Ylä- ja alamäkeä

 Viimeinen viikko on taas ollut kohdallani aikamoista tunteiden vuoristorataa. Mielestäni suhtaudun kuolemaan varsin rauhallisesti, mutta jostain syystä Raisan poismeno noin kuukausi sitten kuitenkin minut hiukan riisti raiteiltaan. Olen heräillyt öisin ja ollut hieman allapäin, huomasin jo hieman ennen Raisan lopetusta, että tieto walesi-ikätovereiden Ruffen ja Lissun poismenosta kolahti minuun tavallista enemmän. Kummallisinta on sellainen määrittelemätön paha olo, joka jostain syystä jäi loppulomaa varjostamaan. Ehkä onneksikin koulut alkavat ja pian on taas paljon uutta mietittävää. 

   Pipin kanssa olemme treenanneet ahkerasti hypokoirien käytöstestiä varten. Rauhallisessa mielentilassa kaikki sujui hyvin, mutta heti jos minä tai Pippi hermostutaan alkaa perusta murtua. Aamulla Pipillä oli vatsa (epätavallista kyllä) löysällä ja se oli kakannut matolle. Itse testissä saavuimme paikalle ihan viime hetkellä (vaikka lähdettiin aamulla hyvissä ajoin matkaan) ja saimme arvonnassa numeron 1. Pippi oli siis pissattamatta ja itse olin aivan jännityksestä sekaisin - siis oikeasti hyvä kun muistin nimeni. Testiin mentiin vetämistä hilliten ja Pippi haukahteli - ei todellakaan normaali olotila. Meinasin heittää hanskat tiskiin jo tuossa vaiheessa ja todeta, että me ei vaan pystytä just nyt mihinkään rationaaliseen toimintaan! Tuomari oli todella kiva ja rauhitteli, että tutustukaa vaan rataan ja leikitä ja palkitse koiraa. Pippi hieman rauhoittuikin ja selvitti suuren osa tehtävistä: käsittelyt hyvin, seuraamiset ja ihmisen sekä rullatuolin ohitukset jotensakin ok. Luoksetulot se osaa tokoa ajatellen jo varsin näppärästi täyttä laukkaa perusasentoon, mutta nyt se kurvasi oikealle puolelleni, josta kytkin sen. Koiran ohituksessa kuitenkin väärä mielentila näkyi ja sitä piti haukkua enkä todellakaan enää hallinnut hermojani. Myöskään Stigin kanssa odottamisesta ei tullut mitään, vaikka olimme saaneet ne jo sujumaan treeneissä. Niinpä pettymys itseeni oli kova. Millä opin hillitesemään hermoni? Lisäksi petyin testiin valmistautumiseeni, koska me kummatkin tarvitsisimme tarpeeksi aikaa rauhoittua ennen testiä. Muttei toisaalta myöskään liikaa, koska viimeksi 2,5 tuntia oli niin pitkä aika, ettei Pippi enää jaksanut. 

   Pettymysten kanssa on vaan elettävä. Onneksi viikonlopuksi pääsimme mökille uimaan, nauttimaan luonnosta, vadelmien ja mustikoiden poiminnasta, metsässä samoilusta ja luonnon rauhasta. Pippi pääsi lyhyelle mejä-jäljellekin, jonka se selvitti suorastaan erinomaisesti ja jälkitarkasti, vain toisesta kulmasta mentiin ohi ja sen olinkin saanut hieman hassuun paikkaan.  

Maanantaina Niina tuli pitämään Nose work-treeniä ja mukana oli tälä kertaa vanhempia poikia. Itse tein hajutyöskentelyä purkkien ja laudan kanssa ja Niina opasti nose workin varsinaisten osa-alueiden laatikko-, sisä- ja ulkoetsinnän pariin. Mukana olivat Jawa, Billy, Nipa ja Redi. kaksi viimeksi mainittua innostui purkkien kanssa työskentelystä ja teki tarkkaa työtä niiden parissa, kaksi ensimmäistä pitivät enemmän eukalyptustuoksun yhdistämisestä namien etsintään. 

