Dantelle eka tulos agilityn 3-luokasta

Eilen käytiin Viivin ja Danten sekä Raisan kanssa kisaamassa Purinalla 3-luokan kisoissa, joita oli tarjolla neljä, mutta kumpikaan ei kokenut oman turnauskestävyytensä riittävän kaikkiin kisoihin (koirakon se koira ei olisi varmasti pitänytkään pahakseen). Dante ja Viivi saivat ekalta hyppäriltä ekan tuloksensa 3-luokasta, 10 virhepistettä tuli yksi rima putosi ja kepeillä pujoteltiin vauhdikkaasti vahingossa kaksi keppiä kerralla... Raisa sai vikalta hyppäriltä vastaavanlaisen tuloksen. Kisasimme kummatkin yhdellä agilityradalla ja niin äiti kuin poikakin meni määrätietoisesti putken väärään päähään A-esteen jälkeen, vaikka onnettomat emännät yrittivät valssauksella ohjata toisaalle ja peittää putken päätä... 

Raisan kanssa meille tuli hirmuinen kiire agiradalle, enkä ehtinyt tehdä hallissa mitään alkuvalmisteluja. Laiska treenaus viime aikoina ja kuukauden kisatauko teki tehtävänsä: itse olin jäljessä ja Raisa ilmoitti sen monessa kohtaa haukahtamalla. Keinu tehtiin hyvin lennokkaana eikä lähdössä odottamiset olleet ihan sitä mitä piti. Raisa ei siis ollut "pysyä sukissaan", kun pääsi pitkästä aikaa kisoihin. Ihan hyvä mieli jäi kaikesta huolimatta. Josko vielä muutamat kisat saataisiin tälle vuodelle.

Uusia kuvia Tuffsenista

Sain hauskoja kuvia Tuffsenista eli Jangas Gotta Go, joka asuu Pietarsaaressa tätä nykyä. Suuri kiitos kuvista Pialle! Pennut tuntuvat olevan hyvin kiinnostuneista (varsin hyytävästä) vedestä, Tuffsen kahlaa kuvassa meren rannalla. Toivottavasti ne oppivat keväällä reippaina uimaan :)

Agilitytreenailua

Tällä viikolla ollaan vielä päästy harjoittelemaan kahdesti: ensin tiistaina Lotten, Ellan, Essin ja Danten (sekä Nelsonin, Nemon ja Waden) kanssa ja eilen torstaina Danten, Ellan, Hertan ja Kamun sekä pikkutyttöjen Viiman ja Pihlan kanssa. Arja-Leena veti eilen mukavat treenit osaaville ja itse tein yksittäisiä esteitä pentujen kanssa. Tiistaina teimme kahta eritasoista rataa ja harjoittelimme mm. keppejä kummaltakin puolelta, valssausta kontaktin takana, puomin vieressä olevaan putkeen lähetystä ja takanaleikkausta.

G-pentueen Pihla ja Viima tuntuvat kasvavan ihan silmissä ja alkavat näin 12-viikkoisena olla jo honteloita koipeliineja kuten ikään kuuluu. Neitokaiset jaksavat keskittyä hyvin ja tekevät innolla agilityesteitä. Eilen vuorossa oli putki vanhaan malliin eteen lähetyksenä, luoksetulona ja vinoista kulmista, uuteena esteenä aita eteen lähetyksenä ja luoksetulona (ei ongelmia, Viima olisi tosin halunnut hypätä aidan mennen tullen ja takaisin lelua kantaen eli voittajaluokan hyppynouto alkaa olla jo hallinnassa ;) Pennut pääsivät myös keinuttelemaan ja harjoittelemaan alastulokontaktilla 2 on- 2 off namin syöntiä ja rauhoittumista. 

Hertta ja Kamu alkavat olla jo varsin päteviä agilitykoiran alkuja näin 14 kk iässä. Roosalla tosin käskyt tulevat useimmiten niin myöhässä, että Kamu suorittaa jo estettä käskyn kuullessaan... Onneksi Kamu suurelta osin lukee rataa kohtuullisen hyvin ja pelastaa monta tilannetta sillä :) Viimein sain Hertastakin videopätkän nettiin:

Pentujen kuvat ovat juuri sitä tasoa, kun saa hallissa ilman salamaa, mutta elämä on. Nyt tytöillä  on ikää jo 12 viikkoa ja toinen rokotus (eka annettiin jo 8-viikkoisena) on tällä viikolla vuorossa.

