Ticolle agilityn mölli-luokasta 0-tulos ja 3. sijoitus!

HSKH:n epävirallisten kisojen sarja eli Ojanko Cup jatkui tänään ja tuomarina toimi Kari Mankinen. Maxi-möllejä oli parikymmentä ja Tico Jangas Dirty Dancing sekä emäntä Sari Eklund saivat hienosti puhtaan radan (vaikka Tico karkasikin lähdöstä) ja sijoittuivat kolmanneksi :) Vautsi ja onneksi olkoon! Aika oli hyvä, vaikka siitä olisi vielä helposti nipistänyt useita sekunteja huonon alun ja A-esteellä miettimisen takia. Tico on vaan sairaan nopee ;) Suoritus oli tosi sulavan ja varman näköistä menoa ihan alkua lukuunottamatta.

Raisa osallistui kisaavien varsin vaativalle radalla, jossa putkeen ja aidalla kuljetukset olivat vielä pahasti hakusessa niin minulta kuin pikku possulta, joka karkasi radalla kolmeen kertaan kontaktiesteille... Lisäksi se keksi ensimmäistä kertaa, että radalla seisoo ihmisiä, kuten tuomari, ratahenkilöt ja kuvaaja. Aargh! Onneksi se kävi vaan kyykyssä olevaa kuvaajaa katsomassa vieressä, mutta se selkeästi eka kertaa noteerasi muutkin ihmiset radalla. Ei kiva. Toisaalta nyt esteiden osaaminen on oikeasti jo hyvällä mallilla: kepit, muuri, rengas ja keinu sujuivat virheettömästi ja Raisa pysähtyi edelleen kunnolla kontakteille. Paljon on vielä oppimista ja kertaamista ohjaamisessa.

Remulle MEJÄstä AVO1 ja 48 pistettä!!

Remu eli Jangas Direct Action ja Kaisa Majanen osallistuivat tänään MEJÄ-kokeeseen Nokialla. Tällä kertaa jäljestys meni nappiin ja tulos oli uskomaton AVO1 ja 48 pistettä!! Tuomarina Tammermaan mäyräkoirakerhon kokeessa toimi Heikki Pirhonen.

Pisteet:

Jäljestämishalukkuus: 6/6
Jäljestämisvarmuus: 12/12
Työskentelyn etenevyys: 9/10
Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky
sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen: 13/14
Käyttäytyminen kaadolla: 3/3
Yleisvaikutelma: 5/5

Pisteet: 48
Palkinto: AVO1


Koeselostus:

Hyvin ohjattu lähtö. Ohjaaja jarruttaa koiran vauhdin sopivaksi. Aloitetaan jälkitarkka jäljestys. Työskentely tapahtuu aivan jälkiuran päällä, pois luettuna toisen osuuden puolessa välissä tapahtunutta linnun ylösnostoa. Jatkettiin kuitenkin omatoimisesti jäljestystä. Ensimmäinen kulma tarkasti makaus merkaten urosmaisesti. Toinen kulma myös tarkasti, makaus ylitettiin suuremmin osoittamatta. Kaadolle tultiin suoraan. Sorkka nuoltiin ja oli siitä kiinnostunut. Erinomainen, suoraviivainen jäljestys, jota linnutkaan eivät pystyneet suuremmin häiritsemään.


Raisan kanssa ahkeroimme hylyn agilitykisoissa.

Raisalle ERI2. näyttelystä

Raisa eli Jangas Duck Soup osallistui eka kertaa tänä vuonna näyttelyyn, kun Niina lupasi esittää sen Helsingin Aptus-näyttelyssä. Tuomarina toimi Laurent Pichard Svetsistä. Tulos oli ERI2. nuorten luokasta, kun pikkusisko Vinka eli Sparklecreak's Ice Breaker voitti luokan ja oli PN-2. Itse olin päivän töissä (Stafettkarneval korvasi vapun jälkeisen perjantaina vapaapäivän), mutta Raisa, Vinka, Arja ja Lotta pääsivät kuitenkin samalla kyydillä kotiin Olympiastadionin nurkalta. Illalla on vielä työkavereiden kanssa syömistä ja illanviettoa, ja huomenna pitäisi jaksaa agilitykisoihin heti aamusta, vaikka tuntuu ettei energiaa tässä vaiheessa kevättä riittäisi oikein mihinkään ylimääräiseen ;)

Raisan arvostelunkin saan varmaan huomenna kirjoitettua tänne...

Tarmo ja Nuppu lonkkakuvissa

Tänään jännitettiin Sintun ja Jannin kanssa lonkkakuvissa, kun ell Per Axelsson kuvasi Mevetissä springereiden lonkkia ja tarkasti silmiä. Tässä alustavat tulokset:

Nuppu Jangas Dolce Vita silmät ok ja lonkat lähtivät A:na Kennelliittoon.
Tarmo Jangas Da Vinci Code silmät ok ja lonkat lähtivät Kennelliittoon A:na. Kiitos Sinttu, että jaksoit lähteä mukaan :)
Ranskalaisvahvistus Masi d'Ann Cambris Button Nose silmät ok ja lonkat lähtivät A:na eteenpäin.

Epun (5 v) lonkat kuvattiin uudestaan ja ne olivat hieman pahenneet, mutta kuvat näyttivät siltä, että se saa elää ja harrastaa agilitya vanhaan malliin. Tauolle agilitystä on jäätävä, jos se ontuu, muuten saa harrastaa niin paljon kuin sielu sietää. Korkeita hyppyjä ei kuulemma kauheasti kannata treenata, mutta kisoissa saa kyllä niitäkin hyppiä. Näitä uusia kuvia ei lähetetty Kennelliitton, koska Epusta on jo virallinen D-lausunto. Eppu onkin tähän mennessä ainoa kasvattini, jonka kuvaustulos ei ole ollut A tai B.

Nupulla eikä Tarmolla näkynyt lonkkakuvissa selkämuutoksia eli Manteli näyttäisi olevan poikkeus säännöstä. Pentueesta vielä Remu ja Paavo on kuvaamatta, mutta eivätköhän nekin pääse kesällä tutkittavaksi. Mantelin viralliset tulokset eivät ole vieläkään saapuneet. Eli nyt saan odotella sitten useampiakin vastauksia Kennelliiton suunnalta.

TOKOsta Raisalle taas avo3

Jotenkin masentunut olo tämän viikonlopun jälkeen. Raisa on ihan loistava kisakoira agilityssa, mutta ohjaaja ei ole ajoissa ja TOKOssa oikea vireystila on jännitykseni takia ihan hakusessa... Koiralla olis kaikki dellytykset pärjätä, mutta kun minä töpeksin. Tänään TOKO-koe oli toistoa viime viikolta. Viretila ihan liian alhaalla ja siitä syystä taas kauko-ohjaus meni nollille, vaikka viikolla ollaan onnistuttu käytännössä aina. Jo autosta ottaessani Raisaa se tuntui olevan hiukan nukuksissa. Olikohan koira väsynyt, vaiko se vaan rauhoitteli minua jännittäessäni?! Eilen agilityssa taas vauhtia oli liiankin kanssa. Tokihan jonkinlaista väsymystäkin voi olla eilisen jälkeen ja juoksun jälkeen nartut ovat monesti hieman rauhallisempi, mutta veikkaan silti, että oma jännittämiseni aiheuttaa suurimmat ongelmat. Syksyllä kisavire oli kohdallaan tai jopa liiankin korkealla, joten harmittaa talven piiitkä tauko, jonka jälkeen kisaaminen tuntuu paljon vaikeammalta. Tauko ei suinkaan johtunut siitä, etteikö oltais osattu liikkeitä, vaan siitä ettei päästy kokeisiin (koska ne täytyyi hetkessä, monesti jo tunnissa ilmoittautumisen alusta alkaen).
Seli seli. Lisää treeniä ja etenkin niitä kisatilannemaisia treenejä ja seuraavia koitoksia kohti vain. Mitenköhän saisin oltua kisatilanteessa rento ja reipas sen sijaan, että huidon ja rauhoittelen koiraa kummallisesti. Huomaan tekeväni samanlaisia eleitä jo palkkaamattomuusharjoituksissakin. Heti kun tiedän ottavani pian pallon taskusta on eleet ja kehuminen ihan erilaista. Täytyypä konsultoida Riittaa ensi tiistaina.

