Kesälomailua ja luikertelijoita

Kesälomakin tuntuu meillä vihdoin alkaneen, kun olen saanut pysyä muutaman viikon terveenä. Essikin on päässyt taas hiljalleen kevään ja kesän mittaan treenailemaan agilityä ja hyvin se muistaa ja tuntui kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Aloitimme keväällä medi-esteillä, kun painoa oli kertynyt emännän lisäksi myös koirille, kun ne joutuivat lepäämään laakereillaan kevään pyörteissä. Essi tuntuu oikeastaan olevan aiempaa parempi ja hiljalleen oma kuntokin paranee. Ilmoittauduin jopa kisoihin, mutta oltuamme kolme päivää sitä ennen mökillä oli Essi edellisenä iltana niin jumissa, että se kulki kyttyrässä eikä meinannut aamulla päästä sängyn alta pois. Pidin parempana jättäytyä pois kisoista, vaikka Essi selvästi vetreytyikin päivän mittaan. Nyt en enää omin kokemattomin silmin näe liikkeessä kummallisuuksia, mutta edelleen sitä selästä harjatessa alkaa ravistelu (väristely) ja rapsuttaminen eli täytyypä tilata hieroja vielä ennen uusia kisasuunnitelmia.

  Koirat nauttivat täysin siemauksin mökkeilystä ja toivottavasti päästään vielä sinne muutamaan kertaan tänä kesänä. Tiistaisin on käyty aamupäivisin Ojangossa mamma-porukalla, kun meitä on lisäkseni Loten, Ronjan ja Hertan omistajilla viimeisen vuoden sisällä syntyneet vauvat. On ollut hauska treenailla agilityä kaikessa rauhassa ja seurata pikkuisten kehitystä. Muut ovat hieman Sissiä vanhempia, joten on ollut tosi hauska taas virkistää muistia, miten erilaiset taidot opitaankaan.  Samalla koiratkin pääsevät nauttimaan agilityn hurmasta ja saavat mukavaa vaihtelua vauva-arkeen :)


   Mökillä käydessään viime viikolla oli siskoni kultaistanoutajaa purrut kyy etujalkaan ja se oli todella huonossa kunnossa kolme päivää. Marjoja poimiessa Stig puolestaan totesi tuijottavansa kyynpoikasta käden ollessa 10 sentin päässä otuksesta. Viime kesänä Raisa joutui kehä 3:en laitaa kävellessämme nokakkain kyyn kanssa, joka ilmeisesti sähisi, koskapa Raisa hypähti salamannopeasti alta pois. Olemme siis mökillä tai täällä Hakunilan kulmilla, on kyitä joka tapauksessa lähimaastoissa. Vuosien varrella on kuitenkin yllättävän vähän käynyt vaihinkoja. Essiä lukuunottamatta kaikki walesimme ovat joutuneet kyyn kanssa kohdakkain. Harrya iso kyy oli purrut poskeen vuonna 2003 mökillämme ja mikäli oikein arvaan, niin se on tyypilliseen hölmöön tapaansa mennyt käärmettä moikkaamaan kuin sanoen "Hei mä olen Harry, kukas sää oot?" ja huonostihan siinä kävi. Onneksi poika toipui hyvin puremasta, vaikka tuohon aikaan hoito oli vain kortisonia ja antibioottikuuri, kun nykyisin vältetään kortisonia, annetaan nestettä suoneen munuaisten säästämiseksi ja on jo kehitetty vasta-ainekin.

Harry kyyn purema kuvassa oikealla kirsun alla ja kaulakin turposi kaksinkertaiseksi

Kati on joskus Ojangossa juossut kahdesti luikertelevan kyyn yli, mutta siinä ei onneksi käynyt mitään. Aikanaan mökillä pelästyin kuollakseni, kun edellämme kyy luikerteli tien yli joen penkalle ja Raisa sen nähdessään innostui kovasti hienosta vieheestä ja lähti täyttä laukkaa sinne. Onneksi tottelevaisuus riitti pysähtymiseen ja takaisin palaamiseen ja sen jälkeen juostiinkin koirien kanssa aika kyytiä sen kohdan ohi... Viime kesänä Raisa osasi siis jo hienosti väistää sihisevää tyyppiä. Essin sisko Ella onkin juoutunut peräti kahdesti kyyn tikkaamaksi ja eka kerralla henegn lähtö oli nuorella koiralla lähellä. http://ellabellaballerina.blogspot.fi/2009/09/kyyn-purema.html

