sunnuntaina, lokakuuta 28, 2007

Raisa yskäisenä

Raisa sai sitten sisarustensa tavoin sen kennelyskän. Se köhi viikonlopun aikana muutaman kerran ulkoillessa vedettyään ensin remmissä ja tänään pakkasin sen Lahden näyttelyyn. Näyttelypaikalle kävellessä se yski yskimistään ja niinpä halliin sisälle menon sijaan pyysin näyttelyn eläinlääkärin Anne Kolsin paikalle. Kennelyskäisenä ei halliin ollut asiaa, rahat takaisin eikä Raisu siis osallistunut. Nyt yskää on paljon liikkeellä ja kuulemma suuremmaksi osaksi bakteeriperäistä, koska rokotuksesta ei ole apua, mutta antibiootit tehoavat. Katselleen ja odotellaan meneekö yskä itsekseen ohi. Kati on edeleen terve kuin pukki. Se on kyllä vuosia sitten sairastanutkin aika rajun kennelyskän.

Toisin sanoen nyt ei harrasteta mitään (korkeintaan kaukokäskyjä olohuoneessa), ei tavata koiria, mutta Raisu saa levätä ja syödä näyttelystä ostettuja luita. Toivottavasti se malttaa jo näin yli vuotiaana jättää muun irtaimiston rauhaan sairaslomallaan ;)

torstaina, lokakuuta 25, 2007

Yskimistä ja treenailua

Kaisa ihmetteli Haastajassa, kun Remu oli niin vaisu ja seuraavana päivänä se jo alkoikin yskimään. Kennelyskä ei mennyt itsekseen ohi, joten koiraskoira on nyt antibioottikuurilla. Hyvästi siis myös TOKO-mestaruudelle (varoaika doping-säännöissä ei ehdi mennä umpeen). Haastajassa Remun kanssa leikkineet siskot Tico ja Nuppu alkoivat yskiä viime viikonloppuna. Nyt jännitetään onko Raisa (ja Kati) ensi viikon alussa seuraava köhijä... se kun leikki Ticon kanssa perjantaina, siskon ollessa vielä oireeton. Tico teki tähän väliin juoksunkin - apua, väliä oli vaan 4,5 kk! Nuppu taas ei ole vielä aloittanut ensimmäistäkään kiimaa, mutta sen kohdalla stressi (palovammat, muutot, perheen "vaihto") ovat varmasti hidastaneet juoksun tuloa.

Raisa on päässyt taas alkuviikosta ahkerasti treenaamaan.

Agilityssa
yksittäiset esteet sujuvat jo varsin mallikkaasti: irtorenkaan se osaa hakea kauniisti, pituus ja muuri suoritetaan yleisesti ottaen virheettömästi, kujakepit on jo aika kapeat, niin että pientä pujottelua on jo liikkeessä. Sissäänmenojen hakeminen on vielä hieman hankalaa toisinaan. Puomin alastulokontaktille Raisa pysähtyy hyvin, kunhan vauhtia ei ole liikaa. Ylösmenokontaktiakin on treenattu pysähtymisen avulla. Myös A:n ylösmenokontaktia otettiin ja pitäisi kai alastuloa vauva-A:lla alkaa harjoittelemaan vielä kun ulkona pystyy treenaamaan. Raisu täyttää huhtikuussa 18 kk ja haluaisin heti sen kanssa kisaamaan. Täytyy vaan katsoa ehditäänkö saada kontaktiesteet ja kepit tarpeeksi varmoiksi ennen kesää. Toisaalta voihan sitä ekat kisat käydä hyppykisoissakin, mutta aika pian keväällä pitäis osata jo kunnolla.

Maanantaina olikin yhteistreenit, joissa keskityttiin pelkästään ohjaamiseen kivassa hyppy-putki harjoituksessa. Raisuli etsii ja suorittaa esteet hyvin, kunhan ohjaan ajoissa ja selkeästi. Harjoittelimme kutsumista esteen yli niin, että rintamasuunta on seuraavalle esteelle, koiran ollessa putkessa takaa puolen vaihto ja persjättö ja putkesta tulessa hyppääminen vinosti vasemmalle. Harjoittelimme myös vinosti suoritettavia hyppyjä ja tiukkaa käännöstä esteen takana. Raisa meni hyvin, emäntäkin kohtuullisesti. Onneksi Kati ja Harry ovat jo minua hieman koulineet. Itse asiassa aidoilla ja putkilla Raisa alkaa olla jo isovanhempiensa veroinen ohjattava: se osaa ja tekee kyllä ja uskaltaa irrota esteille.

