kate Reddy) kävi pentuja katsomassa ja käyttäytyi todella kauniisti. Lopussa Netta vaan innostui niin kovin, että leikki meinasi yltyä rajuksi...

Tässä kuitenkin vielä seisotuskuvat (taas kerran pojat sinisellä ja tytöt vaaleanpunaisella taustalla, se siitä sukupuolisensitiivisyydestä, mutta mitäs ne koiranpennut muutenkaan mokamasta ajattelisivat. Väri kun väri eivätkä ne edes erota punaista ;) Kaikki kuvat ovat Lindqvistin Niinan ottamia.

Jangas Link To The Past
Jangas Legend of Chima

Jangas Lemming

  
Jangas Leisure Suit Larry

Jangas Legend of Zelda
Jangas Lightning
Jangas Lara Croft
Jos Sissi pääsee kaikesta houkuttelusta ja muusta ohjelmasta huolimatta pentujen lähelle, niin käy näin...
tai näin:
Onneksi Lilla-Zelda suhtautuu hellyyden osoituksiin hyvin tyynesti.

sunnuntaina, tammikuuta 08, 2017

Uusia kokemuksia

Tänä viikonloppuja pennuille on ollut tarjolla paljon uusia kokemuksia. Perjantaina pääsi ensin yhden urospennun tulevan perheen 9-kuista vauvaa moikkaamaan lattialle, eilen meillä oli melkein parikymmentä henkeä kotosalla pentujen painaltaessa hurjaa vauhtia pitkin olohuonetta ja tänään päästiin Zeldan omistajien Jannen ja Jan´in luo vierailemaan. Heidän luonaan pennut pääsivät moikkaamaan niin kissaa kuin toistakymmentä ihmistäkin. Eikä siinä kaikki: samalla saatiin myös ulkoilla isossa maailmassa oman pihan ulkopuolella ja autoilla eka kertaa. Kukaan pennuista ei voinut huonosti tai kuolannut näin lyhyellä matkalla ja etenkin paluumatkalla kuului vain rauhallista tuhinaa.

Pennut ovat niin suloisia nukkuessaan

Lilla-Zelda on oppinut kiipeämään koiran pedille

Tosrtai ja perjantai jouduttiin viettämään neljän seinän sisällä paukkupakkasten takia ja senpä ansiosta pennut herättivät 3-4 aikaan yöllä. Eilen vieraiden täyteisen päivän jälkeen pennut nukkuivat taas kiltisti seitsemään.

Autossa matkustetaan kahdessa erillisessä lentoboksissa.
Lemming on varsinainen paksukainen


Ihanaa - pissapyyhe!

Salama

Lilla-Zelda syleilyssä

Tepi-kissa uskaltautui katsomaan pentuja



torstaina, tammikuuta 05, 2017

Pentuja - taasko uusia?

Meillä näköjään uusi vuosi on alkanut aika vauhdikkaalla tavalla. On saatu niin itkeä Wilmaa kuin nauraa pentujen touhuille.

Eilen kävimme myös kyläilemässä "tositarkoituksella" niin kuin sitä tavataan sanoa. Sandy aloitti juoksunsa yllättäen runsas viikko sitten ja eilen oli jo 11. juoksupäivä ja alkoi vaikuttaa otolliselta. Yleensä Sandyn juoksuvälit ovat ollet noin 7-9 kuukautta, joten puolen vuoden väli tuli hieman yllättäen ja hieman teki mieli jättää astutus myöhemmäksi. Tosiasia kuitenkin on, että Sandy on jo yli neljävuotias ja se on jäänyt kahdesti tyhjäksi, joten enää ei ole oikein varaa jättää juoksuja väliin, jos neidistä haluaisi pentuja. Ja jollei niitä alkuvuodesta tule, niin sitten Sandyn ei selvästikään ole tarkoitus tulla emoksi. Astutus ainakin sujui todella vauhdikkaasti.

Sandy ja Billy

  Tällä kertaa vaihdettiin sulhasta ja pentujen isäksi valikoitui Nakni Billy The Kid eli "Billy", joka on minulle tuttu agilitytreeneistä. Billy on perusterve neljävuotias uros, jonka ensimmäinen pentue tämä olisi. Olen kovasti pitänyt Billyn emästä Elleninstä (C.I.B Bejamac Second To None), joka on Englannin tuonti ja Billy on hauska walesiuros. Pojalla on A-lonkat, silmät ok (tosin lievä distiachis eli ripsiä silmään päin), se on palkittu näyttelyissä SA:lla, MH-luonnekuvattu ja suorittanut spanieleiden taipumuskokeen. Billy on perheensä ensimmäinen koira ja sen myötä perhe on myös ihastunut rotuun. Billy oli MH-luonnekuvauksessa kohtuullisen sosiaalinen ja leikkisä, ei välittänyt räminästä juurikaan, pelästyi muissa osioissa päästen kuitenkin peloistaan yli ja leikki samalla tavallaa niin kuvauksen alussa kuin lopussakin, joten pelotteet eivät jääneet pojalle mieleen. Ei siis lainkaan hullumpi tyyppi!

Billy nuorena poikana (kuva: Aino Väyrynen)

Sandy eli Jangas Huller om Buller on iloinen ja vauhdikas walesineitonen, joka asuu sijoituksessa Lopella. Kiva tyttönen on suorittanut taipumuskokeen ja MH-luonnekuvauksen ollen leikkisä, sosiaalinen ja varsin rohkea tyttönen. Lopussa laukaus pelotti, mutta normaalisti neiti ei laukauksestakaan piittaa - kuten ei myöskään taipumuskokeessa. Näyttelyissä Sandy on menestynyt kivasti ja sillä onkin kaksi vara-SERTiä.Sandy on hauska pieni hurrikaani, jolla häntä heiluu alati ja vauhtia riittää. Onneksi neiti on kuitenkin hyvin keskittyvä ja rauhoittuu nopeasti, jos mitään ei tapahdu.