Itse olen aina pelännyt kyitä ja niitä vuosittain mökillämme näkyykin, mutta saappaat jalassa on turvallista kulkea sielläkin eikä se ole rajoittanut kulkemista koirien kanssa tai ilman. Sebastian-poikamme on nyt 4-vuotias ja olen koittanut tasapainotella turvallisuuden ja pelon välillä. Koittanut selittää, että täytyy kulkea saappaat jalassa eikä käärmeitä kohti saa kumartua, mutten toisaalta halua hänen hysteerisesti pelkäävän tai lopettavan metsässä kulkemista sen tähden. Ei ole helppoa sekään. Itse olen lähes hysteerinen noita luikertelijoita nähdessäni, mutta en ole sen silti antanut estää metsässä samoilua tai muutakaan elämää. Joskin kasvimaalle mennessä mökillä tömistelen aina hyvin kuuluvasti...

   MEJÄ-kokeissakin oppii aina uutta ja kokeneet hirvimiehet ovat kertoneet, että hirvivaara merkkien kohdalla on todellakin nähty todella paljon hirviä, joiden polut kulkevat juuri siitä tien yli. Olemmekin autossa keskustelleet liikennemerkeistä kiinnostuneen poikani kanssa muun muassa hirvivaara-merkeistä, hirvistä tiellä ja hirviaidoista. Taisimme tulla Karkun näyttelystä, kun olimme keskustelleet matkan näistä teemoista ja illalla nukkumaan mennessä poika sitten totesi, että "Aiti, mä kyllä pelkään niitä hirviöitä...". Pian kävi ilmi, että poika siis pelkäsi tielle tulevia hirviä ja saimme vielä keskustella iltamyöhään siitä, kuinka hirvistä ei ole vaaraa, jos ajaa rauhallisesti ja päiväsaikaa.

Neiti Kuriton (x2) näytelmässä

Pikkuneiti Zelda eli Jangas In Blossom tuli meille perjantaina ennen Hyvinkään näyttelyä. Ensin saimme alkaa ajelemalla neidin mahanalustan, koska se oli täynnä huopaantunutta takkua, joka ilmeisesti tuntui niin kurjalta kulkiiessa, että tyttönen oli alkanut peitsata. Kotosalla lenkkeily ja trimmin jälkeen jopa näyttelyravaaminen onnistui kohtuullisesti, mutta heti jos jossain oli jotain kiinnostavaa alkoi vetäminen, peitsaaminen ja hyppypomppulaukka...

   Samaa rataa jatkettiin Paavo Mattilan kehässä Hyvinkään näyttelyssä. Arvostelu oli seuraavalainen ja tulos H:
"Hyväpäinen nuori narttu. Hyvä kaula. Kevyehkö runko. Hieman korkea häntä. Seisoo hieman epävarmasti. Hyvä karva. saisi liikkua tasapainoisemmin. Vilkas luonne. "

Suomennos: "Hyväpäinen nuori narttu, jolla on kevyehkö runko, hyvä kaula ja kantaa häntäänsä hieman korkealla. Ravaamisen sijaan loikkii, vetää, peitsaa ja pomppii. Seisominenkin on työn ja tuskan takana. Aivan liian vilkas ja kuriton arvosteltavaksi.".

   En voi väittää tuomaria puusilmäksi, vaan hän ystävällisesti antoi sentään H:n EVAN (ei voida arvostella sijaan), ilmeisesti neiti siis ravasi pari askelta. Treeniä, treeniä ja paljon.

