Välimuotoinen lanne-ristinikama

Olemme toimittaneet Springeri-lehteä Marjukan ja Hennan kanssa jo vuodesta 2015 ja sinne on tullut vuosien varrella kirjoitettua paljonkin artkkeleita. Josko olisi aika julkaista osa niistä myös blogissa. Suuri osa käsittelee jalostusta, luonnetta tai terveyttä, koska ne kiinnostavat aiheina ja siitä syystä tulee hakeuduttua monestikin niistä aiheista kertoville luennoille. Tulevakin viikonloppu vietetään taas KoiraExpon merkeissä mielenkiintoisilla luennoilla!

Onko koirasi saanut ”selkämuutos”-lausunnon lonkkakuvien yhteydessä? Kyse on todennäköisesti seuraavasta… 

Välimuotoinen lanne-ristinikama

Voittaja 2014-näyttelyssä jalostusagronomi Lea Mikkola oli luennoimassa lonkkaniveldysplasian ja välimuotoisen lanne-ristinikaman tiimoilta tehdyistä tutkimuksista. Tästä voit lukea luennon pääkohtia koskien välimuotoista lanne-ristinikamaa.

Kyseessä on koiran lantiossa oleva epämuodostuma, jossa lanne- ja ristinikama ovat liittyneet yhteen tai pahimmillaan on syntynyt yksi ylimääräinen nikama. Tätä muutosta on tutkittu vasta hyvin vähän ja vasta viime vuosina on aloitettu laajemmat tutkimukset. Tämä vika altistaa lanne-ristiluuliitosalueen aikaiselle rappeutumiselle, mikä voi aiheuttaa kipuja takaselkään tai pahimmillaan takaraajojen halvausoireita. Vakavana tämä vika on siis koiran rampauttava, hyvin kivulias ja saattaa pahimmillaan johtaa nuoren koiran lopetukseen. Lievimmät poikkeamat eivät vaikuta koiran elämään millään tavoin. Tällä hetkellä tehdään geenitutkimusta eritoten saksanpaimenkoirilla ja geenilöytöjen toivotaan auttavan ymmärtämään myös ihmisten vastaavien sairauksien syntyä.

Perinnöllinen ja synnynnäinen vika

  Välimuotoinen lanne-ristinikama eli lyhennettynä LTV on perinnöllinen ja synnynnäinen vika. Toisin kuin esimerkiksi lonkkaniveldysplasiaan ei tämän vian syntymiseen voi ympäristö, ruokinta tai koiran lihavuus vaikuttaa millään tavoin, vaan synnynnäinen vika näkyy jo syntymättömillä pennuilla. Periaatteessa alle luovutusikäiset pennut voitaisiin jo kuvata ja tämä vika diagnosoida, mutta se ei tietenkään ole järkevää kustannussyistä eikä pennun hyvinvointia ajatellen (rauhoitus on aina riskialtista).

   Suomen Kennelliitossa selkäkuvia on alettu virallisesti lausua 1.6.2013 alkaen ja nämä poikkeamat luokitellaan asteikolla LTV1-LTV4, jolloin 1 on lievin ja 4 vakavin aste. Symmetriset ja epäsymmetriset lanne-ristinikaman muutokset näkyvät yleensä lonkkakuvissa ja niistä tulee tieto omistajille erillisenä paperina, jossa lukee ”selkämuutos”. LTV4 eli vakavin aste ei aina näy lonkkakuvissa, koska koiralla yksi ristiluun nikamista on muotoutunut lannenikamaksi. Koiralla on siis yksi ylimääräinen nikama, joka voidaan todeta vain selkäkuvissa. Näin vakava muutos saattaa johtaa kivuliaaseen välilevytyrään. Reagointi näihin muutoksiin on hyvin yksilöllistä, mutta LTV altistaa mm. lanne-ristiluualueen aikaiselle rappeutumiselle ja on pahimmillaan hyvin kivulias. LTV1 on puolestaan hyvin pieni muutos, joka ei yleensä vaikuta koiran elämään. Ongelmana tämän sairauden suhteen on se, että näitä on tutkittu vasta vähän aikaa eikä kunnon tutkimustuloksia vielä ole. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että lonkkaniveldysplasia ei olisi suorassa yhteydessä tähän muutokseen. Toki niillä vaikuttaisi olevan sellainen yhteys, että LTV aiheuttaa vinoa lantiota ja se saattaa rasittaa toista lonkkaa enemmän ja lonkkien epätasainen rasitus saattaa puolestaan aiheuttaa ongelmia toisessa lonkassa.

Kyseessä on ainakin kohtalaisen periytyvä vika, ensimmäisissä tutkimuksissa on todettu heritabiliteetiksi eli periytymisasteeksi ainakin 0,3. Saksanpaimenkoirilla jopa 30 % kuvatusta Suomen populaatiosta omaa jonkin asteisen välimuotoisen lanne-ristinikaman, joista suurin osa on tosin lievintä laatua ja noin 5 % on vakavampia LTV2-4. Jalostuksessa suositellaan ainoastaan vaikeampiasteisten koirien karsimista jalostuksesta.

 Mantelilla todettiin vuoden ikäisenä lonkkakuvien yhteydessä vakavampi LTV. Lähes 11-vuotiaana syöpään kuollut koira kärsi elämänsä aikana kahteen kertaan useamman viikon kivuista, mutta oikealla liikunnalla ja hoidolla Manteli pystyi elämään muuten normaalia koiran elämää. 

Geenitutkimus menossa

Geneettistä taustaa ei ole vielä tutkittu juurikaan ja tällä hetkellä tutkimus on meneillään Helsingin yliopistossa. Siellä tutkitaan LTV:n geneettistä taustaa koko perimän laajuisen assosiaatioanalyysin avulla. Näytteiden keruu on aloitettu alkuvuodesta 2014 ja jatkuu edelleen. Tällä hetkellä on saatu muutama kymmeniä koiria, joilla on LTV2-4. Tutkimusta tehdään erityisesti saksanpaimenkoirilla, mutta kaiken rotuisten koirien verinäytteitä kaivataan. Keväällä 2015 on alkamassa tutkimus, jossa kerätään lisää tietoa sairauden rakenteesta ja LTV:n mahdollisesta yhteyksistä muihin lanne-ristiluunalueen ongelmiin ja kerätään tietoa sairauden geneettisen taustan tutkimuksiin. Oireilevien koirien verinäytteiden luovuttamisesta voi olla yhteydessä Hannes Lohen geenitutkimusryhmään: http://www.koirangeenit.fi/

Terveyskyselyvastauksia springerspanieleista kaivataan

 Kaipaisimme terveyskyselyn vastauksia eritoten koirista, joilla on todettu välimuotoinen lanne-ristinikama tai ne ovat saaneet ”selkämuutos”-lausunnon lonkkakuvien yhteydessä. Olisi tärkeä saada kartoitettua, kuinka moni koirista oireilee ja kuinka moni elää oireettomana (lievemmän) muutoksen kanssa.  Ainoastaan koiran omistajien avulla voimme kartoittaa tilannetta ja jakaa sitten tietoa edelleen kasvattajille ja koiran omistajille. Terveyskyselyn voi täyttää Internetissä osoitteessa:

englanninspringerspanielit: http://www.springerspanielit.com/ESS/essterveyskysely.htm

walesinspringerspanielit: http://www.springerspanielit.com/WSS/wss_terveyskysely.htm

Julkaistu Springeri-lehdessä 1/2015.

Rallattelua koko päiväksi

Eilinen päivä meni lähes kokonaisuudessaan HSKH:n rally-tokokisoissa Ojangossa. Aamu aloitettiin puoli yhdeksältä ilmoittautumisen merkeissä ja Lotte oli viety takaisin kotiin joskus kuuden-seitsemän maissa...

