Vankikalkulit 4 viikon iässä

Meillä aletaan olla jo isoja tyyppejä - Zorro ja Timantti ovat jo lähteneet karkureissuillekin pentuaitauksesta, vapaana tepastellaan tomerina päivittöin ja ihan oikeaa ruokaakin syödään ihan urakalla. Kehitys on hurjan nopeaa tässä vaiheessa. Ensimmäiset painit on painittu, kaveria revitty korvasta, tavaroita natusteltu (tohvelitkin on jo löydetty!) ja pissoja hoidettu papereille. 

  Arja, Kare ja Lotta kävivät pentuja katsomassa keskiviikkona ja samana päivänä Lyyli astutettiin uudestaan sekä Oskulla että Danilla. Tiistaina päästiin Pipin kanssa pitkästä aikaa ohjattuihin agilitytreeneihin ja olikin tosi kivaa! Kiitos Siiri treeneistä :)

  Tässä hirmuisesti kuvia pienokaisista tältä päivältä. Koitetaan oittaa huomenna seisotuskuvat ja Lyylin sulhaskuulumisiakin pitäisi päivitellä... 

Ankkuri tutkii

Ankkuri on ensimmäinen kasvattini, jolla ei ole valkoista piirtoa päässä. Sydän on söpö :)

Virallisuus on iloni.

Törmäys

Joukolla mennään!

Kirjava tyttönen

Kirjava poika ja takana Opaali touhuamassa

Kuvajainen peilissä (Timantti)

Painin alkeita

Mitäs täältä löytyi?

Opaali ihmettelee..

koittaa tassulla...

ja hampailla.

Siitä saat!

Muikkis!

Timantin profiili

Timantti

Zorro

Yritettiin ottaa tänään seisotuskuvia Sissin kanssa, mutta jatketaan harjoituksia huomenna ;)

Lasten suosikit

 Iines on hyväksynyt lapsemme pentulaatikkoon ja he ovatkin viettäneet tuntikausia pentujen seurana. Naperot ovat maistelleet joka päivä raakaa jauhelihaa ja juovat tietysti edelleen hurjat määrät äidinmaitoa. Iines hoitaa pentujaan edelleen mallikelpoisesti, vaikka onkin jo selvästi rennompi ja luottaa pentujen pärjäävän myös ilman emoaan, joka välillä istuu kanssamme olohuoneen tai keittiön puolella. Lyylikin on vielä vierailulla, joten touhua on riittänyt. 

Pentuaitauksessa alkaa jo välillä olla ahdasta

 

Olemme kaivanneet lasten kanssa jo pentuterapiaa ja huomaan, kuinka nuorisoseurakin nauttii kovasti siitä, että meillä on pitkästä aikaa pentuja. Saas nähdä syntyykö toinen pentue melkein heti perään ja tuntuuko se jo liian paljolta vai olemmeko uudelleen yhtä innoissamme. Veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa ;) 

Seisova pöytä

Opaali seisoo jo tukevasti omin jaloin

Emon perässä... (kamera ei vaan pysy perässä)

Lucky ihmettelee

Mitä sä äiti teet? (Iines lurpsutteli vettä juomakupilla)

Onneksi Iines edelleen imettää toisinaan pitkällään

Timantti

Seuraavaa pentuetta toivotaan jo itsenäisyyspäiväksi

 Lyyli eli Jangas Kajsa Kavat täytti keväällä jo neljä vuotta. Ilokseni sain kuitenkin sijoitusperheeltä luvan käyttää neitokaista jalostukseen, vaikka sijoitussopimus olikin jo mennyt umpeen. Maaliskuussa Lyyli astutettiin Oskulla, mutta jäi tyhjäksi. Runsas viikko sitten perjantaina 25.9 alkoi Lyylillä juoksu ja tällä kertaa koitetaan kaksoisastutusta ja toivotaan, että pentuja tällä kertaa syntyisi. Eilen oli 10. juoksupäivä ja illalla Osku astui Lyylin, tänä iltana oli Danin vuoro. Keskiviikkona on tarkoitus treffailla vielä kummankin pojan kanssa. 

