sunnuntaina, heinäkuuta 31, 2016

Dante Nose workin hajutestissä


Viivi laittoi seuraavanlaisen viestin 24.7 nimipäiväni kunniaksi: "Dante (Jangas Even-Stevens) korkkasi tänään Nose Work -uransa virallisessa hajutestissä. Testi meni läpi hyväksytysti, joten Dantella on nyt osallistumisoikeus 1-luokan kokeisiin, kunhan laji virallistuu Suomessakin :)

Samalla osallistuttiin epävirallisiin möllikokeisiin, joissa Dante teki myös hienoa työtä ja löysi kaikki piilot. Viimeisenä olleessa ajoneuvoetsinnässä tosin alkoi jo pitkä ja kuuma päivä näkyä, joten tuomari joutui vähän auttamaan oikeille jäljille. Lisäksi turhautui sen verran, että merkkasi piilon raapaisemalla auton vannetta tassullaan, kun en heti reagoinut ilmaisuun. Tästä muutama virhepiste, eikä näin ollen päästy palkinnoille. Tyytyväinen saa kuitenkin olla koiraan, kun ottaa huomioon, että ajoneuvoetsintääkin ollaan harjoiteltu vain kerran aikaisemmin..."
 
Dante uuden kisakirjan kanssa (kuva: Viivi Koivunen)

Onnea taas kerran pätevälle koirakolle! Dantella on MEJÄstä jo kaksi AVO1-tulosta ja nyt mahdollisesti ekana walesina (?) Nose workin hajutesti hyväksytysti suoritettuna. Viivi ja Dante ovat hyvin päteviä nenän käyttämiseen liittyvisessä jutuissa :) Itsekin pääsin seuraamaan Danten Nose Work-harjoittelua kesäkuussa ja se oli erittäin vaikuttavan näköistä. Tähän uuteen, toistaiseksi epäviralliseen lajiin voi tutustua seuraavasta linkistä: http://www.noseworkfinland.com/

lauantaina, heinäkuuta 30, 2016

Raisalle rally-tokosta mestariluokan hyväksytty tulos :)

Tänään kisasimme toista kertaa rally-tokon korkeimmassa eli mestariluokassa. Tuomarina Hyvinkään kisoissa toimi Pia Heikkinen ja rata oli mielestäni mukavan soljuva, joskin kylttien välit tuntuivat monessa kohtaa hyvin ahtailta, mikä lisää ainakin omalta osaltani vaikeusastetta. Raisa eli Jangas Duck Soup oli taas kuumassa hieman vetämätön, mutta kokonaisuudessaan hyvää työtä silti eli saimme kasaan hyväksyttyyn tulokseen vaaditun pistemäärän 73 kipaletta ja sitä kautta ensimmäisen kolmesta RTK4-kouluriin tarvittavista tuloksista :)

Tällä kertaa -10 pisteen mokia tuli vain yksi askel vasemmalle koiran seuratessa oikealla-kyltillä. Muuten muutamassa kohtaa Raisa oli hieman laiskahko, joka näkyi virheinä ja muutamaan kertaan sain itse mokattua pieniä juttuja. Vain yksi kyltti uusittiin. Käytösruutu suoritettiin vasemmalla istuen, joka oli aivan ihanaa viimeksi tehdyn edessä seisomisen jälkeen... Tosin nyt on kuukausi joka ilta ruokakupilla hinkattu oikealla, vasemmalla ja edessä seisomista. Usein lyhyehköjä aikoja ja aina joskus koitan sinnitellä 2,5-4 minuuttiin, mutta se käy niin kovin tylsäksi. Eiköhän voitais hiljalleen siirtää harjoitukset kentälle namikipon kanssa.

Raisa taitaakin olla ensimmäinen walesinspringeri, jolla on rally-tokon mestariluokasta tulos. RTK3-koulutustunnuksen eli kisaoikeuden mestariluokkaan on tosin ennen Raisaa saanut ainakin kaksi walesia (epävirallisissa kisoissa Wild Fellow's Royal Crown ja Raisan tapaan virallisissa kahinoissa Trés Allentes Chansonette).

