perjantaina, tammikuuta 27, 2012

Täplän ja Mantelin kuvatervehdys

Viikolla oli iloinen yllätys sähköpostissa. sain aivan ihastuttavia kuvia Täplästä (Jangas Behaving Badly) ja Mantelista (Jangas Dimples). Täplä viettää 8-vuotiaan oikeudella huolettomia eläkepäiviä ja Mantelikin on kaikeksi onneksi pysynyt terveenä selän selkämuutoksesta huolimatta. Katsokaa ja nauttikaa kuvista, suuren suuri kiitos Nummelinin perheelle ja eritoten Amandalle!

Vrum (Manteli)

Täplä ja tyttärensä Manteli

Kuin äiti ja tytär

Kukkulan kuningatar (Täplä)

Manteli

Manteli (yksi suosikkikuvistani)

Täplä

sunnuntaina, tammikuuta 22, 2012

Lisää kisailua

Tänään jatkettiin kisailua Vuokkoset Areenalla. Dante eli Jangas Even-Stevens ja Viivi saivatkin ekalta agilityradalta ihan mukiinmenevän tuloksen 5 vp ja yliaikaa yhden kiellon korjaamisesta. Danten toinen rata ja Raisan radat päättyivät hylkyyn. Kaikilla radoilla oli taas aika selvää, että ohjaaja voi katsoa itseään peiliin. Danten rata on videolla eikä siitä oikein pysty päättelemään mistä hylky tuli (jollei rataa tuntenut), niin hienosti Dante totteli ohjausta ja Viivi tsemppasi loppuun asti. Josko jossain vaiheessa saisin tuon videon nettiin asti (huom. pääsihän se nettiin viimein kesäkuussa). 


   Minulla aamu alkoi hieman epäonnisesti, kun aamulla heräsin juuri ennen seitsemää ja katsoessani puhelimen kelloa, tajusin asentaneeni herätyksen, mutten ollut tallentanut sitä eikä kello tietystikään ollut soinut. Onneksi kisat olivat lähellä ja ehdin vielä kisapaikalle puoli kahdeksan maissa, mutta hieman stressaantuneena ja viime tingassa. Myös Raisu oli aikamoisella ärripäällä ollessani itse hermostunut, etenkin kun lähdimme ensimmäisten joukossa eikä aikaa jäänyt oikein kunnolla koiran hakuun autosta erikseen. Lottekin oli mukana, kun Niina kävi hakemassa sen Ojangosta mökkeilemään. Radalla Raisa oli pätevä ja luki hyvin (väärää) ohjaustani, joka johti hylkäykseen. Kepit ja kontaktit sujuivat hyvin ja lähdössä istuttiin kiltisti.  Neitihän ei jää radalla kyselemään, vaan lukitsee heti esteet sen mukaan mihin napani osoittaa ja miten sitä käskytän. Raila-coachilta tuli heti kommenttia, että saisin olla skarpimpi ohjaamisessani enkä vaan lähettää koiraa epämääräisesti. Kyllä kouluttajaa kannattaa kuunnella ja oikeassahan hän (taas) on. Se loppuun asti ohjaaminen ja tarkkuus oli hieman hakusessa tänään.