Tiistain TOKOssa harjoittelimme ensin Lauran ja Rommin kanssa paikallaoloa mennessämme piiloon 30 sekunniksi. Harjoitus onnistui hyvin. Sen jälkeen yhteen pötköön

seuraaminen hirveää hosumista. Otettiin uudestaan hieman kootumpana ja silloin se jo onnistuikin aika hyvin.

Liikkeestä maahanmeno onnistui ongelmitta, vaikka kävelin kolme metriä Riesan taakse.

Luoksetulo suoraan vierelle ongelmitta ja nättiin perusasentoon.

Nouto meni muistaakseni ihan hyvin.

Kauko-ohjaus (istu-maahan) niin että Laura toimi liikkeenohjaajana. Raisa meni eka vaihdot hyvin, sitten se jumppasi yhden ylimääräisen istu-maahan jo Lauran kädenheilautuksesta. palkaksi kuitenkin namikipolle ja sen jälkeen vielä leikittiin.

Eilen oltiin taas springeriporukalla, mutta hieman eri kokoonpanolla ojangossa. Tällä kertaa harjoiteltiin yksittäisiä aika keskeneräisiä liikkeitä. Edellispäivänä kun oli ne varmat ja ketjutettavat liikkeet. Kaikenkaikkiaan olin tyytyväinen treeneihin, vaikka olihan siinä vielä parannettavaa.

Paikallaolo sujui 4 koiran ryhmässä hyvin ollessani noin 15-20 metrin päästä Raisasta. palkkasin sen takana olevalle namikipolle liikkeen lopuksi.

Ruutuunmenolla aloitettiin. Hyvä, että oli uudenlaiset merkit ja nauhat ruudun ympärillä. Raisa ei onneksi häiriintynyt niistä. Eka kerralla lähetin Raisan ruutuun niin, että Hanna oli vienyt sinne Raisan huomaamatta lelun. Se lähti aluksi hieman sivuun, mutta korjasi suuntansa oikein ja sai lelun, jolla leikimme lopuksi. Toisella kertaa lähetin neitokaisen tyhjään ruutuun, mutta se jäi aluksi kyttäämään lelua, joka oli kädessäni. Toisella käskyllä kauniisti ruutuun, napakka seisominen käskystä ja muutaman sekunnin odotuksen jälkeen palkka heittämällä lelu sen yli.

Metalliesineen nouto ihan ok aika pitkälle. Siis Raisa pysyi paikalla, lähti iloisesti noutamaan, pienellä touhuamisella sai laipalleen jääneen kapulan suuhunsa ja toi sen huolimattomaan perusasentoon, jossa pudotti kapulan ennen irroituskäskyä. Uusiksi pelkkä luovutus, mutta taas hieman vinoon.

Viimeiseksi alokasluokan hyppy - ihan hyvin, mutta Raisuli istui ennen käskyä lopussa. Hyppynouto puisella kapulalla ihan hyvin 30 cm korkea esteetn yli, mutta perusasennot noutaessa nyt jostain syystä hieman huolimattomat. niitä treenailtiin sitten illalla kotona erikseen.

Tänään käytiin läheisellä nurmikentällä treenaamassa, mutta meinasin menettää heti alkuunsa hermoni, kun Riesa olisi vaan haistellut ja haistellut... Tämä tapahtui toistamiseen, eka kerta oli muutama viikko sitten. Ilmeisesti jänöjussit olivat taas käyneet juoksemassa ja tekemässä papanoitaan. En muutakaan selitys keksi ja niitä siinä nurmella ainakin tiettävästi juoksee. Noin eka seuraaminen kielloin ja kehotuksin. Palkattuani lopulta säällisestä seuraamisesta lelulla lähti neiti juoksemaan lelun kanssa, pudotti sen ja haahuili sitten nenä maassa juosten. Hermostuin ja pistin sen paikallaoloon etsiessäni lelua. Ei löytynyt, mutta treenien lopuksi Raisa sentään kävi etsimässä sen.

Paikallaolon ja rauhoittumisen jälkeen aloitettiin uudestaan vauvaseuraamista perusasento- kaksi askelta -peruasento tyylillä ja viimein neiti alkoi herätä. Sen jälkeen liikkeestä maahanmeno ja seisominen, joista viimeksi mainitussa neiti taas huuhaili perässäni. Ihan vikana pylvään kiertämistä ja pysäytyksiä onnistuneesti. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

keskiviikkona, lokakuuta 17, 2007

Onnittelut 1-vuotiaille!

