Syntymäpäiviä ja tiineyspäiväkirjaa

 Tänään täytin taas vuosia ja sain ilokseni päivää juhlistamaan Sadun ja Saijan kylään. Viime vuosina on tavattu turhan harvakseltaan, mutta josko sitä taas yrittäisi ryhdistäytyä, että päästäisiin ainakin pentuja moikkaamaan jatkossa puolin ja toisin ;) Onni ovat ystävät vuosien takaa: Sadun kanssa tapasimme jo talvena 1995-96 ollessamme Ruotsissa kenneltyttöinä, Saijaan tutustuin seuraavana kesänä.

  Sain lahjaksi aivan ihanat Arabian springerilautaset, joista toinen pääsi jo heti seinälle vanhalle puolelle. 

  Usvastakin on kuulunut hyviä uutisia. Joulun aikaan ontuma siirtyi toisen takajalkaan, joka on kuulemma tyypillistä borrelioosille, mutta nyt Usva liikkuu jo ihan hyvin. Tulehdusarvo (CRP) on laskenut jo selvästi, mutta antibioottikuuri jatkuu vielä neljä viikkoa eli käytännössä pentujen syntymään saakka. Onneksi Usva on jo sen verran hyvässä kunnossa, että saa alkaa lenkkeillä rauhalliseen tahtiin ja ruokakin taas maittaa. Pennut alkavat pian kasvaa ja silloin tarvitaan paljon ravintoa, jotta emä ei kuivu kokonaan. Onneksi Janniina ja Tatu ovat pitäneet hyvää huolta Usvasta :) Täytyy kyllä sanoa, että suhtautumiseni punkkeihin ei ole millään tavalla muuttunut positiivisemmaksi tämän kokemuksen jälkeeen...

  Eiköhän tässä kuitenkin uskalla varovaisesti huokaista, että meille on kuitenkin pentuja syntymässä tammikuussa ja tiineys etenee.

Rauhaisaa joulua!

 Hyvän joulun toivotus koko perheeltä:)

Lisätäänpä tähän jälkikäteen vielä parinkymmenen vuoden takainen pakina koirmaisista jouluista.

Koiramaiset joulut

Ensimmäisenä joulunani muutamaa päivää ennen yksivuotissyntymäpäivääni sain vaariltani lahjaksi koiran. Se oli pehmeä, luppakorvainen ruskeaturkkinen ja sinisilmäinen otus, joka kesti selässä ratsastamista ja korvien repimistä, kunnes toinen niistä irtosi ja äitini ompeli sen takaisin paikalleen. Kuten arvata saattaa kyseessä oli suuri pehmolelu, jolla on edelleenkin oma vahtikoiran paikkansa Tampereella.

Olin ensimmäisellä luokalla koulussa, kun unohtumattomaan jouluuni kuului ensi kertaa olennaisena osana oikea koira. Kyseessä oli isäni tuttavan suomenajokoirauros, joka oli meillä hoidossa pari viikkoa joulun aikaan. Perinteisesti joulua on vietetty suvun parissa ja noihin aikoihin meitä olikin viisi alle kymmenvuotiasta tättähäärää. Hautausmaalla käynti kuuluu myös joka vuotisiin perinteisiin (ja viime vuosina siitä on tullut niin hilpeä tapahtuma, ettei äitini kehtaa kulkea meidän muiden, mukaan lukien vanhemman sisarensa ja isäni, kaksin kerroin pissat housussa kikattavien kanssa). Sillä kertaa hautuumaalle lähtiessä ajokoira pääsi livistämään ulos ovesta ja aloitti kuuluvan ajohaukun lumisessa yössä. En enää kuollaksenikaan muista pääsimmekö hautakiviä katsomaan, mutta koiraa ainakin jahdattiin ja huhuiltiin koko suvun voimin.

