Mitä Raisa tiätää reenamisesta?

Mää olen monenlaista kokenu melkee yhreksä vuoren aikana. Mää synnyi armon vuanna 2006 ja jäin asuu mun mummun Katin kans. Se oli eläköityny, harmaantunu mummu, jolla riitti viä vauhtia. Ei ollu helppo täyttää tavotteita Katin jäljiltä: se mokoma vanha kettu oli palkittu niin agilitissä, tokossa, mettästyskokeissa, jälkikokeissa ku näytelmissäki. Matte halus mustaki harrastuskoiraa ja sellasen se saiki. Me alettiin heti harrastaa yhressä: ensi me tokoiltii ja alotettii Riitan kurssilla tekee myäs kaikkia hauskoja juttuja niinku ruutua ja pylvää kiertoja. Mum mielestä tokoilu oli aika nastaa! Matte raahas mua harjottelee kaikem maailmasiin paikkoihin: me kierrettiin niin parkkiksia, puistoja ku kenttiäki, joissa kakarat harjotteli seipään heittoo ja jalkapalloo. Mää totuin nääs häiriöihi. Se jälkee ei meiräm matte oo nii paljoo juur jaksanukkaa. 

Heti kymmenkuisena me osallistuttiin tottelevaisuuskokeisii ja osotin, että osaam mää olla aika tottelevainenki, kun nappasi heti luokkavoito ja ykköstulokse, vaikka hypyssä tais tulla jotai hämminkii. Seuraava koe oli keskellä mettää ja siellä paikallaolosta karkas yks flätti, joka yritti saara koko porukan kanssaa juoksemaa. Mää en sellaseen pelii alkanu, mutta mua ahristi se meininki sen verra, että kipitin maten luo perusasentoo. Kuka hullu ny vaan makaa ja kattoo kun toiset heiluu ku heinämiehet… 

  Kum mää pääsin agilitin makuu, jäi se toko vähä lapsipuale asemaa. Agiliti oli mum mielestä iha kaikkei hauskinta: sai hyppiä, kiivetä kontakteille ja sukeltaa putkii. Mää rakastin esteitä nii paljon, että mää kyllä karkasinki niille, jos vaa sain. Olim mää aika kilttiki ja ohjattavissa, vaikken koskaa ymmärtäny, mikä juju muka tiukoissa säännöksissä o. On nii paljo hianompaa vaan roiskia vauhrilla ja kääntyä sitte, ku kerkiää. Matte o aina jaksanut kehua mun työintoa, ku oon nii helposti palkattavissa. En oo turhan tarkka, mulle kelpaa namit, palloheitot, repimisleikit, kehut, vinkulelut ja oikeestaa ite tekeminenki. Välillä meirän matte vaan meinaa ilmeisesti tappaa mut palkatessaa, ku se heittää palloo iham mite sattuu ja välillä se lentää seinää ja mää perässä. Hetken aikaa näkyy vaa tähtiä, mutta kyllä mää aina äkkiä nouse ja sitte mää kylä jatkam matkaa. Repimisleikeissä mulla meni välillä vähä totiseks touhu, ku pirän kiinni vaikka matte heiluttais mua ilmassa ja revi ku viimestä päivää. Räsyn jahtaaminenki o tosi hienoo, tosin kerra nuoarena meinas käyrä köpelösti, ku mökillä tiän yli luikerteli kyy ja mää ajatteli, että se oli sentää tosi vänkä vetolelu. Matte taas huusi pää punasena perssilmä pohjasta ja mää käännyin ihmeissäni laukasta ympäri ja juaksin sen luokse ihmetellen, että meinasko se saara härslaaki. Se oli vaa kuulemma pelästyny, ettem mää vaan nappaa kiinni siitä luikertelijasta. 