Häntä heiluu aina

Lyyli on todella hauska tyyppi: isännän kaveri lintumetsällä, hirvien ja peurojen jäljillä sekä emännän ja lasten seurana kotosalla. Vauhtia on kuin pienessä kylässä, sosiaalisuutta, riistaviettiä, rohkeutta ja elämäniloa on vaikka kahdelle jakaa. Lyyli selvitti taipumuskokeen ensi yrittämällä ja näytti rohkeutensa ja sosiaalisuutensa ihmisiä kohtaan myös MH-luonnekuvauksessa. Se on ollut perusterve, lonkat A ja silmät ok. Näyttelystä on haettu EH, kapea ja laihahan tuo on, kun ei aina ehdi syödä niin paljon kuin pitäisi. MyDogDna-geenitestattu eikä kanna rodulla todettuja munuaisen vajaatoimintaa tai verenhyytymistautia, monimuotoisuudeltaan selkeästi rodun keskiarvoa parempi.

 

Sulhasehdokkaita on siis tällä kertaa kaksi: Osku ja Dani. Jos pentuja syntyy, niin sekä vanhemmat että pennut testataan geenitestillä, jotta tiedetään kuka on kenenkin pennun isä.

 

Lyyli ja Osku-sulhanen keväällä 2020

 Osku eli Castiog Ego Et Rex Meus on jo 11-vuotias herrasmies. Se on elänyt viime kesään asti treveenä, mutta silloin siltä jouduttiin poistamaan kasvain, silmät ovat terveet, lonkat B (kuvattu 10-vuotiaana!) ja jalkakin nousee vielä kuin nuoremmallakin koiralla. MH-luonnekuvauksen Osku suoritti vuosi sitten ja näyttelyssä se on palkittu aikanaan EH-tuloksella. Osku on elänyt kotikoirana, mutta siskonsa ovat menestyneitä harrastuskoiria: Luna-sisko (Castiog Esto Perpetua) oli rodun toinen agilityvalio, palkittu metsästyskokeissa avo1-tuloksella, kilpaillut myös tokossa, palkittu näyttelyissä vara-SERTillä ja suorittanut MH-luonnekuvauksen. Sofi-sisko (Castiog Ex Animo) on palkittu metsästyskokeissa voittajaluokan 2. palkinnolla, lisäksi suorittanut MH-luonnekuvauksen sekä palkittu agilityssä ja MEJÄssä. Sofi on myös kivan Castiog G-pentueen emä, jossa muutama koirista on hyviä jälkikoiria (MEJÄ avo1), yksi kisaa korkeimmassa eli 3-luokassa agilityssä ja kolme niistä on suorittanut taipumuskokeen. Oskun täti Oona (Esmari Secret Dreams) kilpaili myös metsästyskoekiden voittajaluokassa, emä on palkittu metsästyskokeissa avo3-tuloksella ja emänisä kantanarttuni Katin puoliveli Sweetie-pie Famoso voi2-tuloksella. 

Castiog Ego Et Rex Meus eli Osku

 Dani eli Doniol Chase the Wind on toinen sulhasehdokas. Dani on yhtä lailla perusterve veteraani-ikäinen uros, joskin Oskua kolme vuotta nuorempi. Dani on suorittanut taipumuskokeen ja palkittu näyttelyssä SERTillä. Se on perusterve kotikoira, jolla on A lonkat, terveet kyynärät ja silmät. Emänsä on Fi M&Jva Doniol Change of Wind. Danilla on kaksi pentuetta aiemmin, mutta valitettavasti niitä ei ole nähty juuri missään. Dania olen nähnyt muutaman kerran Mirkalla käydessä, kun se on poikennut samaan aikaan trimmissä ja vaikuttanut kivalta tyypiltä.