  Eilen pääsimme pitkästä aikaa Elinan ohjattuihin rally-tokotreeneihin ja saimme harjoitella alokasluokan raaa kahdessa osassa kisamaisesti. Varsin hyvin Pippi jo alkaa osatakin! Kisoihinkin on ilmoittauduttu loppukuusta. Jännää! Onneksi pääsemme jatkamaan kurssilla elo-syyskuun ajan.

  Eteenpäin, sano akka lumessa. Rally-tokokisat, taippari ja uusi HTK (hypokoirien käytöstesti) on vielä suunnitteilla syksyyn ellei sitten korona pyyhkäise kaikkea mennessään. Ei saisi verrata koiria tai myöskään olosuhteita keskenään. Pöppis oli pitkään kipeänä talvella, hypokoirakoulutus on ollut sillä ensi sijalla ja koronakin kuritti. Raisa kuitenkin samassa iässä oli palkittu tokon alo1-tuloksilla, selvittänyt taipparin, saanut ekan sertin näyttelystä ja alkoi heti 18 kuukauden iässä kisata agilityssä, jossa pääsimme kolmosiin ennen 2-vuotispäivää ;) Toisaalta Pippi ei juuri olisi voinut edes käytännössä osallistua oikein mihinkään, kun kaikki on peruttu... Ja Raisan ollessa nuori asuin yksin kahden koiran kanssa, nyt ilokseni aikani jakaa ihana ja vaativa perhe. Raisaa on vaikea unhoittaa, mutta Pipin pitää saada olla erinomainen oma itsensä ilman vertailua toiseen. Monella tapaa se on helpompi ja sillä on parempi itsehillintä, jonka takia se tuntui aluksi mielestäni hiukan hassultakin kouluttaa. Se kun miettii ennen kuin tekee! 

Kuviakin on taas kamerassa, mutta edelleen meillä kärsitään nettiongelmista ja läppärille kuvien saaminen on aikamoisen kikkailun takana.

Kohti käytöstestiä

Viime viikot on Pipin kanssa treenattu ahkerasti tavoitteena läpäistä Hypokoirien käytöstesti (HKT). Siihen kuuluu käsittelyyn tottuminen (mikrosirun luku, malttaminen paikalla viraan ihmisen tuodessa kansion, korvien ja tassujen tarkastaminen), seuraaminen, koiran ja ihmisen ohittaminen, luoksetulo, vapauttaminen ja sieltä yhdessä matkan jatkaminen sekä vieraan ihmisen kanssa 2 minuutin paikallaolo. Tämä viimeisin on tällä hetkellä kaikista haastavin osio.

Pippi veljensä Redin seurassa

    Keväällä ympäristöopetus jäi kokonaan tauolle Pipin oltua pitkään kipeä ja koronakin kuritti, ja tilanne tuntui jo toisinan aika mahdottomalta. Keväällä saatiin neiti osteopatian keinoin kuntoon ja nyt ollaan menty hurjin askelin eteenpäin. Kotipihassa ei tarvitse enää hysteerisesti haukkua naapureita, ohikulkijoille yleensä haukahdetaan, mutta Pippi tulee kivasti jo pois aidan viereltä kutsuttaessa. Tähän on varmasti auttanut myös kunnallistekniikan tulo kyläämme, kun täällä vilisee rakennusmiehiä, koneita ja tavaraa :)

  Olemme myös harjoitelleet viimeisen kuukauden ahkerasti. Pippi on ollut mukana kahviloiden ja ravintoloiden terasseille reissatessamme mökille, olemme käyneet Hakunilassa ja Porttipuistossa lenkeillä, Ojangossa treenaamassa, Itäkeskuksessa ja Prisman parkkihallissa kävelyllä, koiranruokakaupoissa ja treenanneet ohituksia muiden hypokoirakokelaiden ja walesisukulaisten kanssa. Eilen treenattiin näyttelyyn menevien Jawan ja Nuolen kanssa.