Agilitissä me kisattii maten kanssa aika paljo ja saatii me ihan hianoja tuloksiaki. Musta tuli oikee agilitichampiooni. Kuulemma iha eka rorussani Suamessa. Mää olin aina iha täpinöissäni, ku pääsin raralle, mutta pari kertaa homma tyssäs alkumetreille, ku e jaksanut orottaa lupaa ja matte kutsu mut törkeesti pois kokonaa. Mum mielestä se oli aika kenkusti tehty, mutta se kuulemma halus mulle opettaa malttia kisoissaki. Matte ei vaa aina jaksanu ymmärtää, kun mum mielestä rata on vaan mun eikä sinne olis muilla koirilla asiaa. Onneks olin tokoillu nii, että kiltisti kyllä pysyi vierellä. Matte o muutenki torennu, että mulla o kauhee kilpailuvietti: mun pitää saara olla kaikkein nopei, on sitte kyse agilitiradalla maten kans kisaamisesta tai juaksemisesta 4-vuatiaan Sebastiani kans ulkona. Sebastian on samanlaine kun mää ja sitte se välillä hermostuu, kum mää oon aina nopeempi!

Nuarena mää sain vähä reenata jäljestystäki, etenki mun iha parhaan Remu-veljen kans. Remu sai lisänime Remu-Eemeli, kun se aina keksi kaikkia hauskoja metkuja. Määki jäin välillä iha kakkoseks, ku Remu pisti menemää. Om mulla kaks muutaki hauskaa veljee, mutta Remu oli ihan mun bestis, ku se oli yhtä vauhrikas kun meikäneiti. Jäljellä mää menin iha hyvin Remu-Eemelin emännän kans, mutta maten kans välillä tartti sitä vähä huijata ja olla sen näköne, ettem mää vaan tiärä ja jaksa aina jäljestää. Kerra myähempinä aikoina matte ja Sanna oli tehty mulle, Lotelle ja Wadella jäljet ja ne mokomat oli tehny sen jälje keskelle maa-ampiaspesää. Mää oli niin ripee, ettei ykskää amppari ehtiny muhu kiinni, mutta vikana tullu matte tuli mettästä saratellen ja takapuoli vihloen. Kuka käskee tekee sillä lailla hölmösti jälkiä? 

Vanhemmite o reenamine jääny vähä liian vähille, kun matte o ollu huanossa hapessa maha pystyssä ja piänen nyytin kans. Nym mää toivosin, että se tosta reipastuis, kum mää kyllä jaksaisin viäläki tehrä töitä. Talvella jouruin vaa taas reenaan kauniisti remmissä kävelyä ja koirie ohittamista, ku en saanu yhtää koskaa vetää, ku toisella vaa suhisi päässä verenpaineet. Mää kyllä joka kerta ohi kulkiessa verän kuitenki lähikentälle, jos vaikka iha vähänki vaan harjoteltas. Tokoo matte o aatellu vielä mun kanssa jatkaa, ku haluais musta kolmoischampioni, mutta taitaa jäärä haaveeks. Mää kyllä haluaisin tehrä jotai järkevää, mutta siitä o tullu laiska ja musta välillä kipee niskasta ja selästä. Voisin silti esittää piänen toiveen eli lisää reeniä kiitti! Tai kuten Basti sanoo ”Litää teeniä!”. 

   terkuin

   Raisa-Riesa

Pentuja toiveissa

Vielä ei ole Sandyn eli Jangas Huller om Buller juoksuaika alkanut, mutta sitä odotellaan koska vain alkavaksi ja toivotaan Jangas K-pentuetta vielä loppuvuodeksi...

Sandyn katsekontakti

 Pikolle eli Jangas Field Fennel sen sijaan on toivottavasti tulossa pentuja marraskuun alkupuolella. Jos pentueeseen syntyy useampia narttuja toivoisin löytäväni mukavan sijoituskodin yhdelle tyttöselle. Aune astutettiin 4.9 ja 7.9.

   Piko on luonteeltaan todella valloittava koira, joka pitää kaikesta ja kaikista. Ja melkein kaikki pitävät myös Pikosta, koska se on vaan niin kiltti kaveri. Piko harrastaa monenlaisia: agilityä, mejää, doboilua ja geokätkeilyä. Se on helppo ottaa mukaan joka paikkaan eikä ole juuri sairastellutkaan, joku yksittäinen tulehdus on tainnut joskus olla. Pikolla on
* terveet silmät ja kyynärpäät sekä A-lonkat (BLUP 120)
* näyttelyistä  SERT ja kaksi vara-SERTiä
* suoritettu taipumuskoe
* agilityssä poika kisaa jo kakkosluokassa
* suorittanut myös MH-luonnekuvauksen ollen sosiaalinen ja reipas oma itsensä.
Emänsä Nuppu on käytännön metsästyskoira ja Masi-isä Ranskan tuonti myös metsästyskokeissa palkitusta suvusta. Pikolla on entuudestaan yksi pentue (Donzara I-pentue), josta kaksi kuvattua jälkeläistä ovat A-lonkkaisia ja niistä toisella on myös kaksi SERTiä näyttelyistä.