   Jangas Huller om Buller osallistui myös eikä puolestaan suostunut yhtään seisomaan kehässä. Tuloksena EH1. eli Sandy suostui sentään liikkumaan. Pitäis varmaan vähän treenata siis tuonkin neitokaisen kanssa. Kummatkin ovat kaikeksi onneksi ystävällisiä, vilkkaita ja hauskoja tapauksia, mutta hieman osaamista tarvittaisiin vielä...

"Hieman kevytrunkoinen narttu. Hyvänmallinen pää. Hyvä ylälinja. Hyvin kulmautunut takaosa. 
Eturintaa voisi olla enemmän. Hyvälaatuinen karva. Liikkuu sivusta hyvin. Hyvä luonne."

Jangas Huller om Buller

Sandy

Pikolle hyviä tuloksia pitsiageissa

Piko eli Jangas Field Fennel kisasi tänään emäntänsä Jaana Jaakkolan kanssa Raumalla maxi-1 luokassa. Tulokset olivat varsin hyviä, vaikka lämmin sää kuulemma hieman verotti vauhtia. Parhaimmillaan koirakko ylsi virheettömään rataan, mutta yliaikaa tuli 0,67 sekuntia ratahenkilöiden moikkaamisen ansioista. Pikon kompastuskivi onkin usein sen ylitse pursuava ystävällisyys ja sosiaalisuus kaikkia kohtaan. Muilta radoiltakin ihan hyvät tulokset 5 vp ja 10 vp. Rauman pitsiviikoilla toivottiin kuulemma kisaajienkin pukeutuvan pitsipaitaan ;)

   Onneksi olkoon Jaanalle ja Pikolle! Hyvää työtä :)

G-pentueen Tuffsen kyläilemässä

Viime lauantaina Tuffsenin eli Jangas Gotta Go isäntäväki vieraili meillä asuntomessureissun yhteydessä. Niinpä Tuffsen jäi tänne päivähoitoon ja joutui kasvattajatädin trimmikoneen alle, pääsi kävelemään kanssamme ja karkasi - peräti kahdesti! Ensimmäinen kerta sattui ottaessamme seisotuskuvia ja Stig herpaantui hetkeksi, jolloin herra lähti ensin Sebastiania katsomaan ja jatkoi sitten isäntäväkeä jäljestäen sinne, minne he olivat jättäneet autonsa. Juoksimme Bastin kanssa aika kyytiä perässä ja nappasimme pojan pikapuoliin kiinni. Ruokaillessa otin Tuffsenin pihalle kanssamme, mutta jouduinkin vielä palaamaan sisälle vaipanvaihtopuuhiin. Ennen kuin tajusimmekaan poika oli keplotellut itsensä korjauksen alla olevan terassin alta vapauteen eikä sitä näkynyt missään. Kiersimme parkkipaikalle ja talon ympäri ja huutelimme ja paniikki alkoi jo nousta. Lähtiessämme uudelleen parkkikselle kurvasi siihen naapurin rouva, jolta kyselin oliko meitin koirien näköistä kaveria näkynyt. Ei ollut, mutta siinä rupatellessamme juoksi Tuffsi täyttä laukkaa luoksemme. Missä se oli seikkaillut, en osaa sanoa, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Jangas Gotta Go 3,5 vuotta

Tuffsen

   Tuffsen tuntuu olevan todella helppo ja kiva koira, kulkee remmissä kuin enkeli ja ohittaa vastaantulijat kauniisti. Siinä on paljon samaa kuin ihastuttavassa Viima- siskossaan. Sellainen liioittelematon ja kontaktinhakuinen kaveri. kummallakin tuntuu tosin olevan riistaviettiäkin enemmän kuin tarpeeksi ja uiminen maistuu niin, että niitä saatetaan joutua veneellä hakemaan...

Tässä vielä Pian ottamia kuvia Tuffsenista tältä vuodelta:

  Otimme myös seisotuskuvia Tuffsista ja laitetaan mukaan kuukausi sitten otettu potretti siskostakin.  Kummatkin ovat pienikokoisia ja ketteriä tyyppejä, samoin kuin suurin osa pentueesta. Pihla-sisko onkin kova menijä agilityssä ja on päässyt medi3-luokkaan saakka. Viima on tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta talvella, kun juoksu ehti hujahtaa ohi tänä kesänä.