Jawa eli Jangas Old School

Nuoli eli Jangas Opportunity

 

Nuoli kaikkensa antaneena (Noran ottama kuva)

Lisäksi saatiin vierailulle Kristiina lasten ja Torstin (Jangas Lemming) kanssa. Torstilla on ollut viime talvena ihottumaa, korvatulehduksia ja tassussa hiiva, masu on kylläkin ollut kunnossa. Kurjaa, kun siihen asti Torstilla ei ole ollut mitään kremppaa. Epäilyksenä allergia, mutta voihan tuo viitata kilpirauhasen vajaatoimintaankin. Torsti on viime vuosina syönyt lähinnä nappulaa, joka tuntuu monesti myös vaikuttavan asiaan. Eilisellä vierailulla kivesvian takia kastroitu Torsti oli hyvin iloisella päällä ja leikki Pipin kanssa tyytyväisenä :) Se tuntuu olevan lapsille tosi herttainen nallekarhu.

Hypokoirien käyttäytymistestiä varten treenaamassa

Eilen oltiin Pitäjänmäen tienoilla parkkihallissa sateelta suojassa treenaamassa käyttäytymistestiä varten Pipin ja neljän muun hypokoiraoppilaan kanssa. Kokonaisuudessaan olin tosi tyytyväinen parhaillaan juoksuiseen neitiin, mutta vielä on treenaamista. Uusi paikka vaikutti selvästi seuraamiseen eli häiriötreeniä kaivataan vielä reippaasti. Ohituksia saatiin tehdä useita ennen kuin saatiin ihan asialliseksi ohitukset. Paikallaolot onnistuivat hyvin vieraassakin paikassa, samoin innokas luoksetulo. Olin erittäin tyytväinen, kuinka aivan vieras mieshenkilö sai tutkia korvat, tassut (ei niin kiva) ja tarkistaa mikrosirun ongelmitta. Talvella näissä oli ongelmia, kun Pippi oli tosi kipeä juuri lapojen välistä, jossa mikrosirukin sijaitsee. Treeni on tuottanut tulosta!

    Eniten saadaan varmasti tehdä vieraan ihmisen kanssa jäämisen kanssa. Pippi jäi vielä syksyllä varsin helposti muiden perheenjäsenten kanssa, mutta nyt koronakevät on saanut siitä samanlaisen kuin muistakin waleseistamme aiemmin eli se haluaa kovasti perääni. Hallissa ei vielä treenattu ihan vieraiden kanssa, kun Stigin kanssa jääminen ei onnistunut yhtään, mutta Sissin kanssa se istui 40 sekuntia paikallaolossa ollessani piilossa. Eli tämä otetaan nyt tehotreenaukseen! Tuleepahan samalla harjoiteltua jo tokon avoimen luokan paikallaoloa varten.

  Sebastianilla nousivat verensokerit turhan korkeiksi keväällä eikä hypoja ollut juuri lainkaan. Nyt korjattiin pitkäaikaisinsuliinin määrää ja kokonaisuus on parempi, mutta nyt on aika paljon hypoja. Pippi on aloittanut kaksi aamua kertomalla hypoista (eilen herättäen minut klo 4.30), mutta tänään se ei meinannut reagoida asiaan. Oli kuulemma yöllä käynyt Sebastianin herättämässä hypojen takia, mutta sai tuskin palkkaa :( Lapputreenejä pitäisi tehdä ahkerammin, mutta poika ei ole aina ihan yhteistyöhaluinen... Ilmaisu meni kivun takia pipariksi talvella ja edelleen välillä ilmaisu on turhan hienovaraista, vaikka suurelta osin alkaa luonnistua.

   Huomenna lähdetään käytöstestin kenraaliharjoitukseen Pohjaan ja elokuussa on HKT (hypokoirien käyttäytymistesti) ja teoriakoe. Jos ne läpäistään, niin saadaan "hypokoira koulutuksessa"-liivit puolen vuoden seurantajaksolle :) Paljon treeniä siis tiedossa seuraavan kuukauden aikana!