Tänään tuli ensimmäinen vuosi täyteen D-pentueen pennuille, vaikka ei kai noita enää pennuiksi voi kutsuakaan ;) Onnittelut Raisalle, Remulle, Tarmolle, Paavolle, Ticolle, Nupulle ja Mantelille! Vuosi tuntuu kuluneen tosi nopeasti näiden kanssa.

Uskomaton porukka on jo ekan vuoden aikana ollut monessa mukana ja palkittu mm. seuraavasti:
- 4 x ROP-pentu (Raisa, Remu, Manteli, Tico), KP (Paavo)
- 5 x SPA1 eli hyväksytty taipumuskoe (Manteli, Tico, Tarmo, Raisa, Remu)
- 2 x SERT (Raisa ja Remu), 2 x ERI (Manteli ja Paavo)
- 2 x MEJÄ avo2 (Remu)
- TOKO alo1 (Raisa)

lauantaina, lokakuuta 13, 2007

Haastaja

Haastaja oli ja meni. Raisa jäi pois, koska itse pärskin flunssaisena. Sen sijaan Remu, Tico ja Nuppu osallistuivat. Kuulemma kaikki olivat hakeneet hyvin suppeasti, tiedä häntä mikä oli syynä, kun koko kolmikko normaalisti toimii reippaasti. Tico ja Remu selvittivät taipparinkin syksyllä ongelmitta. Uimisen Remu ja Tico suorittivat kunnialla, Nuppu meni mahaa myöten, muttei vielä toisessa uimatreenissään pulahtanut uimaan kuitenkaan ;) 50 koiran joukosta suppealla haulla ei tietenkään irronnut finaalipaikkaa. Muuten tuntui olleen ihan mukava päivä. Kiva, että jaksoitte lähteä Kaisa, Jarkko, Hanna, Sari ja Niina!

Raisa-parka joutuu edelleen kärsimään olemattomasta lenkityksestä ja kuumaa teetä juovasta ja niiskuttavasta emännästä. Ei ole aina pienen koiran elämä kivaa, ei ole! Kati suhtautuu sairasteluuni vanhan koiran viisaudella ja maltillisuudella.

perjantaina, lokakuuta 12, 2007

Raisan tokotreenejä

Kipeänä ollessa treenailu on hyvin rajoittunutta, mutta nyt olen kotona harjoitellut kaukoja kuntoon. Lähellä, kaukana, joka asennon vaihdosta palkaten, toisinaan palkaten, namikipon kanssa, käsimerkin kanssa, käskyn kanssa, kummankin kanssa, malttamista, kieltäen, kehuen, naksuttimella... Nyt useimmiten asennonvaihdot onnistuvat mallikkaasti ja se pysyy asennossa seuraavaan käskyyn saakka. Tsoin täytyy muistaa, että häiriötön ympäristö kotona auttaa aina asiaa. Kotona matkaa on lisätty aina 7 metriin saakka ja asennonvaihtoja namikipon ollessa takana on tullut enintään 6 ilman välipalkkaa. Kyseessä on siis maahanmeno ja istuminen. peppu pysyy taas maassa ja asennonvaihdot ovat yleensä tosi nopeita. Lisäksi seiso-istu sujuu metrin-parin päästä ihan hienosti, etujalat pysyvät aika hyvin paikallaan.

Jotain hyvääkin tässä muutaman päivän äänettömyydessä: sain opetettua Raisalle naksun merkityksen, jonka se oppi ihan hetkessä, samoin luopumisharjoitukset olivat uskomattoman helppoja sen kanssa.

Sisällä ollaan harjoiteltu myös hyppynoutoa, joka onnistuu 20 cm korkealla estellä varsin hienosti. Raisa hyppää myös takaisin luokse jo muutaman toiston jälkeen ilman ylimääräistä hyppy-käskyä. Seuraavaksi aletaan nostaa esteen korkeutta. Noutokapaulana on nyt jo käytetty sekä puista noutokapulaa että tunnarikapulaa. Seuraavaksi koitetaan myös metallista noutoesinettä. Sen jälkeen alkaa häiriösiedätys.