Kulunut viikko vietettiin Tampereella ja mökillämme Ruovedellä. Koirat saivat juosta, uida ja syödä mustikoita mielin määrin. Raisa on mahdoton uimamaisteri, joka vetääå ympäri pikkujärveämme innoissaan. Sitä ei tarvitse koskaan kehottaa veteen, vaan se on jo järvessä siinä vaiheessa, kun itse ottaa ensimmäisen askeleen kohti rantaa. Viime kesänä en sektion ja sairasteluiden takia uinut lainkaan ja nyt uidessani Raisu meinasi melkein seota ja vinkuen kiersi minua ollen ihan varma, että uppoan hetkemä minä hyvänsä. Raisa ei tiedäkään, että pikkulikkana suoritin suurimman osan uimamerkeistä. Essi pääsi jäljestämäänkin ja suoriutui kohtuullisen hyvin, joskaan ei suinkaan jäljen päällä jäljestäen vaan tehden aikamoista siksakia. Itseltä usko loppui kesken, kun olin käyttänyt Niinan keltaisia merkkejä, jotka eivät iltapäiväauringon valaistessa puiden läpi tuntuneet oiken näkyvän...

Sandyä näimme reissuun lähtiessä ja vaikutti mielestäni siltä, että se olisi valeraskaana. Nisät olivat punaiset ja turvonneet, ruokahalu loputon, neiti on pöyristynyt, mutta masu ei ole kasvanut sivuille, kuten tässä vaiheessa kuuluisi. Katsellaan nyt vielä hetken verran, mutta uskoisin, että on aika suunnitella Zeldan eli Jangas In Blossom astutusta syksyn juoksusta.

keskiviikkona, heinäkuuta 20, 2016

Agilityä treenailemassa

Eilen olin taas kouluttamassa springeriryhmiä ja tänään pääsivät pentulaisten Netan (Jangas Kate Reddy) ja Korpun (Jangas Knight of Can-A-Lot) treenailemaan putkea, aitaa, pituutta, keppien sisäänmenoa 2x2 kepeillä ja keinun päälle tassuttelua (jolloin tottuvat ääneen ja liikkeeseen). Taitavia olivat naperot :) Näitä harjoituksia voi tehdä jo kotonakin ennen varsinaista agilitykurssia.

Korppu hyppää kuin vanha tekijä.






Korppu on ihanan ahne tyyppi!
Netta ottaa reippaan loikan!

Jee - lelu!!

Sen jälkeen pääsivät tytöt rally-tokoilemaan. Raisa mestariluokan kenraaliharjoitukseen (meni ihan hyvin, joskin pieniä mokia on vielä paljon) ja Essi avointa luokkaa eka kertaa. Ilman remmiä Essillä ajatus vielä toisinaan katkeaa, mutta eteenpäin on menty kovasti. Osa kylteistä kaipaa vielä paljon hiomista. Kumpikin on ilmoitettu kisoihin, joten täytyy alkaa tehdä töitä asian eteen.

Huomenna pitäisi tavata Sandy, jonka astutuksesta on nyt viisi viikkoa. Neitokainen on kuulemma jo alkanut hieman pyöristyä :) 

perjantaina, heinäkuuta 15, 2016

Nelikuiset K-pennut

Tuorein laumamme eli K-pentue on jo neljän kuukauden iässä ja ensimmäinen pentunäyttelykin jo häämöttää... Tässä ensin muutamia kuvia Elsan (J. Kiss And Make Up) ja Netan (J. Kate Reddy) paineista agilitytreenien jälkeen. Myöhemmät kuvat ovat omistajien ottamia.

Pentutreenejä on pidetty viikoittain, ensi viikolla olisi mahdollisuus tutustua naperoiden kanssa agilityyn. 3.8 puolestaan pidetään trimmi- ja näyttelytreeni-ilta, 6.8 olisi tarkoitus pitää taippari (ja MEJÄ-)treenit, joihin toivoisin myös vanhempia kasvatteja.






Netta ja Elsa
Taavi veneilemässä (Karlsson På Taket)
Vesipeto Lyyli (Kajsa Kavat)
Maailman söpöin Toivo (Komisario Palmu)


tiistaina, heinäkuuta 12, 2016

Reissun päällä

Olen aiemmin matkustanut Viroon näyttelyyn Raisan kanssa ja Tallinnan näyttelystä vuonna 2010 Raisu saikin sertin ja saavutti EE MVA:n arvon. Silloin mukana oli loistava matkanjohtaja Laura, joka hoiti niin laivamatkat, ilmoittautumiset kuin muutkin käytännön asiat. Itse olin vain matkaseurana ja maksoin tietysti oman puoleni kuluista.