Lotte eli Jangas Elin Kelin Klot oli aikanaan sijoituksessa, mutta kotia vaihtaessaan asui meillä yhden kesän. Kesän aikana treenasimme agilitä ja tokoa kisaten kummassakin lajissa hyvin tuloksin. Tammikuussa Lotte tuli hoitoon melkein kahdeksi viikoksi, niin kysyin Sintulta josko saisin jatkaa neitokaisen kanssa rallyuraa saatuamme toissa vuonna springerimestaruuksista ekan alokasluokan hyväksytyn tuloksen. Sainhan minä ja ajattelin, että onkin kiva ilmoittaa se samana päivänä kahteen kisaan. Samoissa kisoissa kisasivat myös Eve ja Pihla eli Jangas Gale Wind ja pikku-Pipsan emäntä Elina australianpaimenkoira Pepin kanssa. Tuloksetkin olivat varsin kivoja.

Loten kanssa nappasimme Tiia Hämäläisen radalta 96 pistettä ja Heikki Palosaaren kiemuroiden jälkeen pisteitä jäi kasaan 92 kipaletta ja RTK1 :) Rally-tokossa sata pistettä on aina maksimi ja virheet syövät pistesaalista pienemmäksi. Alla oleva video Loten toisesta kisaradasta. Vähän oli kengurubensaa peruuttaessani...

Pihlan takapuolen käyttö oli vähän hidasta ja se syttyi kunnolla vasta loppuradasta. Valitettavasti kisasimme peräkkäin ja keskittymisen kannalta olen varmaan pahimpia häiriöitä, joten sekin ehkä vaikutti siihen, että Pihla haisteli (jälkiämme) radalle lähtiessä. Toiselta radalta kuitenkin tulos 72 pistettä, vaikka kaksi vasemmalle käännöstä menikin epätahdissa, kun peppu ei oikein ehtinyt mukaan. Pepille ja Elinalle tuloksena olivat 78 ja 87 pistettä, Pipsakin päässee myöhemmin tänä vuonna kisaamaan...

Iltapäivästä kisasimme vielä Raisan eli Jangas Duck Soup kanssa. Sebastianin uimakoulun takia Stig toi Sissin hallille, jonne Niina-kummitäti oli iloksemme lupautunut Sissiä kaitsemaan. Vähän alkoi kuitenkin oma ote herpaantua iltaa kohti... Ennen rataa lenkitettyäni Raisaa heitin sen autoon, mutta totesinkin vasta hetken päästä, että olin laittanut sen ihan väärään Skodaan Niinan auton sijaan. Auton omistaja oli laittamassa omia koiriaan takaluukkuun, kun tajusin, että jokin oli pielessä ja hain pahoitellen luppakorvani sieltä oikeaan menopeliin. Starttasimme ryhmämme toisena eikä Raisa(kaan) ollut parhaimmillaan, joten 81 pisteeseen sai olla ihan tyytyväinen.

Käytyämme kisarupeaman päätteeksi kahviossa välipalalla (tai oikeastaan minun osaltani lounaalla), Sissi alkoi olla pikku-riiviö. Tyttö ei malttanut nukkua päikkäreitä ja ilmoitti kahviosta lähtiessä, että pikku-liiviö jää istumaan pöydän alle. Kävellessämme kehien ohi kirmasi tyttö vauhdilla keskelle kehää, ja huomattavan nolona ja anteeksi pyydellen laukkasin lapsen samaa vauhtia nappaamaan sieltä pois. Onni onnettomuudessa oli, että koirakko oli juuri saapumassa kehään eikä ollut saanut lähtölupaa. Yhtä kaikki t-o-d-e-l-l-a noloa.

Se niistä kisoista siis. Kivoja tuloksia ja muistoja, jotka naurattavat aikanaan, vaikka ovatkin aika noloja. Nyt ehkä hiukan poskia kuumottaa.

Se meni rikki - onko reilua!

Jatkan tätä Springeri-lehteen kirjoitettujen artikkeleiden sarjaa. Tästä luennosta kirjoitin heti luennon jälkeen myös blogiin. Sen kirjoituksen voi lukea täältä: 
https://jangas-kennel.blogspot.fi/2015/11/se-meni-rikki.html

Jalostusneuvojien jatkokurssilla marraskuussa 2015 puhui myös eläinradiologi ja eläinlääketieteen erikoislääkäri Anu Lappalainen, joka työskentelee eläinlääketieteellisessä laitoksessa röntgenkuvantamisen saralla yhteistyössä muiden eläinlääkäreiden kanssa erilaissa projekteissa. Hän kertoi, miten koiran rakenne voi rikkoontua – mitä riskejä on rotujen jalostuksessa ja millaiselle rasitukselle koiran rakenne joutuu nykyisessä ”kilpaurheilussa”.

 

Röntgenkuvaus

Koiria on pystytty tutkimaan röntgensäteiden avulla jo kymmeniä vuosia. Röntgenkuvissa säteet eivät pysty läpäisemään niin tiheää ainetta kuin luu ja siitä syystä luusto näkyy kuvissa valkoisena. Koiranpennut voidaan nähdä ensi kertaa röntgensäteiden avulla jo sikiöaikana noin 50 vuorokauden iässä. Jos 6 viikon ikäinen koiranpentu röntgenkuvataan, näyttävät luut olevan irrallaan, koska röntgensäteet menevät rustosta läpi ja suurin osa ”luustosta” on vielä rustoa. Esimerkiksi ranteen pikkuluut ovat täysin kesken kehityksen. 14 viikon ikäinen pentu muistuttaa kuvattaessa jo hyvin paljon aikuista luustoltaan. Luusto tarvitseekin erityisesti pikkupentuaikana paljon ja monipuolista liikuntaan kehittyäkseen. Koiranpennut on tehty liikkumaan!

Röntgenkuvausta voidaan käyttää monella tapaa erilaisten luustovaivojen diagnosoinnissa ja koirien lonkkia (sekä jossain määrin kyynäriä ja selkiä) kuvataan säännönmukaisesti.

Miksi koirat menevät rikki?

Anu Lappalainen puhui kahdella eri tavalla rikki menevistä koirista: toinen ryhmä ovat urheilukoirat (mikä koskee myös meidän rotujamme) ja toinen ryhmä ovat niin sanotusti ylijalostetut koirat. Osa roduista on sellaisia, että niiden edustajat eivät kestä terveinä edes normaalia elämää. Syynä on se, että ne on jalostettu sellaisiksi. On olemassa niin lyhytkuonoisia eli brakykefaalisia koiria, että niiden on vaikea kulkea hengästymättä ja nukkua kuorsaamatta. On aukileita päässä, kun pää on suhteettoman suuri koiran kokoon nähden, lyhyet etujalat taipuvat täysin eri suuntiin ja niin edelleen. Näissä tapauksissa terveempi jalostus ja kenties roturisteytykset ovat ainoa tie terveempien koirien suhteen.

Suurin osa niin sanotuista urheilukoirista kuitenkin tulee roduista, joissa rakennetta ei ole tietoisesti liioiteltu. Luennoitsija kertoi lähestyneensä aihetta miettien faktoja ja mietti liittyvätkö viime vuosikymmeninä yleistyneet tuki- ja liikuntaelinten sairaudet parantuneeseen diagnostiikkaan vai koirien perinnöllisiin terveysongelmiin. Kolme faktaa urheilukoiria koskien nousi esiin:

*     Koiraurheilun lajeja on tullut lisää ja niiden suosio on suuri. Lajeista on tullut entistä enemmän kilpailupainotteisia ja nopeudesta on tullut tärkeä osa lajeja, jolloin vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Koirasta on samalla tullut ”urheiluväline”. 
*  Koirien hoitomahdollisuudet ovat parantuneet ja siksi koiria hoidetaan enemmän ja pidempään.
* Koirien asema ihmisen elämässä on muuttunut: nykyisin niitä hoidetaan fysioterapian, kipulääkkeiden ja keinonivelten avulla.  
*   Jalostetaan ja jalostetaan, mutta silti ne menevät rikki! Ei ole reilua.