Tänään käytiin lyhyellä kävelyllä ja treenattiin ulkona. Ajattelin aloittaa nurmikentällä treenit kauko-ohjauksesta, kun sitä on nyt jauhettu. Valitettavasti vaan poikkeuksellisesti Raisun mielenkiinto oli kentän hajuissa eikä yhdessä tekemisessä. Ilmeisesti kentällä oli juuri juossut jänöjusseja, koska sain ainoastaan seuraamisen onnistumaan, ja jos välimatkaa välillämme oli hiukkaakaan enemmän voittivat hajut Riesan mielenkiinnon. Turhauttavaa. Enkäsaanut neitokaista edes kunnolla komennettua, kun äänivarat ovat tällä hetkellä olemattomat. Hermostuin, kytkin sen ja poistuimme yhden onnistuneen kauko-ohjauksen ja pienen seuraamispätkän jälkeen paikalta. Harmitti, vaikka osasyynsä on varmaan siinäkin, että koiraparka on levännyt tiistaista asti laakereillaan minun sairastaessani.

Pihamme hiekkaparkkiksella treenasimme sitten hieman enemmän. Ensin paikallaolo piiloon mennessä. Kävelin vain pari metriä päästäkseni piiloon, odotin 20 sekuntia, palasin palkkaamaan ja palasin piiloon vielä 30 sekunniksi. Raisa oli rauhallinen maatessaan paikalla. Onnistunut harjoitus siis.

Harjoittelimme ketjuttamista kokeita ajatellen. Valitsin tutut helpot liikkeet eli aika pitkä, mutta tapahtumarikas seuraaminen, luoksetulo ja liikkeestä seisominen, jonka aikana pudotin lelun eteen, siirryin 3-4 metirä Raisan taakse ja vierelle palatessani vapautin sen lelulle.. Leikkituokion ja lelun nameihin vaihtamisen jälkeen otimme vielä kerran kauko-ohjausta, tällä kertaa namikippo takana ja matkaa 3-4 metriä. Viidennestä asennonvaihdosta (istuminen) vapautin Raisun kipolle. Iloista ja tarkkaa toimintaa taas normaaliin malliin.

Huomenna Raisun sisarukset pääsevät Haastajaan, kun minä jään sairastamaan (nenä vuotaa, väsyttää, aivastuttaa, päätä särkee, ennen iltaa en jaksanut edes ulkoilla) ja pitäisi käydä töissäkin pari tuntia kääntymässä, ellen joudu jäämään uusiksi sairaslomalle.

keskiviikkona, lokakuuta 10, 2007

Agility- ja TOKO-treenejä

Tämän päivän olen flunssaisena kotona, joten on hyvää aikaa kirjoitella viime päivien treeneistä. Muuten treenaaminen onkin aika onnetonta, kun minusta ei juuri ääntä lähdekään...

Eilen tulivat Pekka Korri ja Riitta Jantunen-Korri springeriryhmää kouluttamaan. Pekan ryhmään meni suuri osa kisaavista, koska heillä on ensi kerralla kisatilannetreeni. Raisa ja siskot Tico ja Vinka (puolisisko) jäivät Riitan ryhmään, myös siitä syystä, että Raisa ja Vinka ovat olleet Riitan ohjauksessa jo aiemminkin. Tico ja Sari saivat ohjeita seuraamiseen ja liikkeestä seisomiseen. Ticoliini on ihanan innokas siskonsa tavoin ja helposti palkattavissa nameilla ja lelun repimisellä. Heitettävät lelut eivät kuitenkaan ole Ticon mielestä äärettömän kivoja. Seuraavaksi Sarin pitäisi opettaa Tico seuraamaan yhtä kauniisti kuin namin perässä ilman, että herkkupalaa kuljetetaan sen nenän edessä.

Raisan kanssa kävimme läpi kolme liikettä:

