Pihlalle kolmas SM-0

Pihla eli Jangas Gale Wind kisasi emäntänsä Eve Moilasen tammikuun viimeisenä päivänä Anne Saviojan radalla medi-3 luokassa saaden kolmannen SM-nollansa.

  Velipoika Tuffsen Jangas Gotta Go puolestaan ehti telomaan tassunsa työtapaturmassa ja on nyt sairaslomalla kynnen irrottua.

   Meillä elo on sujunut varsin rauhallisesti jonkin verran treenaillessa ja lenkkeillessä. Agilityä kouluttamassa olen käynyt joka viikko ja on ollut taas kiva huomata ryhmäläisten edistyvän huimasti. Viime viikot ovat kuluneet tiiviisti Springeri-lehden parissa, kun lupauduimme Marjukan kanssa vuoden alusta lehtitoimikuntaan. Nyt lehti on jo viittä vaille valmis ja menossa taittoon. I-pennuista Sisu ja Zelda olivat meillä käymässä Lindqvistin Niinan trimmausopissa ja koitan saada niistäkin kuvia blogiin. Hurjan suuri kiitos taas Niinalle! Uusi tietokoneemme ei vaan vielä ymmärrä sellaisia pikkujuttuja kuin yhteyttä tulostimeen ja skanneriin tai kameraan, kun ohjelmat on vielä installoimatta. Josko se tästä hiljalleen...

Sisun tutustuu trimmikoneeseen

ja sen jälkeen alkoi surina

Ensin siistittiin hännänpää

ja leikattiin häntäkarvat sopivan mittaisiksi

Sitten saivat takajalkojen karvat kyytiä.

Myös korvat saivat kauniin viininlehden muodon trimmauksen kuluessa

Jangas In Blossom "Zelda" korva vielä trimmaamatta

Jangas In Full Swing "Sisu"

   Koitan saada kevääksi vielä varattua taipparitreeneihin paikkaa (2.5 voisi olla hyvä ajankohta) ja I-pennuille lonkkakuvausaikaa huhtikuuksi.

Kisailua ja treenailua

Vihdoin aletaan päästä meidänkin perheessä normaalin päivärytmiin kiinni. Essin eli Jangas Enttententten kanssa on kisailtu kolmena päivänä ihan mukavin tuloksin. Viisi rataa: kaksi kertaa 5 vp yliajalla (kummallakin radalla kielto ja sen korjaaminen aiheutti päänvaivaa) ja kolme hylkyä. Ongelmia ovat aiheuttaneet keppien sisäänmenot, liian myöhäinen putken ohi ohjaaminen ja kertaalleen myös takaakierto, josta tuli koko esteen kierto. Railan treeneihin on päästy viime aikoina joka kerta ja treeniratojen tekeminen on tuntunut mukavalta ja sujuvalta ja Essi on hyvin innokas ja motivoitunut. 

   Viime viikonloppuna myös Kamu eli Jangas Four-Leaf Clover ja Roosa Hovikorpi pääsivät toiseen agilitykisapäiväänsä ja eka kertaa halliin kisaamaan. Nolla oli ihan hilkulla, kun Roosa unohti ohjata toiseksi viimeisen esteen ja siitä kielto eli 5 vp...

   Raisan kanssa päästiin pitkästä aika tokoilemaan Satu Hakolan oppiin ruutua treenaamaan, mutta emäntä on edelleen pihalla kuin lumiukko. Käskyjen muistaminen ja ajoittaminen ja oikeaan aikaaan palkkaaminen ja vapauttaminen ja kehuminen ja... kaikki on vaan vielä hankalaa, kun aivot ei tunnu toimivan ihan täysteholla. Nyt keskitytään ensin merkin oikeaan paikkaan kotosalla ja tarkoitus on alkaa ihan kunnolla treenailukin, kun sain vapaatreenikortin halliin. HSKH:lle olen ehtinyt talkoillakin 13 tuntia ja rapiat heti alkuvuodesta.

   Tuffsen eli Jangas Gotta Go oli päässyt eka kertaa rallytokokisoihin, mutta kisa oli mennyt kuulemma vielä harjoittelun piikkiin vieraassa paikassa.