Vikoja toki näissäkin on, mutta tulevatko ne entistä herkemmin esiin (liian?) rasituksen takia. Koetetaan koko ajan jalostaa lonkiltaan, kyynärniveliltään, polviltaan ja seliltään terveempiä koiria. Muutokset luustossa aiheuttavat tietysti harrastuskoiralle ongelmia. Halutaan jalostaa entistä kestävämpiä koiria, mutta miten kestävyys määritellään? Miten sitä mitataan? Saadaanko kestävämmät pennut, jos vanhemmat ovat kestäviä? Jalostetaanko silloin korkeaa kipukynnystä vai terveempää rakennetta?

Koiraa voidaan taas verrata suteen, joka kestää hyvin varsin rankkaakin fyysistä rasitusta. Susi hölköttelee ravilla pitkiä päivämatkoja, jopa kymmeniä kilometrejä, juoksee epätasaisessa maastossa, pinkoo saaliinsa kiinni ja sitten pötköttelee ruokaansa sulatellen. Koiraeläimen lailla rakennettua eläintä ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ole tarkoitettu agilityyn, flyballiin, tokoon tai muuhunkaan lajiin, jossa vauhti ja monesti vauhdin mukanaan tuomat kummalliset kiertoliikkeet, suoritustavat tai suuri loukkaantumisriski rasittavat koiraa ihan toisella lailla. 

Selkärangan muutokset

Näyttelykoiria on jalostettu pään ilmeen ja korvien suhteen, kulmausten, selkälinjojen ja muiden nähtävien ominaisuuksien suhteen, mutta keinovalikoimaan ei ole aina kuulunut röntgenkuvaus. Röntgenkuvien myötä esimerkiksi ranskanbulldogilla on löytynyt huomattava määrä epämuodostuneita selkänikamia ja englanninbulldoggilla skolioosia.

Viime aikoina puhuttanut LTV eli välimuotoinen lanne-ristinikama ja siitä erityisesti LTV3-muoto, jossa koiran seitsemän lannenikaman jälkeen kahdeksannen kuuluisi olla ristinikama, mutta se onkin toiselta puolen lannenikama ja usein myös lantio on tuolloin vino, joka saattaa puolestaan aiheuttaa toispuoleista nivelrikkoa lonkkiin. LTV lisää myös riskiä lanne-ristiselän rappeutumissairauksiin. Nykytietämyksen valossa lievin muoto LTV1 ei aiheuta koiralle ongelmia, mutta altistaa jalostuksessa pahemmalle asteelle.  Se kun on saman asian lievempi muoto röntgenkuvia katsottaessa. Saksanpaimenkoirilla on lisäksi selvinnyt, että niiden selkäydinkanava on muita rotuja ahtaampi ja kapenee äkillisesti sekä lanne-ristiluun välilevy rappeutuu muita rotuja aiemmin. Ei siis ihme, että rotu on huonoselkäisen maineessa. 

 

Lonkat ja kyynärät

Toisin kuin monesti ajatellaan myös pienet rodut kärsivät lonkkaniveldysplasiasta ja nivelrikosta ja niiltäkin on diagnosoitu kivuliasta ns. lonkkavikaa nuorella iällä. Kondrodystrofisten rotujen (eli kansantajuisesti tappijalkarotujen) vakava kyynärnivelten inkongruenssi ei ole jalostuskäytön este – kuului väittämä. Näillä roduilla kuten mäyräkoiralla, welsh corgilla ja skyenterrierillä on geenimuunnos, mikä aiheuttaa lyhyet jalat muuten normaalirunkoiselle koiralle. Geenimuunnos itsessään on jo oikeastaan kasvuhäiriö, mutta silloin kun kyynärnivelessä nivelpinnat ovat epäyhdenmukaisia eivätkä kolme luuta istu nätisti yhteen, on se koiralle tuskallinen vaiva ja vaatii leikkaushoitoa. Joskus kuitenkin kasvattaja kieltää leikkaushoidon, koska leikattua koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Silloin voidaankin kysyä, onko se järkevää jalostusta?

Polvet

Polven ristisiteiden vaivat kuuluvat koirien tavallisimpiin terveysongelmiin. Jos toisen polven ristiside menee rikki, tapahtuu sama usein toisessa polvessa vuoden sisällä. Tämä vika voidaan testata helposti rauhoituksessa ja hoitona on leikkaus, jossa on pitkä toipumisaika. Tämäkin on monitekijäinen sairaus, jossa rakenteella on merkittävä osuus, koska esimerkiksi suorat polvet ja länkisääret altistavat vialle. Usein oireet voivat alkaa äkisti, vaikka ristisiteet olisivat rispaantuneet pitkän ajan kuluessa. Joissain roduissa ristisiteet katkeavat jopa hyvin nuorina, alle yksivuotiaina. Vaikka koiralla olisi tutkitut polvet (= polvilumpion sijoiltaanmeno) astetta 0, ei se tarkoita, etteikö ristisiteen ongelmia voisi tulla. Nämä kaksi asiaa eivät siis liity toisiinsa. 

Jalostusta vai extreme-lajeja?

On selvä, että jalostusvalintoja ja asenteita on osaltaan muutettava esimerkiksi chihuahua-rodun kallon aukileiden ja liian lyhyiden kuonojen jalostuksessa. Samaan aikaan tulisi ymmärtää, että mikäli koirilta vaaditaan mahdottomia suorituksia koiraurheilulajeissa, on mahdotonta jalostaa tällaista toimintaa kestävä koira. Jos jalostustavoite on extreme-lajeja kuten IPOa, agilityä tai flyballia täydellä vauhdilla kestävä koira on luennoitsijan ratkaisu yksiselitteinen – robottikoira.

Jalostuksessa tulisi pyrkiä siihen, että olisi terve sielu terveessä ruumiissa. Luovuttaisiin ulkomuodollisista ääripiirteistä, käytetään jalostukseen vain terveitä yksilöitä, käytetään geenitestejä apuna, tutkitaan jalostusyksilöt ja otetaan huomioon, että vaikkei jokin perinnöllinen sairaalloinen piirre häiritsisikään juuri kyseistä koiraa, saattaa se ilmetä jälkeläisissä voimakkaampana.

Julkaistu Springeri-lehdessä 4/2015

Melkein sukua julkkikselle...

Meillä on hoidossa Lotte-neiti eli Jangas Elin Kelin Klot, joka on aikanaan asustanut luonamme pari kuukautta. Kisasimme sinä kesänä kaksi nollatulosta agilitystä ja syksymmällä lainasin neitiä vielä kahteen toko-kokeeseen, joista napattiin ALO1-tulokset. Runsas vuosi sitten käytiin yhden illan treenien voimin hakemassa TOKOsta ALO2 ja rally-tokon alokasluokasta hyväksytty tulos. Lotte on siis juuri tuollainen "lahjattomat treenaa" tyyppinen tapaus. Nyt ilmoitin neitokaisen kahteen rally-tokokisaan, josko vajaan kahden viikon treenin jälkeen saataisiin vielä puuttuvat kaksi hyväksyttyä tulosta ;)

Arvaa kuka ei päässyt mukaan treeneihin ja metsälenkille? Essi, Raisa vai Lotte?

  Tänään suunnattiin siis Raisan ja Loten kanssa hallille ja kyllä Lotte yhä edelleen on yhtä helppo ja motivoiva koulutettava. Tehtiin seitsemän kyltin rataa, kerrattiin vasen täyskäännös (vielä sadaan hieman treenata remmin kanssa, vapaana onnistuisi kyllä) ja harjoiteltiin läpi pujottelut ja spiraalit. Raisan kanssa peruutuksia (oli hieman tahmeita), merkkiä ja muuta pientä mielen virkistystä. Sen jälkeen vielä kuraiselle metsälenkille.