  Tällä kertaa olikin tällainen "Tiina hoitaa"-tyyppinen ratkaisu. Maaliskuussa ilmoitin koirat netin kautta. Paavon veteraaniluokkaan, kun ikää on melkein kymmenen ja täkäläisittäin veteraanit kisaavat myös serteistä, mutta toisinhan se menee lahden toisella puolen. Hmm... kannattaa lukea näyttelysäännöt vasta näyttelyä edeltävänä iltana. Unohdin maksaa heti ja minua muistuteltiin asiasta toukokuussa, jolloin hoidin maksunkin. Siinä välissä Sebastian sairastui diabetekseen ja koko matka tuntui hyvin kaukaiselta. Kesäkuussa sain kuitenkin sen verran aikaiseksi, että tilasin ajan poliisilaitokselle passien hankkimista varten - omani oli mennyt umpeen toukokuussa ja Sissillä ei vielä passia ole ollutkaan. Aikaa joutui odottamaan kolme viikkoa ja passin saamisen kanssa alkoi olla jo hiukan hoppu. Tavallinen passin odotus on 5-8 päivää, enkä hölmöyttäni tilannut pikapassia, vaan ajattelin, että eiköhän ne yleensä noin viikossa tule ja tuskin menee sinne 8 päivään, joka olisi reissun jälkeinen maanantai.

Runsasta viikkoa ennen näyttelyä saapuivat aikataulut, joista kävi ilmi, että Paavo ja Essi olivat ainoat walesit näyttelyssä ja kumpanakin päivänä kehässä vasta noin kello 13.45. Vihdoin sain tilattua laivaliput lauantain ekalle ja sunnuntain toiseksi viimeiselle laivavuorolle. Yöpyä tarvitsisi paikan päällä vain yksi yö ja hostelliyönkin sain varattua pilkkahintaan 62 € neljältä hengeltä. Tosin vessat käytävällä, mutta ilmeisesti koirat saisi huoneisiin ongelmitta (siitä tuli onneksi vahvistus myöhemmin, että koirat saivat tulla mukaan). Niina lupasi trimmata koirat torstaina. Eli sen jälkeen sai vain jännittää passien saapumista.

Paavon hain meille keskiviikkona Reetan pestyä pojan ja hankittua aiemmin viikolla koirapassin, torstaina trimmailtiin koirat ja perjantaina vein Raisan hoitoon Sipooseen. Pieni jännitys alkoi olla mahanpohjassa, kun passeja ei kuulunut vielä torstainakaan. Onneksi perjantaina tuli odotettu tekstiviesti, joka sai aikaan aikamoisen helpotuksen huokauksen. Olin jo ehtinyt yöllä pohtia, että pitääkö hankkia jonkinlainen väliaikainen passi jumalattoman kalliilla yhdeksi viikonlopuksi. Ja mikä kiire sen hankkimisen ja kuvien kanssa tulisikaan! Passit, koirien passit, liput ja kaikki tavarat saatiin hankittua ja pakattua perjantaina. Lauantaina matkaan lähdettiin aivan nuutuneina Sissin valvotettua meitä puolen yötä ja herätettyämme lapset kesken uniaan ennen kello kuutta. Laivamatka meni kuitenkin aikas hyvin leikkialueella ja koirien odottaessa autossa.

Pärnuun saavuttiin ongelmitta puolen päivän aikaan. Näyttelypaikka oli mukava ja sieltä sai ostaa loistavat grillatut ruoka-annokset, Outin ja Matin teltta sattui olemaan varjopaikassa siinä, mihin olimme laittamassa leiriämme, joten kaikki suttaantui hienosti. Tulokset kehässä olivat loistavat ja Outi esitti vieläpä Paavon ROPiksi. Ryhmäkehässä Paavo valittiin jatkoon, mutta jäi sijoittumatta eli ns. viidenneksi. Paavon kanssa oli ihan sellainen olo kuin olisin esittänyt nyt jo edesmennyttä Harry-vaaria. Muutenkin Paavo on ihana tyyppi, sellainen rauhallinen, leikkisä ja iloinen kaveri, joka ei ota mistään stressiä. Paavo hurmasi tuomaritkin olemuksellaan.
Lauantain häkkilinnut

Majapaikka oli aika persoonallinen ja joku muu kuin armas mieheni olisi voinut siitä valittaa. Nyt totesimme, että se sopi meille: yhteiskeittiössä pystyi syömään ja laittamaan sapuskaa, ympärillä oli vehreää luontoa ja iso takapiha ja melkein joka huoneessa koiria. Vaikka kylpyhuone vessoineen oli käytävällä, oli se aivan vieressä, ja yläkerrassa ihmisiä vain kourallinen. Illalla kävelimme vielä ajelemassa Pärnun keskustassa, katsomassa nähtävyyksiä kartan kanssa autosta käsin ja tallustelemassa ihanalla hiekkarannalla lasten kanssa koirien hengaillessa mukana. Pärnu osoittautui ihanaksi kaupungiksi ja oli idyllinen ympäristö. Hieman saimme siis leikkiä myös turistia.