Pieni hypokoiran alku

Olen viime aikoina päivittänyt blogia älyttömän vähän ja yksi syy on ollut kiireissä (koulussa kokeet, koulun muutto väistötiloista takaisin saneerattuihin tiloihin joululoman aikana, Springerin-lehden teko yms) ja toinen siinä, että meillä on pieni hikari hypokoiran alkuna. Pippi eli Jangas Pippi Långstrump meinaan aloitti kuukausi sitten yöllä herättämisen, jos Sebastianilla tuli yöllä hypoja. Yleensä neiti on oikeassa minua herätellessään, mutta joskus toki sattuu mokia ja lopputuloksena on ollut se, että nukun itse huonommin aamuyöstä ja usein herätessäni käyn tarkistamassa pojan verensokereita, vaikkei Pippi olisi minua herätellytkään... Tosin silloin ne ovat oikeastaan poikkeuksetta olleet hyvällä tai korkealla tasolla. Olo kuukauden valvomisen jälkeen ei vaan ole koko ajan ihan freesi. Samalla tulee tietysti mieleen se sairaustumisen alkuajan huoli ja yöllinen sokereiden kyttääminen. Toisaalta tuntuu ihanalta, että pojalla ei ehdi olla pitkään matalia, kun Pippi kertoo niistä. Toissayönä minut herätettiin puoli kahdelta ja toden totta Libre-mittarin mukaan arvot olivat juuri menneet mataliksi ja mittari näytti 3,0... Mutta yöt ovat siis olleet rikkonaisia, mikä vaikuttaa jaksamiseen. Onneksi joululoma on jo ovella :)

  Marraskuussa saatiin Pipin kanssa tehtyä osatavoitteet ilmaisu ja erottelu eli siis Pippi osaa erottaa hypohajun muista hajuista ja meillä ilmaisuna on reiden tökkiminen. Itse kukin kurssilaista on valinnut itselleen sopivan tavan ilmaisuun kouluttajien ehdotusten joukosta. Tosin yöilmaisuksi on muodostunut ihan itsestään sängyn laidalle tai Sebastianin sänkyyn hyppääminen ja naamaan/olkaan tökkääminen.

    Saimme iloksemme jatkaa treenejä laudalla vielä kuukauden, kun osallistuimme eilen Helsingin yliopiston tutkimukseen siitä, voidaanko koirille opettaa luotettavasti hypohajun tunnistus. Melkein kahdestakymmenestä kurssilaisesta meitä oli kolme, jotka osallistuivat.  Valitettavasti itse hieman hosuin eka kerralla, kun olisi pitänyt muistaa antaa Pipin rauhoittua ollessamme uudessa paikassa ja tilanteessa "vieraiden" ihmisten kanssa, mutta sen jälkeen kaikki 11 muuta toistoa menivät ihan nappiin. Pippi todellakin tietää mitä tekee ja pystyy nykyisellään toimimaan jopa rauhattomassa agilityhallissa :) Saimme kehuja siitä, että harvoin noin nuori (vasta 9 kuukautta, joskin huomenna tulee 10 kk täyteen ;) on noin varma ja tarkka. Se todellakin jähmettyy keskittyneesti hypohajulle ja vain puhaltelee purkkiin.

Pipin hieman impulsiivisempi Martta-sisko sylinteritestissä

 SmartDog-sivuilla facebookissa oli referoitu 3.9.2019 uusia tutkimuksia seuraavasti:

"Nicola Rooney puhui hypokoirista ja näiden tarkkuudesta ilmoittaa alhainen verensokeri, sekä myös seikoista, jotka vaikuttavat koiran suoritukseen. Diabeetikko lapsen koira ei aina suoriudu yhtä hyvin kuin aikuisen koira, ja myös perheen kiireinen elämäntyyli vaikuttaa negatiivisesti. Omistaja-koira suhteella on merkitystä, ja myös koiran persoonallisuudella – koira, jotka sitkeästi yrittävät uudelleen, eivätkä lannistu, ovat tässä työssä parhaimpia.