Kesti kokonaiset viisi vuotta ennen kuin toivuimme edellisestä kokemuksestamme ja vanhempani uskalsivat ottaa koiran hoitoon jouluksi. Niihin aikoihin isän metsästyskaverista suomenajokoira Pinnistä oli tullut vakituinen kyläilijä, joka vakuutti vanhempani kuukausien kuluessa siitä, että olisin valmis hoitamaan omaa koiraa. Pinni oli mitä suloisin olento, joka joutui jäämään jouluksi yksin kotiin lähtiessämme serkuille aatoksi. Pinni-paran maha oli kuitenkin mennyt sekaisin jouluherkuista ja äidin kauhuksi se oli kakannut talon parhaalle -luonnollisesti valkoiselle - matolle.

Seuraavana jouluna elettiinkin jo vuotta 1991 ja meillä oli vihdoin oma koira, saksanpaimenkoiraneiti Mira. Mira kuului noihin pennusta pitäen arkoihin koiriin, joiden elämä voi olla todella vaarallista, kun mörköjä löytyy joka paikasta. Joulupukin vierailu oli kuitenkin sisareni joulun kohokohta, joka aiheutti meille muille aikamoista päänvaivaa: eihän vierasta pukkia voisi meille kutsua haukuttavaksi! Lopulta herkkupoika (suomennos serkkupoika lapsen ässävialla) pelasti tilanteen…

Mira jouduttiin lopettamaan vuoden aikana arkuuden takia ja seuraavan joulun aikaan pennusta pitäen suunnattoman kiltti ja herttainen kultainennoutaja Etta eleli luonamme. Joulukuusenkoristeet pääsivät kuitenkin tutustumiskierroksille ympäri kotiamme näppärän noutajan hampaissa. Jonain vuonna Tampereella ilotulitteiden käyttö riistäytyi aivan käsistä, jolloin paukkuarka Etta-parka tutisi kotosalla kuukauden ajan joulun mukaan lukien.

Vuoden 1995 vietinkin Ruotsissa ollessani kenneltyttönä Upplands Väsbyssä briardikennelissä. Talvi oli kokonaisuudessaan kylmin Tukholman seudulla sitten kuusikymmenluvun ja puutalosta olivat putket jäässä (ja me ilman vettä) tuon tuostakin. Aattona pakkauduimme hyiseen autoon, koirat takaosaan ja minä etupenkille Jaanan yksivuotias Matias-poika sylissäni. Poikkesimme ensin matkalla astutusreissulla ja sen jälkeen suuntasimme nokan kohti Jaanan vanhempien kotia. Matkalla jouduimme kuitenkin kolariin, kun eräs joulukiireissään ajellut mies törmäsi pakettiautolla eteemme. Mitään pahempia seuraamuksia ei onneksi tullut, koska sain pidettyä pikku-Matiaksesta tiukasti kiinni, selvisimme siis pelkällä säikähdyksellä ja auton nokan rutistumisella. Jaanan vanhempien luona istuimme notkuvien pöytien ääressä, kunnes lähdimme Matiaksen isän Puolasta Ruotsiin muuttaneiden vanhempien luo toiselle aterialle. Samalla tutustuin taloon, joka oli katosta lattiaan täynnä pikkuesineitä ja myös ihmiset olivat pukeutuneet kimalteleviin ja ruhtinaallisesti koristeltuihin vetimiin. Ja puolan kielen ymmärrykseni on toki loistavaa!

Pari vuotta myöhemmin jouluaattoa edeltävänä yönä ajelin kotiinpäin pieni tiibetinterrieripentu kainalossani. Se oli sijoituspentu ja muistan jouluna ajatelleeni, että se oli elämäni paras joululahja, jonka muistaisin varmasti ikuisesti. Itsessään joulu oli kuitenkin aika hirveä pennun inistessä jouluaterian aikana ja pissaillessa ympäriinsä.