Viikolla ollaan treenailtu ahkerasti, mutta energia ei riitä kirjoittamaan treeneistä. Enää kaksi viikkoa töitä ennen kesälomaa, joten pian helpottaa tuolla työrintamalla =) Josko sitten olis vähän energisempi olo ja saisi enemmän aikaiseksi.

Treenaillen kohti seuraavaa viikonloppua

Koska seuraavana viikonloppuna päästään jatkamaan kisaamista niin agilityssa kuin TOKOssakin on nyt otettava härkää sarvista ja alettava ihan oikeasti treenailla :) Lähdettiinkin siitä syystä erittäin tuuliseen Ojankoon. Aloitimme TOKOilulla. Alussa virittelynä seuraamista, josta palkkana pallon heitto ja repiminen. Sen jälkeen otettiin muutamat liikkeestä seisomiset pallolla palkaten ja kauko-ohjauksen istumiset. Varsinainen harjoitus mentiin kolmen liikkeen ketjuttamisena. Ensin liikkeestä seisominen ihan siististi. Raisa ei ehkä vieläkään hypähtänyt seisomaan kuten aiemmin, muttei toisaalta ottanut kuin pari askelta käskyn jälkeen. Sen jälkeen estehyppy 60 cm esteellä. Istuminen oli taas hidasta haahuilua, mutta toisesta käskystä ihan asiallinen suoritus. Takaisin hyppy taas asiallisesti. Ja lopuksi kaukot niin, että jätin palkan Raisan taakse. Asennonvaihtoja otettiin noin 5 metrin päästä istu-maahan-istu-maahan-istu ja kaikki onnistuivat hyvin. Ihan viimeisenä tehtiin vielä pari onnistunutta noutoharjoitusta kaninkarvalla palkaten. Raisa oli taas ihan super :)

Jatkettiin hyvässä vireessä agilityradan puolelle. kepit alkaa oleen nyt siinä kunnossa kuin haluan: Raisa osaa itsenäiset sisäänmenot, kestää puolenvaihdot edessä ja takana ja antaa vedättää. Joskus saattaa tulla lopussa virhe, jos ennakoin liikaa, mutta ylipäätään tosi hyvin. pitää vaan antaa koiralle tilaa sisäänmenoihin... Lisäksi harjoiteltiin muuria varsin onnistuneesti, kontaktit hienosti, rengaskin menee jo kuin vanhalla tekijällä. Nyt vain odotellaan, että itse hillitsen hermoni, niin niitä nollatuloksiakin pitäisi tulla kisoista. Raisa osaa ja ohjautuu kyllä :)

Raisalle agilitykisoista 5 vp

Raisa osallistui tänään toiseen ja kolmanteen agilitykisaansa Tampereella. Raisu oli taas älyttömän hyvä, mutta mokoma emäntä mokailee aina... Eka radalta virheetöntä työskentelyä aina tokavikalle esteelle, josta Raisa meni väärästä päästä putkeen minun seistessäni paikallani perse pystyssä. Aika moni koulutettavani on saanut kuulla samasta asiasta, mutta älä tee niin kuin minä teen, vaan niinkuin sanon, vai mites se meni?!

Tokalta radalta 5 vp keppien sisäänmenolta, kun estin oikean suorittamisen omalla sijoittumisellani... Raisa-parka varmaan laittaisi lehteen ohjaajanvaihto-ilmoituksen, jos pystyisi ;) Muuten saatiin virheetön rata, hyvät kontaktit, ja hyvä aika siitä huolimatta, että pysäytin kaikille kontakteille ja kohellettiin kepeillä. Oltaisiin voitu vielä yli 4 sekuntia koheltaa lisääkin...

Raisa on aivan ihana ohjattava, sillä on vauhtia, se pysyy käsissä, suorittaa hyvin kontaktit ja kuuntelee tosi tarkkaan ohjeita. Itse tunnun olevan tosi huonossa terässä parin vuoden kisatauon jälkeen, mutta ehkä se tästä. Ensi viikonloppuna jatketaan kisaamista nyt kun juoksukin on taakse jäänyttä elämää.

Manteli lonkkakuvissa ja Raisalle TOKO avo3

Viime viikolla on taas ehtinyt sattua ja tapahtua. Jos taas aloitetaan alkuviikosta, niin Nuppu kyläili vielä keskiviikkoon asti ja kolmen koiran kanssa eläminen on aina vaativampaa kuin kahden hännänheiluttajan kanssa oleilu. Nuppu sopeutui kyllä loistavasti laumaan ja etenkin metsälenkit lähimetsissä Kati-mummun kanssa saivat hymyn kummankin tytön huulille. Silmät loistivat, kun juostiin pitkin soista kuraojaa pitkin :)

Tiistaina oli taas Riitan TOKO-kurssi Järvenpäässä ja ilman autoa sinne seikkailu kesti kauan, todella kauan - kävellen, bussilla ja junalla matkustaen olin jo puolikuollut päästessäni perille Järvenpäähän. Siellä treenattiin avoin luokka läpi ja se oikeastaan jäikin koko viikon ainoaksi kunnon treeniksi. Ei siis kovin hyvä juttu juuri ennen koetta. Raisa ei ollut silloinkaan ihan parhaassa terässä lienikö syynä sitten kuumuus vai väsymys. Liikkeet kuitenkin menivät siihen malliin, että ykkönen siitä olisi tullut. Seuraamisessa taas hiukan haahuilua, mutta loppua kohti paranevaa, maahanmeno ok, luoksetulossa annoin hiukan liian myöhään pysähdys-käskyn ja loppu taas ravaten. Seisominen muuten hyvä, mutta Raisa istui tullessani vierelle. Kaukkarit hyvät, mutta noudossa se tällä kertaa tarttui suoraan kapulaan, mutta kehujen jäädessä pois se pudotti kapulan uudestaan ja tarttui siihen vasta haistelun jälkeen uusiksi. Hyppy hyvin. Noutamista pitäisi alkaa harjoitella niin, että Raisan tartuttua kapulaan annan tulla sen vielä metrin pari minua kohti ennen palkkaamista kaninkarvalla. Järvenpäästä riensn vielä Sarin kyydissä agilitykoulutuksia pitämään. Tico meni taas tosi hienosti.

Keskiviikkona olikin springereiden hallituksen kokous ja siinä meni koko ilta, Nupun annoin vauhdissa Erkin mukaan takaisin kotiin. Kati ja Raisa olivat siis ensin päivän keskenään kotona ja sitten illan keskenään kotona :(

Torstaina päästiin piiitkästä aikaa agilityyn ja Meri olikin keksinyt kivat tekniikkaharjoitukset, joissa harjoiteltiin esteille irtoamista, puolivalsseja (esteen ohi kuljettaminen) ja valssauksia. Raisa meni hyvin, mutta ei mielestäni ihan täysillä. Lieneekö se vielä juoksun tylsyyden jäljiltä hieman rauhallisempi ja löysempi? Kyllähän se tietysti tarpeeksi vauhdikas oli, muttei sellainen tuulispää kuin yleensä.