Aune ja piko treffeillä

Pentueen tuleva emä on kivaluonteinen Englannin tuonti Glanffrwd Rachel Wall eli Aune, jolla on
* terveet silmät, kyynärpäät ja polvet, C-lonkat (BLUP 87).
* hyväksytty taipumuskoe
* ERI näyttelyistä
Aunea käytetään pelastuskoiratoiminnassa. Tämä on Aunenkin toinen pentue, ensimmäisessä Doniol F-pentueessa muutama pentu on viime viikkoina selvittänyt taipumuskokeen ja lonkkakuvattu ja silmätarkastettu ja alustavasti oli näyttänyt hyvältä.

Pentueen sukusiitosaste on hyvin pieni, KoiraNetin mukaan nollilla (0,07 %) kahdeksalta polvelta, mutta tuontikoirien takia tämä ei ole kovinkaan luotettava. MyDogDna-geenitestin mukaankin pentueen monimuotoisuus tulisi olemaan varsin suuri (101). Pieni sukusiitosaste useimmiten pienentää hieman riskiä perinnöllisiin sairauksiin, koska geeneissä on variaatiota.

Pentue syntyy Saarentauksen Mirkan Doniol-kennelissä.

Kerrankin näyttely melkein kotipihalla...

Sunnuntaina osallistuttiin Vantaan näyttelyyn, joka järjestettiin Hakunilan urheilupuistossa eli melkein kotipihalla. Näyttelyyn matkaa kertyi 5 minuutin verran. Mukaan oli ilmoitettu Sandy, mutta valitettavasti emännällä oli noussut yöllä kuume ja sain tiedon niin myöhään ettei hakeminen tai Annen kyytiin ottaminen enää ollut mahdollista :( Tuomarina toimi Simon oliver Serbiasta ja walesilaisia oli ilmoitettu yli 20.

  Zelda eli Jangas In Blossom esiintyi kohtuullisen hyvin Niinan esittämänä, tosin tuntuu neidillä olevan selkä edelleen hieman jumissa vaikka sitä edellisenä iltanan hieman hieroin, mikä tuntui heti vaikuttavan. Täytyisi vaan saada taas lihakset pehmeiksi :) Tulos oli kolmen koiran nuorten luokassa ihan kohtuullinen eli EH2., vaikka etuliikkeiden leveys osittain johtuikin peitsauksesta...

"Correct head. Strong neck. Well developed shoulders. Correct front & back angulation. Topline could be stronger. Excellent tailset. In movement she goes too wide on front legs."

Jangas In Blossom

  Wilma eli Jangas Ees-Taas oli tällä kertaa hyvin laiskalla tuulella hieman ukkosen alla lämpimässä ilmassa ja arvostelussakin toivottiin reippaampaa liikettä. Karvaakaan ei ollut kasvattajatäti osannut leikata neidistä tarpeeksi. Wilmakin taitaa olla siskonsa tavoin sellainen koira, joka on parhaimmillaan bikiniturkissa ;) Tuloksena tällä kertaa H. Neidin kuvan voisi melkein laittaa noiden ekojen rekisteröityjen walesien viereen ja se menisi täydestä. Pieni, pyöreärunkoinen ja S-mallisen selkälinjan omaava tyttönen.

"Correct head. Well set ears. A bit short in neck. Well developed shoulders. Topline could be stronger. i prefer more powerful movement. Well developed chest and forechest. correct tailset."

Sisu läpäisi taipumuskokeen!

Sisu eli Jangas In Full Swing osallistui tänään Lopella taipumuskokeeseen suorittaen sen komeasti isäntänsä Jemi Vuoren ohjaamana heti eka kerralla. Se ei treenien perusteella ollut suuri yllätys, mutta hienoa yhtä kaikki!! Arvostelustakin näkee, että Sisua on koulutettu metsästykseen ja taipumukset on kohdallaan. Hyvää työtä Jemi on nuoren pojan kanssa tehnyt :)

Tuomarina toimi Taru Kalkkila. Näin on siis eka I-pentueestakin suoittanut taipparin. 

