Joukkolonkkakuvaus ja silmätarkastus 5.9.2012

Viimein olen saanut varattua joukkotarkastuksen F-pentueen viikareille ja G-pentueen tytöille. Laitettehan vielä vahvistuksen 15.8 mennessä sähköpostitse, että varmasti pääsette tulemaan. Mukaan mahtuu kasvattieni lisäksi myös muutama muu koira. 

Tässä vielä tiedot yhteistarkastuksesta:

aika: keskiviikkona 5.9.2012 klo 17.30
paikka: MeVet Helsingin Pitäjämäessä http://www.mevet.fi/
kuvaavana eläinlääkärinä Per Axelsson

hinnat: lonkat + silmät 153,54 €
(lonkat + kyynärät + silmät 185,52 €)
silmätarkastus 58,82 €

Ilmoittauduttehan mahdollisimman pian :)

Raisalle kaksi viitostulosta agilitykisoista

Tänään kävimme Raisan kanssa Raumalla kisaamassa. Niin, huomautettakoon, ettemme suinkaan lähteneet Vantaalta Raumalle asti kisoihin vaan vietimme mummuni 90-vuotispäiviä Tottikjärvellä puolessa matkassa lauantaina. Tuloksena Rauman kisojen agilityradoilta oli harmittavat viitoset ja harmittavinta oli se, etten edelleenkään tiedä, mistä virheet tulivat: en huomannut pudonneita rimoja, matkalle ei tullut kieltoja ja kontaktin alastulotkin varmistelin, vaikka läpijuoksuinahan Raisa ne nykyisin suorittaa. Kontaktien ylösmenoja en nähnyt, mutta niissä ei ole tähän mennessä koskaan tullut virheitä. Hyppyradalta tuli hylky ohjausvirheeni takia, vaikka hylkykohtaa lukuunottamatta saatiinkin ihan mukiinmenevä rata. Kisoissa ennen radalle menoa meitä tuli moikkaamaan 10-vuotiaan agilityssakin kisanneet walesin omistajapariskunta, jotka ihmettelivät Raisan rauhallisuutta (niin Raisan tuntevat älköön naurako). Ja toden totta Raisa on huomattavasti rauhoittunut iän myötä ja keväällä se oppi odottamaan agilityssä aivan viilipyttynä, kun vain kerran päätin, että sehän odottaa hiljaa. On/Off-nappi on löytynyt ja nyt odotellessa on mukana rauhallinen pikkuneiti. Tuomarina agilityradoilla toimi Asko Jokinen ja hyppyradalla Kari Jalonen.

Kotimaan matkailu avartaa. Matkalla Raumalle ajettiin muun muassa Lapin ohi. Takaisin tullessa pydähdyin syömään Huittisten ABC:lle ja täytyy kyllä ihastella kyseisen ketjun asiakaspalvelua: siellä otetaan aikuisten lisäksi hyvin huomioon myös lapset ja koirat. Raisakin pääsi mukaani terassille makoilemaan syödessäni ja olisi saanut vesikipollisenkin talon puolesta. Ja kyllä sen kanssa kelpaa kulkea ihmisten ilmoilla, siinä se makasi tyynen rauhallisena ja tarjoilijan tullessa se vain iloisesti moikkasi mukavaa tyyppiä. Ohikulkijat neiti jättää jo omaan arvoonsa. Onneksi vielä agilityradalla riittää vauhtia ja vikalla radalla kurvailtiin niin monessa kohtaa pitkiä kaarroksia ollessani myöhässä ja putkesta tullessa Raisa kääntyi väärään suuntaan, että yliaikaa tuli 0,2 sekuntia. Muuten varmasti jo miettisin vakavasti, onko Raisu sairas, kun se on niin kiltti ja rauhallinen.

Kesälomalla treenailua

Kesäloma (jopa meidän opettajien pitkä loma) alkaa kallistua loppuaan kohti. Etenkin tällä viikolla olemme treenailleetkin ahkerasti. 