Noutaminen on liikkeenä jo valmis, mutta paikallaoloa alussa pitää vielä hioa ja luoksetulovauhti saisi olla nopeampi. Kentällä oli hurjasti häiriöitä, mutta Raisa ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Nyt pitää aloittaa noutokapulan kanssa kuuri, että heittelen kapulaa neidin eteen ja sen sijaan että se pääsisi noutamaan kierränkin Raisun ympäri ja palkkaan sen tai haen kapulan itse. Raisa tulee luokse kapula suussa suoraviivaiseti, mutta ravaten. Siis ei mikään paha virhe, mutta miksi antaa hyvän koiran tehdä vähän sinnepäin, kun sen voi opettaa loistavaksi? Sain tähän ohjeeksi käyttää lelua apuna. Kun Raisa on ottanut noutokapulan suuhunsa otan repimislelun esiin, heiluttelen sitä, kuljen takaperin ja kehun neitiä laukan nostamisesta. Raisa kuljetti kapulan perille perusasentoon asti lelusta huolimatta. Lopuksi palkka repimällä. Seuraavaksi alamme vähentämään apuja (ääni, liike, lelu) ja toivottavasti Raisa oppii tulemaan täyttä vauhtia luo myös kapula suussaan. Lisäksi voin koittaa auttaako pitkä noutomatka vauhtiin. Itse asiassa lelun esille otettaesa ei olisi sinänsä haitannut, vaikka Raisa olisi pudottanut noutoesineen, mutta se on selvästi sisäistänyt nouto-opit ja pitää kapulan tiukasti suussa. Jos nämä ohjeet eivät auta vauhdin lisäämiseen, niin täytyy aloittaa palkkaaminen taakse namikipolle. Mutta koitetaan nyt ensin tätä, ainakin se vaikutti ihan lupaavalta.

Pysähtyminen luoksetulosta on myös näitä avoimen luokan liikkeitä, joiden alkeita on jo kovasti harjoiteltu. Raisa tulee suoran luoksetulon täyttä vauhtia kauniiseen perusasentoon ilman ylimääräisiä apuja. Lisäksi olemme harjoitelleet lyhtypylvään kiertämistä läheisessä puistossa. Se lähtee kiertämään "kierrä"-käskyllä pylvästä jopa noin 10-20 metrin päästä täyttä laukkaa niin mennen kuin tullenkin. Tämän yhteydessä olemme harjoitelleet pysäyttämistä käsimerkistä lelun heittämisen avulla. Koska lelun heittäminen on Riesalle suuri palkkaa se pysähtyy yleensä kuin seinään. Nyt se osaa suorittaa liikkeen jo pelkästä käsimerkistä ja saa palkan (ts. lelun heiton) muutaman sekunnin viiveellä toisesta kädestä. Nyt pitäisi harjoitella malttamista seisten niin, että välillä käynkin palkkaamassa seisovan Raisan kädestä namilla. Tällä kertaa koitimme ensimmäistä kertaa yhdistää näitä kahta asiaa: luoksetuloa ja pysäyttämistä. Matkaa oli ehkä noin 7 metriä, Riepu lähti täyttä laukkaa luokse, pysähtyi kuin seinään käsimerkistä ja sai pienellä viivellä lelun taakseen heitettynä. Eli nyt teemme seuraavanlaisia harjoituksia:
- alokasluokan luoksetulo perusasentoon
- pylvään kiertäminen ja pysäytys (palkkaa viiveellä lelulla tai kädestä nami), jos pysähdys on (hidasteleva tai) pomppiva, niin uusi kierto ja siitä vasta onnistuneesta pysäytyksestä palkka
- avoimen luokan luoksetulo, josta pysäytyksestä palkka ja vapautus
- avoimen luokan luoksetulo alusta loppuun

Kauko-ohjaus on jostain syystä mennyt viime aikoina vain takapakkia. Raisa saattaa tehdä kahdenlaisia virheitä: joka se nousee istumiseen ja menee maahan saman tien kun lopetan istu-käsimerkin antamisen (ts. lasken käden taas lepotilaan) tai pidemmältä matkalta se saattaa nousta ylös nostaen pepun maasta. Nyt pitäis harjoitella istumista niin, että kiellän neitoa menemästä heti uudestaan istumaan ja palkkaan istumisesta. Pepun maasta nostaminen onkin suurempi mysteeri, koska tein mielestä alkutyön hyvin. Sitten muutaman kerran käytin ajattelematta luoksetulon seisomisessa käyttämääni käsimerkkiä ohjaten istumiseen ja silloin neiti nousi ensin seisomaan ja istahti sitten istu-sanan voimasta. Hoh hoijaa. Oppivainen napero on ilmeisesti muutamasta toistosta oppinut välillä väärän toiminnan. Edelleen siis perusharjoituksia 2-3 metrin päästä ja välillä namikipon kanssa.

Omalla ajalla harjoittelimme myös muutamaa muuta liikettä:

Ruutu mentiin kahdesti noin 10 metrin päästä. Eka kertaa niin, että Sari laittoi ruutuun lelun Raisan näkemättä. Raisa meni täyttä laukkaa ruutuun ja toi lelun minulle, jotta saisi repimiskaverin... Toisella kertaa lähetin Raisun tyhjään ruutuun ja se meni sinne vauhdikkaasti. Sen ollessa ruudun keskellä huusin "hyvä", otin muutaman askeleen naperon suuntaan ja heitin lelun sen yli.