Onnea 11-vuotiaille C-pojille!!

Tänään tulee kuluneeksi 11 vuotta siitä, kun Kati eli ensimmäinen oma walesilaisena Sweetie-pie Kathy synnytti toisen pentueensa eli C-pentueen neljä poikaa. Isänsä Clumbrolds Kilkennyn jalanjäljissä pojat nimettiin juomiksi. Poikkeuksena oli vain Hemuli eli Jangas Cubic Butterfly, jonka nimi juontaa juurensa pikkuveljelle 3-vuotiaana suunnittelemastani hienosti "Kuutioperhonen"-nimestä...

   Pojista kolme juhlii tänään syntymäpäiväänsä, neljäs eli Hemuli siirtyi sateenkaarisillalle viime vuoden aikana 10,5-vuotiaana sairastuttuaan yllätten pernasyöpään.

Hemuli vielä hyvissä voimissa kesällä 2012

  Sain pitkästä aikaa aivan ihania kuvia Pyrystä eli Jangas Caledonian. Pyry on elänyt elämänsä Mikan metsästyskaverina, Jutan lenkkiseurana ja sopeutunut lapsiperheen arkeen aikuisella iällä perheen kasvaessa.  Pyry on kivesvikainen ja siltä poistettiin piilokives nuorena aikuisena. Muuten poika on käsittääkseni elänyt varsin terveen elämän.

11-vuotias Pyry

Jangas Caledonian

Elvis eli Jangas Cola For Elvis on ehtinyt olla monessa mukana kivesviastaan huolimatta. Elvis oli Reetan ensimmäinen agilitykoira ja koirakko nousi hienosti aina 3-luokkaan saakka! Elvis on kulkenut syksyisin metsällä ja toiminut muuten hyvin, vaikkei uiminen oikein ole ollutkaan se lempijuttu. Ellu on lisäksi ollut synnynnäinen jäljestäjä, vaikkei ole koskaan saanut taitojaan kokeissa näyttääkään. Vanhuus ei tule yksin ja viime vuoden aikana poika potikin nivelvaivoja, jotka käsittääkseni ovat taas helpottaneet.Viime vuodet Elvis on viihdyttänyt Sipiä Reetan muuttaessa nuorempien koirapoikien kanssa pois kotoa.

Aksu eli Jangas Cordon Bleu on yhtäläinen ihana jääräpää kuin ennenkin ja saanut elää elämänsä terveenä, mitä nyt eturauhasvaivat kertaalleen haittasivat eloa vuosi pari sitten. Aksulla on vara-SERT näyttelystä ja se on nuorena tarkistettu tervelonkkaiseksi- ja silmäiseksi ja suorittanut Elviksen ja Hemulin tavoin MH-luonnekuvauksen vuonna 2006, kun kuvaus oli vielä Suomessa epävirallinen.

   Paljon onnea ihanasti harmaantuneille vanhoille pojille viiksekkäille!!

Hyvän uuden Wuoden toivotus!

Nyt kun vanha vuosi kääntyi kohti loppuaan on aika suunnata tulevaa vuotta kohden uusin voimin. Alkutalveksi on suunnitteilla agilitykisoja Essin kanssa, tokotreenausta Raisan kanssa, keväällä ihmetellään uutta kaksijalkaista perheenjäsentä ja loppuvuodeksi on suunnitteilla pentuja Viimalle. Agilitykoulutuksia on tarkoitus pitää vuoden ympäri (toukokuussa tulee todennäköisesti viikon-parin tauko) ja I-pentueelle koitan saada ryhmälonkkakuvauksen ja silmätarkastuksen keväälle.

  Nyt on vielä hyvää aikaa muistella kulunutta vuotta ja mitä kaikkea onkaan ehtinyt tapahtua, vaikka loppuvuosi meni ihan harakoille omalta osaltani ;)

B-pentueesta saimme sanoa jo toiselle karvakuonolle hyvästit, kun 11-vuotias Eppu eli Jangas Blame the Dog liittyi sateenkaarisillalle vuotta aikaisemmin menehtyneen Täplä-siskonsa seuraan. Epun lonkat alkoivat vaivata ja kipuilla niin, ettei vaihtoehtoja enää ollut. Siskot Milla ja Yanga elävät vielä tervettä ja hyvää elämää 11,5 vuoden iässä.