 Sandy on ollut ikänsä perusterve. Sillä on A/A-lonkat, terveet silmät ja MyDogDna-geenitestissä Genetic Health Index 100 eli  koirien keskitasoa ja monimuotoisuus hieman rodun mediaania parempi (32,9 mediaanin eli 31,7 sijaan). Sandyn isä ja emänisä ovat ruotsalaisia uroksia, jotka on valittu lähinnä erilaisen suvun, luonteen, käyttötulosten (MH ja MEJÄ), terveyden ja osin myös näyttelytulosten perusteella. Sandyn emä ja emänemä ovat omia koiriani, jotka on menestyneet niin agilityssä, rally-tokossa, tokossa kuin näyttelyissäkin.

Yhdistelmän sukusiitosaste olisi vain 0,37 % kahdeksalta polvelta, mikä kertoo siitä, että vanhemmat eivät ole juuri lainkaan sukua keskenään.

Laitetaan vielä loppuun muutama kuva L-pentueesta, joka ulkoili eilen paukkupakkasessa. Nyt ollaan pari päivää sisällä - on siellä niin peevelin kylmä!
Isot pojat Link ja Lemming

Lilla-Zelda

Link





keskiviikkona, tammikuuta 04, 2017

Hanget korkeat nietokset

Eilen satoi lunta pitkästä aikaa ja niin pennutkin pääsivät tutustumaan tähän uuteen valkoiseen elementtiin. Hauskaa oli, vaikka kylmä ajoi pennut sisään noin vartin ulkoilun jälkeen.

Lemming tutkii

Lilla-Zelda


Lumitöissä apuna

Lara repii ruusupuskaa
Nykyisellään ruokaillaan neljästi päivässä. Aamupalalle (usein Maukas Into-sekoitusta) pennut herättävät vasta puoli kahdeksan maissa, päivällä maiskutellaan kanankauloja puolen päivän aikaa, 16-17 maissa saadaan toinen Into-ateria ja illalla sitten samaa kuin aikuiset koirat eli lihaa, kasvissosetta ja toisinaan myös kaurapuuroa. Lihaa on maisteltu erilaista: poroa, kanaa, nautaa ja naudanmahaa, sikaa ja lisäksi lohta. Kaikkea on syöty innolla. Muutaman kerran ovat saaneet pentuaitaukseen Eukanuban pentunappulaa etsittäväksi, mutta se on ennemmin huvitusta kuin varsinaista ruokailua.
Porukka hiljenee pureskelemaan

Ethän ota mun herkkua!

Pennut alkavat olla varsinainen hunnilauma pentulaatikkoon mennessä: ne juoksevat kaikin täyttä laukkaa syliin. Samalla otan niitä yksitellen hieman käsiteltäväksi ja pedille seisomaan. Poikien kiveksetkin ovat laskeutuneet varsin hyvin, vaikka Lemmingin toinen on vielä hieman matkalla, mutta jo aikas lähellä. On ollut ihana saada nauttia koko perheen kesken kotona pennuista joululomalla. Viimeiset kaksi viikkoa ovatkin sitten hyvin hektiset, mutta pari viikkoa sitä seisoo vaikka päällään, vai mitenkäs se sanonta nyt menikään?
Sebastianin kullanmurut


Lara - saiko kättä purra?!


Lilla-Zelda söpönä



tiistaina, tammikuuta 03, 2017

Wilma in memorian

Samalla kun toiset kasvatit saavat elää 13-vuotiaaksi, joutui Wilman (Jangas Ees-Taas) perhe hyvästelmään rakkaan koiransa sateenkaarisillalle alle 8-vuotiaana.
pikku-Wilma kahdeksan viikon iässä

  Wilma on Raisan tytär, joka jäi sijoitukseen Tampereelle. Neiti oli lupaava pentuluokissa ja innostui agilitystä, jossa se pääsi kisaamaan siskoni kanssa yltäen aina medi-3 luokkaan saakka.

Vielä viime kesänä Wilma osallistui agirotuun innoissaan
Wilma synnytti vuonna 2011 luonamme G-pentueen ihastuttavat kuusi pentua. Keväällä 2016 Wilma tuli mummuksi K-pentueen synnyttyä.

Wilma hoiti hellästi pentujaan
 Wilma on ollut oman perheensä silmäterä, joka on rakastanut kesiä perheen kesämökillä, agilityssä juoksemista, pitkiä lenkkejä isännään kanssa ja sitä on aina pidetty kuin kukkaa kämmenellä. Ilokseni olen Wilmaa nähnyt säännöllisesti sen lisäksi, että tyttö vietti meillä aikanaan pari kuukautta pentuja hoitaessaan.

  Joulun alla tyttönen alkoi kipuilla ja syyksi löytyi sekä kasvaimet jossain maksan seudulla että paha spondyloosi yhdessä nikamavälissä, joka vaikutti myös välilevyyn. Wilma oli lopulta päästettävä kivuistaan viimeiselle matkalla.
8.3.2009-3.1.2017

Kiitos Wilman hyvästä hoidosta ja kovasti jaksamista surun keskelle Wilman omalle perheelle.

Mummukoira elää edelleen pennuissaan ja pennunpennuissaan.