Jangas Gone with the Wind "Viima"

Viimein sain kuvia kamerasta koneelle, joten päivittelen niitä kevään postituksiin:
 Jangas In Full Swing, Jangas Heppuli Keppuli (ja Jangas In Blossom) taipparitreeneissä
Jangas Cordon Bleu "Aksu"
edellisessä viestissä myös uusi video Wilman nollaradasta agilitykisoista
Jangas In Full Swing "Sisu" ja Jangas In Blossom "Zelda" trimmmausta harjoittelemassa

Onnea 1-vuotiaille Messille ja Mustikalle!

Toissapäivänä tuli jo kuluneeksi vuosi siitä aurinkoisesta heinäkuisesta päivästä, kun Essin pojat saapuivat tähän maailmaan. Pojista on kehittynyt kivoja ja toimeliaita walesilaisia, mutta valitettavasti kauniit pojat ovat kivesvikaisia. Messi on jo päässyt jäljestämään ja alkaa kahlailemaan ja käynyt pikaisesti uimasillaan. Velipoika Mustikka on päässyt agilityä treenaamaan ja alkoi uida heti alkuunsa. Päteviä kavereita!

Tässä Messistä muutama kuva syntymäpäivän kunniaksi:

Jangas Jack-A-Dandy

Messi

  Toivottavasti ehdin poikia omistajineen nähdäkin pitkästä aikaa, jos meillä olisi viimein sairastelut ohi (ehdin jo huokaista helpotuksesta toukokuussa verenpainelääkityksestä päästyäni, niin sitten iski rintatulehdus antibiootteineen ja sen jälkeen kahden viikon päästä flunssa, ääni meni ja silmät tulehtuivat - myös Sissillä!).

Eilen meillä oli Tuffsen Jangas Gotta Go hoidossa, mutta täytynee laittaa Tuffsin kuvia ja kertomus vauhdikkaasta vierailusta paremmalla ajalla ;) 
  

Pikolle ja Jaanalle agilitystä nollatulos!

Eilen sain todella hienoja uutisia, kun Jaana Jaakkola ja Piko eli Jangas Field Fennel olivat pitkästä aikaa kisanneet agilityssä. Purina areenalla kisat olivat menneet aivan upeasti: eka agilityradalta oli tullut virheetön suoritus ja lisäksi he saivat kiivetä kolmannelle palkintopallille! Näin on siis koirakon eka LUVA-tulos plakkarissa :)

   Toinenkin rata oli mennyt todella hyvin, yksi ohjausvirhe ja siitä 5 vp, mutta kuitenkin he pääsivät taas kolmannelle palkintopallille. Tuomarina Helsingin kisoissa toimi Anne Huittinen. Onneksi olkoon Jaana ja Piko!!

  Viikko on mennyt muutenkin ryhmäläisiltäni kisojen suhteen hienosti: Jaana ja walesi Muru olivat saaneet keskiviikon epiksissä puhtaan radan ja sijoittuneet isosta joukosta toiseksi. Tiina ja enkku Lili olivat Purinalla toisessa kisassa saaneet myös vitosen ja voittaneet radan eli palkintopallille oli päässyt peräti kaksi springeriä. Hienoa!

  Itsellämme viikonloppu vietettiin hieman toisenlaisissa merkeissä, kun pieni tyttäremme sai kasteessa nimen Sissi Annsofi Vilhelmina. Pappi nauroi, että kummit voisivat jatkossa juhlistaa kastepäivää ja totesin sitten siskolleni, että hän voikin viettää kanssamme aina tätä päivää agirodussa, vaikka kuulemma 16 vuoden päästä agirotu vaihtunee Ruisrockiin...