Mummokoira hallissa

 Mutta siis julkkisasiaan: Lotte pääsi viime viikolla DNA:n mainoskampanjaan :)

 https://www.facebook.com/dna.fi/photos/a.134592469897114.16033.105523299470698/1659623680727311/?type=3

Koiran rakenne

Vuodesta 2015 alkaen olemme toimittaneet Springeri-lehteä Marjukka Kotirannan ja Henna Lempiäisen kanssa ja olen kirjoittanut lehteen reippaan määrän artikkeleita. Nyt ajattelin julkaista kyseiset artikkelit myös blogissa. 

Osallistuimme Marja-Liisa Kotirannan kanssa jalostusneuvojien jatkokurssille marraskuussa 2015 ja siellä Kirsi Sainio puhui koiran rakenteesta. Hän esitteli teoriaa ja ihastuttavia kolmiulotteisia videoklippejä sekä liikkuvasta koirasta videoitua röntgenkuvaa erirotuisista koirista. Tämä materiaali perustui tohtori Martin S. Fischerin tutkimukseen nimeltä Dogs in motion, joka on tehty koiran rakenteesta.

Koiran anatomia

Koira (canis lupus familiaris) on yhä edelleen suden (canis lupus) alalaji ja polveutuu eurooppalaisesta harmaasudesta, kuten geenitutkimus on viime vuosina pystynyt osoittamaan. Nämä kaksi voivat risteytyä ja saada lisääntymiskelpoisia jälkeläisiä, mikä kertoo niiden kuuluvan edelleen samaan lajiin. Koiran rakenne on siis edelleen suden rakenne: niiden luusto sisältää samat luut samassa järjestyksessä, vaikka monet koirarodut poikkeavat ulkonäöltään huimasti sudesta.

Anatomian jako osiin tehdään samoin sekä koirilla että ihmisillä. Näistä osista luuoppi ja lihasoppi vaikuttavat siihen, miten näemme ulospäin koiran rakenteen. Rakenteeseen vaikuttavat ominaisuudet periytyvät kvantitatiivisesti eli usean geeniparin kautta (moniperintäisesti) ja niiden ilmenemiseen vaikuttaa myös ympäristö, toisinaan voimakkaastikin. Luustoon esimerkiksi vaikuttavat ravitsemustila ja hormonitoiminta, ja se on jatkuvasti muovautuva ja uusiutuva. Koiran luusto koostuu noin 300 luusta, jotka kiinnittyvät toisiinsa nivelillä tai rustoliitoksilla. Pienellä pennulla luutuminen on vielä täysin kesken ja luiden päät muodostuvat vielä kokonaan rustosta, joka vaatii monipuolista liikuntaa ja painia kehittyäkseen kovaksi luuksi. Luusto kehittyy yleensä valmiiksi noin 15 ikäkuukauteen mennessä, vaikka uusiutuukin koko koiran eliniän ajan. 

Koiralla on yhteensä noin 500 lihasta, joista raajojen toimintaan liittyy noin 300. Yksittäiset lihakset liittyvät usein lihassäiekimpuiksi ja lihakset ovat kiinnittyneet luihin kimmoisilla sidekudoskalvoilla ja jänteillä. Jos koiralla on avoimet kulmaukset, ovat sen lihakset hieman pienemmät ja lyhemmät kuin hyvin kulmautuneen koiran, vaikka anatomisesta nämä kaksi sisältävät täysin samat lihakset. Lihaksista voidaan erottaa kahden tyyppisiä lihassäikeitä: lyhyitä ja pitkiä. Susi, joka liikkuu kymmeniä kilometrejä päivittäin, omaa paljon kestävyysurheilijoille tyypillisiä pitkiä lihaksia.

Koiraeläintein heimo (canidae) on varvasastujien joukko, joille on tyypillistä liikkumisen keveys. Kanta-astujiin kuten ihmiseen verrattuna ne ovat keveitä ja nopeita liikkeissään. Koiran maksiminopeus on noin 63 km/h, joka on suuri verrattuna jopa Usain Boltin maksiminopeuteen 37 km/h. Myös koirien liikunnan keveys on osittain rotukohtaista, kuten voi todeta vertaamalla vinttikoiran ja mastiffin liikuntaa toisiinsa. Eniten rakenteeseen vaikuttavat koiran koko ja mittasuhteet. 

Kuvitusta kirjasta Dogs in Motion

Koiran rakennetyypit

Koirat voidaan jakaa kolmeen rakennetyyppiin eli laukkatyyppiin, ravityyppiin ja voimatyyppiin. Useimmat rodut ovat kuitenkin näiden sekoituksia ja rodun sisälläkin voidaan usein nähdä näitä erityyppisiä rotunsa edustajia. Tyyppioppia esitellään tarkemmin omassa artikkelissaan.

Jokaisella koiralla on siis samat luut, mutta niiden muoto ja koko vaihtelevat voimakkaasti roduittain. Massiivisilla koirilla pitkien ns. putkiluiden muoto on pyöreä, jolloin niiden luusto voi kantaa suuremman lihasmassan ja painon murtumatta sen painon alla. Vinttikoiratyyppisillä koirilla luiden muoto on soikea, koska painon suhde koiran kokoon on pienempi. Myös kallon ja lantion rakenteissa on eroja näiden tyyppien välillä. Koiraa ei voi jalostaa niin, että saataisiin vinttikoiran rakenteinen mastiffin päällä varustettu otus, vaan näiden tyyppien risteytys on rakenteeltaan peruskoira.

Tyyppioppia löytyy lisää:
http://www.springerspanielit.com/jalostus/osa3.htm 

http://www.fiwc.club/main/congresses/2016_norten_hardenberg/2016_yesterday_and_today.pdf
Salme Mujunen: Structure of dog

Miten koko ja mittasuhteet vaikuttavat koiran rakenteeseen?

Geometrian lainalaisuudet pätevät myös koiriin (kuka sanoi, ettei matematiikkaa tarvittaisi kaikkialla?). Ruumiin muoto voi muuttua vain, mikäli rungon pituussuhde muuttuu ja rungon tilavuus kasvaa suhteessa enemmän kuin rungon pinta-ala. Koiran tai rodun koon ylärajaa mietittäessä on syytä pohtia, että koiran massa (rungon tilavuus) voi kasvaa kolminkertaiseksi samaan aikaan kuin luiden poikkipinta-ala voi kasvaa vain kaksinkertaiseksi. Tästä seuraa, että kookkaiden koirien luut ovat suhteellisesti kevyemmät kuin pienempien. Jossain kohtaa tulee siis vastaan raja, jossa luut eivät enää kykene kantamaan kasvavaa massaa ja silloin rakenne menee rikki. Monien rotujen koko on kasvanut viime vuosikymmeninä. 

Rakenteen vahvuudet ja heikkoudet

Ihmisellä ja koiralla on samat luut samassa järjestyksessä eturaajoissaan. Koirilla evoluution mukana on takajaloista osittain hävinnyt viides varvas, vaikka monilla springereillä se edelleenkin esiintyy takakannuksen muodossa. Kaukaisemmista sukulaislajeista myös hevosella on alun perin ollut viisi varvasta, mutta evoluution myötä se on kehittynyt yksivarpaiseksi (= kavio). 