C-pentueesta ensimmäinen poika siirtyi ajasta ikuisuuteen. hemuli eli Jangas Cubic Butterfly lähti niin sanotusti saappaat jalassa, kun pernakasvain oli tehnyt tuhojaan ja edellisenä päivänä lenkillä kirmannut 10-vuotias jouduttiin yllättäen lopettamaan. Alkuvuodesta Hemulilla oli diagnosoitu kilpirauhasen vajaatoiminta, joka oli saatu lääkityksellä hallintaan. Parin päivän päästä veljet Elvis, Aksu ja Pyry täyttävätkin 11 vuotta.

D-pentueesta Raisa on edelleen sama vanha Riesa, eikä muukaan porukka näytä mitenkään rauhoittumisen merkkejä. Tarmo-termiitti, Tico-tuholainen, Remu-Eemeli, Paavo-Peekele, Nuppu ja Manteli elelevät hyvissä voimissa :)

E-pentueesta Essi eli Jangas Enttententten sai toisen pentueensa eli Jangas J-pentueen kaksi poikaa. Sen lisäksi Essi ehti nousta agilityssä kolmosluokkaan alkuvuodesta ja palkittiin ekassa 3-luokan kisassaan Springerspanielit ry:n agilitymestaruudella! Myös siskot Lotte eli Jangas Elin Kelin Klot ja Wilma eli Jangas Ees-Taas nappasivat nollatulokset (LUVAt) agilityn ykkösluokasta! Hienoa työtä! Lotte ja Sinttu tokoilivat myös ALO3-tuloksen. Myös sisarukset Pipsa, Dante ja Ella ehtivät muutamiin agilitykisoihin. Sakke-veli eli Jangas Eager-Beaver palkittiin ERIllä näyttelyissä.

F-pentueesta veljekset Piko ja Kamu ovat käyneet ahkerasti agilityssä ja jopa kisoissa. Kamu eli Jangas Four-leaf Clover  nappasi Roosan kanssa heti ekoista ja tähän mennessä ainoista kisoistaan nollatuloksen ja luokkasijoituksen! Pikokin eli Jangas Field Fennel sai tuloksia ykkäsluokasta ja kummatkin veljekset palkittiin ERIllä näyttelyissä. Kaunis siskotyttö Ada eli Jangas Flower Power palkittiin näyttelyissä PN4-tuloksella! Nelli-sisko eli Jangas Fleur-de-Lis sairastui syksyllä vakavaan maksatulehdukseen, mutta toipui onneksi siitä. Samalla seudulla oli jokin muukin sairastunut (eli tartuntatauti kyseessä), mutta kyse saattaa olla myös autoimmuunsairaudesta. Toivottavasti kaverikoira Nelli saa jatkossa elää terveenä! Hertan eli Jangas Forget-Me-Not vuosi on mennyt vauvanhoidossa ensin alkuvuodesta kolmea omaa I-pentueen naperoa kaitsiessa ja sitten loppuvuodesta perheen kaksijalkaisen pikku prinssin hoitajana.

G-pentueen Pihla eli Jangas Gale Wind on ollut niemnsä mukainen puhuri agilitykisoissa nousten kolmosluokkaan, voittaen Springerspanielit ry:n agilitymestaruuden medi-luokassa ja lisäksi koirakko pääsee nyt alkuvuodesta HSKH:n tehikseen treenaamaan :) Viima-sisko on nauttinut taas koko syksyn metsällä olosta isännän kanssa ja saalistakin on riittänyt. Valitettavasti vain Viima sai metsällä haavasta verenmyrkytyksen. Tuffsen-veli on myös ehtinyt syksyllä metsälle.

H-pentue on kokonaisuudessaan lonkkakuvattu A- ja B-tuloksin ja tervein silmin ja niistä neljä pääsi MH-luonnekuvaukseen selvittäen sen hienosti! Ruotsissa asuva Mimmi eli Jangas Hopsansaa on myös menestynyt näyttelyissä saaden niin CACIB:n kuin SERTi Saksasta ja resCERTin Ruotsista. sijoituksessa olevat sisarukset Ronja eli Jangas Hissun Kissun ja Sandy eli Jangas Huller om Buller palkittiin kummatkin näyttelyissä SA:lla siskon tavoin ja Ronja oli lisäksi PN4. Sandy suoritti myös taipumuskokeen hyväksytysti. Sofilla eli Jangas Hupsis on ollutkin oikein epäonnen vuosi, joka alkoi tulehtuneesta kaksoiskannuksesta jatkui antibioottien jälkeen kutinalla ja pölypunkki-allergia diagnoosilla.

Mimmi (Jangas Hopsansaa) ja mummunsa Maja (Ch Smörsoppens Mynta)

I-pentue muutti alkuvuodesta maailmalle ja on alkanut oppia koirien tavoille näin yhden vuoden iässä. Sisulla on yksinolokin alkanut sujua ja poika on päässyt metsäreissulle syksylle. Hessu on nauttinut kesällä mökkeilystä ja Zelda-siskoeli Jangas in Blossom on loistanut näyttelyissä saaden joka kerta KP:n tai SA:n, se oli kahdesti ROP-pentu, kerran PN2-pentu ja junioriluokassa PN4!

J-pentueen kaksi poikaa syntyivät heinäkuussa ja muuttivat syyskuussa omiin koteihinsa. Ne ovat olleet vauhdikkaita ja oppivaisia nuoria miehiä.

   Hyvää Uutta Wuotta kaikille tasapuolisesti!!

Toivotus hyvän joulun

Tack också för Tuffsens (Jangas Gotta Go) God Jul-häslning: 

 

Essin nuorukaiset

Nyt kun viimein jaksan päivitellä syksyn kuvasatoa, niin laitan vielä uusia kuvia Essin Jangas Enttententten nuorukaisista.

   Tässä ensin Jangas Jack-A-Dandy eli Messi 4 kuukauden iässä:

Mystin rintakarvoista on kiva repiä...

Jangas Jack-A-Dandy 4 kk

Onko peitto kutistunut vai pentu kasvanut?

Sitten vielä muutama kuva H-pentueen sisaruksista eli Sandysta ja Ronjasta sekä I-pentueen Sisusta.

Jangas Huller Om Buller

Sandy bikiniasussa talvisessa maisemassa

 

Kaverukset Sisu (J. In Full Swing) ja Ronja (J. Hissun Kissun)

G-pentueen Tuffsen ja Viima

Tänään kisailtiin agilityryhmieni kesken epävirallisissa glögikisoissa pipareita tai glögiä nautiskellen. olin suunnitellut 2-3- luokkalaisille  hieman kinkkisemmän kuvion, 1-luokkalaisilla hieman helpomman ja aloittelevilla Tessalla ja Hannalla 6 esteen oman ratapätkän. Tämän päivän kummatkin kisakierrokset kunnialla selvittivät Roosa ja Kamu eli Jangas Four-Leaf Clover, jotka pääsivät toisella kerralla radan puhtaasti läpi. Kiitos vielä kaikille ryhmäläisille joululahjasta ja mukavasta treenivuodesta!! Nähdään vielä ensi viikolla 30.12 ja ensi vuoden alussa treenit jatkuvat taas tammikuun kahden viikon tauon jälkeen tuttuun tapaan.

   Kuvia on syksyltä päivittämättä, joten pääsen viimein niihinkin. G-pentueesta Viima eli Jangas Gone with the Wind kävi meillä poikkeamassa syksyllä ja Viima onkin suunnitteilla seuraavan pentueen emäksi ensi syksynä. Josko vielä kerittäisiin muutamaan näyttelyyn keväällä. Viima on syksyn taas ollut ahkerassa metsästyskäytössä ja kuuulemma toimii ihan hienosti, joskin toisinaan noutaminen ei ole ihan vahvinta osaamista. Viima on luonteeltaan mitä mainioin tapaus ja sillä riittää moottoria touhuamiseen.