Esittelin myös illan lopuksi posterimme, joka tehtiin yhteistyössä Suomen Poliisikoiralaitoksen Antti Tikkasen kanssa. Lyhyesti, impulsiiviset (smartDOG testin sylinterin avulla testatut) koirat suoriutuivat huonommin räjähdekoirien tasokokeessa, kuin hyvän itsehillinnän omaavat koirat. Korkea kiihtymystaso ei todennäköisesti edesauta tarkkaa hajutyöskentelyä, ja monesti myös lisää läähätystä, mikä puolestaan heikentää nenän tarkkuutta."

Pippi omaa SmartDog-testienkin mukaan aika loistavan itsehillinnän (90 % oikein itsehillintää mittaavasta kokeesta, keskiarvo on 77 %) ja se on sitkeä. Sen sijaan Sebastianin ja Pipin suhdetta pitäisi vahvistaa huomattavasti myös jatkon kannalta. Josko heille keksittäisiin jokin yhteinen harrastus :) 

Hajutyöskentelyä

Kulunut  viikko hypokoirakurssin ensimmäisen viikonlopun jälkeen on treenailtu ahkerasti tuollaisella toisarvoisella teen hajulla (mitätön haju). Tarkoitus oli opettaa pentu löytämään oikea haju telineen neljästä kohdasta ja oppia ilmaisemaan sitä pidemmän ajan pitämällä kuonoaan purkin päällä. Pennun tuli myös oppia löytämään haju, vaikka purkin paikkaa oli vaihdettu. Tämä on siis ihan perusharjoitus, jota monet tuntuvat käyttävän myös nose workin alkeiden opettamiseen.

   Päästessämme tarpeeksi pitkälle teepussiharjoituksissa, tuli harjoitus videoida ja lähettää kurssin ohjaajille. Pippi oppi nopeasti ja on todella motivoitunut työskentelyyn!

Nyt voidaan hiljalleen siirtyä hypohajuijin ja varsinainen koulutus alkaa! Kurssin ohjeet treenaamiseen olivat hyvin selkeät ja loogisesti eteenpäin vievät. Pippi on hyvin motivoitunut ja pitää kovasti hajutyöskentelytreeneistä.

  Ai niin, ollaan me viimein päästy sosiaalistamisen alkuunkin (parempi myöhään kuin ei silloinkaan)... Viikolla ollaan ehditty käydä Mellunmäen metroasemalla, Tuusulan Kodin Terrassa ja Mustissa ja Mirrissä ostoksilla. Ihmisten ja koirien ohittaminen sujuu vaihtelevasti, mutta linnut ovat se todella paha paikka. Niiden suhteen varmaan pääni harmaantuu, kun yritän saada neitiä käyttäytymään. Pihamme vilisee lintuja ja neiti valitettavasti tietää sen :(

   Viikonloppuna tapahtui paljon, vaikka blogin kirjoitus jäikin, kun työstin Marjukan ja Hennan kanssa Springeri-lehteä valmiiksi. Lauantaina Lempi eli Jangas Outlander osallistui ekaan pentunäyttelyynsä Kihniössä Marjo Jaakkolan tuomaroidessa ja jäi pentuluokassa ilman KP:ta. Lempi kuitenkin esiintyi ja viihtyi näyttelyssä hyvin ja sehän onkin tärkeintä :)

Jangas Outlander eli Lempi

   Sunnuntaina karvansa järveen pudottanut Touho eli Jangas Nosy Parker osallistui Helsingin näyttelyyn ja palkittiin junioriluokassa EH1.-tuloksella Anett korven tuomaroidessa.

Lisäksi meillä oli Lara eli Jangas Lara Croft kylässä koko viikonlopun ajan. Lara on kyllä kovasti aikuistunut eikä leikkinyt Pipin kanssa sisällä, vaikka ne välillä innostuivatkin peuhaamaan ulkona.