Aivan rodusta riippumatta suurin osa painosta on aina koiran etuosalla. Tällöin etuosa – päinvastoin kuin ihmisellä – on rakentunut niin, että se kestää painorasitusta, taivutusta ja kiertoliikettä. Ihmisistä poiketen koirilla rintakehä ja etuosa ovat kiinnittyneet toisiinsa vain lihaksilla ja tästä syystä lihasten merkitys etuosan toiminnassa on erittäin merkittävä. Monesti näyttelyarvosteluissa mainitaan lyhyestä olkavarresta, mutta Fischerin tutkimukset ovat osoittaneet, että olkavarsi on kaikilla koirilla suhteessa täysin yhtä pitkä (eli 27 % koko eturaajan pituudesta), kun taas lapaluun sekä kyynär- ja värttinäluiden pituudet vaihtelevat eri roduilla.  Etuosassa myös ranne voi olla koiran heikko kohta, mikäli se on liian pysty ja jäykkä tai liian taipuva. 

Eturaajat vastaavat siis kääntymisestä ja takaraajat taas antavat koiran liikkeelle tarvittavan työntövoiman eli eteenpäin vievän voiman. Takaraajat liikkuvat vain eteen ja taakse. Koiran lonkkanivel on suuri nivel, joka koordinoi takaraajan liikettä ja tasapainottaa koko takaosaa. Polvinivel (patella) on pieni luupala, joka kiinnittyy jänteen alle telauran päälle ja mahdollistaa takaraajojen voimansiirron. Sillä on siis hyvin suuri merkitys koiran liikkeille. Telaura on koiran luista vähiten kestävää ja tiheydeltään pienintä, jonka takia se on synnynnäisesti hyvin altis vaurioille. Polvilumpiovauriot ovatkin lisääntyneen viime aikoina monessa rodussa. Ylikulmautunut kinner mahdollistaa pitkältä ja liitävältä näyttävän askeleen, mutta altistaa samalla polven vaurioille. 

Selkäranka on luinen rakenne, joka sekä vakauttaa rungon että antaa sille mahdollisuuden kiertyä ja liikkua sivusuunnassa. Selkäranka koostuu 7 kaulanikamasta, 13 rintanikamasta ja 7 lannenikamasta. Kolme ensimmäistä häntänikamaa ovat liittyneet yhteen sakraaliluuksi (ristiluu), johon lantio niveltyy. Nikamia yhdistävät välilevyt eli diskukset, joita koiralla on noin 50. Välilevyjen tehtävänä on mahdollistaa selkärangan liikkuvuus koko rangan alueella, jolloin paino jakautuu tasaisesti, sekä toimia iskunvaimentajana. Selkärangan yläosa muodostaa luisen selkäydinkanavan, jossa selkäydin sijaitsee.

Rakenteen vaikutus liikkeisiin

Luuston rakenne vaikuttaa eniten liikkeisiin, mutta lihaskunnolla on myös suuri merkitys. Koiran anatomiset puutteet näkyvät usein parhaiten juuri liikkeissä. On kuitenkin syytä muistaa, että liikkeiden kuuluu olla rotutyypillisiä eikä kaikkien kuulu liikkua kuin hyvin kulmautuneen saksanpaimenkoiran. Mitä lyhempi runko koiralla on eli mitä neliömäisempi se on, sitä lyhyemmät liikkeet sillä kuuluu olla. Liikkeet eivät saisi olla töpöttävät tai liioitellut, koska kummassakin tapauksessa rakenne joutuu kovalle koetukselle. Jos etuosan ja takaosan rakenne ei ole tasapainossa, koira tasapainottaa eroa liikkumalla osittain sivusuunnassa. Lantiokulmana 30 ^o on riittävä kaikille roduille ja tätä jyrkempi tai loivempi kulma altistaa vaurioille. Niin vinot, ulos- tai sisäänpäin kääntyvät etu- tai takajalat kuin muutkin virheasennot rasittavat koiran luustoa tarpeettomasti. 

Julkaistu Springeri-lehdessä 4/2015

Terverakenteinen koira

Kirjahyllyni täydentyi syntymäpäiväni kunniaksi taas yhdellä uudelle koirakirjalla, hyvin toivotulla sellaisella, nimittäin Salme Mujusen kirjalla Koiran rakenne :)

Tässä siis esittelyssä erilaisia koiran rakennetta ja liikuntaa luotaavia kirjoja.

Hyllystä löytyy kolme ihan pätevää perusteosta kolmella eri kielellä. Kukin näistä on kohtuullisen kapea, mutta kertoo kuitenkin tärkeimmät seikat koiran rakenteestä ja liikkeiden arvostelusta eritoten koiranäyttelyitä silmällä pitäen. Kirjoittajat ovatkin ulkomuototuomareita ja/tai eläinlääkäreitä.

Riitta Ahon Tavoitteena terverakenteinen koira on hyvä opus jokaiselle koirien ulkonäöstä kiinnostuneelle. Sen lukaisee kohtuullisen nopeasti läpi ensimmäisen kerran ja sen pariin voi palata lukemattomia kertoja. Elänlääkärinä kirjoittaja ottaa esille myös liioittelun aiheuttamia ongelmia koiran terveydelle. Kristiina Kästämän piirroskuvat ovat sekä selkeitä että havainnollisia.
P.S. Minulle on kertynyt tätä kirjaa peräti kaksin kappalein, joten olisin valmis luopumaan toisesta. Suosittelen kyllä lukemaan :)


Anatomiboken on edellisen kirjan ruotsinkielinen vastike, jonka Svenska Kennelklubben on kustantanut kirjoittajinaan Gösta Winqvist, Astrid indrebö, Rodi Hübenthal, Dag Linna ja Rigmor M. Ulstad. Kirjassa kuvataan varsin tarkasti muun muassa pään ja purennan anatomiaa ja poikkeuksena muihin myös sisäelimiä.Anatomian kirjassa koira ikään kuin pilkotaan osiksi: pää, etuosa, takaosa, runko, sisäelimet ja häntä sen sijaan, että katsottaisiin niinkään kokonaisuutta. Mielenkiintoinen ja hyvin kuvitettu kirja tämäkin.

Peggy Graysonin Good Judgement nimensä mukaisesti paneutuu aiheeseen ulkomuototuomarin näkökulmasta. Kirjassa käydään muista poiketen läpi tuomarin arvostelua, kuinka koirat tulisi käydä läpi, mitä niistä voi nähdä ja tuntea. Liikkeillä ja anatomialla on hieman sivuosa tässä kirjassa.

Kun nämä kirjat alkavat olla jollain tasolla hallussa, voi hakea hyllyynsä täydennystä varsinaisista rakenteen raamatuista.

Salme Mujusen Koiran rakenne - laaja oppimäärä pureutuu teemaan alkaen peruskoirasta (eli sudesta), laajentaen tyyppioppiin ja siitä sitten erilaisiin kulmauksiin, liikeratoihin jne. Koko ajan painotus on siinä ajatuksessa, että rakenteen tulisi olla terve ja rotutyypillinen. Harjoitustehtävät ovat mielenkiintoiset ja tietokoneanimoidut kuvat kerrassaan vaikuttavia. Tätä yli 700-sivuista opusta ei lue muutamassakaan päivässä eikä ole tarkoituskaan. Kirja löytyy englanniksi käännettynä ja alun tyyppioppi on luettavissa linkistä: Salme Mujunen: Structure of the Dog

Saksalasista koiratutkimusta dokumentoi toinen tiiliskivi nimeltään Dogs In Motion. Tähän Martin S. Fischerin ja Karin E. Liljen tutkimukseen on kuvattu röntgenvideokameralla lukemattomien koirien liikettä ja tuloksia esitellään yleisesti koirista ja roduista. Kuvia liikeradoista löytyy niin luurankomalleina, lihasten käytöstä kuin koko koiran kuvinakin. Raskaslukuinen kirja, jota olen lukenut kappaleen sieltä ja toisen täältä, koska koko tiileskiven lukeminen on liian rankkaa kerralla. Alun osio kettututkimuksesta kyllä tuli ahmittua kerralla. Kirjan mukana tulee myös CD-levy, josta voi katsella kuinka koiran luut liikkuvat sen kävellessä, ravatessa ja laukatessa. Aivan koukuttavaa hommaa.