Jangas Gale Wind "Pihla"

Pihla istuu nätisti pitäen katsekontaktia

Jangas Gone with the Wind "Viima"

Viima

Katin kanssa naturopaatilla :)

Toivo (Jangas Gimme Some Action)

 Unohdin eilen ihan  kirjoittaa, että kävimme Kati-mummon kanssa naturopaatti Taina Lamminmäen puheilla http://www.naturopet.net/ . Taina kasvattaa Quadmir's-englanninspringerspanieleita ja on koulutettu naturopaatti. Taina on hoitanut vuosien aikana kymmeniä walesinspringereitä ja kertoi, että monet tuntuvat olevan teollisten ruokien säilöntä- ja lisäaineille yliherkkiä, jolloin tassu- ja korvatulehduskierteet (joita antibiootit vain pahentavat tuhotessaan koiran luontaista puolustuskykyä) saadaan kuriin ja koira kuntoon pelkästään siirtymällä kotiruokaan hivenainelisineen. Kati on kyllä pystynyt koko ikänsä syömään ihan mitä vain, ja se onkin tunnettu ruoanvarastelustaan ja roskisdyykauksesta. Nyt kuitenkin ikä alkaa tehdä tepposet ja koirarouvan vastustuskyky alkaa laskea: korvat ovat hieman punoittaneet, maha reistailee ja kylkeen ilmestyi patti, joka osoittautui kystaksi eli tulehtuneeksi rasvapatiksi. 

    Katin mielestä Tainan ohjeet olivat oikein makoisat. Ruokaa tarjoillaan kolmesti päivässä ja pelkkää kotiruokaa raa'an lihan kera hivenainelisällä ja lisäksi pakuria kystaa ajatellen. Tämä voi kuulemma vieläpä piristää koiraa, vaikka se ei kyllä olisi tarpeen tässä tapauksessa... Korviakin Taina katsoi, mutta eivät ne pahalta näyttäneet, vaikka niissä viime viikolla eläinlääkärin mukaan hiivaa olikin. Enkä itsekään niitä pahana pitänyt. Canofite-resepti saa edelleen jäädä laukun pohjalle eikä sitä korviin Katille ikinä laiteta, vaan tarvittaessa niitä hoidetaan kamomillateellä. Hammaskiveä toki on (laiska emäntä ei ole sitä rapsutellut pois ja luita on saanut liian vähän), mutta 13,5-vuotiaaksi hampaat ovat tosi hyvässä kunnossa. Sydämenkin Taina kuunteli ja siitä kuulemma kuuli, ettei kyseessä ole mikään nuori tyttö, mutta ei mitään ikäisekseen huolestuttavaa. Keuhkoihin ei ole kerääntynyt nestettä. Kaiken kaikkiaan Kati on edelleen loistavassa kunnossa ikäisekseen, vaikkei enää nuoren koiran veroinen olekaan. Toivottavasti näillä pienillä lisillä saadaan kysta pienemään ja Kati vielä kivuttomaksi nauttimaan loppuajastaan täällä meidän ilona.

   Sitten vielä kuvia lauantain agilitytreeneistä. Kiitos Törnblomin Leeville onnistuneista kuvista!

Sakke (Jangas Eager-Beaver) puomilla

Sakke liitää

Wilma (Jangas Ees-Taas) vauhdissa

Wilma loikkaa

Sami (Jangas Go Ahead) kontaktin alastulolla

Sami keinuttelee

Putkesta tullaan vauhdilla

Ja sinne mennään samalla vauhdilla

Tarkkaavainen koirakko

Toivosta (Jangas Gimme Some Action) sain myös hauskoja kuvia, kun poikaa vesi kiinnosti kovasti. Toivo on hyvin reipas walesilainen, joka kasvaa ja kehittyy kovaa vauhtia. Kiitos Antille ja Tanjalle kuvista!

Toivolla on myös hurja vauhti

Vesi on hauska elementti

Treeniä koko elämä

Sami (Jangas Go Ahead)

 Viikon aikana ehdittiin vielä treenailemaan kahdestikin: ensin torstaina Tarmon (J. Da Vinci Code), Danten (J. Even-Stevens), Ellan (J. Elli-Velli),  Kamun (J. Four-leaf Clover), Hertan (J. Forget-me-not), Pikon (J. Field Fennel), Viiman (J. Gone with the Wind) ja Pihlan (J. Gale Wind) kanssa ja lauantaina Tampereen suunnalla Wilman (J. Ees-Taas), Saken (J. Eager-Beaver) ja Samin (J. Go Ahead) kanssa. Kummallakin kerralla voin vain ihailla kuinka päteviä kasvatteja ja kasvatinomistajia minulla onkaan!