Pyry in memorian

Taas on tullut aika heittää haikeat hyvästit yhdelle iäkkäistä kasvateistani. Pyry eli Jangas Caledonian lähti viimeiselle matkalle syöpäkasvainten aiheuttamien kipujen takia. Pyry ehti elää pitkän ja onnellisen elämän Jutan ja Mikan hoivissa, se sai toimia syksyt metsällä ja tottui aikuisella iällä lapsiperheen arkeen lasten synnyttyä. Pyryn omalle väelle toivon voimia surutyöhön, saitte nauttia pitkään hänen seurastaan. Suuri kiitos Pyryn hyvästä hoidosta näinä menneinä vuosina, tiedän pojan saaneen hyvän ja pitkän elämän :)

Jangas Caledonian 3.1.2004- 23.6.2015

Pyry jaksoi vielä nauttia kesästä.

Kiitos vielä näistä kauniista tämän kesän kuvista Pyryn omistajille.

Onnittelut tusinapäivien johdosta B-pentueen Yanga ja Milla!

Ajatella, että tasan kaksitoista vuotta sitten kuumana kesäkuisena päivänä jännitin valvotun yön jälkeen läähättävän Katin vierellä ensimmäisen Jangas-pentueen syntymää. Kati suoriutui tehtävästä kunnialla, vaikka tassustaan epämuodostuneen narttupennun syntymä ottikin hieman koville. Pentuja kuitenkin syntyi tuon epäonnisen lisäksi neljä terhakkaa walesin alkua. Harry-isän mielestä koko toimitus oli hyvin epäilyttävä ja se vietti päivän eteisessä epäluuloisena. Arvasi varmaan, että joutuu jakamaan huomiota pesueensa kanssa. Ensimmäiset kolme viikkoa pennut kasvoivat Turussa opiskelijayksiössäni ja sen jälkeen matkasimme Tampereelle koko porukan kanssa. pennut olivat pitkät päivät ulkona ja hieman kasvettuaan sain aloittaa niiden opettamisen - ja kuinka hauskaa se olikaan! yhä edelleen nautin jokaisesta pentueesta, mutta kyllä tuossa ensimmäisessä oli jotakin erikoista. Ne ovat jääneet unohtumattomasti mieleeni. Onnekseni kaikki pääsivät mukaviin koteihin ja ovat saaneet elää onnellista koiramaista elämää koko ikänsä.

   Kaksitoista vuotta on tehnyt tehtävänsä: pentueen vanhemmat Kati ja Harry siirtyivät autaammille metsästysmaille 14-vuotiaina vuonna 2013, esikoistytär Täplä eli Jangas Behaving Badly nukkui samana vuonna pernakasvainten takia ikiuneen 10,5-vuotiaana ja ainoa uros Jangas Blame The Dog eli Eppu lonkkakipujen takia viime syksynä 11,5 vuoden iässä.

   Milla eli Jangas Beauty Or Beast viettää edelleen tervettä, joskin varsin pyöreää elämää Nummelinin perheen hyvässä hoivassa Turussa. Siskonsa Yanga eli Jangas Bending The Rules on puolestaan saanut elää onnellista elämää Ahvenanmaan saaristossa Kaj-isännän kaverina ja metsästyskoirana. Kummatkin ovat edelleen tietääkseni hyväkuntoisia ja nuorekkaita vanhuksia. Herttaista ja äitinsä oloista Millaa näinkin huhtikuussa pikaisesti sairaalasta Sissin kanssa kotiuduttuamme. Milla jaksaa edelleen lenkkeillä aktiivisesti ja äidin tapaan ruoka maittaa paremmin kuinn hyvin :)

  Suuret onnittelut syntymäpäivän kunniaksi Yangalle ja Millalle! Ja suuri kiitos omistajille koirien hyvästä hoidosta näiden vuosien aikana!

Paavo taas ROP-veteraani

Paavo eli Jangas Dirty Harry pääsi toistamiseen veteraaniluokkaan käännähtämään ja oli taas ROP-veteraani (ERI 1.). Tällä kertaa oli kuulemma odoteltu pari tuntia vesisateessa eikä Paavo ollut oikein jaksanut esiintyä. Reetta kertoi arvostelussa lukeneen noin vapaasti suomennettuna, että näyttää ja esiintyy kuin veteraani. Kaipaisi lisää temperamenttia - tämä hiukan nauratti, kun Paavo on varsin menevä kaveri noin muuten. Reetan blogista voi varmaan lukea lisää (linkki löytyy oikealla olevasta valikosta).