lauantaina, tammikuuta 21, 2012

Ellalle hyviä tuloksia agilityssä

Tänään vietettiin HSKH:n Vuokkoset Areenan avajaisia ja mukana olivat kasvateistani kisaamassa Ella ja Lotte. Lotten kanssa harjoittelu on nyt Sannan perheineen matkustellessa kaukomailla jäänyt kolmeen treenikertaan kanssani, onneksi olen saanut Lottea lainata treeneihin, kun ne Waden kanssa ovat hoidossa Niinalle. Näistäkin kaksi treeniä tehtiin viime torstaina ja eilen perjantaina. Lotten eli Jangas Elin Kelin Klot kanssa on erittäin kiva kisata, vaikka tiesinkin, että kepit ovat vielä hieman raakileet ja todella haasteelliset ohjatessani koira oikealla puolella ja/tai vaikeasta kulmasta sisään kepeille. No, Kari Jalosen kummallakin radalla kepit olivat 90 asteen kulmassa edelliseen ja sillä tavoin, että ne olisi ehdottomasti kannattaanut suorittaa ns. väärältä puolelta. Kepeillä oli kuitenkin edelliskertaa vähemmän kiertämistä, vaikkei niitä onnistuneiksi voikaan sanoa. Eka kerralla tosin ihan itse työnsin koiran väärästä keppivälistä sisään. Lisää treeniä siis kaivataan kipeästi (meille kummallekin yhdessä). Eka radalta hylkäys tulikin kepeiltä, joka oli kolmanneksi viimeisin este, toisella radalla minun oli taas hankala pysyä pystyssä ja kaaduttuani kolmannella esteellä rähmälleni, ehti neiti jo tehdä väärän radan. Kuitenkin Lottiksen kanssa kisaamisesta jäi oikein kiva mieli :)

Siskotyttä Ella eli Jangas Elli-Velli ohjaajansa Tiinan kanssa pistikin huomattavasti paremmaksi. Heillä kyseessä oli vasta kuudes ja seitsemäs kisa ja tuloksena kummaltakin radalta oli 5 virhepistettä kepeiltä ja niiden korjaamisesta tuli hieman yliaikaa :) Radat olivat kuitenkin eheät ja todella kivat katsella, vaikkei Ella ihan kovimmassa vauhdissa ollutkaan. Tällä menolla nollaulos on koirakolle vain ajan kysymys. Hyvää työtä!!

Katin pojanpoika Nemo alias Ginseng osallistui emäntänsä Anun kanssa ekoihin kisoihinsa ja vaikkei vielä tulosta tullutkaan, saivat he vauhdikkaat ja iloiset radat tehtyä. Talvitreeneissä saadaan taas paneutua keppeihin ja keppikulmiin, kun ne on jätetty hieman pienemmälle huomiolle loppusyksystä ja sen kyllä huomaa...

  Oman seuran halli on ihanan valoisa ja tilava, mattopohjaa ei kaatumisestani huolimatta voi syyttää huonoksi ja lämpötilakin on miellyttävä noin + 10 astetta. Huomenna jatketaan kisailua heti aamusta, kyllä noissa puitteissa kelpaa kisailla. Etenkin kun matkaa hallille on vain 20 minuuttia kävellen ja viitisen minuuttia autoillessa. 

Ellan blogista (linkki oikealla olevassa valikossa) löytyy vieläpä videoaineistoakin päivän kisoistakin. Käykäähän kurkkimassa. 

maanantaina, tammikuuta 16, 2012

Myöhästyneet 8-vuotis synttärionnittelut C-pentueen pojille!!

Voi ei, huomasin juuri, että tammikuun alussa mielessä ollut C-pentueen syntymäpäivä oli ihan unohtunut blogista. Onneksi olkoon 8-vuotiaille Aksulle, Elvikselle, Pyrylle ja Hemulille!! Olitte kyllä muuten ajatuksissani :)

Kati-äiti lähettää myös onnittelut pojilleen. Mummeli on taas hyvässä vedossa, kun homeopaattiset valmisteet ovat tehonneet, kivut poissa ja taas saa Sebastian halailla Katinkaa :) Kiitos naturopaatti-Tainalle, että saimme vielä miellyttävää jatkoaikaa Katin kanssa. Beritiä lainatakseni on ihana katsoa walesivanhusta, joka näyttää aivan siltä, kuin olisi työntänyt päänsä Anni Helena-pussiin.

sunnuntaina, tammikuuta 15, 2012

Kaspian In Memorian

Vastaanotin torstaina järkyttäviä uutisia, jotka saivat minut todella surulliseksi, pettyneeksi ja turhautuneeksi. Vasta 1 vuoden ja 4 kuukauden ikäinen Kaspian (Jangas Foxglove) oli lopetettu tiistaina 10.1 ilmeisesti käytösongelmien vuoksi.