Viime viikon keskiviikkona kisasimme Ylöjärven agilitykisoissa ja Raisa oli hyvässä vauhdissa, valitettavasti vain pienet ohjausvirheeni kostautuivat muuten eheillä radoilla hylkyinä. Pitkä viikonloppu vietettiin mökillä lomaillen ja Raisa pääsi kesän toiselle verijäljelleen. Raisa on hyvin ilmavainuinen, nenä kyllä toimii hyvin, mutta neiti meinaa monesti sotkeutua omaan etevyyteensä. MEJÄ-kokeita olen tosin suunnitellut vasta muutaman vuoden päähän, kun Raisu jää eläkkeelle kaikkein aktiivisimmasta agility- ja TOKO-kisaamisesta...

Maanantaina pääsimme Railan treeneihin agilityyn, mutta Raisa oli selvästi vielä ihan poikki viikonlopusta. Raukan pohjakunto on tavallista huonompi, koska kevät meni sairastaessa ja toukokuussa pari viikkoa jouduttiin kestämään pissalenkeillä, kun itse oli sängyn pohjalla flunssassa Sebastianin kanssa ja Stigillä oli selkä jumissa. Nyt suolla juokseminen marjametsällä selkeästi otti Raisan kunnon päälle. Katikin juoksi mukana mökillä, mutta jättäytyi mökille loikoilemaan, jollei koko perhe ollut matkassa mukana. 

Tiistaina pääsimme treenaamaan möllien alkeisesteille. Meillä on ollut keväällä suuria ongelmia edistyä pujottelun ja kontaktien harjoittelussa, kun alkeisryhmät käyttävät niitä esteitä koko tiistai-illan. Kaikeksi onneksi he ovat pitäneet kesälomaa ja niin Pihlan, Kamun, Adan ja Pikon pujottelu on viimein edistynyt. Tällä hetkellä pystytään juoksemaan sen verran kapeaa keppikujaa, että koirat alkavat jo hiljalleen tehdä pujotteluliikettä. Kamun, Nemon, Hertan ja Pipsan kanssa ehdimme lisäksi harjoittelemaan takaakiertoja ja sivusuunnassa irtoamista ja katsottiin miltä keinun ja pussin suorittaminen näyttää tällä hetkellä. 

Eilen keskiviikkona lähdimme puolestaan Adan (J. Flower Power) ja Pihlan (J. Gale Wind) kanssa treenailemaan taipparia varten. Pihla oli keväällä kuulemma hieman arastellut ensimmäisellä laahausjäljellään. Nyt siitä ei näkynyt enää jälkeäkään, vaan neiti kitisi perääni jälkeä tehdessäni ja jäljesti yhdessä hujauksessa ilmavainulla koko matkan fasaanin luokse. Ada jäljesti tyylilleen uskollisena rauhallisen varmasti, lähinnä maavainua käyttäen. Päteviä tyttöjä! Pihla ja Raisa rakastavat uimista, ei tarvitse kauaa miettiä kehen tyttärentytär on tullut. Uimisen riemulla ei tuntunut olevan mitään rajaa. Adakin kävi useampaan kertaan uimassa ja noutamassa, vaikkei vedestä kahden vesipedon tapaan ollutkaan niin innostunut. 

Yllä tämän päiväinen video Adasta vesinoutoa suorittamassa. Hyvin menee! Kiitos Idalle videopätkästä.

Treenailujen lisäksi on toki muutakin ehtinyt tapahtua viime viikkojen aikana. Milla (Jangas Beauty Or Beast) vaihtoi kotia ja asustelee nyt siskonsa Täplän ja siskontyttären Mantelin kanssa Nummelinin perheessä Turussa. Syksyllä Millan on tarkoitus lähteä viettämään opiskelijaelämää Raumalle Matildan seuraksi. Alla on Millan, Täplän ja Mantelin tapaamisesta koirapuistosta kuva. 

Täplä, Manteli ja Milla tapaavat toisensa pitkästä aikaa

Essi meinaa tehdä elämän jännittäväksi ja kummallisesti loppuneen juoksunsa jälkeen se aloitti juoksun nyt uudestaan ja juoksu näyttäisi ihan tyypilliseltä esikiimalta ja vuotaa punaista vertakin ihan normaalisti. Nyt ollaan siis odottavalla mielellä ja katsotaan, josko juoksu tällä kertaa edistyisi normaalisti ja neitokainen voitaisiin astuttaakin. 