Sunnuntaina koirat pärjäsivät yhtä hienosti ja rankkasadekin iski vasta siinä vaiheessa, kun melkein kaikki tavarat oli jo saatu autoon. Paluumatka Tallinnaan sujuikin ilman kommelluksia ja ehdimme pissattaa koirat Tallinnan ulkopuolella vehreällä teollisuusalueella tien laidassa.

Täytyy sanoa, että matka onnistui uskomattoman hyvin etenkin ottaen huomioon, että runsasta viikkoa ennen ei ollut mitään varattuna. Paavon ilmoittaminen "väärään" luokkaan hieman sapetti, mutta elämä on. Kivaa oli kuitenkin. Matkustaminen lasten kanssa sujui hyvin ja kotiin saavuttiin illalla väsyneinä, mutta tyytyväisinä. Voisihan tuolla lahden toisella puolella vierailla useamminkin...

maanantaina, heinäkuuta 11, 2016

Pärnussa näyttelyissä eli eka C.I.B-kasvatti anottavana!

Pikaisesti vain päivitys viikonlopun näyttelytuloksista, matkakertomus tulee myöhemmin. Olimme kaksi päivää KV-näyttelyissä Viron puolella Pärnussa ja tulokset olivat tosi hyviä. Harmitti vain, että ilmoitin Paavon veteraaniluokkaan, kun en tajunnut ettei se kisaa sertistä (vain veteraani-sertistä) siinä luokassa... Tyhmyydestä sakotetaan, muuten Paavo olisi tullut kotiin kahden "oikean" sertin ja CACIBin kanssa.

Launataina tuomarina waleseilla Beata Petkevica, Latvia:
Jangas Dirty Harry eli "Paavo" VET Exc1. CQ PU1 ROP vet-sert  (ryhmässäkin sama tuomari valitsi viiden parhaan joukkoon, kun neljä sijoitettiin)
Jangas Enttententten eli "Essi" VAL Exc1. CQ PN1 VSP SERT ja CACIB ja sitä myöten saan anoa Essille Ee Mva ja C.I.B tittelit :)

Essi, Paavo ja pokaalit


Sunnuntaina tuomarina toimi Elena Ruskovaara Suomesta, joka hänkin ihastui Paavon, mutta emme voineet jäädä ryhmiin, kun laiva lähti eikä olisi odottanut meitä:

Jangas Dirty Harry taas ROP ja vet-SERT.
Jangas Enttententten VSP ja CACIB, joten täytynee kait lähteä kolmanteen maahan metsästämään viimeistä cacibia C.I.E-titteliä varten. Eka tuli Suomesta jo vuonna 2013 eikä sen jälkeen olla ennen tätä KV-näyttelyissä Essin kanssa käytykään (eikä toki oikein muissakaan näyttelyissä ;) On ollut vähän muita bisneksiä kuten agilityä, rally-tokoa ja lapsen syntymää.

Jangas Dirty Harry eli "Paavo"

Paavo lauantaina Pärnussa
C.I.B FI&EE MVA Jangas Enttententten eli "Essi" (kunhan saa uudet tittelit anottua)
Essi tässäkin


Lähes 10-vuotias Paavo sai kovasti kehuja upeista liikkeistään ja minulla oli aivan tunne kuin olisin ollut kehässä edesmenneen Harryn (Micarobian Harry) kanssa. En turhaan nimennyt jo pentuna vaariaan muistuttanutta poikaa Dirty Harryksi. Se on aivan yhtä ihana hurmuri kuin vaarinsa. Paavo on vieläpä luonteeltaan ihana herrasmies ja helppo matkakaveri kaikin puolin. Kiitos Reetalle Paavon lainasta! Ja Siirtolan Outille Paven esittämisestä roppikehässä sekä Niinalle ja Harrille Raisan hoitamisesta.

