Katille on nyt 13 ja puolen vuoden iässä alkanut ilmestyä vanhuuden kremppoja. Tähän mennessä se on saanut elää hyvin terveen elämän, nuorena tyttönä poistettiin (maitorauhas)kasvaimia ja samalla kohtu ja 11-vuotiaana sillä oli virtsatietulehdus. Aktiivisena agilityaikana selkää oli tietty hierottava, kun 65-senttiset esteet olivat aika rankkoja huonon hyppytekniikan omaavalle 45-senttiselle koiralle. Toisaalta Kati on vielä viime kesänäkin päässyt verestämään taitojaan ja pitämään hauskaa agilityradalle hyppien mini-esteitä :) Nyt on kuitenkin valitettavasti todettava ettei se vanhuus tule yksin, vaan pieniä vaivoja alkaa ilmaantua. Kylkeen kylkiluiden alle on ilmestynyt patti (oletettavasti kasvain), korvat rähmivät ensimmäistä kertaa ja masukin hieman oireilee, kun pitkien ruokavälien myötä tulee oksennus. Onneksi Sebastianille laitetaan ruokaa monta kertaa päivässä ja samalla vanhus saa osansa. Kati, jonka mielestä Sebastian on hauska tyyppi, on ilmeisesti toisinaan kipeä, kun joinan päivinä se murisee kohti ryömivälle pojalle 3-4 metrin päästä. Silloin mummokoira haluaa muutenkin olla ihan omissa oloissaan eikä kaipaa kenenkään seuraa. Normaalisti ja edelleen useimpina päivinä vauveli saa tulla viereen ja paijata tai halutessaan Kati liikkuu alta pois. Perjantaina mennään käymään naturopaatti-Tainan luona ja katsotaan, josko Katinkan oloa saataisiin helpotettua homeopaattisin keinoin. Jotenkin sitä saa melkein tuudittauduttua siihen uskoon, että Kati voisi elää ikuisesti. Ei kai tuokaan teräsmummo, jolla edelleen riittää vauhtia ja elämäniloa, voi olla ilonamme aina.
 |
| Välillä sitä tunsi itsensä hyvin riittämättömäksi, kun neljä silmäparia katsoi ja odotti huomiota |
Sitten hieman iloisimpiin asioihin. Viime torstaina meillä oli taas hallitreenit näyttelyharjoitusten ja agilityn merkeissä (kiitos Viiville!). Oli hauska nähdä pikku Pihlaa ja Viimaa sekä tietysti muita vanhempia kasvatteja. F-pennuista Piko ja Hertta ovat hauskoja näyttelyharjoituksissa, kun niitä ei parane juostessa yhtään kehua tai ne ilostuvat ihan liikaa :) Toivosta ja Samista olen muuten saanut kuulumisia. Hyvin tuntuu menevän kaikilla, joskin iltahekkalit voivat olla aikamoisia ;)
Tällä viikolla treenataan taas huomenissa Ojangossa F-porukan (ja muutaman enkun) kanssa ja torstaina hallissa TOKOn merkeissä koko kasvattiporukan kanssa. Lauantaina on puolestaan agilitytreenit Lempäälässä Wilmalle, Sakelle ja Samille. Kiva nähdä taas aimo liuta kasvatteja viikona aikana.
Eilisen päivän vietinkin Springerspanielit ry:n vaalikokouksessa ja jätin 9 vuoden hallituspaikkani. Edelleen olen ensi vuoden MH- ja jalostustoimikunnissa kuitenkin. Illalla poikettiin Niina kanssa vielä Arjalla katsomassa kahta walesipentulaista, joilla oli jo 5 viikon viikon iässä kovasti näköä, kokoa ja vauhtia. Hauskat tyypit, jotka taistelivat leluista jo kuin viimeistä päivää.
Josko kuviakin saisin blogiin huomenissa, kun isäni lupasi tulla vilkaisemaan tuota muistikortin lukijaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti