Sisu läpäisi taipumuskokeen!

Sisu eli Jangas In Full Swing osallistui tänään Lopella taipumuskokeeseen suorittaen sen komeasti isäntänsä Jemi Vuoren ohjaamana heti eka kerralla. Se ei treenien perusteella ollut suuri yllätys, mutta hienoa yhtä kaikki!! Arvostelustakin näkee, että Sisua on koulutettu metsästykseen ja taipumukset on kohdallaan. Hyvää työtä Jemi on nuoren pojan kanssa tehnyt :)

Tuomarina toimi Taru Kalkkila. Näin on siis eka I-pentueestakin suoittanut taipparin. 

Näin hieno vesinouto käteen saakka suoritettin kesäkuun treeneissä

Jangas In Full Swing - nimensä veroinen kaveri

   Itsekin lähdin Lopelle päiväksi "puputytöksi" raahaamaan fasaania laahausjäljelle. Onneksi sääkin suosi sen verran, että Sissi nukkui päikkärit vaunuissa, kun äiti huhki metsässä. Kiitokset vielä Sisun emännälle Tainalle pienen hyssyttämisestä :)

 Tässä vielä pätevän Sisun arvostelu:
 

Sosiaalinen käyttäytyminen: Vilkas uros. Suhtautuu iloisesti ihmisiin ja toisiin koiriin. Hyväksytty. Haku ja laukaus: Reipasta hakua maa- ja ilmavainua käyttäen. Pitää hyvin kontaktin ohjaajaan. Laukauksesta istuu, jatkaa hakua. Tulee luokse kutsuttaessa. Hyväksytty. 

Jäljestys: Reipasta jäljestystä jäljen molemmin puolin aaltoillen, maa- ja ilmavainua käyttäen. Kulmalla suunnan tarkistus. Tulee kaadolle, nuuhkii sitä. Hyväksytty. 

Vesityö: Käskystä koira lähtee noutoon. Tuo riistapukin rantaveteen, josta ohjaaja saa sen. Hyväksytty. 

Tottelevaisuus: Koira tottelee ohjaajaa erittäin hyvin. Hyväksytty. 

Yhteistyö ja yleisvaikutelma: Koiralla ja ohjaajalla saumaton yhteistyö.

Kokonaisarvostelu: Hyväksytty.

Onnea 5-vuotiaalle F-katraalle!

Tänään tulee kuluneeksi jo puoli vuosikymmentä siitä, kun F-pentue eli Masin (Button Nose d´Ann Cambris) ja Nupun (Jangas Dolce Vita) pennut syntyivät. Onnea syntymäpäivän johdosta Pikolle, Remolle, Kamulle, Adalle, Hertalle, Fannylle ja Nellille!

   Pikosta tuli aikanaan Donzara I-pentueen isä ja Hertta on puolestaan Jangas I-pentueen emä. Pikoa ja Kamua näinkin eilen agilitytreenien yhteydessä. Ne ovat edelleen todella hauskoja poikia kummatkin :)

Piko eli Jangas Field Fennel vauhdissa

   Itse vietin päivää Wilmaa Jangas Ees-Taas trimmaamalla sekä Annen ja Wilman kanssa Match show:ssa. Huvitti, että lähdin aina Tampereelle saakka mätsäriin ja näin siellä vielä tuttuja. Saksanpaimenkoiraliiton pitkäaikainen puheenjohtaja Aarnion Eka on äitini työkavereita vuosien takaa ja oli suureksi avuksi aikanaan saksanpaimenkoiramme Miran kanssa, joten tuntui oikein hauskalta vaihtaa kuulumisia vuosien jälkeen. Porolan Sannakin oli kerrankin ihan vain omana itsenään paikalla (ei siis talkoohommissa kuten tavallisesti), äitinikin oli mukana ja tapasi lagottoja harrastavan vanhan oppilaansa (joka on puolestaan Spanieliiton aktiivieja). Tuntui taas maailma niin kovin pieneltä. Sebastiankin löysi taas kivaa seuraa muista pojista kuten sunnuntain agilitykisoissakin.

   Wilma esiintyi hienosti ja palkittiin lopulta punaisten 3. Oli ihana katsoa häntää heiluttavaa tyttöä! Viime lauantain Wilma pääsi myös agilityyn, jossa he saivat Riikan kanssa kaksi yliaikanollaa. Juoksun jälkeen vauhti ei ole ihan parhaimmillaan, vaikkei varsinaista valeraskautta olekaan.

   Sunnuntaina Essin kanssa kisailu meni harjoittelun piikkiin pitkästä aikaa. Toisella radalla saimme rakeisen rankkasateen niskaamme, mutta Essin tekemistä se vaan paransi. 16 esteen virheettömän suorituksen jälkeen kohellettiin loppu ihan huolella...

  

Mimmistä tuli Saksan VDH-muotovalio

Mimmi eli Jangas Hopsansaa osallistui viikonloppuna näyttelyihin Saksanmaalla ja sai samalla VDH-sertin tullen aikaisempien sertiensä avulla Saksan valioksi (VDH)!! Todella hienoa :)

Isä Albin eli mm. C.I.E Smörsoppens Ardbeg oli kumpanakin päivänä Rotunsa Paras ja lisäksi siitä tuli Saksan voittaja -15 ja Leipzig voittaja -15. Ei siis hullumpi reissu Siwillä ja Lenalla, etenkin kun Siwin Våfflan sai myös valion arvon. Onneksi olkoon!

Tässä vielä muutamia Siwin laittamia kuvia:

Saksan voittaja vuosimallia 2015 Smörsoppens Ardbeg

Uudet valiot Jangas Hopsansaa ja Smörsoppens Våffla

Elämä on kallis ja harvinaine...

Olen lukenut viikolla Heli Laaksosen "Lähtisiks föli?"-kirjaa ja siinä on aivan mainioita ajatuksia, jotka sopivat myös koirien kanssa elämään ja yhdistystoimintaan. Kun vaan itsekin osaisi ajatuksensa niin napakasti ilmaista...

Koirilla on suuri ja myötäsyntyinen taito nauttia elämästä jokainen hetki kerrallaan. Ne jaksavat haltioitua jokaisesta oravasta ja ruoanmurusesta aina vaan uudestaan. Ne eivät mieti huomista tenttiä, hankalaa tehtävää tai mitään muutakaan turhan aikaista, vaan tekevät sen mitä tekevät niin kuin hienosti sanotaan reaaliajassa. Voisiko sitä tämän paremmin sanoa aiheesta:
"O ihmissi, kene miälest kaik o ihmelist. O ihmissi, kene miälest ei mikkä. Olen lapsellissuute saakka meit, kene miälest kaik. ... Et sorsan siipsulk on taivaankappala. Et elämä on kallis ja harvinaine ko ponin päiv kaurapellos."

Tällaisista innokkaista suunnittelijoista kuin minä ei yksistään tule mitään, täytyy löytää avuksi muita ajatuksia parantelemaan ja niitä toteuttamaan. Yksin ei pitkälle pötki: 
   "Visioittejat tartte toteuttajat kumppaneikses, muute aikomukset jää yht kalvakoiks ko kuntayhtymien kulttuuristratekiat: ei ne pahast tiäl ol, mut ei niil ol pal virkkaka."

Yhdistystoiminnassa tarvitaankin kipeästi tämän maailman niinoja, jotka Heli Laaksosella saavat Odelma-siskon muodon.
"Odelman kohtaloks on koitunut olla reipas. Hän saa hommat tehty nii helpo näkösest, et toisil o houkutus vähän pirenttä omi päiväunias. ... Kuulemma tämmöst ammatti sanota nimel runner. Mää sanoissin sitä maatiäkiitäjäks."

  Talkoiluunkin löytyy niin kovin naseva sanailu, joka sopii kuin nenä päähän:
"Ko naputta 3000 ihmise nähtäväks talkooviästin, et tulkkas auttama maalin skrapaamises, paikal tule 1, muut leiju onnenkeijuin. Näyttäkä mul talo, mikä tul valmiks peukunkuvi painamal. Näyttäkä tykkämäl aurattu tiä."

   On taas ollut iloa kirjasta, joka on onnekseni kirjoitettu lyhyiksi kappaleiksi, joita voi aina lukaista hiukan kerrallaan keritessään. Tällä hetkellä tuntuukin, ettei mihinkään voi pitkään paneutua ennen kuin joku itkee märkää vaippaa, kaipaa ruokaa, pissalle, seuraa, tekemistä tai muuten vaan huomiota. Kaksi lasta ja kaksi koiraa, kaksi kättä eikä yhtään bläckändekkeriä. Onneksi on olemassa myös Stig (työpäivän jälkeen usein kotona).

  Aamut ovat minun. Ennen kuin lapset heräävät saan istua teekupposen ääreen, toimittaa Springeri-lehteä eteenpäin, nauttia aamun hiljaisuudesta ja joskus oikein hyvänä aamuna lukaista aamun (tai yleensä jonkin jo aiemman aamun) lehden. Elämä on kallis ja harvinaine...

Onnea 4-vuotiaalle G-pentueelle!

Tänään on tasan 4 vuotta siitä, kun G-pentueemme eli Maxberry's Amorin ja Jangas Ees-Taas eli Wilman kuuden pennun katras syntyi. Wilma synnytti neljä urosta ja kaksi narttua ja silloinkin olin onnellisesti äitiyslomalla ja ehdin viettää aikaa palleroiden kanssa. Ne juoksivat hieman isompina kovasti silloin vasta ryömivän Sebastianin kanssa. Onneksi olkoon syntymäpäivän johdosta Sami, Tuffsen, Kanu, Toivo, Pihla ja Viima!!

   Toivottavasti saamme ensivuoden aikana ihastella seuraavaa sukupolvea, kun Viima eli Jangas Gone with the Wind on tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta. 

   Sain taas syntymäpäivän kunniaksi ihania kuvia Samista Jangas Go Ahead. Tässä muutama kaunis potretti pojasta muidenkin iloksi:

Eilen sain uutisia, että Messi eli Jangas Jack-A-Dandy oli osallistunut taipumuskokeeseen, mutta valitettavasti vielä oli hylätty haun ja jäljen osalta, kun poika oli ihmetellyt tuomaria ja ampujaa. Ensi kesänä sitten uusintayritys.

Lotelle ja Sintulle heti nolla kakkosluokasta

Lotte eli Jangas Elin Kelin Klot kisasi eilen Nummelassa Sinttu immosen kanssa kolme rataa. Nämä olivat heidät ekat kisansa ja Anne Savioja oli kuulemma suunnitellut aika haastavat radat. Agilityradat eivät olleet menneet ihan putkeen, ja kontaktitkin oli kuulemma vähän mennyt loikkimisen puolelle, mutta hyppyradalta koirakko sai hienosti nollan. Sijoitus oli viides, joka ei tällä kertaa riittänyt luokan vaihtoon oikeuttavaan LUVA-tulokseen. Vasta pari viikkoa sitten he pääsivät kakkosiin ja nyt ekoissa kisoissa siis näin hyvä tulos :) Tästä on hyvä jatkaa.

   Itse vietimme aurinjkoista viikonloppua mökkeillen. Raisa on ollut nyt kipulääkekuurin jälkeen periaatteessa kunnossa (osteopaatilla käyntiä odotellessa), mutta en ole päästänyt sitä uimaan. Essi on sen sijaan nauttinut uimisesta, suhtautunut kolmeen mökkinaapurin lapseen erittäin ystävällisen pitkämielisesti, vaikka sen olikin alussa hieman vaikea ymmärtää lasten yletöntä kiinnostusta silittelyyn ja Essin seuraamiseen. Sebastian kun on hyvin välinpitämätön ja "cool" koirien kanssa. kääntää yleensä kyljen niille, etteivät ne hypi ja komentelee karvakorvia ison miehen ottein.

Messi nuorten koirien katselmuksessa

Messi eli Jangas Jack-A-Dandy osallistui viime sunnuntaina Springerspanielit ry:n järjestämään nuorten koirien katselmukseen, jossa vuonna 2014 syntyneitä springereitä katsasti metsästyskokeiden ylituomari Mauri Koivuporras. Tässä muutama Mari Mantereen, kennel Neswing ottama kuva Messistä:

Hieno noutosuoritus vedestä

Luovutettasessa voi kastella emännänkin samalla kertaa

Hauassa vieraat ihmiset perässä olivat olleet Messin mielestä hyvin epäilyttäviä, mutta vedestä nouto ja paukkuun suhtautuminen olivat menneet hienosti. Arvostelu kuului näin:
"Alussa näkee "mörköjä" ja jättää ohjaajan. Laukauksesta ottaa loikan ja pysähtyy. Ei osoita pelkoa. Löytää heinäsorsan haulla. Kiinnostaa, nuuhkii. Ei nouda. Menee innokkaasti veteen ja noutaa damin ohjaajalle käteen. "

Agilitykuvia Pikosta

Piko eli Jangas Field Fennel nousi viime viikonloppuna agilityssä kakkosluokkaan ja sen kunniaksi napsittiin pojasta myös agilitykuvia. Tässä muutamia otoksia:

Eilen oltiin aamusta taas treenailemassa mammaryhmän eli Essin, Loten ja Ronjan kanssa kolmen vauvelin ja Sebastianin kulkiessa mukana. Teimme maanantain ohjatuissa treeneissä rataa, joka iloksemme oli vielä kentällä pystyssä seuraavana aamuna. Tällä kertaa Lavosen Riikan harjoituksissa oli todella kinkkinen kohta, jossa pujottelun aloitus oli metrin päässä putken suusta ja tuntui, ettei siitä tule kertakaikkiaan yhtään mitään: Essi livahti aina putkeen. Yön yli nukuttuaan Essi osasi sen lähes kuin vettä vaan ja kuunteli käskytystä hienosti! Olen monesti aiemminkin huomannut, että yön yli nukkuminen auttaa niin koiraa kuin emäntääkin: yhtäkkiä vaikea kohta muuttuu helpoksi. Näitä kohtia pitäisi kyllä muutenkin harjoitella entistä enemmän.

  Lapset ovat olleet niin paljon jo nyt agilitykentällä mukana, ettei tosikaan. Silti tuntuu kivalta, että Sebastian haluaisi edelleen aina mukaan. Nykyisin poika onneksi suostuu lähtemään kentältä myös kotiin, kun vielä vuosi pari sitten hän jäi kentän ulkopuolelle itkemään, että hän haluaa teenaa... Sissi matkustelee mukana vielä vaunuissa, nukkuu pikkupäikkärit ja istuu tyytyväisenä milloin kenenkin sylissä. Viikko sitten Sebastian sai ohjata Essiä muutaman kerran putkeenkin.

Pikolle agilitystä SERT ja nousu kakkosluokkaan!

Lauantaina Piko eli Jangas Field Fennel ja Jaana Jaakkola kisasivat HSKH:n omissa kisoissa Ojangossa ja tulos oli kerrassaan mahtava: 0 vp, sijoitus 2. ja lisäksi vielä SERT eli menolippu 2-luokkaan! Aivan mahtavaa!! Päivän toinen kisa jäi välistä, kun he jo ekassa kisassa siirtyivät kakkosiin. Tuomarina toimi Harri Huittinen.

   Pikolla ja Jaanalla on mennyt jo pitkään hienosti treeneissä ja nyt kesän kisat kertovat myös omaa kieltään kehittymisestä: neljä kisapäivää, kolme nousunollaa, yksi yliaikanolla ja lisäksi vielä 5 vp ja 10 vp tuloksia. Ihan uskomaton parivaljakko :)

Pätevä agilitykoira Piko kuva: Jaana Jaakkola

Kuvia D-pentueen Ticosta

Sain menneellä viikolla ihania kuvia Ticosta eli Jangas Dirty Dancing. Pian 9 vuotta täyttävä Tico viettää vauhdikasta eläkeläiselämää Sarin perheen luona ja touhuahan lapsiperheessa leikki-ikäisten kanssa riittää! Lenkeillä pyöräilevien lasten kanssa on neitokaisella kuulemma edelleen hurja kiire lauman perään... Ticoliini on aikanaan steriloitu, jos joku ihmettelee sen villavaa karvaa ;)

Omakotitalon pihalla touhua riittää ja Tico on aina puutarhahommissa mukana

Sintulle ja Lotelle nollavoitto ja luokkanousu agilityssä!!

Mammalomatauon jälkeen Sinttu Immonen ja Lotte eli Jangas Elin Kelin Klot osallistuivat vuoden ekoihin agilitykisoihinsa ja minkälaisin tuloksin: eka radalta 5 vp ja sijoitus 3. ja toiselta radalta täyspotti eli nolla, luokkavoitto ja SERT eli menolippu kakkosluokkaan!!! Marjo Heino tuomaroi I-HAHin kisoissa Helsingissä. Ihan mielettömän hienoa osaamista, onnea taitavalle koirakolle :D

Agilitytähti Lotte (kuva: Sinttu Immonen)

En malta olla laittamatta toistakin Sintun ottamaa kuvaa neidistä: se kun on hoitanut pikkutyttöstä tämän kevään... tai miten sen nyt ottaa ;)

Lotte vauvajumpassa

Sandy PN-2 ja vara-SERT!

Tänään vietettiin auronkoista päivää Hyvinkään näyttelyssä Jaanan, turistina olleen Pikon, Lauran ja Sissi-vauvan kanssa. Koirista mukana olivat Sandy ja Zelda.

    Ampumaradalla pidetyssä näyttelyssä ammuttiin kuin talvisodassa, kun viereisellä radalla oli SM-kilpailut. Zeldaa ja Sandya ampuminen aluksi hieman ihmetytti, mutta onneksi kumpikaan ei varsinaisesti pelännyt tai halunnut pois paikalta ja tottuivat nopeasti. Piko puolestaan oli aluksi innoissaan ja sen jälkeen turtui koko hommaan.

   Tällä kertaa Sandy eli Jangas Huller om Buller esiintyi oikein edukseen ja tuloskin oli sen mukainen: KÄY ERI1. SA ja PN2 kera vara-SERTin. Walesit tuomaroi Helin Tenson.

Jangas Huller om Buller vara-SERT

Tässä vielä Sandyn arvostelu:
 "Selvä sukupuolileima, sopivat mittasuhteet ja luusto, kaunis pää, hyvät korvat, hyvä ylälinja, tasapainoisesti kulmautunut, hyvä turkki ja häntä, samansuuntaiset, tasapainoiset liikkeet, erinomainen temperamentti ."

   Zelda aka Jangas In Blossom ei oikein viitsinyt seistä, mutta liikkui jo aiempaa paremmin. Ilmeisesti selän lihakset ovat hieman jumissa liikettä katsoen. Tuloksena vaatimaton H, kun vielä vajaa vuosi sitten samalta tuomarilta SA ja PN4-sijoitus... Silloin juokseminen oli hankalaa, mutta neiti seisoi hienosti.

Jangas in Blossom 19 kk

"Selvä sukupuolileima, keskikokoa pienempi, vanha luusto. Kuonon ja koolon lija saisi olla samansuunatisempi, hieman isot korvat. liikkeessä ja seistessä takakorkea. Runsaasti kaulanahkaa. Hyvä eturinta ja rintakehä. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä turkki ja häntä. liikkuu lyhyellä, töpöttävällä askeleella. Hyvin avonaiset kyynärpäät. Hyvä temperamentti."

Pikolle ja Jaanalle jo toinen LUVA-tulos!

Piko eli Jangas Field Fennel ja emäntänsä Jaana Jaakkola kisasivat tänään agilityn Maxi-1 luokassa taas hienoin tuloksin: hyppyradalta tuli 0-tulos ja vieläpä sijoitus 2. !!  Markku Kaukisen hyppyradalla kisasi 14 koirakkoa Kirkkonummen Kennelkerhon kisoissa. Tämä oli jo heidän toinen LUVA-tuloksensa ja kolmannen agilityradan nollan jälkeen Piko nousee jo kakkosluokkaan. Suuret onnittelut taitavalle koirakolle :)

  

Yhteislonkkakuvaus 23.9.2015

Olen saanut varattua keskiviikoksi 23.9 ryhmälonkkakuvaus- ja silmätarkastusajan Mevetiin, jossa Per Axelsson tutkii lonkat ja silmät vuosien kokemuksella. Eläinlääkäriasemalla tulisi olla paikalla klo 17.30 ja koirien tulee olla 10-12 tuntia syömättä ennen eläinlääkärikäyntiä.

I-pentueen ja mahdollisesti Mustikankin haluaisin toki mukaan. Paikkoja varasin alustavasti 10 koiralle, joten muutkin mahtuvat mukaan halutessaan.Sitovat ilmoittautumiset (yhteystiedot yms) tiina.janka (at) gmail.com elokuun loppuun mennessä, mutta mieluiten mahdollisimman pian :)

Hinnat ovat seuraavat: 

silmät ja lonkat 155 €

silmät, lonkat ja kyynärpäät 187,24 €

silmät 59,52 € 

Ei tervettä päivää näe...

Tämä vuosi jatkuu tutulla teemalla eli sairasteluilla meitin osalta. Vihdoin olen ollut itse kuukauden terveenä. Josko nuo monipuoliset maitohappobakteerit ja valkosipulitabletit olisivat saaneet minut pysymään terveenä. Nyt on Raisan vuoro. Runsas viikko sitten se alkoi kulkea kotona hassusti vinossa, ikäänkuin vasen puoli takapäästä ei kannattelisi koiraa ja häntäkin taipui vasemmalle. Kipeä se oli, kun söi takaosasta ihonsa rikki tuskaa helpottaakseen. Ja se on siis koira, joka ei koskaan näytä kipua.  Kotihoitona kauluri kaulaan ja ihosta karvat pois. Liikunta mökkeillessä hieman paranikin ja kauluri antoi haavalle mahdollisuutta parantua, mutta arnican lisäksi selvästi tarvittiin vahvempaa apua. Kävimme eläinlääkärissä ja diagnoosi oli, että parhaimmillaan lihasspasmi, huonommassa tapauksessa todennäköisesti selässä tai lonkissa vikaa. Itse olin tullut samaan johtotulokseen (etenkin puhelintohtori Marjukan avustuksella) , mutta nyt saatiin sitten tulehduskipulääke ja lihasrelaksantti ja toivotaan, että olo helpottuu sen verran, että päästään osteopaatin vastaanotolle. Raisallahan on vanhat vammat niskassa (oletettavasti aikanaan koheltanut esim juostessaan seinää päin lelun perässä) ja lantiossa (synnytyksessä virheasennossa olleen pennun vuoksi), joihin onneksi aikanaan saatiin apu osteopaatilta. Valitettavasti vaan viime vuoden myllerryksessä ajat ovat jääneet varaamatta, joten nyt tarttee koittaa saada Raisuli sinne taas hoitoon. Tasapainon nimessä Essi on veterytynyt ja päässyt agilityynkin matalilla hypyillä, joskin hieronta ei varmaan tekisi pahaa sille.

Kesälomailua ja luikertelijoita

Kesälomakin tuntuu meillä vihdoin alkaneen, kun olen saanut pysyä muutaman viikon terveenä. Essikin on päässyt taas hiljalleen kevään ja kesän mittaan treenailemaan agilityä ja hyvin se muistaa ja tuntui kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Aloitimme keväällä medi-esteillä, kun painoa oli kertynyt emännän lisäksi myös koirille, kun ne joutuivat lepäämään laakereillaan kevään pyörteissä. Essi tuntuu oikeastaan olevan aiempaa parempi ja hiljalleen oma kuntokin paranee. Ilmoittauduin jopa kisoihin, mutta oltuamme kolme päivää sitä ennen mökillä oli Essi edellisenä iltana niin jumissa, että se kulki kyttyrässä eikä meinannut aamulla päästä sängyn alta pois. Pidin parempana jättäytyä pois kisoista, vaikka Essi selvästi vetreytyikin päivän mittaan. Nyt en enää omin kokemattomin silmin näe liikkeessä kummallisuuksia, mutta edelleen sitä selästä harjatessa alkaa ravistelu (väristely) ja rapsuttaminen eli täytyypä tilata hieroja vielä ennen uusia kisasuunnitelmia.

  Koirat nauttivat täysin siemauksin mökkeilystä ja toivottavasti päästään vielä sinne muutamaan kertaan tänä kesänä. Tiistaisin on käyty aamupäivisin Ojangossa mamma-porukalla, kun meitä on lisäkseni Loten, Ronjan ja Hertan omistajilla viimeisen vuoden sisällä syntyneet vauvat. On ollut hauska treenailla agilityä kaikessa rauhassa ja seurata pikkuisten kehitystä. Muut ovat hieman Sissiä vanhempia, joten on ollut tosi hauska taas virkistää muistia, miten erilaiset taidot opitaankaan.  Samalla koiratkin pääsevät nauttimaan agilityn hurmasta ja saavat mukavaa vaihtelua vauva-arkeen :)


   Mökillä käydessään viime viikolla oli siskoni kultaistanoutajaa purrut kyy etujalkaan ja se oli todella huonossa kunnossa kolme päivää. Marjoja poimiessa Stig puolestaan totesi tuijottavansa kyynpoikasta käden ollessa 10 sentin päässä otuksesta. Viime kesänä Raisa joutui kehä 3:en laitaa kävellessämme nokakkain kyyn kanssa, joka ilmeisesti sähisi, koskapa Raisa hypähti salamannopeasti alta pois. Olemme siis mökillä tai täällä Hakunilan kulmilla, on kyitä joka tapauksessa lähimaastoissa. Vuosien varrella on kuitenkin yllättävän vähän käynyt vaihinkoja. Essiä lukuunottamatta kaikki walesimme ovat joutuneet kyyn kanssa kohdakkain. Harrya iso kyy oli purrut poskeen vuonna 2003 mökillämme ja mikäli oikein arvaan, niin se on tyypilliseen hölmöön tapaansa mennyt käärmettä moikkaamaan kuin sanoen "Hei mä olen Harry, kukas sää oot?" ja huonostihan siinä kävi. Onneksi poika toipui hyvin puremasta, vaikka tuohon aikaan hoito oli vain kortisonia ja antibioottikuuri, kun nykyisin vältetään kortisonia, annetaan nestettä suoneen munuaisten säästämiseksi ja on jo kehitetty vasta-ainekin.

Harry kyyn purema kuvassa oikealla kirsun alla ja kaulakin turposi kaksinkertaiseksi

Kati on joskus Ojangossa juossut kahdesti luikertelevan kyyn yli, mutta siinä ei onneksi käynyt mitään. Aikanaan mökillä pelästyin kuollakseni, kun edellämme kyy luikerteli tien yli joen penkalle ja Raisa sen nähdessään innostui kovasti hienosta vieheestä ja lähti täyttä laukkaa sinne. Onneksi tottelevaisuus riitti pysähtymiseen ja takaisin palaamiseen ja sen jälkeen juostiinkin koirien kanssa aika kyytiä sen kohdan ohi... Viime kesänä Raisa osasi siis jo hienosti väistää sihisevää tyyppiä. Essin sisko Ella onkin juoutunut peräti kahdesti kyyn tikkaamaksi ja eka kerralla henegn lähtö oli nuorella koiralla lähellä. http://ellabellaballerina.blogspot.fi/2009/09/kyyn-purema.html

Itse olen aina pelännyt kyitä ja niitä vuosittain mökillämme näkyykin, mutta saappaat jalassa on turvallista kulkea sielläkin eikä se ole rajoittanut kulkemista koirien kanssa tai ilman. Sebastian-poikamme on nyt 4-vuotias ja olen koittanut tasapainotella turvallisuuden ja pelon välillä. Koittanut selittää, että täytyy kulkea saappaat jalassa eikä käärmeitä kohti saa kumartua, mutten toisaalta halua hänen hysteerisesti pelkäävän tai lopettavan metsässä kulkemista sen tähden. Ei ole helppoa sekään. Itse olen lähes hysteerinen noita luikertelijoita nähdessäni, mutta en ole sen silti antanut estää metsässä samoilua tai muutakaan elämää. Joskin kasvimaalle mennessä mökillä tömistelen aina hyvin kuuluvasti...

   MEJÄ-kokeissakin oppii aina uutta ja kokeneet hirvimiehet ovat kertoneet, että hirvivaara merkkien kohdalla on todellakin nähty todella paljon hirviä, joiden polut kulkevat juuri siitä tien yli. Olemmekin autossa keskustelleet liikennemerkeistä kiinnostuneen poikani kanssa muun muassa hirvivaara-merkeistä, hirvistä tiellä ja hirviaidoista. Taisimme tulla Karkun näyttelystä, kun olimme keskustelleet matkan näistä teemoista ja illalla nukkumaan mennessä poika sitten totesi, että "Aiti, mä kyllä pelkään niitä hirviöitä...". Pian kävi ilmi, että poika siis pelkäsi tielle tulevia hirviä ja saimme vielä keskustella iltamyöhään siitä, kuinka hirvistä ei ole vaaraa, jos ajaa rauhallisesti ja päiväsaikaa.

Neiti Kuriton (x2) näytelmässä

Pikkuneiti Zelda eli Jangas In Blossom tuli meille perjantaina ennen Hyvinkään näyttelyä. Ensin saimme alkaa ajelemalla neidin mahanalustan, koska se oli täynnä huopaantunutta takkua, joka ilmeisesti tuntui niin kurjalta kulkiiessa, että tyttönen oli alkanut peitsata. Kotosalla lenkkeily ja trimmin jälkeen jopa näyttelyravaaminen onnistui kohtuullisesti, mutta heti jos jossain oli jotain kiinnostavaa alkoi vetäminen, peitsaaminen ja hyppypomppulaukka...

   Samaa rataa jatkettiin Paavo Mattilan kehässä Hyvinkään näyttelyssä. Arvostelu oli seuraavalainen ja tulos H:
"Hyväpäinen nuori narttu. Hyvä kaula. Kevyehkö runko. Hieman korkea häntä. Seisoo hieman epävarmasti. Hyvä karva. saisi liikkua tasapainoisemmin. Vilkas luonne. "

Suomennos: "Hyväpäinen nuori narttu, jolla on kevyehkö runko, hyvä kaula ja kantaa häntäänsä hieman korkealla. Ravaamisen sijaan loikkii, vetää, peitsaa ja pomppii. Seisominenkin on työn ja tuskan takana. Aivan liian vilkas ja kuriton arvosteltavaksi.".

   En voi väittää tuomaria puusilmäksi, vaan hän ystävällisesti antoi sentään H:n EVAN (ei voida arvostella sijaan), ilmeisesti neiti siis ravasi pari askelta. Treeniä, treeniä ja paljon.

   Jangas Huller om Buller osallistui myös eikä puolestaan suostunut yhtään seisomaan kehässä. Tuloksena EH1. eli Sandy suostui sentään liikkumaan. Pitäis varmaan vähän treenata siis tuonkin neitokaisen kanssa. Kummatkin ovat kaikeksi onneksi ystävällisiä, vilkkaita ja hauskoja tapauksia, mutta hieman osaamista tarvittaisiin vielä...

"Hieman kevytrunkoinen narttu. Hyvänmallinen pää. Hyvä ylälinja. Hyvin kulmautunut takaosa. 
Eturintaa voisi olla enemmän. Hyvälaatuinen karva. Liikkuu sivusta hyvin. Hyvä luonne."

Jangas Huller om Buller

Sandy

Pikolle hyviä tuloksia pitsiageissa

Piko eli Jangas Field Fennel kisasi tänään emäntänsä Jaana Jaakkolan kanssa Raumalla maxi-1 luokassa. Tulokset olivat varsin hyviä, vaikka lämmin sää kuulemma hieman verotti vauhtia. Parhaimmillaan koirakko ylsi virheettömään rataan, mutta yliaikaa tuli 0,67 sekuntia ratahenkilöiden moikkaamisen ansioista. Pikon kompastuskivi onkin usein sen ylitse pursuava ystävällisyys ja sosiaalisuus kaikkia kohtaan. Muilta radoiltakin ihan hyvät tulokset 5 vp ja 10 vp. Rauman pitsiviikoilla toivottiin kuulemma kisaajienkin pukeutuvan pitsipaitaan ;)

   Onneksi olkoon Jaanalle ja Pikolle! Hyvää työtä :)

G-pentueen Tuffsen kyläilemässä

Viime lauantaina Tuffsenin eli Jangas Gotta Go isäntäväki vieraili meillä asuntomessureissun yhteydessä. Niinpä Tuffsen jäi tänne päivähoitoon ja joutui kasvattajatädin trimmikoneen alle, pääsi kävelemään kanssamme ja karkasi - peräti kahdesti! Ensimmäinen kerta sattui ottaessamme seisotuskuvia ja Stig herpaantui hetkeksi, jolloin herra lähti ensin Sebastiania katsomaan ja jatkoi sitten isäntäväkeä jäljestäen sinne, minne he olivat jättäneet autonsa. Juoksimme Bastin kanssa aika kyytiä perässä ja nappasimme pojan pikapuoliin kiinni. Ruokaillessa otin Tuffsenin pihalle kanssamme, mutta jouduinkin vielä palaamaan sisälle vaipanvaihtopuuhiin. Ennen kuin tajusimmekaan poika oli keplotellut itsensä korjauksen alla olevan terassin alta vapauteen eikä sitä näkynyt missään. Kiersimme parkkipaikalle ja talon ympäri ja huutelimme ja paniikki alkoi jo nousta. Lähtiessämme uudelleen parkkikselle kurvasi siihen naapurin rouva, jolta kyselin oliko meitin koirien näköistä kaveria näkynyt. Ei ollut, mutta siinä rupatellessamme juoksi Tuffsi täyttä laukkaa luoksemme. Missä se oli seikkaillut, en osaa sanoa, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Jangas Gotta Go 3,5 vuotta

Tuffsen

   Tuffsen tuntuu olevan todella helppo ja kiva koira, kulkee remmissä kuin enkeli ja ohittaa vastaantulijat kauniisti. Siinä on paljon samaa kuin ihastuttavassa Viima- siskossaan. Sellainen liioittelematon ja kontaktinhakuinen kaveri. kummallakin tuntuu tosin olevan riistaviettiäkin enemmän kuin tarpeeksi ja uiminen maistuu niin, että niitä saatetaan joutua veneellä hakemaan...

Tässä vielä Pian ottamia kuvia Tuffsenista tältä vuodelta:

  Otimme myös seisotuskuvia Tuffsista ja laitetaan mukaan kuukausi sitten otettu potretti siskostakin.  Kummatkin ovat pienikokoisia ja ketteriä tyyppejä, samoin kuin suurin osa pentueesta. Pihla-sisko onkin kova menijä agilityssä ja on päässyt medi3-luokkaan saakka. Viima on tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta talvella, kun juoksu ehti hujahtaa ohi tänä kesänä.

Jangas Gone with the Wind "Viima"

Viimein sain kuvia kamerasta koneelle, joten päivittelen niitä kevään postituksiin:
 Jangas In Full Swing, Jangas Heppuli Keppuli (ja Jangas In Blossom) taipparitreeneissä
Jangas Cordon Bleu "Aksu"
edellisessä viestissä myös uusi video Wilman nollaradasta agilitykisoista
Jangas In Full Swing "Sisu" ja Jangas In Blossom "Zelda" trimmmausta harjoittelemassa

Onnea 1-vuotiaille Messille ja Mustikalle!

Toissapäivänä tuli jo kuluneeksi vuosi siitä aurinkoisesta heinäkuisesta päivästä, kun Essin pojat saapuivat tähän maailmaan. Pojista on kehittynyt kivoja ja toimeliaita walesilaisia, mutta valitettavasti kauniit pojat ovat kivesvikaisia. Messi on jo päässyt jäljestämään ja alkaa kahlailemaan ja käynyt pikaisesti uimasillaan. Velipoika Mustikka on päässyt agilityä treenaamaan ja alkoi uida heti alkuunsa. Päteviä kavereita!

Tässä Messistä muutama kuva syntymäpäivän kunniaksi:

Jangas Jack-A-Dandy

Messi

  Toivottavasti ehdin poikia omistajineen nähdäkin pitkästä aikaa, jos meillä olisi viimein sairastelut ohi (ehdin jo huokaista helpotuksesta toukokuussa verenpainelääkityksestä päästyäni, niin sitten iski rintatulehdus antibiootteineen ja sen jälkeen kahden viikon päästä flunssa, ääni meni ja silmät tulehtuivat - myös Sissillä!).

Eilen meillä oli Tuffsen Jangas Gotta Go hoidossa, mutta täytynee laittaa Tuffsin kuvia ja kertomus vauhdikkaasta vierailusta paremmalla ajalla ;) 
  

Pikolle ja Jaanalle agilitystä nollatulos!

Eilen sain todella hienoja uutisia, kun Jaana Jaakkola ja Piko eli Jangas Field Fennel olivat pitkästä aikaa kisanneet agilityssä. Purina areenalla kisat olivat menneet aivan upeasti: eka agilityradalta oli tullut virheetön suoritus ja lisäksi he saivat kiivetä kolmannelle palkintopallille! Näin on siis koirakon eka LUVA-tulos plakkarissa :)

   Toinenkin rata oli mennyt todella hyvin, yksi ohjausvirhe ja siitä 5 vp, mutta kuitenkin he pääsivät taas kolmannelle palkintopallille. Tuomarina Helsingin kisoissa toimi Anne Huittinen. Onneksi olkoon Jaana ja Piko!!

  Viikko on mennyt muutenkin ryhmäläisiltäni kisojen suhteen hienosti: Jaana ja walesi Muru olivat saaneet keskiviikon epiksissä puhtaan radan ja sijoittuneet isosta joukosta toiseksi. Tiina ja enkku Lili olivat Purinalla toisessa kisassa saaneet myös vitosen ja voittaneet radan eli palkintopallille oli päässyt peräti kaksi springeriä. Hienoa!

  Itsellämme viikonloppu vietettiin hieman toisenlaisissa merkeissä, kun pieni tyttäremme sai kasteessa nimen Sissi Annsofi Vilhelmina. Pappi nauroi, että kummit voisivat jatkossa juhlistaa kastepäivää ja totesin sitten siskolleni, että hän voikin viettää kanssamme aina tätä päivää agirodussa, vaikka kuulemma 16 vuoden päästä agirotu vaihtunee Ruisrockiin...