Estehyppy sujui tosi hienosti, tosin kerran hiukkasen ennakoiden. En enää oikein ymmärrä, miksi se epäonnistuu kokeessa. Yritänkö liikaa varmistella ettei tyttö varasta?


AGILITYN ALKEITA 8.10

jatkettiin taas Nuotion Outin johdolla. Tosi kiva kurssi ja ollaan saatu estevarmuus jo varsin hyväksi.

Ennen kurssin alkua ja odotellessa harjoittelimme kujakeppejä ja puomin alastulokontakteja.

Kujakepit laitoin entistä kapeammaksi kujaksi, olisikohan ollut noin 15-20 cm. Eka kerralla otin varmuuden vuoksi luoksetulona ja koska se ei tuottanut mitään ongelmia, harjoittelimme kujaa myös lähtiessäni eri paikoista ja lopulta Raisan viereltä. Vikat harjoitukset maanantaina olivat jo sellaisia, joissa lähetin Raisun vierestäni ja harjoittelimme jopa erilaisia kulmia. Tavoite on saada kujakepit suoraksi ennen talvea, jotta voisimme kevättalvella hallissa treenata suorilla kepeillä.

Puomin alastulokontakti sujui ongelmitta ja voin juosta parin metrin päähän kontaktipinnasta Raisan jäädessä odottamaan paikalleen etutassut maassa, takatassut kontaktilla. Ensi kerralla on vuorossa puomin ylösmenokontakti ja A-esteen kontaktit.

Ohjausharjoituksissa aloitimme kuviosta, jossa oli rengas alussa, mutkaputki ja lopuksi putken jälkeen este. Nyt en ole ihan varma oliko renkaan ja putken välillä vielä aita. Rengas meni hienosti kutsuttuna koira vasemmalla puolen, vauhdilla putkeen ja suunnitelman mukaisesti ehdin juoksemaan viimeisen esteen toisella puolen kutsumaan luokse.

Estekorkeudet olivat tänään noin 45 cm.

Seuraavassa harjoituksessa ohjasin oikealla puolen olevaa Raisulia. Rengas lähetyksenä, putkeen neiti sujahti vauhdilla, joten takaaleikkaus onnistui mainiosta ja viimeinen este vielä tyylipuhtaasti.

Seuraavaksi koottin rata, jossa oli kolme hyppyä ja U-putki neliön sivuina. Ensin harjoiteltiin putkeen ohjaamista vinoissa kulmissa: hyppy ja kutsu vinossa kulmassa olevaan putkeen. Erityisesti kiinnitettiin huomiota ohjaajan sijoittumiseen. Eka kerralla jätin Raisan selkäni taakse, joten se sujahti putkeen väärästä päästä. Toisella kertaa sain tsempattua ja saimme oikean suorituksen, joka loppui vielä suoraan putken edessä olevan hypyn suorittamiseen.

Seuraavaksi oli aiheena vinot hyppykulmat ja haltuunotot. Kaksi hyppyä vinosti ja sen jälkeen putkeen ja vielä vika este vinossa kulmassa. Kahden hypyn jälkeen Raisuli juoksi pitkälle sen sijaan, että se olisi kääntynyt tiiviisti käteeni. Harjoittelimme sitä siis "Tässä"-"hyppy"-käskyjen avulla eli haltuunotto ennen estettä. Uskomatonta kyllä tämä ei haitannut itse hyppyä, vaan saimme suoritettua sen kunnialla, vaikka kaarros edelleen jäi turhan pitkäksi. Palkka kuitenkin hieman parantuneesta suorituksesta. Taas yön yli nukkuminen teki tehtävänsä ja seuraavana päivänä käännökset olivat napakat ja täsmälliset. Toisella kertaa palkkasin Raisan myös putkesta käteen tulessa kääntäessäni sen vikalle esteelle.

Into ja vauhtia riitti taas sekä Raisassa että samat harjoitukset myöhemmin tehneessä Ticossa. Sisarukset edistyvät ihan samaa tahtia ja kummallakin on into piukassa.

maanantaina, lokakuuta 08, 2007

Vähempi onnistunut viikonloppu

Lauantaina oli Hyvinkään erikoisnäyttely, jossa tuomaroi tanskalainen Jessie Madsen. Hän ei sitten tykännyt Raisasta ja Remusta yhtään, vaan ne saivat kumpikin H:n eikä oikeastaan arvostelut edes kertoneet syytä. Muistin taas, miksen ole suuri näyttelyfriikki, vaan pidän enemmän koetoiminnasta ;) Siellä aina tietää syyn, miksi saa tietyn tuloksen :)

Arvostelut laitan tänne, kunhan jaksan.