Samana ilta toisaalla eli Turun KissaKoiraklinikalla Manteli kävi lonkkakuvissa, kyynärnivelkuvissa ja silmätarkastuksissa. Lonkat lähtivät kenneliittoon A:na, kyynärnivelet näyttivät myös hyvältä, eikä silmissäkään ollut mitään vikaa. Valitettaasti selässä oli löytyi paha ongelmakohta.

Tässä ell Eva Einola-Koposen lausunto: "Mantelilta kuvattiin lonkat ja tutkimuksen yhteydessä todettiin viimeisen lannenikaman ja ristiluun epäsymmetrisyys. Sivukuvassa ko kohdassa vahvistui epäily siitä, että viimeinen lannenikama on kiinnittynyt osaltaan ristiluuhun ja asento eri kuin muilla lannenikamilla. Ko alueen kiputila tekee vaikeutta kiipeämisessä, hyppäämisessä ja ylösnhoustessa. Lihaskunnon ylläpitäminen, hironta ja uiminen auttavat. Uudet kuvat vuoden kuluttua ja ortopedinen ja neurologinen tutkimus rasituksen jälkeen hereillä, jos koiralla on kipuja."

Tämän synnynnäisen vian perinnöllisyydestä minulla ei vielä ole tietoa. Kaikki hyppiminen ja riehuminen on kielletty, mutta hyvän lihaskunnon ylläpitäminen tasaisen liikunnan ja uinnin avulla on välttämätöntä. Nyt täytyy vaan toivoa, että Manteli saisi elää mahdollisimman pitkään kivuitta. Vuoden päästä otetaan uudet kuvat selästä ja niissä näkyy, onko ylimääräisen nikaman luutuminen jatkunut ja pahentunut. Tuntuu tosi kurjalta Mantelin ja Nummelinien puolesta :( Näin ollen Mantelilla ei tietenkään teetetä koskaan pentuja, vaan se siirtyy yksinomaan Minna-Riitan ja Jussin omistukseen.

Perjantaina junailtiin Tampereelle ja sitä ennen käytiin harjoittelemassa springeriporukalla paikallaoloja ja otettiin myös yksi nouto- ja luoksetuloharjoitus.

Tänään lauantaina käytiin Raisan kanssa TOKO-kokeissa Pirkkalassa tuomarina Aino Juhantalo-Kakkola. Tuloksena oli AVO3-tulos ja 118 pistettä.

Paikallaolo onnistui erinomaisesti 9,5 p puoli pistettä tippui, koska katsahdin koiraa piiloon mennessäni.

Seuraaminen hieman haahuilevaa, mutta ei mitään järkyttävän suuria mokia 8p

Liikkeestä maahanameno oli harvinaisen hidas, mutta koko liike suoritettiin ihan ok. 9p

Luoksetulossa minulla oli turhan tiukka käsimerkki, loppu ravilla ja perusasentoon tullessa liikahdin hiukan huomaamattani. 7p

Seisomisessa toinen käsky ja Raisa istahti tullessani vierelle. 0p

Noutamisessa taas epäröintiä ennen kapulaan tarttumista, muuten ok. 8p

Kauko-ohjauksessa Raisa suorittii paikallaolon 0p ja se teki itse asiassa kokeen jälkeen kotona saman asian. Ikään kuin se olisi ehtinyt unohtaa parissa viikossa koko liikkeen.

Hyppy muuten hyvin, mutta hieman haaluilua esteen takana ja sitten se suoritti maahanmenhon esteen toisella puolen. Suurin syy sepisodiin oli minun myöhästynyt käskyni. Raisa malttoi odottaa minun käskyäni ja suoritti hypyt hyvn kumminkin päin. 5p

Yleisvaikutelma 8,5p kokonaisuutena Raisa oli turhan haahuileva ja ponneton, mutta teki kuitenkin aika tarkasti. Luokan ekana kehään meno ei ollut hyvä juttu, koska en ehtinyt viritellä sitä ihan kunnolla, vaikka tuomari kyllä ystävällisesti antoi paikallaolon jälkeen kaikkien poistua kehästä.

MH luonnekuvaus

Lauantai oli todella mielenkiintoinen päivä, kun pääsin seuraamaan kuuden D-pentueen koiran MH-luonnekuvausta. Espoon Oittaalla kauniissa auringonpaisteessa kuvattiin kaikki muut sisarukset paitsi Tarmo, joka osallistuu sitten Hauholla MH:n. Lisäksi lauantaina kuvattiin näiden naperoiden puolisisko Vinka. Testinjohtajana toimi Virpi Saarinen, joka harjoitteli hommaa eka kertaa. Valitettavasti se näkyy myös tuloksissa leikkimisen taisteluhalussa (2c), koska Virpillä oli vaikeuksia osata leikittää koiria oikein. Loppupäivää kohti Virpi oppi asiansa, ja sen näkee myös Raisa-riesan tuloksista (= korkein mahdollinen pistemäärä). Eli siinä oli koiralla mahdollisuus oikeasti näyttää luonnettaan. MH:ssa etenkin leikkiosuuksissa ihmisen vaikutus on suuri ja siksi meillä onkin suuri tarve kouluttaa hyviä toimitsijoita. Virpin osalta täytyy sanoa, että edistymistä tapahtui päivän aikana huimasti :) Kaikenkaikkiaan ekakertalainen selvisi hommastaan hienosti. Muistan kyllä, kuinka aikanaan itse jouduin kahden päivän MH-tutustumisen jälkeen testinjohtajaksi ekaa kertaa, eikä se ollut suinkaan helppoa...

Tulokset löytyvät kaikki kotisivuiltani. Tähän kerään muutamia huomioita, joita kuvauksessa tapahtui. Raisalla oli juoksun parhaat päivät, mutta se oli silti hyvin oma itsensä. Etäleikissä se oli jo juoksemassa etäleikkijän luo, kun Kati-mummo alkoi huutamaan ja ulvomaan saunalla häkissä ollessaan ja raisa juoksikin mummon hätää ihmettelemään. Koira, joka on toimitsijakoulutuksessa leikkinyt aina ja kaikkien kömpelömpienkin ihmisten kanssa, sai siis tulokseksi, ettei saavu edes avustajan luo ;) Elämä on. Ja koirat on vaan koiria. Räminälaitteella se sika ei viitsinyt edes pysähtyä, katsahti vaan ja meni tapaamaan lähellä autossa ollutta Herculesta saadakseen miesseuraa. Se kuitenkin tuli sieltä kohtuullisen nopeasti takaisin. Paavon kanssa räminälaitteella kävi Reetalla pieni moka, kun hän astui vahingossa Paavon remmin päälle ja se ei päässytkään heti räminälaitetta katsomaan, kuten yritti, kun talutin kiskaisi sitä taaksepäin (se olisi muuten saanut arvosanan 5 menee räminälaitteen luo ilman apua 4 sijaan). Nämä ovat kuitenkin pikkujuttuja. Nuppu osallistui kuvaukseen minun kanssani ja hyvin meillä menikin, vaikken sitä ole talven aikaan nähnyt kuin pariin kertaan! Manteli oli alusta asti hieman pelokkaan oloinen jo pihaan tullessan, mutta Jussi Nummelin luotsasi Mantelin MH:n läpi ansaiten 10 pistettä ja yhtä monta papukaijamerkkiä hyvästä ja säntillisestä toiminnasta. Manteli kuitenkin selvisi kohtuullisesti kaikista pelotteista, eikä mennyt missään vaiheessa lukkoon tai kieltäytynyt toimimasta. Remu puolestaan toisti isänsä jalanjäljissä räminälaitteen päälle hyppäämisen...