Muuttaessani syksyllä 1998 Turkuun opiskelemaan, ilmoitti tibbeneidin kasvattaja ettei opiskelija voi pitää koiraa ja silloin hankin walesinspringerspanieli Katin, jonka kasvattajan mielestä opiskelijalle sopi koira aivan hyvin. Jouluna lähdimme Sallaan perheen kanssa. Muu perhe oli ennättänyt matkaan jo edeltä ja niin me Katin kanssa puksutimme junalla perässä. Paukkupakkasilla junan vaunussa lämpötila laski niin alas, että muistan tärisseeni koko matkan kylmästä Katin käpertyessä jalkoihini. Ihmettelin silloin, kuten olen tehnyt monta kertaa myöhemminkin, kuinka rautahermoinen koira se oli jo 7-kuisena: se vain nukkui matkan välittämättä muista koirista omistajineen tahi ohikulkevista ihmisistä. Sallassa joulu olikin varsin onnistunut, ja takaisin palatessa kuljimme autossa, jossa oli hieman liiankin "lämmin" tunnelma, kun meitä oli ahtautunut kolme ihmistä, muutama reppu ja Kati takapenkille. Etta-noutaja matkasi sentään etupenkin jalkatilassa.

Seuraavan joulun koittaessa Harrykin oli liittynyt laumaan ja piristi taas jouluamme pilke silmäkulmassa. Se varasti kuusen koristeita ja pöydillä olevia pehmeitä tonttu-ukkoja ja jouda ryyppäsi vettä tarpeen tullen kuusen alta, jos oma kippo oli tyhjä. Serkuilla joulua viettäessämme ihmettelimme kahvipöydässä koirieni pitämää kovaa metakkaa. Tappelun nujakka oli syntynyt, kun Kati meinasi varastaa ruokaa pöydältä ja Hartsa-poliisi piti sille pitkän luennon aiheesta, ettei ruokaa varasteta - ei ainakaan vain omaan masuun. Jos Kati ymmärtäisi jakaa saaliinsa taitaisi Herra Hoo vain tyytyväisenä mussuttaa omaa osaansa.

Leipominen kuuluu tietysti olennaisena osana joulutouhuihin ja kolme innokasta silmäparia seuraakin tarkkana puuhien onnistumista ja toivovat tietysti hartaasti kaiken epäonnistuvan. Piparkakkutalo on jokavuotinen riidan aihe. Äitini mielestä sitä ei tarvitsisi rakentaa laisinkaan, ja vielä vähemmän epämääräistä omilla kaavoilla luotua mökkiä, jonka edessä on aina piparkakku-ukkoja ja akkoja suurempia piparikoiria… Pari vuotta sitten Hundsportin inspiroimina päätimme sisareni kanssa tehdä eläkkeelle jäävälle kuvaamataidon opettajallemme pullamopsin. Taitelija on näet omistanut vuosikausia kaksi mopsia ja viihdyttänyt koulun oppilaita kulkemalla kuvitellun remmin kanssa pitkin koulun käytäviä kehotellen ja komentaen lemmikkiään. Ja me oppilaat sitten toki pysähdyimme aina rapsuttelemaan ja kyselemään mielikuvituskoiran ikää ja nimeä. Hän oli myöskin kautta aikojen ainoa opettajani, joka ymmärsi ja jopa arvosti kykyäni saada yhdistettyä joka tehtävään, piirustukseen ja harjoitukseen koira. Pullamopsi suuri punainen rusetti kaulassaan oli mieleinen yllätys, joka kuulemma päätyi esille eikä siis lainkaan suuhun.

Koiramaista joulua kaikille!


Julkaistu Lounais-Suomen Spanielikerhon Lurppa-lehdessä 4/2002.

Arkihuolesi kaikki heitä...

 Tällä kertaa arkihuolten heittäminen ja jouluun valmistautuminen ei ole ollut ihan helppoa. Onneksi Sissi on todellinen joulun henki, joka on Stigin kanssa koristellut kuusen, katsellut tonttuakatemiaa ja yrittänyt bongata tonttuja ikkunoissa. 