 

Jangas Gone with the Wind

Viima-neiti

Velipoika Tuffsenista eli Jangas Gotta Go sain myös näin joulun alla ihania kuvia. Suurkiitos taas Pialle!!

Jangas Gotta Go

Tuffsen

Hessun kuvia

Ihanaa! Tänään alkoi hyvin odotettu joululoma :) Joulukuu on mennyt osaltani pitkälti sairaslomalla univaikeuksien ja uupumuksen takia, mutta onneksi olo tuntuu helpottaneen ja vihdoin kolmen kuukauden valvomisen jälkeen näkyy valoa (lue unta) tunnelin päässä... Ja nyt saakin sitten levätä lomaillen pari-kolme viikkoa ja nauttia joulun ajasta. 

   Sain jo aikaisin syksyllä ihania kuvia ja kuulumisia Helsingissä asustavasta teinipoika Hessusta eli Jangas In The Mood. Olisi kiva pitkästä aikaa poikaa ja omistajia nähdäkin, kun vihdoin alkaa omat voimat taas löytyä... Hessu tuntuu olevan vauhdikas ja iloinen veikko, joka on kesällä alkanut varsinaiseksi uimamaisteriksikin. Valitettavasti poika jäi kivesvikaiseksi; mikä hieman kasvattajatätiä harmittaa, kun Hessusta on kasvanut niin koema nuorimies. Kesällä Hessu on saanut nauttia mökkeilyn riemusta ja mikäs olisikaan nuorelle walesilaiselle sitä parempaa elämää. Poika tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa ja on erittäin sosiaalinen kaveri :) 

Tässä ihania kuvia kesältä, kiitos kuvista Sunnalle ja Villelle!!

Jangas In The Mood

Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston

Rantakaisikossa

uimakoulussa

Uimamaisteri - uskotaan!

Onnea 1-vuotiaille I-pennuille!

Eilen I-pentueen dramaattisesta syntymästä tuli kuluneeksi tasan vuosi. Hertan pikku palleroisista on kasvanut jo isoja walesilaisia. Hyvää syntymäpäivää Sisu, Hessu ja Zelda!
Nuoriso on ehtinyt jo moneen mukaan ensimmäisen vuoden aikana.

 Sisu Jangas In Full Swing on päässyt jo syksyllä eka kertaa metsästysreissulle Jemin mukaan. Haasteena pojalla on ollut yksinolo, mutta nyt sekin on alkanut luistaa. Koirakoulussakin Sisu kävi jonkin kerran syksyn mittaan. 

 Hessu aka Jangas In The Mood onkin paremmin esitelty seuraavassa viestissä. 

Siskotyttö Zelda eli Jangas In Blossom on sijoituksessa ja ehtinyt loistaa näyttelyissä: tuloksena neöjsät näyttelystä. 2x ROP-pentu, PN2-pentu ja PN4 tulos junioriluokasta. Agilityä Zelda treenaa harvakseltaan, mutta on treenimäärään nähden hyvin pätevä kaveri.  

Veljekset kuin ilvekset: Sisu ja Hessu

 

Zelda-sisko

Sisu metsällä

Sisu rantakalliolla poseeraamassa

Wilmalle ja Riikalle medi-1 luokan voitto :)

Sunnuntaina siskoni Riikka kiirehti meiltä Vantaalta Sebastianin 4-vuotispäiviltä suoraan Lempäälään kisaamaan Wilman eli Jangas Ees-Taas kanssa. Eikä turhaan. Toiselta radalta tuli puhdas rata ja harmittava sekunti yliaikaa, mutta tulos riitti joka tapauksessa medi-1 luokan voittoon! Onneksi olkoon!