Taipparitreeneissä

Tänään vietettiin kiva päivä Sipoossa treenatessa hakua, jälkeä ja uimista. Suuri kiitos Paulille, Niinalle ja Harrille päivän onnistumisesta! Sääkin meitä suosi ja saimme nauttia aurinkoisesti ja tuulisesta (lue itikattomasta) ilmasta.

Odottelua ruokatauon aikana: Zelda, Eppu ja Sisu

  Mukana olivat I-pentueen Sisu ja Zelda sekä H-pentueen Eppu. Sisun ehdoton bravuuri oli vesinouto, joka sujui todella hienosti ja pitkältä matkalta aina käteen saakka. Eikä Eppu jäänyt paljon pekkaa pahemmaksi. Eppu ja Sisu olivat kummatkin vauhdikkaita ja tehokkaita etsimään jäljen päästä (päättömän) fasaanin, sen kaverin pää meinaan putosi Sisun jäljelle, josta poika sen noukki suuhunsa. Zelda oli hieman ihmetellyt jäljeä, mutta suorittanut sen kyllä ongelmitta. Haussa Eppu oli kuulemma ehdottomasti tehokkain eikä ollut nyt välittänyt laukauksestakaan. Zelda oli aluksi hiukan ihmeissään, mutta paransi hakuaan laukauksen jälkeen. Kuviakin on taas kamerassa odottamassa. Kiitos kaikille osallistuneille!

Sisunn hieno luovtus käteen saakka

Jangas In Full Swing "Sisu"

Jangas Heppuli Keppuli "Eppu" noutaa

   Koitetaan ensi vuonna taas kokoontua toukokuussa hieman isommalla porukalla, mutta oli kiva että saatiin tällä kertaa kokoonnuttua lyhyellä varoitusajalla :)

Wilmalle taas nollavoitto medi-2 luokasta!!

Wilma eli Jangas Ees-Taas ja siskotyttö Riikka olivat taas kisanneet hienosti medi kakkosissa. tuloksena nollarata ja luokkavoitto :D Ihan mahtavaa!!

Tuomarina Ylöjärven kisoissa toimi Heidi Viitaniemi ja tulos oli  -7,13, joka riitti siis luokan voittoon. 

Tässä parivaljakon onnistunut treenirata muutaman viikon takaa. Hienoa ja vauhdikasta menoa alkaa jo olla!

   Oma päiväni kului lasten ja heitä hoitavan äitini kanssa Karkun näyttelyssä. Essi eli Jangas Enttententten oli ainoa osallistunut kasvattini ja tuloksena EH valioluokasta, kuten suurelle osalle muustakin joukosta. Muuten arvostelu oli todella kiva, mutta ahtaat takaliikkeet laskivat palkintosijaa. Trimmikään ei ollut oikein liikkeitä suosiva, kun neidille kasvaa niin paljon housukarvoja, että se saa liikkeet näyttämään ahtaammilta kuin ne ovatkaan. Maitoaivo meinaan tajusi vasta näyttelyaamuna, että housukarvojen trimmaus ja koiran pesu olivat unohtuneet... Kerrankos sitä. Oli taas mukava kesäpäivä Karkussa ja aina yhtä mukava nähdä tuttuja :)

Näin sanottiin Essistä:
"Typical appealing welshie head. Well laid shoulder & adequate angulation throughout. Well ribbed. Good width of loin. Dissapointed that her movement was close behind. "

Erityisen kiva oli nähdä Mäenrannan Liisaa ja Lauraa sekä 11,5-vuotiasta Aksua Jangas Cordon Bleu, joka olisi olemukseltaan mennyt viisi-kuusivuotiaasta. Tuntuu olevan samasta puusta veistetty kuin Kati-äitinsä, kun on ihan loistavassa kunnossa vetreä Aksu-herra. Laittelen kuviakin viikolla, kunhan saan niitä toivottavasti onnistuneesti kamerasta ladattua.

Jangas Cordon Bleu 11 vuotta

Aksu

  Viikonlopun aikana pitäisi saada vielä Springeri-lehti pakettiin Karkun osalta. Tosin sunnuntaina käydään myös taipparitreeneissä ulkoilemassa.