2-vuotiaat Mustikka ja Messi

Eilen tuli kuluneeksi kaksi vuotta J-pentueen Mustikan eli Jangas Jack-of-All-Trades ja Messin eli Jangas Jack-A-Dandyn syntymästä. Odotin kovasti tästä pentueesta, koska tuntui, että kerrankin olin löytänyt upean yhdistelmän, jossa vanhemmat olivat sekä kauniita, mukavia koiria, helposti koulutettavia, metsästystaipumukset omaavia ja terveitä. Usein joutuu jostain joustamaan ja omalla kohdallani se on monesti ulkonäkö tai sitten ei ole taipparia enempää tietoa kaikista käyttöpuolen taipumuksista. Suvun sairausriskejä katsottaessa ne osuivat eniten tuonne kilpirauhasen vajaatoiminnan suuntaan ja Essi kantaa perimässään lievää verenvuototaudin geeniä, mutta nykytiedon mukaan edes kahta geeniä kantavat koirat eivät ole sairaudesta kärsineet, joten se tuntuu olevan hyvin lievä vika rodussa.

Pennut eivät olleet vielä neljä päivää lasketun ajan jälkeenkään syntyneet, vaikka Essin lämmöt olivat laskeneet edellisenä päivänä. Tiesin, että pentuja on kaksi (tai korkeintaan kolmas piilossa) ja eläinlääkärissä käydessämme hän totesi, että voisimme odottaa seuraavaan päivään tai leikata saman tein. Röntgen paljasti kaksi isoa perä edellä tulevaa pentua. En uskaltanut odottaa seuraavaan päivään ja niin pennut leikattiin. Tulos oli kaksi potraa yli 400-grammaista poikaa, kun olin tietystikin toivonut narttupentua jatkoa ajatellen. Äärimmäisen kivat kodit kuitenkin odottivat poikia, vaikka ne jäivät kaiken lisäksi vielä kivesvikaisiksi.

Pojista on kasvanut kauniita, vilkkaita, käsittääkseni aikas helposti koulutettavia ja vilkkaita tapauksia. Mustikka on ollut hyvin reipas myös metsäpuolen jutuissa. Messiä viime syksynä ihmetettyi taipparissa ja nuorten koirien katselmuksessa perässä tulevat tyypit.

Valitettavasti Mustikalla puhkesi epilepsia viime kesänä ja se yltyi niin rajuksi viime syksynä, että lääkitys aloitettiin Nyt kohtaukset ovat pysyneet poissa. Kyseessä on ensimmäinen epileptikko-kasvattini, vaikka tässä vaiheessa riskikoirat olivat hyvin kaukana. Mutta tietysti niin kauan kuin rodussa on jotain sairautta (tai epilepsian suhteen kaikissa roduissa ja sekarotuisissa), niin koira voi sairastua. Nyt myös Messillä on ollut muutama kohtaus ja asiaa tutkitaan, sillä on veriarvoissa pientä häikkää. Tuntuu todella pahalta omistajien puolesta, kun heistä on vuosien varrella (Beritin olen tuntenut jo melkein 20 vuotta!) ystäviä.

Sitä usein puhutaan, että kasvattajat kasvattavat sairaita koiria. Ja unohdetaan se, että kasvattajatkin ovat ihmisiä, jotka yrittävät parhaansa ja tuntevat monesti surua kasvattiensa sairastumisen takia. Tässä tapauksessa aloin jo miettiä, että olenko tehnyt  pentujen kanssa jotain erikoista, joka selittäisi kummankin (mahdollisen) sairastumisen. Jos tälle pentueelle olisi laskettu ennen syntymää epilukua suomenpystykorvien tapaan olisi se ollut käytännössä nolla, koska tunnetut riskikoirat ovat neljännessä polvessa ja sitä kauempana. Myöskin sukusiitosaste on hyvin pieni eli 0,77 % kahdeksalta polvelta. Toisaalta olen sitä monesti miettinyt, että Mustikan sairastuminen iski henkisesti minulle oikeastaan pahemmin kuin oman pojan diabetes ja valmisteli selkeästi tulevaan. Kaikkeen ei voi vain varautua. Aivan samalla lailla meillä ei ole suvussa tiedossa 1-tyypin diabeetikkoja, tai lähimmät ovat pojan isovanhempien serkku ja pikkuserkku, mutta niin vain lapsi sairastui. Tuntuu, että kohtalo välillä antaa sellaisia yllätyksiä, että ihminen huomaa oman pienuutensa. Voit laskea todennäköisyyksiä ja välttää riskien yhdistämistä, mutta silti saattaa tulla mitä vain. Voit yrittää syödä/syöttää terveellisesti ja välttää ylimääräisiä kemikaaleja ja muoveja mahdollisuuksien mukaan. Voitte varmaan helposti uskoa, kuinka meillä väännetään tästä asiasta päivittäin: "Miksi juuri mulle tuli se diabetes?" ja sitten poika huokaa filosoofisesti perään: "Niin, sitä ei kukaan tiedä".