Sitten huomiotani pentueen tuloksista. Kaikki kuusi olivat hyvin välinpitämättömiä ääniä (niin räminää kuin ampumistakin) kohtaan. Ne pelästyivät enemmän tai vähemmän haalarilla, mutta pääsivät peloistaan niin hyvin ohi, että niille jäi todella paljon kiinnostusta jäljelle. Siis sen sijaan, että nille olisi jäänyt pelottavia, negatiivisia mielikuvia, olivat ne hyvinkin iloisen kiinnostuneita haalarista ja räminälaitteesta. Jos niillä olisi ollut kiinnostusta vielä aavistuksen enemmän olisivat ne alkaneet suorastaan haastaa ja näykkiä haalaria, että josko se vieläkin tekisi jotain kivaa. Olin siis erittäin tyytyväinen naperoiden rohkeuteen, mutta tämä määrä kiinnostusta on hyvä, ei kiitos liiotella sitäkään asiaa spanieleiden suhteen ;) Leikkisyyttä ja sosiaalisuutta oli hyvin, mutta osa näistä ei kuitenkaan enää ollut yhtä avoimen ystävällisiä niitä ensin pelotelleita ihmisiä kohtaan (aaveilla ja etäleikissä). Ne leikkivät poikkeuksetta yhtä hyvin/lähes yhtä hyvin alussa ja lopussa. Niille ei siis jäänyt ikäviä muistoja kuvauksesta, vaan ennemminkin ne tulivat loppuun entistä enemmän itseään täynnä olevana ja innokkaampina. Kiva jatkaa kasvatustyötä tämän luonteisilla koirilla. Tosin ne eivät kyllä sovi laiskan perheen sohvakoiraksi, mutta sen olisin osannut sanoa jo etukäteen. Aktiivisilla omistajilla niistä onkin kasvamassa loistavia harrastuskoiria ja ne ovat saaneet uskomattoman hyviä tuloksia jo ikäänsä nähden. Odotan innolla porukan viimeisen eli Tarmon luonnekuvausta heinälkuussa.

Kirjoittelen paremmalla ajalla ajatuksia pentutestien ja omistajien näkemysten ja MH:n välillä olevista yhtäläisyyksistä/eroista.

Isovanhemmat täyttävät vuosia

Eilen Harry-vaari täytti yhdeksän vuotta ja Katilla tulee tänään ensimmäinen vuosikymmen täyteen. Vuodet vierivät kovin nopeaan ;) Kummatkin ovat vielä erittäin hyvässä kunnossa. Harrysta ikää ei huomaa kuin pienestä harmaantumisesta, Katilla alkaa olla vanhuudenkaihia silmissä, ei mitenkään vakavaa, mutta hämäränäkö alkaa olla aika heikko. Ja kuulo valikoiva... ruoasta puhuttaessa mummo on kyllä aina skarppina. Toivottavasti sekä Kati että Harry saavat elää vielä vuosia terveinä ja pirteinä. Katin suvussa vanhoja tervaskantoja kyllä riittää: isä eli 14-vuotiaaksi (viimeiset pennut Jurilla oli 12 vuoden iässä), emä Tyyne kuoli vuosi sitten 13-vuotiaana, isomummut, vaarit ja monet muut sukulaiset ovat eläneet 13-15 vuoden ikään saakka. Toivottavasti Katikin on vielä ilonamme useita vuosia.

Nuppu tuli vapuksi hoitoon ja olen käynyt sen kanssa nyt kahtena aamuna agilityä treenaamassa. Nuppu on kiltti, helposti ohjattava ja oppii varsin nopeaan. Sitä on helppo opettaa ja se jaksaa keskittyä uskomattoman hyvin. Nameja se tosin tuntuu monesti syövä vähän velvollisuudentunnosta.

Olemme harjoitelleet putkea (myös 90 asteen mutkalla) ja hieman lähetyskulmia. Putki menee varsin hyvin, vaikka U-putki olikin vielä vähän liikaa pikku-Nupulle. Kujakepeillä Nuppu on saanut juosta luokseni tai eteenpäin pallon perässä tultuaan keppien läpi.

Aidoilla olemme harjoitelleet luoksetuloja ja lähetyksiä sekä suoraan että vinoista kulmista. Lisäksi harjoittelimme kahden ja kolmen esteen takaa luoksetuloa ja esteen takaa luoksetuloa ja toisen aidan yli lähettämistä. Nuppu aivan ilmiselvästi tykkää loikkia rimojen yli! Myös muuria on hypitty luoksetulona ja harjoiteltu kontaktien alstuloa puomilla ja A:n suorittamista kontaktipinnalle pysähtyen. Nuppunen meinaa vaan aina tilaisuuden tullen karata kontaktiesteille.

Yksinolosta Nuppu ei selvästikään välitä, vaan mokoma on pissannut muutaman kerran sisälle protestoidakseen. Katin kanssa se kuitenkin jäi kotiin hiljaa ja kiltisti. Ehkä mummo rauhoittaa sitä. Huomenna onkin D-pentueen luonnekuvaus (Tarmo kuvataan kesällä, mutta kaikki muut osallistuvat nyt) ja siitä sitten enemmän silloin. Tänään mennään Niinan kanssa kokoamaan MH-rataa Oittaalle. Kati viettää huomenna synttäreitään lastenlastensa seurassa.

Raisan kanssa on tokoiltu. Sillä on ollut keskiviikosta asti juoksun parhaat päivät, joten treenit ovat painottuneet sisälle ja kotipihalle. Noutaminen sujuu edelleen hyvin, luoksetuloja seisomisesta on harjoiteltu niin, että heitän lelun kutsun kanssa samaan aikaan ja silloin vauhtia riittääkin. Jossain vaiheessa pitäisi hieman lisätä kutsun ja heittämisen välistä aikaa. Kaukoja ollaan kertailtu koskien istu-maahan liikettä ja seisomista sisällä hieman pidemmältä matkalta taakse namilla palkaten. Seuraaminen on edelleen välillä turhan haahuilevaa. Pallo auttaa hieman ja paljon otetaan edelleen muutaman askeleen seuraamisia namilla palkaten. Paikallaolot ovat vähän jääneet, mutta pitäisi niitäkin ottaa pihassa.

Tico mölli-agilityssa

Tico ja Sari osallistuivat tänään ensimmäisiin epävirallisiin agilitykisoihinsa. Tico suoritti rataa kuuliaisesti, odotti lähdössä maltillisesti ja suoritti hyvin kontaktit. Kisaan saa olla siis erittäin tyytyväinen. Tuloksena oli hylky Ticon karattua A-esteelle. Eiköhän Ticokin pääse kesällä virallisiin kisoihin. Nyt tartee vain harjoitella Sarin ja Ticon kanssa A:n ohitse ohjaamista ;)

Raisan kanssa käytiin puolestaan TOKO-treeneissä, mikä olikin helpommin sanottu kuin tehty. Autoni ei suostu starttaamaan ja menee korjaamolle perjantaina, mutta nyt oli sitten sitten sumplittava kulkemista ilman omaa autoa. Järvenpäähän päästiin ongelmitta, kun isä ja sisko olivat menossa samoihin aikoihin Tikkurilasta Nurmijärvelle. Takaisin tulo vaatikin toista tuntia aikaa ja varsin paljon sompailua. Pääsipä Raisa ekaa kertaa bussillakin matkustamaan.