Vittu kun vituttaa

  Otsikko on Arjan inspiroima, mutta kuvaa kyllä hyvin eilisiä tunnelmia. Ei mennyt putkeen ei.

    Aamulla käytiin progessa Viiman kanssa, jonka silmät oli tarkastettu terveiksi maanantaina. Tiesin, ettei astutusaika ole hollilla ja neiti oli lähdössä sijoitusperheen kanssa mökille kolmeksi päiväksi. Tulos oli kuitenkin sekä yllätys että pettymys: proge oli 38,0 eli juoksu on auttamattomasti ohi. Isäntä oli päivittäin vieläpä seurannut paperilla juoksun alkamista, mutta ilmeisesti neiti oli silti ehtinyt yllättää juoksun etenemisellä tai ei vuotanut juoksun aluksi... Tämä olisi ollut vuodon alkamisesta 10. päivä eikä sunnuntainakaan (6. päivä) ollut todellakaan merkkejä astutusvalmiudesta.

  Iltapäivällä Zelda tuli meille Karkun näyttelyä varten ja aloin sitä yksinäni hieman väsyneessä olotilassa trimmaamaan. Ei mennyt hyvin sekään. Korvien takana oli läpi huopaantuneita kohtia ja niitäsaksiessani neiti repäisi itseään ja lovihan sinne tuli ihoon. Ei muuta kuin eläinlääkäriin (ainoastaan Espoon perukoilta löydettiin aikoja), kolme tikkiä ja kolme sataa euroa. Äitiyslomallahan kierin rahassa ja se siitä Karkusta Zeldan osalta.

  Siis vittu kun vituttaa.

Tulevaa: taipparitreenit 7.6 ja yhteislonkkis elokuussa

Tervetuloa taipumuskoe- ja metsästyskoulutukseen 7.6.2015

Tällä kertaa kokoonnumme Sipoossa.

Harjoittelemme taas aluksi perinteisesti katsotaan tottelevaisuutta, sosiaalisuutta, fasaanin ja riistapukinnoutoa ja sen jälkeen metsässä hakua, laukausta, jälkeä ja lopuksi lähdemme läheiselle järvelle uintiosuuden takia. Kouluttamassa ovat Nupun metsästävä isäntä Pauli Sarsama (haku, nouto ja laukaus) ja laahausjälkeä vetää taas kokenut puputyttö edesmenneen Veikka-vaarin emäntä Niina Lindqvist. Itsekin tulen tietysti paikalle, vaikka tällä kertaa osa ajasta menee vauvanhoitoon.

Ruokana on nakkikeittoa ja leipää. 

Etukäteen kannattaa tutustua taipumuskokeen sääntöihin:

http://www.kennelliitto.fi/koiraharrastukset/kokeet-ja-kilpailut/spanieleiden-kokeet

http://www.kennelliitto.fi/sites/default/files/media/spantaipkoe.pdf

Mukaan kannattaa varata sään mukaiset varusteet ja eritoten kumisaappaat sekä paljon iloista mieltä J Kannattaa varata mukaan myös vesipullo itselle ja koiralle eikä jakkara tai alusta metsään liene huono ajatus.  

Tässä alustava aikataulu:

	Pihla, Lenni, Eppu	Sisu, Zelda
klo 10–11	sosiaalisuus, tottelevaisuus,	haku ja laukaus yhteisesti
klo 11–11.45	Laahausjälki	Haku ja laukaus (ja nouto)
klo 11.45–12.30	Haku ja laukaus (ja nouto)	Laahausjälki
klo 12.30–13	Ruokailu	Ruokailu
klo 13–14	Uimaharjoitus	Uimaharjoitus

Nähdään sunnuntaina!