Torstaina harjoittelimme TOKO-jutuista häiriöharjoituksia: luoksetuloa koirakujan läpi, kontaktia, perusasentoja, seuraamista, istumista lelun/noutoesineen lentäessä ja otettiin rivissä luoksepäästävyys (kiitos Micke!) ja paikallaolo. Aiheena oli agilityssä paikallaolo 1-5 esteen takana sekä luoksetulot yhtä monen esteen takaa. Lauantaina pääsin eka kertaa katsomaan Tampereen kasvatteja ohjaajiensa kanssa agilityssä ja kylläpä ne olivatkin pätevää porukkaa. Wilma on toipunut hienosti pennuista ja sillä oli medi-esteillä ihana vauhti ja into. Annekin hyvin pienellä ohjauksella oli tosi hyvä ohjaamaan, kunhan muistaa jättää Ei-sanan kokonaan kotiin agilityhallilta ;) Siirillä on tuo nuorten tyttöjen vauhti ja into ja Sakke on yhtä lailla hyvin vauhdikas ja innokas. Vauhtia koirassa on jo niin paljon, että pojan kanssa tulisi entistä enemmän harjoitella irtoamisia ja korkeampia esteitä, kun vikkelillä jaloillakaan ei meinaa pysyä perässä... Sakke on ihan äitinsä poika agilityn suhteen ja ohjaajan ohjatessa huolimattomasti, se komentaa haukkumalla. Se ei huuda ja rähjää radalla muuten, mutta ohjeiden puuttuessa tai tullessa myöhässä huomauttaa kyllä asiasta hyvin selväsanaisesti ;) Raisa siis tekee ihan samaa. Siskojen tapaan Sami pääsi harjoittelemaan putkea (ja tykkäsi siitä ihan yhtä paljon). Harjoitukset onnistuivat niin luoksetulona, vasemmalta ja oikealta ohjaten, lähettäen kuin pienistä kulmistakin. Sami teki alastulokontakteja jääden pitkäksi aikaa syömään namia alastulolle, keinutteli keinulaudalla ja teki 5 cm hyppyestettä luoksetulona ja eteen lähettäen oikealta ja vasemmalta. Emma oli erittäin lupaava nuori ohjaaja. Toivottavasti saadaan otettua treenit pian uusiksi!

Samin siskot Pihla ja Viima ovat jo hyvin päteviä suorittamaan putkea ja tekevät sitä myös kulmista, ne tulevat myös hyvin kontaktin alastulolle. Muutenkin pentujen alkeiskoulutus tuntuu olevan hyvällä mallilla. Ensi torstaina otetaan tyttöjen kanssa ohjelmaan Samin tapaan keinu ja aita. Arja-Leena onkin tulossa kouluttamaan torstaina agilityä vanhemmille kasvateilleni ja aiheena on kontaktiesteet (A-este ja puomi), keinua katsotaan sitten kanssani yksittäisenä esteenä. F-pennut suorittavat keinua itsenäisesti pöydän päälle ja toistaiseksi se on mennyt ongelmitta. Sään salliessa treenataan vielä tiistaina Ojangossa E-pentujen, Nelsonin, Waden ja Nemon kanssa. 

 Kamera tietysti unohtui autoon lojumaan sekä torstaina että lauantaina, mutta onneksi olen sentään saanut kasvatin omistajilta kuvia. Kiitos Annille ja Törnblomin perheelle ihanista kuvista. Ensin muutama otos Kanusta (Jangas Guaranteed For Speed) ja sitten Samista (Jangas Go Ahead): 

Kanu 10 viikon iässä

Kanulla on vauhtia

Sami syysmetsässä

Joskus väsy yllättää pienen walesipennun

Emma ja Sami

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Pipsalle 10 vp agilitystä

Viikonlopun agilitykisoissa Mika ja Pipsa eli Jangas Easy Peasy saivat 10 virhepisteen tuloksen. Ei siis yhtään hullummin. Lotten seurana asuva Wade (Rocbee Elton John) ja Sanna saivat viimeisen nollan Maksi1-luokasta ja nousivat näin kakkosiin, josta saivat myös heti nollan, vaikka aika ei LUVA-tulokseen riittänytkään. Hienoa! Myös Nelson ja Hanna koulutettavistani saivat ihan kelpo tuloksia.

Viimein sain kuvat koneelle ja tässä tulee hauska video Samista ja Tuffsenista (ja hieman Pihlastakin), jotka taistelevat hanskasta kotipihallamme 7 viikon ikäisinä:

Lisäilin myös vanhempiin viesteihin kuvia samalla.