Sunnuntaiaamuna heräsin kurkkukipuun eikä sekään päivä mennyt oikein putkeen. Lähdimme Raisan kanssa TOKOilemaan. Tuomarina Kyröskoskella oli Ilkka Stén. Ensimmäiseksikin alokasluokka aloitettiin etuajassa ja mulla tuli aikomoinen kiire valmistautua. No, kehään kuitenkin juuri ehdittiin...

Laitan pisteet myöhemmin, mutta tässä lyhyesti. Alokasluokan paikallaolot muistuttivat enemmän sirkusta kuin tottelevaisuuskokeen paikallaoloa. Ekassa ryhmässä vielä ohjaajien liikkuessa koirista poispäin liikkuivat ensimmäiset koirat ohjaajiensa perään. Hetken päästä muutama muu lähti hiippailemaan ja lopulta flattityttö leikitti loputkin. Lopputulos oli se, että kahdeksasta koirasta vain yksi pysyi koko ajan paikalla! Tämän jälkeen mentiin Raisan kanssa kehään (7 muun koirakon seuraan siis). Jo alkuhetkillä vieressä ollut lapinporokoira lähti kävelemään ohjaajaa kohti, mutta Raisu pysyi rauhassa paikalla. Ei mennyt kauaakaan, kun kauampaa karaksi kaksi koiraa, jotka ilmeisesti alkoivat touhuta keskenään (en uskaltunut katsoa) ja keskellä kehää ollut lapinporokoira lähti niitä kohti haukkuen ja ohjaajat alkoivat komentaa koiriaan. Siinä vaiheessa Raisa ei enää uskaltanut odottaa, kuka tällä kertaa kipittää sen selkää hyppimaan vai sitäkö kielletään, vaan kipitti luokseni. 0 pistettä ja aikamoinen vitutus meikäläisellä. Harmitti siis lähinnä Raisaa ajatellen tosi epäreilu tilanne ja epäonnistuminen koetilanteessa.

Mun oli tosi vaikeata koota itseni yksilösuorituksia ajatellen. Muuten koe meni kuitenkin ihan hyvin, mutta seisomisliikkeen alussa Raisa hieman haisteli ja hyppy-käskystä se suoritti esteen sijaan loikan kehänauhan yli. Palkkasin toki Raisan kunnolla, mutta kyllähän koira valitettavasti aina tietää, milloin emäntää oikeasti vähän nyppii. Ruohokenttä ei kuitenkaan ollut ongelma, joten sen suhteen voin olla aika huoletta ensi kesää ajatellen. Pisteitä kerääntyi 139 ja ALO3-tulos.

keskiviikkona, lokakuuta 03, 2007

Treenailua - edelleen

Olemme jatkaneet maanantain ja tiistain treenejä Raisan ja Ticon kanssa ja Remuakin käytiin moikkaamassa sunnuntaina. Ensi viikonloppu onkin kiireinen, kun lauantai vietetään Hyvinkään näyttelyssä Raisun ja Remun kanssa ja sunnuntaina päästiin varasijalta Kyröskosken kokeeseen TOKOon. Tällä kertaa onkin ruohokenttä, joten toivottavasti Raisan koe pysyy kasassa vaikeammasta alustasta huolimatta. Parempi silti harjoitella eka kerta ulkona alokkaassa kuin voittajassa ;)

Agility

Maanataina oltiin taas alkeiskurssilla ja tehtiin harjoitukset myös Ticon ja Sarin kanssa. Kerrattiin aluksi puomin alastulo namikipolle ja kepit lähetettynä metrin päästä. Tiistaina käytiin ennen TOKOa harjoittelemassa kepit myös koiran vierestä lähdettäessä. Sekään ei tuottanut ongelmia. Raisa pysähtyy nätisti namikipolle ja jää siihen paikalleen odottamaan, vaikka liikun eteenpäin.