Riitan treeneissä harjoiteltiin viime viikon tapaan noutamista. Tällä kertaa oli uusi kaninkarva mukana ja johan noutaminen taas onnistui. Raisa tarttui innolla kapulaan ja toi sen hyvin. Kaninkarva on ihme juttu :)

Seuraavana luoksetulon pysähdys, jossa luoksetulo ja pysähdys oikein napakat ja hyvät, mutta seisomista perusasentoon tulo taas epävarma. Nyt sitten harjoitellaan paljon seisomisesta luoksetuloja.

Lopuksi vielä kauko-ohjauksen istu-seiso, johon kiinnitettiin huomiota viimeksi. Nyt taakse heitetyt namit ovat tuottaneet tulosta ja liikeradat näyttivät tosi hyvältä :) Oli siis oikein kivat treenit ja Raisa toimi ehkä hieman tavallista laiskemmin, mutta kuitenkin ihan tarpeeksi reippaasti. Yllättävän vähän juoksu vaikuttaa sen treenimotivaatioon.

MEJÄ- ja agiitytuloksia

Remu eli Jangas Direct Action osallistui Kaisa Majasen kansa kolmanteen MEJÄ-kokeeseensa. Tulos oli hienosti AVO2 39p, harmittavasti riistajäljet pudottivat pisteet ykköstuloksesta. Valkeakosken kokeessa Remu oli kuitenkin kokeen toiseksi paras. Tuomarina toimi Jarno Nummijärvi.

Remun arvostelu tulee tässä:

"Hyvä vauhdikas lähtö. I osuuden alussa vauhdikkaasti pois jäljeltä, tuomitaan hukka. Makaus OK. II osuus mallikasta maa- ja ilmavainuista jäljestämistä. Kulma ja makaus oikaistaan. III osuus varmaa hyvävauhtista jäljestystä. Kaato omistettiin nuollen. Ohjaajalta erinomainen suoritus. "

Velipoika Tarmo aka Jangas Da Vinci Code kävi Sinttu Immosen kanssa toisella jäljellään (!) Oittaan kokeessa ja mikä uskomattominta Tarmo-tarkkanenä sai AVO3-tuloksen ja 27 pistettä! Tarmon tuomaroi Paul Vuori. Uskomattomat veljekset :) Ja onnittelut Kaisalle ja Sintulle.

Tässä Tarmon arvostelu:

"Tarmo tarkistaa lähtömakuun huolellisesti. Ohjaaja käyttää opastusalueen hyödyksi ja opastaa innostaen alueen loppuun. Ensimmäisen osuuden alussa Tarmo pysähtyy pari kertaa hakien ohjaajasta henkistä tukea. Osuuden sulavaliikkeinen koira jäljestää reippaalla vauhdilla. Ensimmäisen makuun merkitsee selkeästi ja kulma menee tarkasti. Toinen osuus reipasta vauhtia mutta tehden jo enemmän tarkistuslenkkejä. Toinen makuu ja kulma tarkasti. Heti kolmannen osuuden alussa jää tarkistelmaan jäljen viereen eikä lähde eteenpäin, tästä hukka. Edetään osuus hyvin jäjestäen lähes loppuun, mutta jo lopun häämöttäessä poistutaan jäljeltä, josta toinen hukka. Palautuksen jälkeen suoraan sorkalle jota katselee aluksi epäluuloisen näköisenä mutta uskaltautuu nuuskimaan. Hyvä suoritus, joss alussa tehdään hienoa työtä, mutta kyllästytään matkan ollessa sääntöjen mittainen."


Eilen oli Paavon agilitydebyytin vuoro. Tuloksena oli vielä hylky, mutta nuorihan Paavo vielä onkin. Renkaalla oli vielä ollut hieman epävarmuutta ja ihmisiä piti moikkailla. Elvis-eno (Jangas Cola For Elvis) puolestaan loisti Reetan kanssa ja sai toisen nousunollan kakkosluokasta :)

Samana päivänä toisaalla ranskalaisvahvistus (toivottavasti sulhaspoika tytöille) Masi ja Janni saivat ekan nollan ykkösluokasta.

Raisa sai mököttää kotona juoksuaikaisena.

MEJÄä, TOKOa ja agilitya

Reippaat D-huligaanit ovat taas olleet vauhdissa (blogi vaan ei pysy samassa tahdissa):

Tiistaina Raisa pääsi tokoilemaan ja Tico agilityyn. Ja Tarmokin kävi agilityssa. Itse juoksin, pyöräilin ja autoilin paikasta toiseen kieli vyön alla. Päivällä etsin neljästä eri kaupasta verta, mutta eihän sitä löytynyt! Niinalle soitettuani tuli sitten testiviesti: "löytyi!". hain veren Niinalta Kontulasta, ajoin Sipooseen jälkeä tekemään, juoksin jäljen vartissa ja myöhässä Riitan TOKO-treeneihin. Raisan kanssa harjoiteltiin vähemmän onnistuneesti ruutua, kauko-ohjauksen istu-seiso ja noutoa. TOKOsta täyttä höyryä Ojankoon ja agilityä kouluttamaan kolmeksi tunniksi. Tico on tosi lupaava ja vauhdikas agilityssa. Suurimmat haasteet liittyvätkin Sarin mukana ehtimiseen, kun pikkuneiti on aikas tuulispää. Tico uskoo kuuliaisesti ohjausta ja suorittaa edelleen kontaktit kunnolla ja kepeilläkin uskoisin, että he edistyvät pian kisavalmiuteen.

Keskiviikkona Tarmo jäljesti ensimmäistä kertaa verijälkeä ja hyvin poika menikin. Varsin jälkitarkasti, maavainuisesti ja rauhallisesti. Hyvältä näytti :) Ei kun vaan lisää treeniä, niin kyllä Tarmosta vielä tosi hyvä jälkikoira tulee...

Raisalla alkoi sunnuntaina juoksu, jonka takia joudumme jäämään pois kahdesta agilitykisasta ja kahdesta TOKO-kokeesta. Tylsää ja mälsää, mutta toisaalta hyvä että juoksu alkoi, kun edellisestä oli väliä jo 8 kk. Ei siis päästä Raisun kanssa agilitytreeneihinkään.

Raisan ekat agilitykisat Kirkkonummella

Nyt on sitten ensimmäiset kisat takanapäin. Kirkkonummen KKK-hallissa tuomarina toimi Ritva Herrala. Raisa oli loistava, emäntä ei. Tuloksena siis HYL.

Raisa odotti kauniisti lähdössä ja suoritti ekan esteen ongelmitta käskyn saatuaan. Kolmannella aidalla juoksin Raisan edellä ja olin jo ohjaamassa kauempaan putkeen koiraa katsomatta sillä seurauksella, että se juoksi aidasta ohi (ohjaukseni mukaan) ja putkeen. Siitä siis jo heti hylky. Tämän olisi voinut välttää ohjaamalla toiselta puolen tai odottamalla hieman koiraa ja käskyttämällä selvemmin. Selän taakse Raisun ei pitäisi jäädä IKINÄ, mutta mites taas kävikään...

Putkesta tullessa Riesa lähti yleisön suuntaan ja törmäsi (!) numerotauluun. Tämän olisi helposti voinut välttää puhumalla koiran tullessa putkesta. Tämän episodin jälkeen päästiin vauhtiin ja selvittiin aika kinkkisistäkin kuvioista, kontaktit mallikkaasti pysähtyen ja useamman sekunnin paikallaan ollen. Kepit meni uskomattoman hyvin siihen nähden, että valssasin ennen niitä: ei epäröintiä sisäänmenossa ja suoritus loppuun asti sujuvaa. Käsi apuna koiran vierellä, muttei tarvinnut enää yhtään ohjata kädellä. Lopussa taas ihmeteltiin putken numeroa samassa kohtaa kuin alussakin (siis juuri sitä samaista nro 19, johon Raisa törmäsi alussa). Raisa oli koko ajan hyvin kuulolla, tosi helposti ohjattavissa ja meillä oli kivaa. Siis ekojen kisojen suurimmat tavoitteet: hallittu lähtö, onnistuneet kontaktit ja kepit ja kuuliaisuus täyttyi, vaikka tulos olikin hyvin vaatimaton (tai siis jäimme ilman tulosta).