Vi hade i alla fall tur med vädret

Otsikko on lainattu ruotsalaisesta filmistä, jossa perheen kesäloma menee päin prinkkalaa asuntovaunulomalla, vaikka säät suosivat. Tätä filmiä Stig ja siskonsa miesystävä Per naureskelivat viimeisenä iltanamme Ruotsin maalla viime viikolla viinilasillisen ja juustolautasen äärellä. Jostain syystä nimi oli aika osuva omaakin reissuamme ajatellen. 

Lähdimme astutusreissuun sunnuntaina, vaikkei siitä astutusreissua tullutkaan. Tiesin jo lähtiessämme laivalle, ettei Essin juoksu ole tarpeeksi pitkällä, mutta päiviä oli takana jo 13, joten toivoin hyvällä tuurilla astutuksen onnistuvan yhtä hyvin kuin äidillään, jonka kanssa Ruotsin astutusreissuun lähdettiin myös aikaisessa vaiheessa (14. vuorokausi tosin) ja perillä olikin onnekseni juuri oikeat astutuspäivät. Jostain syystä tällä kertaa Essin juoksu ei edistynyt normaalisti eikä se ovuloinut lainkaan. Liennekö syynä neidin tämänhetkinen laihuus vai matkan aiheuttama stressi, mutta seuraavalla kerralla toivomme parempaa onnea. En ole aiemmin tällaiseen törmännyt eikä niitä kai juuri ole ollut, vaikka kuulemma tämän vuoden aikana useallakin erirotuisella nartulla on ollut sama juttu.

Itse reissu oli kuitenkin todella mukava perheen kesäloma, kun vierailimme Stig siskon luona Almungessa, poikkesimme sieltä Skoklosterin linnaan tutustumaan oikein oppaan kanssa (olen aikanaan ihaillut linnaa kaukaa Skoklosterin näyttelyssä), istuimme ulkona piknikilllä, ajelimme Uppsalan keskustassa vanhoja rakennuksia ihaillen ja nautimme maaseudun rauhasta ja ison pihan iloista todenteolla. Torstai-illaksi saimme laivaliput (ihmeen kaupalla), mutta myöhästyimme laivasta ja kävimme terminaalissa kysymässä lippuja muihin laivoihin. Valitettavasti kesälomakaudella vastaus oli, että laivoihin löytyi joko hyttejä tai autopaikkoja, muttei molempia! Ja meitä kun oli matkassa auto, kaksi aikuista, yksi lapsi ja koira. Ilman hyttiä matkustaminen olisi ollut ihan hirveätä kidutusta ;) Ei auttanut muu kuin palata häntä koipien välissä Almungeen ja Monican kysyessä maistuuko viini, oli vastaus aika itsestään selvä. Kaikeksi onneksi perjantain laivaan vapautui yksi B-luokan kahden hengen hytti, jonne sitten mahduimme sulassa sovussa ja pääsimme näin ollen Suomeen lauantaiksi. Tällä kertaa lähdimme tekemään runsaan tunnin matkaa jo viisi tuntia etuajassa ja kävimme loppujen lopuksi kävelyllä Gamla Stanin puolella Sebastian selkärepussa ja Essi taluttimessa mukana. 

Vaikka osan aikaa satoi, pääsimme kuitenkin aina ulkoillessamme nauttimaan hyvästä säästä. Viimeisenä päivänä pystyimme jopa grillaamaan ja syömään auringon paisteessa pihalla. Autoon hypättyämme alkoi sataa kaatamalla ja ukkostaa, mutta Tukholman päässä taas aurinkokin pilkotti.

Tuntuu, että Ruotsin reissultani ei koskaan puutu yllättäviä käänteitä, milloin astutusreissulla ajetaan kolari, auto rikkuu muuten keskellä ei mitään (jäähdyttimen johto rikkui kerran) tai muuten vaan ehdin laivalle 5-10 minuuttia ennen laivan lähtöä. Virpi oli jo leirillä kuulemma manannut, että tottahan toki ne myöhästyy laivasta ja näin kävikin - ensimmäistä kertaa, vaikka tiukille on monesti mennytkin.