Unettoman uupumus

Vihdoin alkaa olo helpottaa ja ajatus taas kulkea. Viimeiset pari kuukautta on olo ollut sellainen kuin tarpoisin upottavassa suossa ja sumussa. Syynä on ollut alkuraskauden väsymys yhdistettynä unettomuuteen eli 4-5 tunnin yöuniin lähes kolmen kuukauden ajalta. Lisäksi kaupan päälle on ollut kolmen viikon flunssa, mukavan elottava olo, päänsärkyä ja pari migreenikohtausta ja bueno - täti on ollut aika pitkälti poissa pelistä. Tai sanotaanko, ettei töiden jälkeen juuri ole riittänyt energiaa muuhun kuin ihan ehdottoman pakolliseen eli Sebastianin kaitsemiseen, koirien lenkittämiseen ja ruoan laittoon (vaikka senkin suhteen on toisinaan menty siitä, mistä aita on matalin). Ja Sebastiankin on saanut hoitaa itse itsenäsä aika monena iltana, kun äiti on simahtanut sohvalle. No, nyt olen saanut nauttia viikon verran jotakuin normaaleista yöunista ja alan taas tuntea itseni ihan ihmiseksi.

   Muistikin tuntui minut kokonaan unohtaneen ja tänä syksynä muisti on lievästi sanoen vuotanut kuin seula eli alan päivitellä blogiin kuvia ja muita hauskoja juttuja, kunhan taas hiljalleen saan aikaiseksi. Voisin laulaa kuin snapsilaulussa konsanaan:

"Minne, jag har tappat mitt minne,
kommer inte ihåg.
Minne, muisti hävis mut minne..."

  Tällä kertaa kyseessä ei ole "alkohål" kuten snapsilaulussa, vaan puhtaasti väsymys...

   Koiraparat ovat päässeet lenkeille, mutta treenaamiseen saatika kisaamisen en ole vain kyennyt ja pahimmillaan ulkoillessa lyhyelläkin kävelyllä tuntui, että kengät on vuorattu lyijyllä. Raisa on kostoksi (eli tylsistymistään) ehtinyt narskuttelemaan digiboksin kaukosäätimen palasiksi ja niin meillä oltiin sitten melkein viikko ilman toosaa, mikä teki tosin varmasti ihan hyvääkin...

   Eilen järjestettiin Springerspanielit ry:n syyskokous ja olen edelleen ensi vuonna jalostustoimikunnassa ja MH-toimikunnassa. Kovasti toivon, että springereiden geenitutkimusrahasto ehdotus menisi kevän vuosikokouksessa läpi, koskapa rodusta on löytynyt mm. munuaisen vajaatoimintaan vaikuttava geeni, jota testattaessa olisi mahdollista estää ainakin suuren osan sairaiden pentujen syntymisestä ja näin ehkäistäisiin nuorten koirien menehtymistä siihen tautiin.

   Hieman kurjalta tuntuu, että olen aikanaan tehnyt muiden muassa hurjan suuren työn leirin ja TOKO- ja agilitytoimikuntien eteen, mutta nyt niiden toiminta on taas loppumassa. Nuorisoleirikin on jäänyt historiaan, mutta Arja kyllä lupautui elvytystalkoisiin kanssani, kunhan Sebastian alkaa olla leirille otettavassa iässä ;).

Myöhästyneet onnittelut 8-vuotiaille D-veteraaneille!

D-pentuetta ei millään uskoisi jo veteraani-ikäisiksi, mitä tulee käytökseen, mutta koko porukka on jo harmantunut varsin lahjakkaasti. Isäänsä Veikkaan  ja eritoten isänemään Saijaan ovat tulleet. Tämä lauma on ehtinyt koheltaa elämänsä aikana enemmän kuin normaali pataljoona ja rapatessa roiskuu. 17.10 porukka täytti 8 vuotta eli onneksi olkoon Remu, Paavo, Tarmo, Tico, Nuppu, Manteli ja Raisa!