Radalla ei ollut meille toisinaan hieman hankalampia esteitä eli keinua, rengasta, muuria tai okseria.

Harjoiteltavaa ensi kisoja ajatellen:
- erilaisia räpistyksiä putken vierellä
- oma tarkkaavaisuus ohjauksissa
- keppien sisäänmenot entistä varmemmiksi
- keppien suoritus myös koira oikealla puolellani
- lähdöt myös minun sijoittuessani kauemmaksi ekasta esteestä (nyt otin varman päälle ja olin lähellä)
- estevarmuutta myös meille hankalilla esteillä

Kaiken kaikkiaan olin tosi tyytyväinen Raisaan ja jotakuin tyytyväinen itseeni. Olin jo ehtinyt unohtaa, kuinka paljon kisoja voikaan jännittää ja kotiin palatessa tuntuu olevan puolikuollut, vaikka kyseessä oli tosi lyhyt kisapäivä. Hyllystä huolimatta jaksoin keskittyä koko rataan ja ohjata koiraa loppuun asti. Raisa teki parhaansa ja oli tosi hyvä. Siis eikun seuraavaan koitokseen viikon päästä Hämeenlinnassa.

Viikon treenailut

Taas ollaan päivittäin treenailtu ja Ojangossakin vierailtu viikon mittaan kolmeen kertaan.

Maanantaina harjoiteltiin - yllätys, yllätys - keppejä. Mulla meinas hiukan palaa käämit Raisun kanssa. Esteet kun on yhdessä kasassa piti keppejä harjoitella muiden esteiden välissä ja Raisa ehti ennen pujottelu ainakin puomille, kahdelle putkelle (todella epäloogisista kulmista) ja A:lle. No, lopulta saatiin harjoiteltua sekä kujakeppejä suorana että suoria keppejä. Onnistumisia ja epäonnistumisia tuli tosin melkein yhtä paljon, mutta ollaan silti selkeästi edistytty. Toivottavasti en prässää Riesaa liikaa. Harjoiteltiin myös kepeille lähetystä aidalta ja sisäänmenot olivat tosi hienoja, mutta toinen keppi meinas jäädä pujottelematta, kun Raisa tuli liian kovalla vauhdilla. Nyt kapea rengas suoritettiin jo ongelmitta ja otettiin vielä loppuun muutama kontaktitreeni.

Tiistaina harjoiteltiin TOKOa lähikentällä. Ohjelmassa oli ketjuttamisharjoitus ja paikallaoloa. Paikkallaolo piilona tuuhea kuusi ja aikana noin 1,5 minuuttia. Harjoitus onnistui hyvin ja Raisa oli rauhallinen. Palkkana namikipolle pääsy kentän reunalle.

Sitten peräkkäin ilman välipalkkaa seuraaminen (joka meni tosi hienosti), liikkeestä maahanmeno (ei juuri huomauttamista), luoksetulo (onnistui!) ja kauko-ohjaus, jossa oli muistaakseni jotain hämminkiä ekan istumisen kanssa. Kolmannesta istumisesta vapautus taakse namikipolle. Lisäksi otimme noutamista paikallaolosta (edelleen haistellen ja rauhoitellen) ja sitten perään lähtemisiä kapulan lentäessä.

Keskiviikkona taas itse Ojankoon kouluttamaan ja Raisa pääsi ennen ja jälkeen pitäemieni harjoitusten sekä metsään juoksemaan että treenaamaan. Kepit onnistuivat ensimmäistä kertaa suorilla kepeillä varmasti ja itsenäisesti. Muutama väärältä puolelta sisäänmeno, mutta muuten tosi hienosti. Kepit onnistuivat myös putkesta tullessa ja esteeltä. Myös pituus, rengas, A-este ja puomi menivät ongelmitta.

TOKOilussa keskityttiin taas noutoon ja hyppyyn. Noudossa tuttuun tyyliin vanhat ongelmat ja hyppy innokkaasti ja varmasti.

Tänään torstaina olin Hannan TOKO-kurssin viimeinen kerta ja loppukoe avoimen luokan tyyliin.

Paikallaolo piilossa 3 min. Raisa oli rauhallinen, jäi kauniisti paikalle. Kehään mennessä se jo heti pisti pitkäkseen: tietää siis jo mitä tuleman pitää. Ryhmätreenit ovat tehneet tässä mielessä todella hyvää. Loppuvaiheessa se oli kuulemma hieman vaihtanut kankkua, mutta pysynyt rauhallisena. Perusasentoon nouseminen tapahtui hieman ennen käskyä. Ehdin vilkaista Raisaa, niin se jo ponnahti ylös.

Sitten yksilösuorituksiin. Heittelin ja revin lelua ennen kehään menoa ja palkkasin namilla perusasennoista. Seuraaminen oli kyllä jotakuin oikeassa paikassa, mutta pää kieppui eikä katsekontakti pysynyt koko aikaa. Ajoittain ihan hyvää, ajoittain haistelua ja kuikuilua. Sinänsä kaikki kuviot kyllä suoritettiin.

Liikkeestä maahanmenossa seuraaminen oli mielestäni taas parempaa, maahan ok ja pysyi paikalla hyvin, mutta taas perusasennossa ennakointia.

Luoksetulo meni hyvin, mitä nyt alkupaikkaan mennessä juttelin jotain Hannalle, niin riiviö haki luoksetulomerkin ja toi sen minulle... Pysäytys hyvä, mutta pysäytyksestä luoksetulo edelleen hieman laiska - siis ravia, eikä täysiä.

Liikkesstä seisomisen seuraaminen ok, pysähdys hyvä, mutta Raisa lähtikin taakespäin ja sen jälkeen haistelemaan. Olin huomaamattani antanut käsimerkin taaksepäin ja Riesa alkoi etsiä lelua takaa. Kuinka hölmö ihminen voi huomaamattaan ollakaan?! Enkä ole sitä ikinä palkannut vasemmasta kädestä tästä liikkeestä, joten se täytyi olla jokin alitajuinen "katinaikainen" juttu.

Sitten tuli pieni moka järjestyksessä. Eli kauko-ohjaus tehtiin tähän väliin. Alku hyvin virittely "taka"-sanalla. Raisa jäi hyvin paikalle, suoritti liikkeet nopeasti ja täsmällisesti, mutta ennakoi taas perusasentoon istumista.

Nouto olikin taas tylsää katsottavaa. Paikallaolo hyvä, mutta Raisa ei taaskaan uskaltanut tarttua kapulaan vaan haisteli tuskallisen pitkän ajan, kunnes otti kapulan ja toi sen ravia jonkinlaiseen perusasentoon.

Viimeisenä hyppy, jossa oli taas aikamoinen ennakoinnin maku. Raisa meinasi loikata omia aikojaan, mutta uskoi hyvin selkeän kiellon. Jo liikkenohjaajan käskystä porsas loikkasi esteen yli. Uudestaan palkaten valmis-sanan jälkeen, liikkurin käsky-sanan jälkeen paikallaolosta ja vasti sitten suoritettiin liike kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.

Kaikenkaikkiaan Raisa ei ollut ihan niin hyvässä vireessä kuin olisin toivonut. Suurin osa liikkeistä alkaa kuitenkin olla niin varmoja, että sujuvat silti, vaikkei Raisa ihan parastaan pistäkään.