Kaikesta huolimatta: onnea 2-vuotiaille Messille ja Mustikalle!

torstaina, heinäkuuta 07, 2016

Vuolasvirta-palkinto

Eilen tuli sähköpostiin viesti, että minulle on myönnetty Vuolasvirta-palkinto walesinspringereiden kasvatustyöstä :) Palkinto jaetaan messukeskuksen näyttelyssä joulukuussa 2016. Täytynee kait pitkästä aikaa ilmoittaa joku kasvatti (= Essi) messariin, vaikka olen mieluummin yleensä vain nauttinut turistina olosta - tai talkootöistä.

Palkinnon säännöt löytyvät seuraavasta linkistä:
http://www.kennelliitto.fi/kasvatus-ja-terveys/vuolasvirta-palkinto

Palkintoa hakeakseen täytyy olla kymmenen pentuetta viidentoista vuoden aikana, lisäksi kasvattien määrän mukainen pistemäärä tulee saavuttaa näyttelyistä ja kokeista. Sääntöjä löytyy myös koskien mm. Kennelliiton jäsenyyttä, toisen polven jälkeläisiä ja vähintään EH:lla palkittujen kasvattien määrää. Muistaakseni kasvattini olivat saavuttaneet 85 pistettä (57 olisi ollut minimi) ja lähes kaikki kolmea lukuunottamatta olivat vähintään toisen polven jälkeläisiä. Viimeisin eli kymmenes pentue syntyi helmikuun lopussa 2016 ja anomus oli toimitettava Kennelliittoon huhtikuun loppuun mennessä. Rotujärjestön puolto hoitui kuitenkin nopeasti ja sihteeri toimitti paperit eteenpäin ripeästi :)

  Eli vielä tätäkin kautta suuren suuri kiitos kaikille ahkerille kasvatin omistajille, jotka ovat jaksaneet osallistua taipumuskokeisiin ja näyttelyihin. Osa pisteitä saaneista vanhemmista kasvateista on jo siirtynyt pilven reunalle.

tiistaina, heinäkuuta 05, 2016

H-pentueen MH-luonnekuvausvideoita

Heräsin huomaamaan, etten ollut aikanaan saanut H-pentueen MH-luonnekuvausvideoita lainkaan nettiin ja saman kohtalon olivat kokeneet myös G-pentueen videot. Valitettavasti osa on myös hukassa jossain muistitikulla tai kertakaikkiaan vahingossa poistettu. Tässä kuitenkin rautaisannos MH-videoita. Nykyisin kun kasvattejani on neljä polvea (ja ekan pentueen vanhemmat Kati ja Harry)  MH-luonnekuvattu, ei voi muuta todeta kuin, että käytös ja luonne todellakin periytyvät. Joka pentueessa on selkeät suuntaviivat, joskin yksittäisten koirien tulokset voivat jossain määrin vaihdella. Tottakai käytökseen vaikuttavat kokemukset osaltaan, mutta silti perimä tulee vahvasti läpi. Toki meillä pentuaikana panostetaan sosiaalistamiseen hyvin paljon. Esimerkiksi H-pentueesta voi selvästi nähdä, että ne pitävät ihmisistä, leikkivät kohtuullisen innokkaasti (osa hyvinkin innolla), haalari on niille aika vaikea, ääniherkkyys ei tunnu missään, aaveista selvitään varsin hyvin ja ampuminen oli vain Sandylle pelottava, muut hädin tuskin tuntuivat laukauksia huomaavan.

   Tulevan L-pentueen kummatkin vanhemmat ja suuri osa niiden sisaruksista ja lähes kaikki pentueen isovanhemmat (sisaruksineen) on luonnekuvattu. Minulla on jo aika selkeä käsitys, millaisia toivottavasti syntyvistä pennuista taitaa tulla :)

Koko porukan tulosten yhteenvedon löytyy täältä:
http://jangas-kennel.blogspot.fi/2014/05/h-pentujen-mh-luonnekuvaustulokset.html

Sandy eli Jangas Huller om Buller:
2. Leikki-osio
 2a
Leikki 1, leikkihalu4 Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
2bLeikki 1, tarttuminen3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla



Lenni eli Jangas Horse Feathers:
1. Sosiaalisuus ja 2. leikki (alussa):
1a

Kontakti, tervehtiminen4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1bKontakti, yhteistyö4 Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta
1cKontakti, käsittely3 Hyväksyy käsittelyn
2aLeikki 1, leikkihalu3 Leikkii - aktiivisuus lisääntyy/vähenee
2bLeikki 1, tarttuminen3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
2cLeikki 1, puruote ja taisteluhalu1 Ei tartu esineeseen