 Walesinspringereiden rakennetta ja erityispiirteitä esitellään ulkomuototuomarin ja Hillpark-kennelnimellä walesinspringereitä kasvattavan Anne Waltonin The World of Dogs Welsh Springer Spaniel-kirjassa. Kappaleessa Judgning käydään läpi rotumääritelmä ja rodun arvostelu tuomarin näkökulmasta.

Tarkemmin juuri walesien ulkonäköön perehtyy vihkonen, jossa Adrianne Banckerin hienot tietokonekuvat pääsevät oikeuksiinsa. Amerikan walesiklubin vihkonen on hyvin tehty ja käy läpi mittasuhteet, kulmaukset ja pään.

Myös muista roduista on toki vastaavia rotua kuvaavia ulkonäkö- ja rakenneosioita. Näistä esimerkkinä kultaiset noutajat: Golden Info ja Lucille Sawtell: All about the Golden Retriever.

Myös netistä löytyy muutamia hyviä artikkeleita aiheesta, mutta muutamaan sivuun typistettynä asia ei vastaa kokonaista kirjaa:
http://www.breedingbetterdogs.com/article/structure-and-movement-pt-1
http://www.breedingbetterdogs.com/article/structure-and-movement-pt-2

Onnellista Uutta Vuotta!

Uuden vuoden kynnyksellä on aina kiva muistella kuluneen vuoden kohokohtia. Vuonna 2017 tapahtuikin monia mukavia asioita:

Peräti kaksi kasvattiani saavutti Suomen muotovalion arvon. Kummatkin ovat jo arvokkaita veteraaniherroja: Fi Mva Jangas Dirty Harry ja Fi Mva RTK1 Jangas Eager Beaver.

Jangas Eager-Beaver saavutti muotovalion arvon. 

Kuten myös Jangas Dirty Harry. Kuva Aino Väyrynen. 

Pentuluokassa menestyivät L-pentueen tyypit: Jangas Lightning ROP- ja BIS2-pentu erikoisnäyttelyssä, Jangas Leisure Suit Larry, Jangas Link To The Past ja Jangas Legend of Chima myös ROP-pentuja. Näiden lisäksi myös siskot J. Lara Croft ja J. Legend of Zelda palkittiin kunniapalkinnolla.

Rally-tokossa kisasi myös useita kasvatteja:
RTK1-koulutustunnuksen saavuttivat veljekset Jangas Eager Beaver ja Jangas Even-Stevens. Myös Jangas Gale Wind sai ensimmäisestä kokeestaan hyväksytyn tulokset 86/100 pistettä. Raisan eli Jangas Duck Soup kanssa olemme jatkaneet kisailua mestariluokassa, vaikka valionarvotuloksiin ei ihan ylletykään, oli paras tulos 93 pistettä ja saatiin useita yli 90 pisteen tuloksia. Ensi vuonna jatketaan kisailua.

Agilityssä kisasi tänän vuonna vain kaksi kasvattiani, mutta monia nuoria lupaavia kävi treenaamassa agilityn saloja. Vaikka Pihla eli Jangas Gale Wind kisasi vain pari kisaa Even kanssa, saivat he kuitenkin SM-0 tuloksen.

Muun maussa Elsa ja Netta läpäisivät taipparin kolmen muun K-pentueen sisaruksensa tavoin. 

Taipumuskokeen selvitti iso liuta kasvatteja, kaikki hienosti ensi yrittämällä! Onnea Jangas Knight of Can-A-Lot, J. Kate Reddy, J. Kajsa Kavat, J. Karlsson På Taket, J. Kiss And Make Up sekä J. Legend of Zelda omistajineen :) Myös sijoituksessa oleva Femma eli Doniol High Five To Jangas selvitti taipparin ensi yrittämällä ja MH-luonnekuvattiin.

Nose Workin hajutestin suoritti nuori Jangas Lara Croft Erkun ohjaamana.

L-pentue lähti maailmalle tammikuussa ja M-pentue syntyi maaliskuussa. Marraskuussa terveystarkastuksissa nuoret kasvatitK- ja L-pentueista  todettiin lonkkien ja silmien osalta terveiksi (6x silmät ok sekä lonkat 5 x A, 1 x A/B).

M-pentueen siskokset syntyivät maaliskuussa

Jangas-leirillä oli kiva nähdä paljon kasvatteja ja neljän päivän aikana ehdittiin touhuta hurjan paljon erilaisia asioita ja oppia uutta eri harrastuslajeista! 

Leirillä ehdittiin tutustua harrastuslajeihin vepestä, metsästykseen, jäljestykseen, agilityyn, tokoon ja rally-tokoon.

LeiriShowssa naurettiin pikkutunneilla askarrelluille ruusukkeille. Berit toimi aina yhtä aurinkoisena tuomarina. 

Valitettavasti tänä vuonna täytyi myös syksyllä hyvästellä useita iäkkäitä kasvatteja. Sateenkaarisillalle lähtivät Milla eli Jangas Beauty Or Beast (14 v), Aksu eli Jangas Cordon Bleu (13,5 v) ja Manteli eli Jangas Dimples (lähes 11 v).

Milla ja Manteli vielä yhdessä kesäleirillä Matildan kanssa.

Aksu elämänsä ehtoopuolella

Kiitos vielä kasvattien omistajille mukavasta vuodesta, hauskoista hetkistä ja ennen kaikkea kasvattieni saamasta hyvästä hoidosta :) Ja tietysti kaikille tutuille ja tuntemattomille Oikein Hyvää ja onnellista Uutta Wuotta!

Geenit kertovat

Genoscoperilta tulivat näin "vanhan vuoden" lopuksi jo viiden muunkin MyDogDna-testatun tulokset. Jokainen koiria kasvattava joutuu monesti miettimään ja tekemään kompromisseja ja pohtimaan, mikä on omassa kasvatustyössä tärkeintä. Itse koen tärkeimmäksi terveyden ja luonteen, jonka koen tietysti liittyvän kiinteästi käyttöominaisuuksiin. Ja joka kerta urosta etsiessä huomaan miettiväni samoja kysymyksiä: mistä löydän terveen, mieluummin iäkkäämmän tervepäisen uroksen?  Lisäksi haluaisin käyyttää urosta, jolla ei ole huomattavaa määrää pentuja. Uskoisin, että tällaisia uroksia kyllä on, mutta valitettavasti niin harvoja terveystarkastetaan, tuodaan näyttelyihin ja kokeisiin ja luonnekuvauksiin. Niinpä monesti päädyn käyttämään MH-luonnekuvauksessa tai muissa kokeissa/näyttelyissä näkemiäni mukavia uroksia, jotka ovat perusterveitä. Tai metsästämään niitä KoiraNetistä ja kyselemään omistajalta virallisten tulosten lisäksi...  Sukusiitosasteet koitan pitää mahdollisimman pieninä, mutta aina sukusiitosasteen mataluus ja geneettinen erisukuisuus eivät myöskään täysin kohtaa.

Mutta palataanpa siis itse asiaan eli kasvattieni ja Kevinin geenitestituloksiin. Aika hyvin tunnun onnistuneeni omissa kasvateissani mitä tulee perimän monimuotoisuuteen ja terveyteen ainakin geenejä tarkastellessa. Toki täytyy aina muistaa rodun antamat kehykset eli kaikki on suhteellista ja monimuotoisuus verrattuna muihin rotuihin tai sekarotuisiin ei kaikissa tapauksissa ole niinkään erinomaista, mutta walesinspringereihin suhteutettuna tuntuvat kasvattini olevan yleensä keskitasoa parempia tai vähintään keskitasoa monimuotoisuudeltaan.