Sitten päästiinkin ohjausharjoituksiin. Ensin kolme estettä suorassa linjassa ja päästä mutkaputkeen. Ensimmäinen kerta harjoiteltiin ohjaamalla esteiden oikealta puolelta (koira vas.). Harjoitus onnistui hyvin, vaikka käskyt meinaavatkin olla myöhässä. On hieman masentavaa, että näin on yhä yli 15 vuoden treenauksen jälkeen! No seli seli, eihän me olla kuin 8 vuotta treenattu kisatavoitteella ja olihan siinä joku välivuosikin... Sari ja Tico selvittivät saman harjoituksen kunnialla, ja Sarillakin oli yllättäen sama ongelma käskyjen suhteen.

Seuraavaksi teimme samalla estesarjalla takaa puolenvaihtoja. Kahden esteen takaa putkeen meno ei onnistunut, kun Raisa jäi katsomaan minua ihmeissään. Yhden esteen takaa sain lähetettyä neidon putkeen ja tehtyä siistiin takaaleikkauksen. Tico ja Sarikin onnistuivat takaaleikkauksessa yhden esteen takaa. Yön yli nukuttuamme onnistuimme Raisan kanssa niin kahden kuin kolmenkin esteen jälkeen putkeenmenossa ja takaaleikkauksessa.

Remullakin on agilityn suhteen kiireinen syksy, kun Kaisa on sekä TamSKin alkeiskurssilla että yksityisellä jatkokurssilla. Remu kuulemma meni jopa 8 esteen radan onnistuneesti ja toimii vanhaan tyyliin innokkaasti ja vauhdikkaasti.

Paavo on myös lupaava agilityn alkeiskurssilla, mutta se kuulemma meinaa lähteä kavereita moikkaamaan niin, että on joutunut pitkään naruun.

Tarmon alkeiskurssi on käsittääkseni edistynyt oikein hyvin :)


TOKOilu

Sunnuntaina treenattiin Kaisan ja Remun kanssa meille vieraalla nurmikentällä. Paikallaolo onnistui noin 10 metrin matkalta ja minuutin ajan oikein hyvin kummaltakin. Raisan kanssa tehtiin ketjuttamisharjoitus: seuraaminen, luoksetulo ja liikkeestä maahanmeno. Raisa toimi iloisesti, vaikka käännökset vasemmalle olikin ihan kauheita. Koira kun kulki niin innokkaasti edessä, taas tehotreeniä niiden suhteen. Remu yllättäen otti häiriötä Raisan kentän reunalla pitämästä vonkunasta... tulipahan todellista häiriötreeniä. Noin niinkun muuten Kaisa ja Remukin ovat edistyneet: luoksetulo alkaa olla kokonainen liike, seuraamiset hieman aiempaa pidempiä, perusasennot jo hyvät liikkeestäkin. Maahanmeno onnistuu Kaisan kävellessä vieressä paikallaan. Lopuksi otettiin vielä kummankin kanssa ruutu-harjoitus, joka menikin ihan hyvin.

Tiistaina käytiin taas kentällä Raisan ja Ticon kanssa. Raisan kanssa harjoiteltiin koetta varten. Maahanmeno ihan hyvin, seuraamiset ja luoksetulo onnistuivat hyvin ja hyppykin lähes täydellisesti. Kauko-ohjausta Lauran seistessä takana tehtiin muutama asennonvaihto 1-2 metrin päästä joka vaihdosta palkiten. Aluksi Raisa yritti tarjota asennonvaihtoja itsekseen, mutta odotti jo pian käskyjä. Paikallaolo onnistui Ticon ja Ruutin vieressä.

Ticolla pitää selkeästi viretilaa nostaa treeneissä, koska mitä pidemmälle treenit etenivät, sitä paremmin se toimi. Myös vinkulelun vaihto repimisleluun auttoi asiaa. Alussa seuraamiset perusasentoineen olivat ihmeellistä haahuilua, kyllähän Tico tekikin, mutta ympäristö kiinnosti vähintään yhtä paljon. Luoksetulossa perusasentoon tulo oli eka kerralla vieä hankalaa, mutta toinen kerta onnistui hienosti. Hyppy käskyn jälkeen pienestä eteen suuntautusta liikkeestä palkka eteen ja esteen yli. Sitten Tico hyppäsikin esteen yli takaisin lelu suussa. Sen jälkeen seuraaminen ja maahanmeno vetolelun kanssa onnistui suorastaan loistavasti. Ruutuun meno suoritettiin vauhdilla ja iloisesti. Ticokin tuntui heti eka kerralla hinkuvan lelulle joka oli purnukoiden keskellä.