Doniol Chase The Wind eli Dani

Ensimmäiset seisotuskuvat pennuista

 Tänään Anne, Liisa ja Kalle kävivät pentuja ja Iinestä katsomassa. Tuntia aiemmin saapui Lyyli (Jangas Kajsa Kavat), joka on tarkoitus astuttaa lähipäivinä, emäntänsä ja perheen kahden tyttären kanssa. Meillä on siis ollut touhua koko iltapäiväksi. Aamu menikin siivotessa, lumatikkaa opiskellessa ja leipoessa. Kaikkea yhtä aikaa ja peräkkäin ;) Iltapäivään kuului koirien touhuja pihalla, pentuaitauksen alusmaton asettelu, uuden aitauksen sisään tuominen, pentujen poseerauskuvien ottaminen (kiitos Anne!) ja muuten vaan kahvittelua ja pentujen seuraamista.

Tässä Annen ottamat kuvat naperoista, ensin taas pojat: 

Ankkuri

Ankkurin veikeä ilme

Kirjava poika

Kirjavan pojan hieman totinen ilme

Luckylle ruoka maittaa

 

Opaali

Vakavaksi vetää  Opaalin tämä kuvaaminen

Timanttinen äijä ;)

ja syötävän söpö

Zorro

Zorron tumma poski

Sitten vielä tytöt: 

Kirjava tyttö

murunen

Kaja

Räpsyripsi

Pikkulikka ei ole vielä ehtinyt ottaa muita kiinni koossa, vaikka onkin ahneimpia koko porukasta

Olis jo kiire, voisko päästä liikkeelle...

Sitten vielä muutama muu kuva loppuun: 

Pennut pääsivät tänään isompaan aitaukseen ja Sissi toimii satutätinä.

Näihin tunnelmiin rauhoitumme iltaa viettämään.

3 viikkoa jo!

Aika lentää, kun pennut täyttivät eilen kolme viikkoa ja viikon päästä alamme ottaa jo vieraita vastaan. Jo nyt huomaa, että Iines alkaa olla sitä mieltä, että pennut ovat niin isoja, että lapset saavat olla pentulaatikossa Iineksen katseossa vieressä. Eilen pennut pääsivät ensimmäistä kertaa oikein kunnolla lattialle touhuilemaan pentulaatikkoa putsatessa ja vetpediä vaihtaessa. Hyvin oli ymmärretty, että pissat olivat kaikki kauimmaisella puolella papereiden joukossa. Pennut levisivät jo hiljalleen kuin jokisen eväät ympäri huonetta. Pikkulikka oli rohkein seikkailija, joka könysi jopa avoimen oven alta ja seikkaili kaikkein pisimmälle. Kirjava poika kulki lähes siskon reittejä hieman myöhemmin, Kaja puolestaan lähti toiseen suuntaan häviten melkein sohvan alle. Mutta eivät muutkaan jääneet juuri pekkaa pahemmaksi. Huonossa valaistuksessa seikkailukuvat menivät ihan sutuksi, kun pennuilla oli vaan liikaa vauhtia hitaaseen valotukseen nähden. Salamaa en käytä näin pienten pentujen kuvaamiseen, kun silmät ovat avautuneet vasta viikko sitten ja hyvin herkät. 

Zorro äidin perässä

Tänään onkin jännä päivä naperoille, kun Iineksen omasta perheestä Anne, Liisa ja Kalle tulevat käymään, niiden pentuaikaista laajennetaan ja ne pääsevät ensimmäistä kertaa seisoen poseeraamaan. Jauhelihaa on maisteltu jo kahtena päivänä ja pennut ovat ihastuneet herkkuun ikihyviksi. Ne yrittävät imeä sormet puhtaiksi ja innostuvat kovasti oikeaa ruokaa saadessaan. Tässä vielä eilisen illan viimeiset tunnelmat pentulaatikosta: 

Lucky on ilmeisen innokas poseeraamaan

Pikkulikka