Kiitos vielä Viiville Raisan ja Lindalle ja Markukselle Katin hoidosta! 

Laivalta sainkin pikapuoliin lähteä Springeripäiville Raisan kanssa ja pääsimme Savikon Sepon agilitykoulutukseen. Etenkin valssaamiseen tuli taas hyviä neuvoja (niitä olen Sepolta aiemminkin saanut, periaatteet on jo jotenkin hallussa, kun vaan vielä jalat ja lihakset toimisivat niin kuin halutaan!). Ensimmäistä kertaa sain kehuja käskyjen ajoituksesta!! Jotain olen siis oppinut runsaassa kahdessakymmenessä vuodessa. Myös käytännössä ;) Näin leirillä myös Piaa ja Tuffsenia (J. Gotta Go), jota trimmailtiin pikaisesti. Tuffsen oli ollut oikein pätevä koulutuksissa!

P.S. Sain päivitettyä myös Pikon taippariarvostelun ja Forssan kuvat blogiin.

Piko läpäisi taipumuskokeen

Piko eli Jangas Field Fennel osallistui tänään Springeripäivien yhteydessä järjestettyyn taipumuskokeen omistajansa Jaana Jaakkolan kanssa. Piko saavutti heti ekassa kokeessaan hyväksytyn tuloksen ja näin se on sisarusparveessaan viides koira, joka on suorittanut taipumuskokeen hyväksytysti  ja kaikki ovat päässeet läpi ensimmäisellä yrittämällä. Tuomarina kokeessa toimi Veli Nurminen. Onnea vielä kerran Jaana ja Piko! Pätevää toimintaa :)

 Sosiaalinen käyttäytyminen: Iloinen, reippaasti koiriin ja ihmisiin suhtautuva koira.

Haku ja laukaus: Aluksi sopiva laajuista hakua, joka laukauksesta supistuu melko pitkäksi ajaksi. Jatkossa haku taas laajenee. Laukauksesta hypähtää. Vauhtia voisi olla enemmän.

Jäljestys: Hyvää jäljestystä. Kulma hyvin. Ennen kaatoa lenkki, jolta palaa jäljelle ja linnulle, joka kiinnostaa.

Vesityö: Koiralle heitetään 2 riistapukkia. Menee empien veteen ja tuo toisen pukin ohjaajalle käteen.

Tottelevaisuus: Tottelee hyvin.

Yhteistyö ja yleisvaikutelma: Haku supistui laukauksesta, muuten toimi hyvin. Hakuun lisää vauhtia niin hyvä tulee.

Forssan näyttelyssä Adalle ja Essille SA, Kamulle ERI

Tänään lähdimme Vantaalta useammallakin autolla kohti Forssaa ja koiranäyttelyä. Näyttelyssä tuomarina toimi puolalainen Viva-Maria Soleckyj-Spunar. Aino Väyrynen oli paikalla kuvaamasa, joten hänelle kiitos kuvista (http://walesit.kuvat.fi/kuvat/). Mukana olivat seuraavat nuorukaiset:

Jangas Flower Power eli "Ada" osallistui nuorten luokkaan ja ainoana voitti luokkansa saaden ERIn ja SA:n. Hienoa Ida ja Ada!!

"Excellent expression of head, has nice line & picture of lips, nice eyes, typical topline. Corpus has good size, excellent construction of backlegs, typical front. Has wonderful behaviour, movement is rythmical, looks very healthy, nice coat."

Jangas Enttententten eli "Essi" oli käyttöluokan ERI1. SA.

Tässä Essin arvostelu: "Excellent expression, line of head is excellent, typical topline with optimal balance, sweet character, today is too slim, optimal construction of backlegs, excellent construction of front, movement very dynamical & rytmical."

Jangas Four-Leaf Clover eli "Kamu" osallistui ensimmäiseen viralliseen näyttelyynsä ja sai nuorten luokassa ERI2. Valitettavasti Kamun esiintymistä häiritsi jokin ihana haju keskellä kehää. Vauhtiin päästeessään poika kuitenkin liikkui hyvin  Roosan kanssa - kuten kuvastakin näkyy.