Yllätys-osio eli haalari:
 6a

Yllätys, pelko4 Pakenee enintään 5 metriä
6bYllätys, puolustus/aggressio3 Osoittaa useita uhkauseleitä
6cYllätys, uteliaisuus2 Menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
6dYllätys, jäljellejäävä pelko1 Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä
6eYllätys, jäljellejäävä kiinnostus1 Ei osoita kiinnostusta haalariin



Ääniherkkyys: 
7a

Ääniherkkyys, pelko3 Väistää kääntämättä pois katsettaan
7bÄäniherkkyys, uteliaisuus2 Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
7cÄäniherkkyys, jäljellejäävä pelko1 Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita vai väistämistä
7dÄäniherkkyys, jäljellejäävä kiinnostus1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan
 Näyttää siltä, että tuloksissa uteliaisuus on livahtanut väärään ruutuun, koska Lenniä ei todellakaan houkutella, vaan se käy katsomassa laitteen ihan omatoimisesti. Oman käsitykseni mukaan pitäisi olla 5 eli menee ilman apua eikä 2...
Aaveet:
8a

Aaveet, puolustus/aggressio3 Osoittaa useita uhkauseleitä
8bAaveet, tarkkaavaisuus5 Tarkkailee molempia aaveita koko osion ajan
8cAaveet, pelko3 On enimmäkseen ohjaajan edessä tai sivulla, vaihtelee paon ja kontrollin välillä
8dAaveet, uteliaisuus4 Menee katsomaan, kun ohjaaja on edennyt puoleenväliin
8eAaveet, kontaktinotto aaveeseen4 Ottaa itse kontaktia avustajaan



Loppuleikki ja ampuminen:
9a

Leikki 2, leikkihalu4 Leikkii - aloittaa nopeasti ja on aktiivinen
9bLeikki 2, tarttuminen3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
10Ampuminen1 Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön

Ronja eli Jangas Hissun Kissun:

Yllätys: 
6a

Yllätys, pelko3 Väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista
6bYllätys, puolustus/aggressio3 Osoittaa useita uhkauseleitä
6cYllätys, uteliaisuus2 Menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
6dYllätys, jäljellejäävä pelko4 Niiaus tai nopeuden vaihtelu samanlaisina vähintää kahdella ohituskerralla
6eYllätys, jäljellejäävä kiinnostus1 Ei osoita kiinnostusta haalariin


Ääniherkkyys:
7a

Ääniherkkyys, pelko1 Ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti
7bÄäniherkkyys, uteliaisuus5 Menee räminälaitteen luo ilman apua
7cÄäniherkkyys, jäljellejäävä pelko1 Ei minkäänlaisia liikkumisnopeuden vaihteluita vai väistämistä
7dÄäniherkkyys, jäljellejäävä kiinnostus2 Pysähtyy, haistelee tai katselee laitetta yhdellä ohituskerralla

Leikki (lopussa) ja ampuminen: 

9a

Leikki 2, leikkihalu3 Leikkii - aktiivisuus lisäänty/vähenee
9bLeikki 2, tarttuminen2 Ei tartu, nuuskii esinettä
10Ampuminen1 Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön


maanantaina, heinäkuuta 04, 2016

Nätti Netta neitokainen

Viikko on ollut aikamoisen hauska Netta-neidin (Jangas Kate Reddy) touhuja seuraillessa. Huomenna isäntäväki jo palaa matkaltaakin. Viikonlopun Netta tosin vietti mummunsa Wilman eli Jangas Ees-Taas seurassa perheen mökillä. Sain ihania kuvia mummusta ja tyttärentyttärestä, joten laittelen niitäkin blogiin jossain vaiheessa.

Netta on todellakin vauhdikas, rohkea ja reipas tyttö. Sillä tuntuu olevan vanhempiensa tapaan hienot sosiaaliset taidot: se osaa alistua, leikkiä ja tulla toimeen monenlaisten koirien kanssa. Jopa Raisa on viikon aikaan oppinut sietämään pentua enkä ole kuullut pientä murahdusta kummempaa Raisasta ja se on sentään jo jotain! Eilen ja tänään Netta sai painia oikein toden teolla siskona noin 9-kuisen ihan samankokoisen turbocockeritytön Saran kanssa. Siinä parissa olikin vaihtia! Tosin hetken Sissi oli pihalla näiden kahden kanssa ja Sissiä pentujen välistä pelastaessani ehti Netta moikata minua hieman vauhdikkaasti ja sain leukaan parin sentin viillon, joka vuosi kuin pistetty... Tässä kuitenkin viikon ainoa haaveri, joten aikamoisen hyvin on pärjätty! Tässä vielä parhaita kuvia viikon varrelta, kun sain leikkiä uudella kameralla:
Paikoillanne...