Tällä kertaa eniten huolta aiheuttaa kultainen Usva, joka oli viime viikonloppuna SmartDog-testissä jo todella nuutunut, mutta pistimme sen mahdollisen tiineyden piikkiin. Valitettavasti eilen rouvakoiran tila huononi radikaalisti, se ei laittanut lainkaan painoa toiselle takajalalle ja oli täysin vetämätön. Onneksi Janniina ja Tatu saivat Usvalle heti eläinlääkäriajan, jossa siitä otettiin mm. borrelioosin pikatesti, joka oli positiivinen ja nyt Usva on antibioottikuurilla ja saa kipulääkkeitä. Samalla Usva ultrattiin ja nopeassakin ultrassa näkyi useita pentuja. Toivottavasti vaan Usva paranee ja tiineys jatkuu onnellisissa merkeissä emän sairastumisesta huolimatta. Usvalla oli kesällä punkkipanta, mutta silti tietysti joku yksittäinen punkki pääsi puremaan. Nyt on varpaat ja sormet ristissä, että Usvan olo alkaisi helpottaa. 

Jawa on puolestaan kipeänä eikä särkylääkkeistä ole oikein apua, kun sillä on välimuotoinen lanneristinikama (LTV3), joka tekee lantiosta vinon ja on sitä kautta rasittanut aikanaan C:ksi kuvattua lonkkaa, jossa on nyt luurustolisää. Tuntuu tosi raskaalta Päivin ja Heikin puolesta, kun he joutuvat tekemään vaikean päätöksen. Olen sentään siitä kiitollinen, että suurin osa kasvateistani on kuvattu eikä näin pahoja välimuotoisia lanneristinikamia ole ollut kuin Mantelilla (s. 2006) ja Jawalla (s. 2019). Näillä kummallakin LTV-muutokset näkyivät jo lonkkakuvissa, vaikka diagnoosi tehtiinkin varsinaisesti vasta selkäkuvista. 

Jotain hyvääkin: Toto eli Jangas Tissel och Tassel terveystarkastettiin runsas viikko sitten kivoin tuloksin: lonkat B, kyynärät ok (K0), selkä ok (LTV0 ja VA 0), polvet ok (0) ja vielä silmätkin kunnossa. Nyt on koko T-pentue terveystarkastettu - eikä kellään mitään suurempaa kremppaa. 

Femma eli Doniol High Five to Jangas (N-pentujen emä ja T-pentujen mummu) osallistui viime viikonloppuna kolmanteen rallykisaansa saaden huimat 99 pistettä, sijoitus 3. ja RTK1-koulutustunnuksen. Onnea Kirsi ja Femma!

Femma sai ensimmäisen koulutustunnuksen rallyssa :)

Toki arkisiakin askareita on keritty tehdä: tänään treenattiin Pipin kanssa, josta on tullut tosi kiva treenikaveri, joka keskittyy hienosti vaikeisiinkin tehtäviin. Eilen oli agiryhmän möllikisailut ja -hupailut ja erityisesti Nalan (Jangas Raya and the Dragon) ja Johannan edistyminen harrastuksessa oli upeaa seurattavaa. He tekivät ensi kertaa 15 esteen rataa virheettömästi ja kaiken lisäksi ilman ohjaajan käskyjä, pelkkien käsimerkkien kanssa! Alkaa olla hiljalleen aika tehdä tästä vuodesta jalostustoimikunnan raportti ja katselin, että agilityssä on kisannut vain yhdeksän walesia, joista neljä on kasvattiani ja viides on sijoituksessa nuorena ollut Femma. Ensi vuonna saadaan varmasti monta uutta kisaajaa, kun uskoisin ainakin Usvan, Pipin, Brunon, Windyn, Nalan, Dinjon, Ruskan ja toivottavasti muutaman muunkin T-pennun pääsevän kisavalmiiksi :)

SmartDog-testissä

 Tänään neljä kasvattia kävi Hyvinkäällä Ulla Ruistolan syynissä SmartDog-testissä. Totti vaikutti kipeältä ja testi keskeytettiin alkuunsa, mutta sijoitustytöt suoriutuivat tosi kivasti. 