Femman eli Doniol High Five To Jangas tulokset tulivat jo aiemmin ja niistä kirjoitin blogiin muutama viikko sitten: https://jangas-kennel.blogspot.fi/2017/12/femman-mydogdna-passi.html
Samalla koitin hieman avata Genoscoperin kuvausten avulla, mitä mitkäkin osa-alueet kartoittavat.

Tällä kertaa tulee vain pitkä lista kasvattieni tuloksista. Aloitetaan siis tuosta GHI eli geneettisestä terveysindeksistä. Olen laittanut tummenetulla noiden viiden juuri tulleen tulokset:

Jangas Gone with the Wind 104
tyttärensä:
Jangas Kajsa Kavat 104
Jangas Kate Reddy 102

Jangas Enttententten 100
jälkeläiset:
Jangas Hissun Kissun 97
Jangas Jack-A-Dandy 95
Jangas Jack of All Trades  92
Jangas Huller om Buller 100
-  tyttärensä: Jangas Miss Behaving 100

Jangas Forget-Me-Not 90
tytär Jangas In Blossom 100
tyttärentytär Jangas Lightning 101
veli Jangas Field Fennel 88
veljentytär Doniol High Five To Jangas 103

Llon Helygen 96

Monimuotoisuus annetaan prosenttilukuna, jonka mediaani walesinspringereillä on 31,8 %, puhdasrotuisilla koirilla 33,8 % ja sekarotuisilla 43,3 %. Kyse ei siis ole rotujen keskiarvosta vaan todellakin mediaanista eli yleisimmästä arvosta. Keskiarvot näyttäisivät silmämääräisesti jäävän hieman alemmaksi.

Jangas Gone with the Wind 35,3 %
tyttärensä:
Jangas Kajsa Kavat 33,7 %
Jangas Kate Reddy 32,3 %

Jangas Enttententten 34,0 %
jälkeläiset:
Jangas Hissun Kissun 32,4 %
Jangas Jack-A-Dandy 31,2 %
Jangas Jack of All Trades  29,4 %
Jangas Huller om Buller 32,9 %
-  tyttärensä: Jangas Miss Behaving 31,4 %

Jangas Forget-Me-Not 32,9 %
tytär Jangas In Blossom 34,1 %
tyttärentytär Jangas Lightning 33,2 %
veli Jangas Field Fennel 31,8 %
veljentytär Doniol High Five To Jangas 32,9 %

Llon Helygen 28,7 %

Lyylillä (J. Kajsa Kavat) monimuotoisuus on samaa luokkaa kuin kaikkien rotujen mediaani. 

Perinnöllisien sairauksien suhteen rodulla on löydetty kaksi resessiivisesti perityvää sairautta: FN eli munuaisten vajaatoiminta ja tekijä VII puutos eli lievä verenvuototauti.

Kasvateistani FN-munuaissairautta kantavat:
Jangas Forget-Me-Not ja Jangas Field Fennel.

Tekijä VII puutoksen kantajia ovat:
Jangas Enttententten, Jangas Hissun Kissun, Jangas Jack-A-Dandy, Jangas Jack of All Trades, Jangas In Blossom ja Jangas Lightning.

Muut eivät kanna kumpaakaan näistä sairauksista tai muista testatuista sairauksista tai lääkeherkkyyksistä.

Katsottaessa perinnöllisiä eroavaisuuksia on suurin osa kasvateistani joko omassa haarassaan tai isommassa ryppäässä lähinnä tätä niin kutsuttua "haaraa". Näistä uusista tutkituista vain Pipsa eli Jangas Miss Behaving erottui selvästi muista tutkituista walesinspringereistä.

Perinnölliset eroavaisuudet-kaaviossa Pipsa (Jangas Miss Behaving) erottuu muista waleseista. Ympyrät ovat kasvattejani (ja Kevin). 

Ihan mielenkiintoista siis ja jatkojalostuksen kannalta aika huoletonta. Salmalle olisi hyvä käyttää MydogDna-tutkittua urosta lievän verenvuoto-ominaisuuden takia, mutta muille voi aika huoletta valita haluamansa.

Tässä vielä linkit koirien tuloksiin:
Doniol High Five To Jangas
Jangas Kajsa Kavat
Jangas Kate Reddy
Jangas Lightning
Jangas Miss Behaving
Llon Helygen

Hiljaa hiljaa joulu kellot kajahtaa

Vihdoin meilläkin alkaa laskeutua joulun rauha, kun olen toipumassa pari viikkoa kestäneestä flunssasta. Omat joulukortit jäivät (taas kerran) lähettämättä flunssaa potiessa, mutta sain aivan ihania joulutervehdyksiä kasvatin omistajilta. Kiitos niistä kaikista!

Ei oo helppo olla tonttu, kun kissanpentu Pesonen juoksentelee ihan lähellä...

Ticon (Jangas Dirty Dancing) joulutervehdys

Toivo (J. Komisario Palmu) odottaa jo pukkia

Saako lumiukko pusun vai menettääkö hattunsa Mimmin (J. Hopsansaa) kanssa?

Törnblomin perheen ja Samin (Jangas Go Ahead) joulukortti on aina vuoden odotetuin tässä taloudessa... 

Femman emä pelastuskoira viranomaiskäyttöön :)

Sijoituskoirani Femman eli Jangas High Five to Jangas emä Glanffrwd Rachel Wall aka"Tuuhis" on aika pätevä pelastushommissa:  21.12.2017 hyväksytty VIRTA – Pelastuskoirakon käyttöönottotarkastus viranomaiskäyttöön!
Ohjaajana Jukka Helo. (Kuva Jukka Helo) Onpa upeata!

Femman MyDogDna-passi

Teimme Elonkerjuun-kennelin kasvattajan Marita Jääskän kanssa kymmenen koiran MyDogDna-tilauksen yhdessä, kun silloin se on edullisempi. Otatin silloin kuudesta koirasta MyDogDna-passin. Ensimmäinen eli Femman (Doniol High Five To Jangas) tuli jo noin kuukausi sitten, muut ovat vielä työn alla. Femma on tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta, jonka oletetaan alkavan noin kuukauden päästä.

Femman kohdalla tuloksissa eniten jännitti se, onko se FN-munuaissairauden kantaja. Isänsä Piko (Jangas Field Fennel) nimittäin kantaa geenivirhettä, mutta emä Brittituonti Glanffrwd Rachel Wall ei. Jotta koira sairastuisi tähän aikanaan cockerspanieleilla todettuun sairauten tulisi sen saada kaksi geenivirheellistä alleelia eli kummankin vanhemman tulisi olla kantajia. Sairaus johtaa sairaan koiran kuolemaan. Sairautta kantaa 11,5 % tutkituista waleseista. Toinen walesinspringereillä  geenitestattava sairaus on lievä verenvuototauti, jota kantaa peräti 22 % tutkituista waleseista, mutta itse sairaus vaikuttaa olevan varsin lievä. Femma ei kanna kumpaakaan näistä sairauksista, mikä tarkoittaa sitä, ettei sen sulhasta tarvitse tutkia ennen astutusta. Femman pennut eivät siis voi sairastua näihin sairauksiin.

Tuloksista löytyy myös perimän terveysindeksi, joka on eräänlainen terveysindeksi, joka oli Femmalla varsin korkea eli 103.

Perimän terveysindeksi (Genetic Health Index, GHI) kuvaa koiran perimän terveyttä testattujen perinnöllisten sairauksien sekä mitatun perimän monimuotoisuuden pohjalta.