Itse olen viimeksi tavannut Kaspianin 8 kuukauden iässä toukokuussa, jolloin se oli agilitytreeneissä murrosikäiseksi hyvin keskittyvä, varsin osaava ja innokas tekijä. Pentueensa muiden koirien tavoin se oli aina tavatessamme hyvin sosiaalinen niin ihmisiä kuin koiriakin kohtaan. Valitettavasti toukokuun alun jälkeen en ole useista laittamistani viesteistä huolimatta saanut yhteyttä omistajaan tai häneltä selitystä heidän poisjääntiinsä agility- ja taipparitreeneistä, joihin he olivat ilmoittautuneet.

Kiertokautta selvisi, että bordercolliepennun tultua taloon Kaspian ei osannut enää keskittyä treeneissä. Minun korvaani se kuulosti hyvin kummalliselta, koska keskittymisvaikeudet kuuluvat murrosikään ja niistä pääsee iän myötä yli, kunhan hetkeksi lasketaan vaatimustasoa ja jatketaan ahkerasti harjoittelua, erityisesti häiriöllisissä paikoissa.

Ymmärsin torstain viestistä, että elämä Kaspianin kanssa ei sujunut, se ei ollut oma itsensä, oli arvaamaton ja ”kaikki mahdollinen oli tehty”. Valitettavasti vain se tärkein ja ensimmäinen unohtui: kasvattajaan ei missään vaiheessa otettu yhteyttä. Myös tämä asia tekee minut erittäin järkyttyneeksi ja surulliseksi. Etenkin kun olen itse mm. tottelevaisuuskoulutusohjaaja, MH-luonnekuvauksen testinohjaaja ja jalostustoimikunnan jäsen. Koiria minulla on ollut yli 20 vuotta ja walesejakin yli 13 vuotta. Lisäksi olen koiramaisten vuosieni aikana tutustunut monenlaisiin koirien hyvinvointiin perehtyneisiin ihmisiin ja asiantuntijoihin.

Toisaalta en ainakaan itse rehellisyyden nimissä pystyisi tarjoamaan tarpeeksi aikaa ja yksilöllistä huomiota kolmelle alle 2,5-vuotiaalle aktiiviselle koiralle (syntyneet 7/2009, 9/2010 ja 4/2011), kolmelle kissalle ja hevoselle. On hyvin haasteellista pitää ja kasvattaa kahta aktiivista nuorta urosta tai pentua 7 kuukauden ikäerolla niin, että ne pystyisivät helposti elämään sovussa ja sopivasti aktivoituna yhdessä, ja tietämään paikkansa laumassa.

Valitettavasti ongelmien laatu ja niihin vaikuttaminen jäi minulle vähintäänkin epäselväksi. Toivottavasti saan vielä aikanaan koiran omistajalta kunnon selityksen sähköpostitse tai puhelimitse. Tämä olisi tärkeätä myös tulevaisuuden jalostusta ajatellen.

Jätän viestin tällä erää näihin surullisiin kuviin ja tunnelmiin.