Toivottavasti en kirjoita ihan läpiä päähäni, mutta jotakuin näin tytöillä meni: 

Tilly eli Jangas Tirlittan oli ensimmäisenä tytöistä ja hosui sylinteritestissä niin kovasti, että sai vain neljä eli 40 % oikein. Tilly oli kuitenkin monessa asiassa todella loistava tyyppi: eleet se luki kaikki oikein (kuulemma vain 4 % koirista on näin taitavia!) ja ymmärsi loogisen päättelyn tehtävän. V-aidan se suoritti varsin reippaasti ja sosiaalisessa oppimisessakin selkeästi kävi tökkimässä nappulaa, mutta piti parempana pyytää apua Ullalta tähänkin hommaan. Myös mahdottomassa tehtävässä se käytännöllisesti katsoen pyysi katsekontaktilla apua lähes kaksi minuuttia. Huijauksessa se meni vipuun ainakin jonkun kerran. Muistissa muistaakseni kaksi meni oikein ja niissä kahdessa muussa odottaessa se oli sen verran rauhaton, että itse tehtävä oli varmaan ehtinyt unohtua. Viralliset tuloksetkin saadaan toki jossain vaiheessa. 

Tilly oli pistämätön eleiden lukemisessa

Looginen päättely - nami ei ole täällä, vaan...?

Ulla - olisitko ystävällinen ja avaisit mahdottoman laatikon?

Pää sylinterissä harjoitteluvaiheessa

V-aita suoritettiin näpsäkästi.

Näin tästä painetaan...

Tilly teki myös alusta-arkuus osan ja eihän sitä pelottanut tippaakaan ;) 

Vauhtia oli sen verran. että kuvaaja ei meinannut ehtiä mukaan...

Seuraavana oli Ruska eli Jangas Tingeling, joka on meillä hoidossa muutenkin. Ruskalla oli todella hyvä itsehillintä, taisi saada 100 % sylinteritestissä, eleissäkin suuren osan oikein (olisikohan ollut 80 % ja paras oli ristikkäin kädellä näyttäminen). V-aidan se suoritti todella reippaasti, aika taisi olla alle 10 sekuntia, mutta looginen päättely hämmensi sitä ja Ruska valitsi aina oikeanpuoleisen kipon, näytettiin mitä näytettiin. Tätä neitiä ei ollutkaan yhtä helppo huijata eleillä kuin siskoaan, mutta ei se toisaalta ollutkaan yhtä hyvä niitä eleita lukemaan alun perinkään. Muistissa se sai siskonsa tapaan kaksi oikein, kaksi väärin ja lopussa sitä alkoi ärsyttää koko pitkä odottelu. Sosiaalisessa oppimisessa se katsoi tarkkaan mallia ja kävi heti tökkäämällä nappia kuonolla ja hetken päästä tassullakin, mutta niin kevyesti, ettei meinannut saada namia. Tuntui kuitenkin hyvin ymmärtäneen jutun jujun.

Mahdottoman tehtävän jälkeen sai syödä namit.

Ruska seurasi keskittyneesti kaikkia ohjauksia ja juttuja.

Kolmantena oli Usva eli Jangas Q-luisa Ensi Lempi, joka vaikuttaa olevan hyvin tiineenä (tai erinomaisen valeraskaana), koskapa se teki kaiken kuin täi tervassa. Ehdin katsoa vain ensimmäisen osion (minulle ilmoitettiin, että joulukuusta tarttee päästä hakemaan autolla viimeistään klo 16.30!), mutta niissä Usva oli erittäin pätevä, vaikka olikin tavallista hitaampi. Sylinteritestissä se taisi saada 90 % oikein ja olisiko ollut samoin myös eleissä 90 % oikein eli vain kolme väärin. Varsin näppärä Usva! 

T'ässä vielä Janniinan kommentit lopputestistä:

V-aidan Usva ratkaisi noin 20 sekunnissa koitettuaan ensin pyytää kontaktia ottamalla pääsyä namille, mutta tajusi sitten itse kiertää aidan ympäri. Looginen päättely ei mennyt Usvallakaan jakeluun, vaikka Ulla oli ollut sitä mieltä, että se tajusi siinä olleen jonkun jujun - mutta minkä? Mahdottomassa sillä oli 63 % itsenäistä yrittämässä ja loput avun pyytämistä, vain pari sekuntia maton haistelua. Muistitehtävässä kaikki oikein (!) eikä ääntelyä tai rauhattomuutta.  Sosiaalisessa oppimisessa se oppi painamaan  nappia tämän päivän hitaaseen tahtiin pyyettyään apua Janniinalta ja Ullalta. 