Keskiverto koira saa indeksiksi 100, ja indeksin arvo on sitä suurempi, mitä geneettisesti terveempi koira on. Perinnölliset sairaudet ja tavanomaista suurempi samaperimäisyys laskevat perimän terveysindeksiä. Koirasi GHI-arvo ei ole vakio, vaan se muuttuu testattujen koirien määrä kasvaessa. Perimän terveysindeksi muuttuu rotukohtaiseksi vasta kun rodun edustajista on testattu riittävän suuri otanta. (Lähde: Genoscoper)

Terveysindeksi ei siis suoranaisesti kerro mitään, mutta antaa hieman osviittaa siitä, että perimän ollessa monimuotoinen, on sairauksien riski hieman pienempi.  Toinen hieman vastaava indikaattori on perimänlaajuinen monimuotoisuus, jonka mediaani testatuilla puhdasrotuisilla koirilla on 33,8 %, sekarotuisilla 43,3 % ja walesinspringereillä 31,8 %. Femman monimuotoisuus oli 32,9 % eli hieman rodun mediaania parempi.

Perimänlaajuinen monimuotoisuus 

Testi mittaa koirasi monimuotoisuuden useasta tuhannesta perimän kohdasta. Monimuotoisuus lasketaan niiden kohtien perusteella, joissa koirasi on heterotsygootti, ts. kohdista, joissa se on perinyt erilaisen alleelin sekä emän että isän puolelta.

Monimuotoisuuskuvaaja näyttää koirasi (sininen rengas) perimän monimuotoisuuden suhteessa rotuun, roturyhmään sekä kaikkiin tietokannan koiriin. Mitä enemmän rodussa on testattuja koiria, sitä paremmin kuvaaja kertoo rodun jalostuspohjan tilanteesta. (Lähde: Genoscoper)

Näiden lisäksi voidaan tarkastella perinnöllisisä eroavaisuuksia rodun sisällä erillisestä kuvaajasta. Kuvaaja on kolmiulotteinen eikä se kaksiulotteisena anna kokonaan oikeaa kuvaa. Femma erottuu aavistukseen isommasta rykelmästä omien kasvattieni suuntaan. Kuvaajassa on suuri rykelmä keskellä, johon suurin osa tutkituista waleseista osuu,  ja siitä hieman kauempana ovat neljä "haaraa": yhdessä omia kasvattejani, toisessa Elonkerjuun-, kolmannessa Milfeddyg- ja neljännessä Twitters-kasvatteja.

Perinnölliset eroavaisuudet

Jokainen MyDogDNA-tietokannan koira näkyy kuvaajassa yhtenä pallona. Sininen rengas kuvaa sinun koirasi sijainnin. Kuvaajasta voi nähdä, miten samanlaisia tai erilaisia yksilöiden perimät ovat rodun sisällä tai miten lähellä muut roturyhmän koirat geneettisesti ovat oman koirasi rotua.

Koirien (pallojen) etäisyydet kuvaavat yksilöiden perimien erilaisuutta. Koirat, joiden perimä on hyvin samankaltainen ryhmittyvät lähekkäin. Ryhmittymistä voi olla joskus vaikeaa havaita.

Testattujen koirien lukumäärän kasvaessa, perimän eroavaisuudet -kuvaajasta on mahdollista päätellä, onko rodun sisälle syntynyt eriperimäisiä linjaisuuksia (esim. maantieteelliset tai eriävien käyttötarkoituksen aiheuttamat perimän eroavaisuudet). Esimerkiksi, yksilöt, jotka ovat syntyneet roturisteytyksien seurauksena, esiintyisivät kuvaajassa selkeästi muista erillään. (Lähde: Genoscoper)

Femman tulokset ovat julkiset, joten ne löytyvät seuraavasta linkistä:
https://www.mydogdna.com/crm/index.html#en/animals/870026276259/pass/relationships
En saa näköjään suoraa linkkiä toimimaan, mutta tulokset löytyvät ainakin hakemalla Rodut - walesinspringerspanieli -perinnöllinen monimuotoisuus ja sieltä Doniol High Five To Jangas-palloa näpäyttämällä pääsee Femman tuloksiin.

Aina välillä minulta kysytään, miksi haluan teettää geenitestejä ja miksi olen sitä mieltä, että kantajia tulisi käyttää ihan siinä missä muitakin. Tärkeintä olisikin tietää, ketkä ovat kantajia ja käyttää niille vain tutkitusti normaaleja, jotta sairaita koiria ei turhaan syntyisi. Geenitestissä normaalille voi käyttääkin sitten ketä tahansa. Munuaisen vajaatoiminta on kuolemaan johtava sairaus, mutta samalla kyseessä on geenitestillä helposti löydettävä geenivirhe. Waleseilla on myös PNP-munuaissairautta, johon ei ole geenitestiä. Kummatkin ovat harvinaisia, mutta toinen on äärettömän helposti vastutettavissa.

 Geenitesteissä monimuotoisuus on lähinnä mielenkiintoinen lisä, joka kertoo olenko onnistunut perimän monimuotoisuuden tavoittelussa perinteisin keinoin eli pitämällä sukusiitosasteen pienenä. Useimmiten näin käy, muttei suinkaan aina. J-pentueeni sukusiitosaste kahdeksalta polvelta on vain 0,77 %. Kuitenkin pentujen terveysindeksit ovat vain 92 ja 95, perimän monimuotoisuudet heikoimpia kasvateistani eli 29,4 % ja 31,2 %. Kummatkin saivat vielä huonot kortit perimän sattumankaupassa ja sairastavat epilepsiaa. Toisaalta taas G-pentueessani on Jangas-pentueeksi tavallista korkeampi sukusiitosaste eli 1,55 % (vaikka sekin rotumme tasolla on hyvin pieni) ja niistä tutkitulla Viimalla on kaikista kasvateistani korkein terveysindeksi 104 ja perimän monimuotoisuus 35,3 %, joka on siis parempi kuin kaikkien puhdasrotuisten mediaani. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa geenitestit auttaisivat myös perimän monimuotoisuuden tavoittelussa, mutta sen vain aika näyttää. Ehkä myös roturisteytyksistä tulee aiempaa helpompi tapa lisätä rodun monimuotoisuutta ja parantaa samalla myös esim. luonne- ja käyttöominaisuuksia.

Onnea Sisu, Hessu ja Zelda!

Onnea I-pentueen eilisen syntymäpäivän kunniaksi :) Kolmikko täytti jo neljä vuotta!

Tainan ottama kuva päiväsankari-Sisusta (Jangas In Full Swing)

Itse olen potenut jo viikon verran flunssaa ja nyt alkuviikon kotona. Voimat ei riitä mihinkään ja koko ajan väsyttää. Toivottavasti sentään jouluksi tervehtyisi.

Puuhamaassa ja pallomeressä

Eiliselle Erkku oli järjestänyt hauskan tapahtuman ShowHauCenterillä, kun L- ja M-pentueen nuoriso päätti hurvittelemaan puuhamaahan ja pallomereen :) Mukana olivat M-pentueen tytöt Jangas Miss Behaving eli Pipsa, J. Miss Chievous eli "Elli" sekä synttärisankarit L-pentueesta eli J. Leisure Suit Larry aka "James", J. Legend of Chima eli "Aimo" ja tietty Erkun "Lara eli J. Lara Croft. Mukanani olleella Sissillä oli älyttömän hauskaa koirien kanssa peuhatessa ja pallomeressä. Pallomerestä ei tainnut onnistua yksikään kuva, mutta muutama videopätkä kylläkin. Kuvista näkyy, että vauhtia riittää ja oli nuoriso kyllä mainiota: leikkiä ja touhua riitti koko tunniksi ilman rähinöitä.

Aimo pussaa Pipsaa, jonka juoksu on juuri loppunut

Kiitos vielä Erkulle hauskasta aamupäivästä! Hyvää vastapainoa koko viikonlopun Springeri-lehden työstämiselle ja kemian kokeiden tekemiselle ;)