Kaspian 2.9.2010-10.1.2012

keskiviikkona, tammikuuta 11, 2012

Kaatumisen jälkeen noustaan ylös

Olimme Raisu-riesan kanssa kisoissa viime viikonloppuna. Maaseutumatkailu avartaa ja niinpä osallistuimme Lempäälässä agilitykisoihin palatessamme Maalahdesta. Raisalle eka radalta hylky, kun emäntä unohti koiruuden ihan totaalisesti selän taakse (taas pätee vanha totuus: älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin  minä sanon). Koiran selän taakse jättäminen kun on niitä tavallisimpia ja tyhmimpiä virheitä agilityssä. Toisella radalla keppien jälkeen arvoin (juu, edelliset sulkeet pätee tähänkin kohtaan), josko valssaan vai leikkaan takana, sen sijaan, että olisin päättänyt ja pitänyt kunnolla kiinni suunnitelmasta. No lopputuloksena oli se, että Raisa juoksi suoraan jalkoihin pussista ja niin kaaduimme mukkelis makkelis maahan. No, siitä noustiin ja loppurata tehdiin virheettömästi eikä yliaikaakaan tullut kuin pari sekuntia. Tulos siis 7,18 vp. Viitonen saatiin luonnollisesti kaatumisen yhteydessä. Siskoni saikin Ronja-koiransa kanssa hienosti nollan samassa kisassa.

Eilen oli puolestaan springeriryhmien ekat treenit HSKH:n uudenuutukaisella Vuokkoset-areenalla ja mukana olikin 9 sprinkkua, joista kuusi kasvattejani (Tarmo, Dante, Ella, Pipsa, Hertta ja Piko). Harjoittelimme valsseja ja twistejä ja Tiina nauroikin sen sopivan hyvin eilisen zumba-tunnin perään. Ella olikin aivan loistava, vaikka sekä Ella että Hertta palasivat juuri juoksutauolta. Kaiken kaikkiaan saatiin hyviä onnistumisiam koko porukan kanssa. Pikon kanssa aiotaan keskittyä hetken aikaa hyppytekniikkaan, kun poika tekee 60 cm:n korkeudelle loikat 40-senttisen esteen yli...

torstaina, tammikuuta 05, 2012

Uusi vuosi, uudet kiireet ;)

Uusi vuosi tulla tupsahti ja ensimmäinen viikko on vilahtanut huimaa vauhtia ohi. Ensi viikolla pitäisi aloittaa työntekokin taas yli vuoden tauon jälkeen. 

Olemme tällä(kin) viikolla reippaasti treenailleet. Tiistaina kävimme katsomassa EVL-liikkeitä Riitan opissa. Tässä muutamia kommentteja itselle muistettavaksi:

Ruudussa uutena tulee merkille lähetys ennen ruutuun menoa. Raisan voi lähettää 5-7 metrin päästä merkille ja se löytää lähes poikkeuksetta oikean kohdan merkin takana ja pysähtyy sinne odottamaan hyvällä ilmeellä. Nyt pidennetään vain hiljalleen matkaa merkille. Ruutuun lähetys merkiltä sujuu sinänsä hyvin, mutta treeneissä eka kerta kannattaa käydä näyttämässä ruutu itse kävelemällä sinne. Välillä Raisaa voi lähettää ruutuun hieman lähempää ruutua ja antaa oikein selvän käsimerkin (ja mahdollisen vartaloavun). Seuraavat kerran tuntuvat menevän hyvin, kun Raisa on merkannut ruudun. 

Ohjattu nouto on myös kohtuullisen hyvällä mallilla. Merkille lähetykset tehdään ihan vierestä namin kanssa, ettei neitokainen vain eksy suoraan noutoa suorittamaan. Noutokapuloita voidaan hiljalleen siirtää lähemmäksi oikeita paikkojaan ja lisätä sinne mukaan kolmas kapula (erilainen ja kauemmas). 

Luoksetulo on hyvin vauhdikas, mutta nyt tarttis vahvistaa huomattavasti seisomaan pysähtymistä. 

Z:tassa aletaan vahvistaa seisomista ja harjoitella käskyjä peruuttaessani Raisan edessä.

Tunnari löytyy hyvin, mutta pureskeluun treeniä namien kanssa kotona.

Agilityäkin käytiin treenaamassa niin lauantaina, tiistaina (upouudessa hallissa) kuin eilenkin Raisan ja Lotten kanssa. Lotte taitaa päästä kanssani kisaamaankin tammikuussa. 

Tänään treenaillaan taas näyttelykäytöstä kasvattien kanssa Juvanmalmilla. Niina on taas tulossa meitä kouluttamaan :)