  Maanantaina taas treenattiin pihalla Pipin ja Jawan eli Jangas Old School kanssa. Pippi oli varsin lintujen lumoissa ja saimme tehdä helppoja kontaktitreenejä, seuraamisen perusteita sekä minun ympäri kiertämisiä. Kosteaan ruohoon istuminen ja maahanmeno olivat kerrassa iljettäviä ajatuksia, joten jätimme ne välistä. Jawa oli paljon paremmassa vireessä :D

Pippi aloittaa hypokoirakoulun

 Liityin keväällä Diabetesliiton alaiseen Hypokoirayhdistykseen ja tarkoitus on siis kouluttaa Pippi (Jangas Pippi Långstrump) ihan viralliseksi hypokoiraksi, jolla on liivien kanssa opas- ja avustajakoirien tapaan samanlainen status. Poikamme Sebastian sairastui diabetekseen kolmisen vuotta sitten ja 8-vuotias poika on innokas osallistumaan osaltaan Pipin koulutukseen, vaikka vetovastuu treeneistä onkin äidillä. Kouluttajina kurssilla toimivat Elisa Forsman ja Stina von Bonsdorff.

Tänään lähdimme aamutuimaan ajelemaan kohti Pohjaa, jolloin pääsimme aivan Pohjalle yhdeksäksi kurssin alkuun mennessä. Vähän jänskätti etukäteen, kun tervetuloakirjettä tavattuani ymmärsin, että pentujen tulee olla mukana odottamassa koko päivän.

   Pippi kuitenkin taas osoitti pelkoni turhaksi ja käyttäytyi koko päivän esimerkillisesti: se nukkui jaloissani tai Sebastianin kainalossa sisällä, ulkoili nätisti ulkona ja jaksoi iltasella treenata käsikosketusta minun ja Sissin kanssa naksun avulla.

   Päivän teoriapakettiin kuului niin naksutinkoulutuksen perusteita, käyttäytymistestin läpikäymistä ja hajujen talteenottoa. Naksutinkoulutus sinänsä on tuttua. Hajujen talteenotto ja käsittely on selvästi vielä tarkempaa kuin Nose workissä ja käyttäytymistestiä varten saadaan alkaa treenata. Ensi viikolla lähdetään Ikeaan ostamaan lasipurkkeja, apteekkiin hankkimaan sideharsoa ja kumihanskojakin täytynee hankkia. Treenejä varten tarvitaan myös oma purkkiteline. Vielä ei kuitenkaan ole tarkoitus aloittaa varsinaista hypohajujen opettamista.

   Käyttäytymistestissä on muun muassa koiran ohittaminen, häiriöiden sietäminen, luoksetulo, vieraan ihmisen kättely koiran istuessa vieressä, vieraan ihmisen kanssa kahden minuutin ajan odottaminen. Osioita on kaikkiaan kymmenen. Treenattavaa on vielä etenkin koirien ohittamisessa ja siinä, ettei kaikkia ihmisiä saa tervehtiä. Pikku-snapieli kun on hyvin ystävällismielinen kaveri. Ensi vuonna 6.6. olisi aikataulun mukaan käytöstesti. Siihen mennessä toivoisin meidän kisaavan myös tokossa ja rally-tokossa, joten paljon asioista tulee harjoitella monenkin lajin takia. Koulutus kestää vuoden verran ja sen jälkeen jatketaan puolen vuoden tarkkailujaksolla ennen virallista hypokoiran statusta. Tuntuu kuitenkin kivalta, että jo pennun kanssa pääsee aloittelemaan koulutusta.

    Illalla kotiin palatessa oltiin koko perhe aika väsyksissä ja huomenna lähdetään taas uudestaan. Silloin päästään enemmän koiran kanssa treenaamaan ja Stig lähtee lasten kanssa päiväksi Hankoon eli jäämme Pipin kanssa kahdestaan Pohjaan.