    Eikä ainakaan meitin Raisalta vauhti ole lainkaan hiipunut. Nyt kun olen jo kohta kaksi kuukautta ollut enemmän tai vähemmän puolikuollut ensin flunssan takia ja sitten olemattomien yöunien johdosta (5 tuntia unta ja 3 tuntia sängyssä pyörimistä ei vaan millään riitä! Ja aiheuttaa helposti ihan fyysistä päänsärkyä), on Raisa edelleen näyttänyt millainen Riesa se osaa olla, jos sen kanssa ei treenata. Lenkillä sikaillaan ja kotona syödään lattioilta Sebastianin legot ja kynät ja muut siivoamatta jääneet tavarat (joita tässä väsymyksessä äiti ei vaan saa siivottua). Jos mitään ei tapahdu, niin sitten hakeudutaan viereen vaikka nuolemaan tassuja, kun "näethän, ettei mulla ole mitään muutakaan tekemistä..." Niin, siis niissä tassuissa ei ole mitään vikaa ja nuoleminen tapahtuu vain neitokaisen turhautuessa emännän maatessa keskellä päivää sohvalla yrittäen jahdata kadonnutta untaan.  Yritän hiljalleen taas ryhdistäytyä, jotta saan takaisin sen maailman parhaan treenikaverin, joka on aina innokas ja yrittää ja joka rakastaa kaikkea yhdessä tekemistä ja kärsii vaan laakereilla lepäämisestä.

Poikien kuulumiset voi lukea kunkin omasta blogista kuvineen! Manteli elelee edelleen onnellisesti Turussa Milla-tätinsä kanssa, Tico muutti perheensä kanssa takaisin Helsingin puolelle Vantaalta ja edelleen kaitsee perheen lapsia ja Nuppu sai tämänkin syksyn kulkea Paulin kanssa metsällä ja nauttia koko perheen huomiosta. Myös Paavo on päässyt menestyksellisesti linnustamaan Reetan veljen kanssa syksyn kunniaksi.

J-pentueen pojat ovat kolmen kuukauden ikäisiä

Olen ollut loputtoman väsynyt viimeisen kuukauden, kun heräilen aina aamuyöstä enkä saa enää nukahdettua. Kuviakin on päivitettävänä roppakaupalla, mutta aloitetaan nyt nuorimmista tulokkaista. Koitan saada myöhemmin viikolla myös Viiman ja Hessun kuvia blogiin. Odotettu syysloma alkaakin keskiviikkona. Ihanaa! 

   Pojat ovat oppivaisia ja innokkaita walesilaisia. Ne ovat jo hieman päässeet tutustumaan agilityyn, Messi oli innostunut lokista hieman turhankin paljon ja ihmisiin sekä paikkoihin on tietysti tutustuttu paljonkin. Sosiaalisia poikia ihmisiä kohtaan ovat kuulemma kumpainenkin. 

   Alla seisotuskuva 12-viikkoisesta Mustikasta. Kiitos Beritille ja Mikalle kuvasta!: 

Jangas Jack of All Trades 12 vk

Ja sitten muutama kuva Messi-veljestä. Kiitos Hennalle kuvista!

Jangas Jack-A-Dandy 12 vk

Messi rannalla

Mystin kainalossa

Wilmalle eka nollatulos agilitystä!

Wilma eli Jangas Ees-Taas on aloittanut tänä kesänä toden teolla kisauransa siskoni Riikan kanssa ja heillä on mennyt todella hienosti. Tänään tuli todellinen onnistuminen ja Johanna Wütrichin radalta koirakko nappasi Medi-1 luokasta 0 ratavirhettä, aika alle ihanneajan ja sijoitus oli hienosti kolmas!! Näin on siis eka LUVA-tulos plakkarissa :) 

   Onneksi olkoon Wilmalle, Riikalle ja Wilman kanssa treenanneelle Anne-emännälle!

Onnea H-pentueelle 2-vuotispäivän johdosta!

Tänään tulee kuluneeksi jo kaksi vuotta Essin esikoisten eli H-pentueen syntymästä. Ja aika paljon nuorten koirien kuluneeseen vuoteen onkin mahtunut. Onneksi olkoon Epulle, Lennille, Ronjalle, Sandylle, Hetalle, Sofille ja Mimmille syntymäpäivän johdosta!

  Aloitetaanpa sijjoituksessa olevista tyttösistä. Sandy eli Jangas Huller om Buller on ehtinyt vuoden aikaan moneen mukaan. Neiti suoritti MH-luonnekuvauksen, läpäisi spanieleiden taipumuskokeen ja palkittiin SA:lla näyttelyissä. Eikä siinä kaikki: neiti on lisäksi A-lonkkaiseksi kuvattu, silmät terveeksi tarkistettu ja MyDogDna-geenitestattu ja aika erilainen perimältään muihin testattuihin waleseihin nähden. Neiti on täynnä elämäniloa ja tarmoa, aivan mainio pakkaus.