TOKOilun jälkeen käytiin vielä agilityesteillä harjoittelemassa keppejä, jotka alkaa oikeasti sujua. Nyt tosin Raisa monesti yritti mennä kepeille väärältä puolelta. Se on jotenkin nyt saanut opittua asian väärin :( Aloin jo lopulta kieltää väärästä kepeillä menosta ja jatkettiin vain oikeasti suorituksesta. muutama onnistunut harjoitus loppuun putkelta tai aidalta kepeille tullessa ja taas kotiin lähempänä yhdesää ja aika puolikuolleena. Pitäis alkaa ottaa eväät ja juomista mukaan treeneihin, jos niissä keikkuu koko illan.

Täplä ja Manteli mölli-MEJÄssä

D-pentueen emä Täplä (Jangas Behaving Badly) ja Manteli (Jangas Dimples) osallistuivat Juha Nummelinin kanssa eilen mölli-MEJÄän eli jäljestysharjoitukseen, jossa noin 300 metrin mittainen jälki on tehty jo etukäteen ja kokeneet harrastajat/tuomarit antavat vinkkejä ja ohjeita tulevaisuutta ajatellen.

Täplä oli jäljestänyt kuin vanha tekijä hieman yli 300 metrin jäljen ja mukana kulkenut lajin tuomari Tuija piti Täplää koevalmiina. Toki joku harjoitusjälki ennen koetta tekisi hyvää, mutta 4,5-vuotias Täplä jäljesti kuin vanha tekijä.

Mantelikin jäljesti hyvin, mutta ihmetteli ja haukkui perässä kulkenutta ihmistä, jonka syliin voi kyllä tiellä kiivetä. Sekin kuitenkin keskittyi hyvin jäljestämiseen hetken päästä ja selvitti jäljen ongelmitta.

Toivottavasti Täplä pääsee kesällä virallisiinkin kokeisiin :) Kiitos taas aktiivisuudestanne!

Täplä ja Amanda pääsevät varmaan jo toukokuussa virallisiin agilitykisoihinkin. Raisakin on ilmoitettu agilitykisoihin jo viikon päästä.

Nuppu Sysmän näyttelyssä

Nuppu eli Jangas Dolce Vita pääsi viimein osallistumaan ensimmäiseen näyttelyynsä lähes 1,5-vuotiaana. Nuppu oli kyllä viime kesänä ilmoitettu pentuluokkaan, mutta juuri ennen näyttelyä se sai kiehuvasta vedestä pahat palovammat ja nyt sen on annettu rauhassa toipua vammoistaan. Selkään tosin jäi koiran loppuelämäksi noin kämmenen kokeinen karvaton alue.

Eilen siis viimein koitti debyytti kehässä ja hyvin se menikin. Tuloksena Saija Juutilaiselta EH1 ja kiva arvostelu. Niina esitti Nupun ja se käyttäytyi tosi hyvin, olisi taas kiivennyt syliin saakka tuomaria ja harjoitusarvostelijaa moikkaamaan. Arvostelu tästäkin seuraa, kunhan vaan saan niin paljon itsestäni irti.

Raisan treenipäiväkirjaakin pitäisi jatkaa. Treenattu ollaan viikolla tosi paljon, ehkä jopa liian paljon, koska en saa millään itsestäni irti kirjoittaa edistymisestämme heti treenien jälkeen, kun joka ilta kotiinpaluu on ollut yhdeksän molemmin puolin. Tiistai-ilta tosin meni Springereiden hallituksen kokouksessa (puoli yhteentoista). Lisäksi olen saanut töiden puolesta osallistua ensiapukurssille...

Maanantaina meillä piti olla Outin kanssa vielä vikat treenit, mutta se peruuntuikin ja sen sijaan Riika ja Anna-Kaisa tulivat meillä poikkeamaan, Raisa pääsi metsään juoksemaan 7-kuisen Varro-tollerin kanssa ja treenattiin Raisun kanssa kahdestaan keppejä ja kontakteja ja jotain pieniä hyppyharjoituksia.

Keskiviikkona ennen ja jälkeen pitämieni treenien käytiin harjoittelemassa hieman keppejä ja eka kertaa Raisa suoritti suorat kepit ihan itse :)

Torstaina taas Ojangossa ensin Hannan TOKO-treeneissä, sitten Merin agilityssä ja vielä talkoilemassa esteiden rakennuksen merkeissä. TOKOssa oli aiheena noutamiset ja hyppy.

Avoimen luokan hyppy meni tosi hyvin 60-senttisenä. Tosin Raisa kävi jo kertaalleen estettä lähestyessä näyttämässä Hannan kysymykseen, pitäiskö yksi lauta ottaa pois, ettei tarvitse poistaa mitään. Nyt Raisa malttoi odottaa liikkeenohjaajan käskyjen aikana kiltisti paikallaan.

Perusnoudossa edelleen pieni ongelma on esineeseen tarttuminen (mun typerä laippaan tarttumiskieltoni on valitettavasti vielä Raisan takaraivossa) ja se voisi luovuttamaan tullessa laukata. Perusasennot kapula suussa oli hieman takna eli lisää treeniä siinäkin. Metalliesineen kanssa meni yhtä hyvin (ellei jopa paremmin) kuin puisen nouto. Lisäksi Hannan näytti ohjatun noudon alkeisopetusta.

Tico pääsi harjoittelmaan kapulan pitämistä suussa pureskematta. Kapula näytti kyllä erehdyttävästä hammastikuilta Ticoliinin käsittelyn jälkeen...

Agilityssä keskityttiin keppeihin ja kontakteihin. Pujottelussa "suorat" kujakepit menee ongelmitta, mutta ihan suorilla kepeillä onnistuttiin kyllä sisäänmenoissa, itse pujottelussa ja lopetuksissa, tosin harvoin samalla kertaa. Eli nyt harjoitellaan sitten pari kertaa kujakepit, pari kertaa suorat kepit, pari kertaa kujakepit ja tauko. Kuulostaa hyvältä harjoitustavalta. Kontaktin vieressä ja edellä meni hyvin, A:lla oli taas vaikeuksia pysäyttää siis ihan teknisesti ja fyysisesti. Juostessani kepeillä eteen jäi Raisa hieman epäröiden vasta kontaktin jälkeen seisomaan eli vielä hieman oikean paikan varmistamista namikipon ja pelkän kipon (pakasterasian kansi) kanssa. Keinu oli välillä turhan hidas, toisinaan oikein hyvä. Eli siinäkin vielä toisinaan autettuja treenejä ja paljon palkkaa.

Perjantaina haettiinkin Nuppu-sisko meille kylään, Niina tuli trimmaamaan peikkuneidin ja vauhtia siskoksissa onkin riittänyt. Nuppu on aivan ihana, mutta toki varsin vilkas tapaus sekin.

Lauantaina lähdettiin aamuvarhaisella Sysmää kohti (tosin vaihdettiin autoa Keravalla, kun Leena ja ess Sointu liittyivät seurueeseen) ja Nuppu esiintyi näyttelyssä todella hyvin, sai paljon kehuja reippaudestaan ja kivan arvostelun.

Kotona poikkesin puolisen tuntia ennen kuin lähdimme Raisan kanssa kävelemään Ojankoon ja Anna Oreniuksen agilitytreeneihin. Treenit olivat tosi antoisat. Kepit ja uusi kapeampi "kesärengas" aiheuttivat hieman ongelmia, mutta muuten iltapäivä oli täynnä positiivisia yllätyksiä. Raisa irtoaa esteille todella hyvin ja osaa etsiä hyppyjä ja putken myös todella vaikeista kulmista. Myös okserin jälkeen takaaleikkaus ja putkeen lähetys onnistui. Illalla kaaduinkin sohvalle puolikuolleena.