Sitten muistutukseksi, että ilmoittauduttehan Helsingin messukeskuksen talkoisiin: siellä kaivataan paljon työntekijöitä. Tämä Suomen suurin vuosittainen koiranäyttely järjestetään 3-4.12.2011 ja 1-2.12 kaivataan lisäksi apulaisia näyttelyä kokoamaan. Kiitokseksi pääsee tietysti näyttelyyn sisään ja saa kahvin tai lounaan. Ilmoittautukaahan mukaan allaolevasta linkistä netissä olevalla kaavakkeella. Niin teen minäkin ;)

http://www.springerspanielit.com/yhdistys/talkoo_ilmo.htm 

Vanhuus ei tule yksin

Katille on nyt 13 ja puolen vuoden iässä alkanut ilmestyä vanhuuden kremppoja. Tähän mennessä se on saanut elää hyvin terveen elämän, nuorena tyttönä poistettiin (maitorauhas)kasvaimia ja samalla kohtu ja 11-vuotiaana sillä oli virtsatietulehdus. Aktiivisena agilityaikana selkää oli tietty hierottava, kun 65-senttiset esteet olivat aika rankkoja huonon hyppytekniikan omaavalle 45-senttiselle koiralle. Toisaalta Kati on vielä viime kesänäkin päässyt verestämään taitojaan ja pitämään hauskaa agilityradalle hyppien mini-esteitä :) Nyt on kuitenkin valitettavasti todettava ettei se vanhuus tule yksin, vaan pieniä vaivoja alkaa ilmaantua. Kylkeen kylkiluiden alle on ilmestynyt patti (oletettavasti kasvain), korvat rähmivät ensimmäistä kertaa ja masukin hieman oireilee, kun pitkien ruokavälien myötä tulee oksennus. Onneksi Sebastianille laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä ja samalla vanhus saa osansa. Kati, jonka mielestä Sebastian on hauska tyyppi, on ilmeisesti toisinaan kipeä, kun joinan päivinä se murisee kohti ryömivälle pojalle 3-4 metrin päästä. Silloin mummokoira haluaa muutenkin olla ihan omissa oloissaan eikä kaipaa kenenkään seuraa. Normaalisti ja edelleen useimpina päivinä vauveli saa tulla viereen ja paijata tai halutessaan Kati liikkuu alta pois. Perjantaina mennään käymään naturopaatti-Tainan luona ja katsotaan, josko Katinkan oloa saataisiin helpotettua homeopaattisin keinoin. Jotenkin sitä saa melkein tuudittauduttua siihen uskoon, että Kati voisi elää ikuisesti. Ei kai tuokaan teräsmummo, jolla edelleen riittää vauhtia ja elämäniloa, voi olla ilonamme aina.

Välillä sitä tunsi itsensä hyvin riittämättömäksi, kun neljä silmäparia katsoi ja odotti huomiota

Sitten hieman iloisimpiin asioihin. Viime torstaina meillä oli taas hallitreenit näyttelyharjoitusten ja agilityn merkeissä (kiitos Viiville!). Oli hauska nähdä pikku Pihlaa ja Viimaa sekä tietysti muita vanhempia kasvatteja. F-pennuista Piko ja Hertta ovat hauskoja näyttelyharjoituksissa, kun niitä ei parane juostessa yhtään kehua tai ne ilostuvat ihan liikaa :) Toivosta ja Samista olen muuten saanut kuulumisia. Hyvin tuntuu menevän kaikilla, joskin iltahekkalit voivat olla aikamoisia ;)

Tällä viikolla treenataan taas huomenissa Ojangossa F-porukan (ja muutaman enkun) kanssa ja torstaina hallissa TOKOn merkeissä koko kasvattiporukan kanssa. Lauantaina on puolestaan agilitytreenit Lempäälässä Wilmalle, Sakelle ja Samille. Kiva nähdä taas aimo liuta kasvatteja viikona aikana.

Eilisen päivän vietinkin Springerspanielit ry:n vaalikokouksessa ja jätin 9 vuoden hallituspaikkani. Edelleen olen ensi vuoden MH- ja jalostustoimikunnissa kuitenkin. Illalla poikettiin Niina kanssa vielä Arjalla katsomassa kahta walesipentulaista, joilla oli jo 5 viikon viikon iässä kovasti näköä, kokoa ja vauhtia. Hauskat tyypit, jotka taistelivat leluista jo kuin viimeistä päivää. 

Josko kuviakin saisin blogiin huomenissa, kun isäni lupasi tulla vilkaisemaan tuota muistikortin lukijaa...