  Jos joku vielä innostuu tulemaan, niin mukaan mahtuu vielä! Laittakaa vaan viestiä, niin laitan ajo-ohjeet tulemaan :) 

  terveisin Tiina

 -------------------------------------------------------------------

Elokuuksi (joku maanantai- tai keskiviikkoilta) olen varaamassa ryhmälonkkakuvaus- ja silmätarkastusajan Mevetiin, jossa Per Axelsson tutkii lonkat ja silmät vuosien kokemuksella. I-pentueen ja mahdollisesti Mustikankin haluaisin toki mukaan. Varsinainen päivä varmistuu, kun eläinlääkärissä saadaan työvuorolistat elokuulle saakka. Paikkoja varasin alustavasti 10 koiralle, joten muutkin mahtuvat nmukaan halutessaan.

Hinnat ovat seuraavat: 

silmät ja lonkat 155 €

silmät, lonkat ja kyynärpäät 187,24 €

silmät 59,52 €

C-pentueen Elviksen kuvia

Sain myös ihania kuvia nyt 11,5-vuotiaasta vain hieman harmaantuneesta Elviksestä eli Jangas Cola For Elvis. Elvis viettää onnellista eläkeläispapan elämää Reetan äidin Sipin hoivissa, mutta nyt viime vuosina lonkat ovat hieman alkaneet krempata. Näisää kauniissa kuvissa Elvis nauttii elosta kesämökillä. Kiitos myös Reetalle ja Sipille Elviksen hyvästä hoidosta ja näistä kauniista kuvista!

F-pentueen Nellin kuvia

Nellin eli Jangas Fleur-de-Lis emäntä Paula lähetti ihania kuvia neitokaisesti, joka on viimein parantunut haimatulehduksesta, vaikka masu kuulemma vielä edelleen hieman vaivaa. Tuhannet kiitokset kauniista kuvista ja Nellin hyvästä hoidosta!!

Pentuja, pentuja

Kevät on mennyt hankalan raskauden ja vauvantuoksuisissa merkeissä, joten olen tuudittautunut Viiman (Jangas Gone with the Wind) aloittavan juoksunsa vasta hieman myöhemmin. Eilen isäntä soitteli, että juoksu on alkamassa, kun merkit ovat jo ilmassa ja perheen labradori aloittikin jo juoksunsa. Parin viikon päästä olisi siis tarkoitus päästä olisi siis lähdettävä astutusreissuun, kunhan saataisiin ensin sulhanen lyötyä lukkoon. Jos kaikki menee nappiin, syntyisi Jangas K-pentue elokuussa ja olisi luovutusiässä lokakuussa. Sitä ennen pitäisi vielä Viima-neidin silmät tarkistaa uudestaan. Näyttelyt nyt valitettavasti jäävät, vaikka olin alunperin ajatellut näyttelyttää neitiä nyt keväällä ja kesällä... Täytynee palata asiaan, kun suunnitelmat varmistuvat.

Ruotsissa Mimmin eli Jangas Hopsansaa pennut ovat kasvaneet jo lähes luovutusikäisksi söpöläisiksi. Olisi ollut ihana päästä niitä katsomaankin, mutta tänä keväänä siihen ei ole ollut mitään mahdollisuuksia. Niitä voi kuitenkin käydä ihastelemassa Smörsoppens-kennelin sivuilla http://smorsoppens.se/ Ovat kertakaikkiaan hurmaavia pieniä, jotka ovat saaneet nauttia ulkoilusta ja ovat tutustuneen peuran sorkkaankin :)

Albin-vaari, Mimmi-äiti ja yksi pennuista (c) Smörsoppens

 Mummuksi Mimmin pentueen myötä tullut Essi (Jangas Enttententten) vietti aikaansa uusinta katrastaan hoitaen. Nenätön Kettu ja Keltainen Kana olivat huolehtivaisessa hoidossa, kunnes emäntä viimein Marjukan viisaiden sanojen jälkeen tajusi, mistä pedillä makailu ja sieltä Raisalle muriseminen johtui. Rouvaskoira oli kehittänyt itselleen ihka ensimmäisen valeraskauden. Stig hermostui tyttöjen otettua yhteen Essin Ketun suojelun takia ja heitti kaikki lelut varastoon. Meillä eletään nyt muutama viikko ilman leluja, kunnes Essin hoivavietti helpottaa.

Essi ja Keltainen Kana