Remu PU2, Saksan SERT, CACIB ja Sieger Berlin!

Remu eli Jangas Direct Action ja Kaisa Majanen reissasivat aina Berliiniin saakka, eikä turhaan! Remu sai Excellent, PU2, SERT, CACIB ja Berlin Sieger! Onneksi olkoon!!

Raisan kanssa ollaan taas treenailtu ja ulkoiltu. Mutta siitä sitten paremmin, kunhan jaksan.

Treenailua

Tällä viikolla ollaan paneuduttu taas agilityn pujotteluun Raisan kanssa. Kisat lähestyvät, mutta kepit eivät vieläkään onnistu kisamaisesti suorana. Maanantaina ja eilen keskiviikkona olemme käyneet treenaamassa ja tänäkin iltana Ojanko kutsuu Hannan TOKO-kurssin merkeissä.

Kurssilla aiheena oli tällä kertaa kauko-ohjaus. Harjoittelimme myös siistiä kehään saapumista ilman talutinta lähinnä voittajaluokkaa ajatellen. Palkkasin Raisaa seuraamisesta kehään mennessä ja asiallisesti se kulkikin. Avoimen luokan kaukkarit tehtiin ihan kokeen omaisesti Hannan toimiessa liikkeenohjaajana Raisan takana. Matkaakin taisi olla enemmän kuin 5 metriä. Raisa tekee asennonvaihdot tarkasti ja nopeasti eikä enää tunnu vilkuilevan takana seisovaa liikkuria. Loistavaa! Syksyn ahkera harjoittelu on tuottanut tulosta tässä asiassa.

Sitten harjoiteltiin seiso-istu-kuvioita läheltä ja siinä Raisa toisinaan hieman siirtyy. Ei pahasti, mutta hieman sivusuunnassa ja välillä nostelee etujalkojaan niin, että tulee hieman eteenpäin. Nyt tarttis harjoitella mahdollisimman paljon "karsinassa", niin ettei Raisa pääsisi liikkumaan mihinkään suuntaan. Eli nyt vielä paljon tekniikkatreeniä sekä harjoituksia hieman pidemmältä matkalta.

Paikallaoloon lopetettiin ja matka piiloon oli pitkä ja olin piilossa hieman toista minuuttia. Raisa oli rauhallinen ja tarkkaavainen. Kyllä se tästä. Jäi tosi hyvä fiilis treeneistä :)

Lisäksi harjoiteltiin taas keppejä.

Olemme toki edistyneet asiassa. Raisahan menee kujakeppejä itsenäisesti ollessani vasemmalla, oikealla, leikatessani takaa ja valssatessani edessä, se kestää välimatkaa myös sivusuunnassa ja sitä voi kutsua kepeille... mutta - aina on mutta - se ei vielä suorita suoria keppejä. Olemme treenanneet lähes suorilla kepeillä ja se tuottaa suurimmaksi osaksi onnistumisia, mutta myös toisinaan epäonnistumisia. Eilen illalla koitin niin, että alusta ja lopusta kaksi pujottelukeppiä oli avattu ja muut ihan suorassa ja suoriuduimme niistä jotenkuten. Olen harjoitellut nyt myös käden perässä pujottelua kolmella harjoituskerralla, jotta Raisa oppisi yhdistämään kujakepit ja suorat kepit yhdeksi ja samaksi esteeksi. Huh ja hoh. Kisailmoittautuminen on "vasta" 11.4 eli runsaan viikon päästä ja kisat olis 19.4, kun Raisalla on ikää 18 kk ja kaksi päivää ;)

Harjoittelimme myös hieman takaa kiertämistä ja kontakteja eilen.

Tokoillessa olemme lähinnä ylläpitäneet taitoja: harjoiteltu hieman jääviä liikkeitä, maanantaina treenattiin luoksetulon pysäytyksiä Ojangossa, hieman hyppyä ohimennen, paikallaoloja ja kauko-ohjausta. Ohitusharjoitukissa panostetaan seuraamiseen, vaikka häiriönä on vastaantulevia koiria ja ihmisiä. Välissä myös perusasentoja ja muutaman askeleen siirtymisiä. Nyt jotenkin agility on vienyt voiton Ojangon treeneissä ja muutenkin TOKO on hieman jäänyt. Nyt tarttisi siinäkin ottaa pieni loppurutistus ennen parin viikon päästä häämöttävää koetta. Niina on joskus luvannut lähteä liikkeenohjaajaksi avoimen luokan kenraaliharjoituksiin.

Agilitytreenit Merin ryhmässä alkaa mahdollisesti jo ensi viikolla tai 16.4, tosin ne menee vielä pari kertaa päällekäin tokoilun kanssa, mutta paikka on sama, joten ehkä saan homman jotenkin sumplittua. Ensin TOKOon ja sitten agilityyn, kenties?

Sinttu jo kyseli MEJÄ-treeneistäkin ja tällä menolla pian voikin lähteä jälkiä vetämään, kun lumi on kovaa vauhtia häviämässä myös metsästä. Remu onkin kuulemma pääsemässä heti keväällä MEJÄ-kokeisiin. Josko "Pääkaupunkiseudun mafia"eli Raisa, Tarmo ja Ticokin sitten joskus vielä perässä...

Pentuja, näyttely ja treenausta

Viikolla on tapahtunut paljon, vaikka blogin kirjoittaminen onkin jäänyt unholaan.

Tänään Remu osallistui Korpilahden näyttelyyn, jossa tuomarina oli Raija Tammelin. Tuloksena oli EH1 eikä kellekään walesille Eriä jaettukaan. Tässä Remun arvostelu:

"Maskuliininen. Hyväntyyppinen kokonaisuus. Hyvä pään pituus. Tasainen kaula. Silmät saavat vielä tummua ja alaleuka täyttyä. Hyvä ylälinja, luisu lantio. Sopiva luusto. Lyhyt olkavarsi. Hyvät takakulmaukset. Rintakehän tulee saada lisää leveyttä. Saisi liikkua pitemmällä taka-askeleella. Kinnerahdas takaa. Miellyttävä luonne. Liikkeessä korkea häntä."

Raisan kanssa ollaan treenattu laiskasti TOKOa, mutta paikallaoloissa ollaan otettu 1-1,5 minuutin mittaisia treenejä onnistuneesti. Luoksetulon pysäytyksiä, jättäviä liikkeitä ja kauko-ohjausta on hiukan hiottu kyllä. Hiukan noutoakin on muistettu ottaa uudella Jarkon tekemällä noutokapulalla ;) Mulla vaan tuntuu olevan hieman puhti poissa jostain syystä.

Agilityssä ollaan hiottu keppejä, jotta päästäisiin kujasta suoriin ja siten myös kisoihin, kun kerran 18 kk ikä tulee ihan juuri täyteen. Kontakteja ollaan myös otettu jonkun verran, samoin rengasta ja ne alkaakin olla jo aikas hyvin kisakunnossa. Keinun suoritus on vielä turhan hidas, mutta sentään itsenäinen ja Raisa liikkuu kuitenkin koko ajan. Ollaan me aina välissä pieniä ohjausjuttujakin treenattu ja uuden ryhmän treenit alkaa jo huhtikuussa.

Torstain TOKO-treenit jäi välistä, kun olin seuraamassa Hemulin pentujen pentutestiä. Naperot kävivät täälläkin kylässä ja Raisu oli taas ihan innoissaan, vaikka välillä turhankin raju. Pienet serkut olivat tosi reippaita pentutestissä ja oli taas hirmuisen kiva nähdä vauveleita vielä ennen luovutusta.