Näin hieno vesinouto käteen saakka suoritettin kesäkuun treeneissä

Jangas In Full Swing - nimensä veroinen kaveri

   Itsekin lähdin Lopelle päiväksi "puputytöksi" raahaamaan fasaania laahausjäljelle. Onneksi sääkin suosi sen verran, että Sissi nukkui päikkärit vaunuissa, kun äiti huhki metsässä. Kiitokset vielä Sisun emännälle Tainalle pienen hyssyttämisestä :)

 Tässä vielä pätevän Sisun arvostelu:
 

Sosiaalinen käyttäytyminen: Vilkas uros. Suhtautuu iloisesti ihmisiin ja toisiin koiriin. Hyväksytty. Haku ja laukaus: Reipasta hakua maa- ja ilmavainua käyttäen. Pitää hyvin kontaktin ohjaajaan. Laukauksesta istuu, jatkaa hakua. Tulee luokse kutsuttaessa. Hyväksytty. 

Jäljestys: Reipasta jäljestystä jäljen molemmin puolin aaltoillen, maa- ja ilmavainua käyttäen. Kulmalla suunnan tarkistus. Tulee kaadolle, nuuhkii sitä. Hyväksytty. 

Vesityö: Käskystä koira lähtee noutoon. Tuo riistapukin rantaveteen, josta ohjaaja saa sen. Hyväksytty. 

Tottelevaisuus: Koira tottelee ohjaajaa erittäin hyvin. Hyväksytty. 

Yhteistyö ja yleisvaikutelma: Koiralla ja ohjaajalla saumaton yhteistyö.

Kokonaisarvostelu: Hyväksytty.

Onnea 5-vuotiaalle F-katraalle!

Tänään tulee kuluneeksi jo puoli vuosikymmentä siitä, kun F-pentue eli Masin (Button Nose d´Ann Cambris) ja Nupun (Jangas Dolce Vita) pennut syntyivät. Onnea syntymäpäivän johdosta Pikolle, Remolle, Kamulle, Adalle, Hertalle, Fannylle ja Nellille!

   Pikosta tuli aikanaan Donzara I-pentueen isä ja Hertta on puolestaan Jangas I-pentueen emä. Pikoa ja Kamua näinkin eilen agilitytreenien yhteydessä. Ne ovat edelleen todella hauskoja poikia kummatkin :)

Piko eli Jangas Field Fennel vauhdissa

   Itse vietin päivää Wilmaa Jangas Ees-Taas trimmaamalla sekä Annen ja Wilman kanssa Match show:ssa. Huvitti, että lähdin aina Tampereelle saakka mätsäriin ja näin siellä vielä tuttuja. Saksanpaimenkoiraliiton pitkäaikainen puheenjohtaja Aarnion Eka on äitini työkavereita vuosien takaa ja oli suureksi avuksi aikanaan saksanpaimenkoiramme Miran kanssa, joten tuntui oikein hauskalta vaihtaa kuulumisia vuosien jälkeen. Porolan Sannakin oli kerrankin ihan vain omana itsenään paikalla (ei siis talkoohommissa kuten tavallisesti), äitinikin oli mukana ja tapasi lagottoja harrastavan vanhan oppilaansa (joka on puolestaan Spanieliiton aktiivieja). Tuntui taas maailma niin kovin pieneltä. Sebastiankin löysi taas kivaa seuraa muista pojista kuten sunnuntain agilitykisoissakin.

   Wilma esiintyi hienosti ja palkittiin lopulta punaisten 3. Oli ihana katsoa häntää heiluttavaa tyttöä! Viime lauantain Wilma pääsi myös agilityyn, jossa he saivat Riikan kanssa kaksi yliaikanollaa. Juoksun jälkeen vauhti ei ole ihan parhaimmillaan, vaikkei varsinaista valeraskautta olekaan.

   Sunnuntaina Essin kanssa kisailu meni harjoittelun piikkiin pitkästä aikaa. Toisella radalla saimme rakeisen rankkasateen niskaamme, mutta Essin tekemistä se vaan paransi. 16 esteen virheettömän suorituksen jälkeen kohellettiin loppu ihan huolella...