Siskonsa Ronja eli Jangas Hissun Kissun on myös sijoituksessa eikä ole jäänyt paljon pekkaa pahemmaksi: vuoden aikana neiti suoritti MH-luonnekuvauksen (taippari oli jo aeimmin plakkarissa) ja palkittiin näyttelyissä SA:lla ja PN4-sijoituksella. Lonkat kuvattiin A:ksi, silmät terveet ja MyDogDnan mukaan neiti kantaa lievää verenhyytymistä estää geeniä (ei siis vaikuta neidin omaan elämään millään lailla). Kesällä neidillä oli kummallista ihottumaa. Agilityssä Ronja alkaa olla vauhdikas ja innokas menijä. 

Heta eli Jangas Heikun Keikun suoritti siskojen tapaan MH-luonnekuvauksen ja kuvattiin B-lonkkaiseksi sekä tervesilmäiseksi. Heta on vauhdikas menijä agilityssä, joten on sääli ettei emännän elämäntilanne anna periksi treenamiselle. Sain sentään kesällä lainata neitiä agitreeneihin ja se aikas mainio pakkaus! 

Mimmi eli Jangas Hopsansaa asuu Ruotsissa on kunnostautunut eritoten näyttelyissä saaden varaSERTin ja Saksasta CACIBin!! Mimmi kuvattiin A/B-lonkkaiseksi jo viime syksynä. Alla olevassa kuvassa Mimmi osallistuu syystöihin:

Jangas Hopsansaa aka Mimmi

Sofi eli Jangas Hupsis on puolestaan kärsinyt todellisesta epäonnesta koko vuoden. Keväällä sen takana oleva kaksoiskannus tulehtui ja se sai siihen antibiootit, jotka eivät edes auttaneet vaan kannus täytyi poistaa. Valitettavasti antibioottien seurauksena lähes aina tulee muita ongelmia. Muutama viikko sitten tuli TV:stä hyvä dokumentti (Ihminen: mikrobien akosysteemi), jossa sanottiin antibioteista, että ne ovat kuin atomipommi sairauksien hoidossa. Eli samalla tapetaan lukematon määrä hyviä mikrobeja, jonka takia useimmiten koirat päätyvät rapsuttelu/iho-oirekierteeseen. Näin on valitettavasti käynyt Sofinkin kohdalla. Syksyllä se lisäksi allergiatestattiin allergiseksi pölypunkeille. Sofi kuitenkin lonkkakuvattiin tuloksella A, kyynärpäät 0, silmät terveet ja selkä ok.

   Useimmiten tosissaan tuntuu, että allergiatesteissä suurin osa koirista on allergisia juuri pöly ja/tai varastopunkeille, joita joutuu niiden elimistöön koirien kuivaruokien mukana uskomattomia määriä. Jostain syystä olen viime vuosina siirtynyt ruokkimaan koirani kokonaan kotiruolla (kaurapuuroa, kasviksia ja raakaa lihaa, kalaa ja kananmunaa sekä vitamiini-hivenainelisää). 

Lenni eli Jangas Horse Feathers on elänyt kiireistä lapsiperheen elämää talon rakentamisen pyörteissä, mutta ehti silti suorittamaan MH-luonnekuvauksen mahtavan reippaana koirana, palkittiin näyttelyissä EH:llä ja lonkkakuvattiin A-lonkkaiseksi ja silmät todettiin terveiksi. Toivottavasti Lenni on sentään ehtinyt syksyn myötä isännän kanssa metsälle. 

Eppu eli Jangas Heppuli Keppuli on elänyt vauvaperheen rauhallista oloa keväästä asti, mutta ehti sentään lonkkakuviin (A lonkat) ja silmätarkastukseen (terveet silmät). 

    Onnea koko laumalle ja kiitos omistajaperheille koirien hyvästä hoidosta!