Valmiinannne

Nyt!

Lentävät spanielit




Kaveruksia väsyttää

Netta ja Sissi

perjantaina, heinäkuuta 01, 2016

Treenailua ja pennun kanssa eloa

On ollut aika hauska viikko, tiistaina koulutin agilityä (mukan amm. Piko, Nano, Kamu ja Pihla), ja Nettakin pääsi ekntäntunnelmaa haistelemaan. Keskiviikkona harjoiteltiin seuraamista ja muiden pentujen ohittamista kokoonpanolla Netta, Korppu, Lyyli ja Nano. Lopuksi pennut saivgat vielä painia keskenään. Eilen treenailtaain Raisan kanssa rally-tokoa ja Essin kanssa agilityä, vaikka pitkästä aikaa treenit eivät mennnettkään ihan putkeen. Olimme kaikki hieman puoliteholla ja se meni hieman haahuiluksi kummankin kanssa eli eiköhän se varsinainen syypää ole emäntä... Ei vain aina kykene.
Muikkis!

Netta eli Jangas Kate Reddy on ollut meillä viikon ja päässyt aamuisin metsälenkille. Eilen kävimme Sebastianin ja pennun kanssa ulkoilemassa ja löysimme iloksemme myös metsämasikoita ja mustikoita matkan varrelta. Netta on todella kiltti ja iltavillitkin ovat menneet treeni-iltoina lähes huomaamatta. Eilen tosin oli hieman eri ääni kellossa, kun isot tytöt olivat kanssani treeneissä ja pikkuneiti kotona. Sen jälkeen napero juoksikin aikamoista käytävärallia, kunnes lopulta otettiin Essikin makkariin nukkumaan. Netta syöksyi taas kerran vauhdilla käytävään, siitä samaa vauhtia Stigin puolelle sängyn viertä - jossa Essi komensi sitä. Sen jälkeen lentävä walesilainen loikkasi suoraan pedilleen ja pisti maata. Pentu nukkui aamulla aina yhdeksään asti ja silloin olimmekin nukkuneet jo pommiin, kun Jorvin sairaalassa piti olla jo klo 10... Itse sen sijaan olin valvonut monta tuntia yöllä ennen kuin nukahdin aamusella uudestaan.

   Netta on leikkinyt myös lasten mölytoosalelulla ja vitsi, että olenkin nauranut pennulle. Ei ehkä pitäisi antaa pennun touhuta näin, mutta se on vaan niin hauskaa enkä näe, mitä haittaa siitä pidemmän päälle olisi. Minulta kysyttiin viikolla pentujen sosiaalistamisesta ja täytyy sanoa, että sosiaalistaminen lapsiperheessa tulee kyllä tehtyä ihan toisella tavalla kuin ilman lapsia: en edes käsitä miten näin paljon, ääntä, liikettä ja touhua saisi itsekseen aikaan. Lisäksi tietysti pennun ostajat ovat tehneet oman osansa ihmisiin totuttamisesta, kun ovat käyneet meillä moneen kertaan pentuja leikittämässä. Tämänkin nimenomainen lelun ääni ja liike on sitä mallia, että suurin osa pennuista juoksisi pakoon henkensä edestä - ei Netta! Mutta katsokaahan itse:

Täytyy taas tunnustaa, että olihan Femmakin meillä aika hauska tapaus babysitterin kanssa, että on noiden pentujen ennenkin meillä annettu "toteuttaa itseään".
Tässä vielä muutamia kuvia pihalta Netasta, kun sain hankittua uuden kamerankin. Edellinen rikkui, kun kotelo ei ollutkaan kiinni maanantain rallytreenien jälkeen ja mokoma laite putosi asfalttiin autosta otettaessa ja meni palasiksi. Onneksi oli aikakin hankkia uusi, kun edellinen oli ollut viisi vuotta käytössä ja alkoi usein ruksuttaa ja mieettä, että jaksaisiko sitä tänään toimia vai ei. Nyt on uudelle kameralla vakuutus kolmeksi vuodeksi myös tapaturmien varalta. Näin meillä.


Mähän koko ajan yritän irroittaa hampaita varpaistasi!


Lapsenvahti