 

Käsiele

Jalalla näyttäminen

Katseella näyttäminen

Oli kiva saada kolme sijoitusnarttua mukaan testiin tänään ja kaikki osoittautuivat varsin näppäriksi tyypeiksi :) Toivottavasti Usvan tiineysmerkit osuvat oikeaan ja tammikuussa saadaan pentuja tälle mainioille harrastuskoiralle.

Perinteinen puurojuhla

 Tänään vietettiin  toista kertaa puurojuhla pihallamme  ja mukana oli kymmenkunta hännänheiluttajaa. Ensin kisailimme houkutusten highwaylla, josta koirien tuli juosta ohi omistajan luo. Q-kkeliveljekset Mickey ja Laki sekä musta "lammas" Oula selviytyivät 21 sekunnissa, R-pentueen Nala, Dinjo ja T-pentueen Unto selvittivät tehtävän 2 minuutissa, kun taas T-pentueen Toto, Tilly ja Toffe ihastuivat leluihin niin totaalisesti, että niitä kuljetettiin  pitkin pihaa ja meillä muilla oli hauskaa kolmen minuutin  ajan. Pippi ja Ruska osallistuivat myös touhuihin... 

Kuviini pääsi lähinnä R-pentueen porukka ja Dinjo.

Sakke in memorian

 Maanantaina oli suru-uutisten vuoro, kun viimeisin Raisan pennuista eli Sakke oli jouduttu päästämään ikiuneen anemian ja kasvainten takia. Sakke eli pitkän ja tapahtumarikkaan elämän päässen niin metsälle isännän kanssa, taippariin, MH-luonnekuvaukseen sekä rally-tokoon (RTK1), agilitytreeneihin kuin näyttelyihinkin (Fi Mva) Siirin kanssa.

Jangas Eager-Beaver aka "Sakke" eli hienon ja pitkän elämän onnellisena loppuun asti. 

 

8.3.2009-12.12.2022 (kuva: Hanie Pälli)

 

Oskulle 5 vp ekoista agikisoista :)

 Osku eli Jangas Out of Print ja Inka saivat Järvenpään agikisoissa ensi kertaa kisatessaan hienosti 5 vp tuloksen! 1-luojan tuomaroi Jari Suomalainen. Onnea pätevälle koirakolle :) 

Onnea kaksivuotiaille Riiviöille!

 Meitin pikku-Riiviöt täyttävät jo kaksi vuotta ja ovat ehkä hieman rauhoittuneet, mutta kyllä ne silti ihan aitoja Riiviöitä on :) Onnea persoonallisille täysi-ikäisille Dimppa, Elmonaattori, Salama-Samppa, Rivo-Riitta, Molly, Nala ja Windy! 

 Nämä tyypit ovat harvinaisen ehtiväisiä omistajineen: 

Windy eli Jangas Rämäpää Penny on saanut vuoden aikana Avo1- ja Voi1-tulokset Mejästä, suorittanut MH-luonnekuvauksen ja taipumuskokeen ja palkittu ERIllä näyttelyssä. Tämän lisäksi heillä on nollatuloksia agilityn supermöllikisoista. Lisäksi lonkkakuvissa A-lonkat, K0, LTV0, VA0 ja silmät ok (distiachis).

Molly eli Jangas Rapunzel on suorittanut MH-luonnekuvauksen ja taipumuskokeen ja palkittu ERIllä näyttelyissä sekä hienoilla tuloksissa epiksissä niin agissä kuin rallyssakin. Lisäksi lonkkakuvissa A-lonkat, K0, LTV1, VA0 ja silmät ok.

Nala eli Jangas Raya and the Dragon suoritti siskojen tavoin MH-luonnekuvauksen, taipumuskokeen, palkittiin EH:llä näyttelyissä ja harrastaa myös agilityä. Lisäksi lonkkakuvissa A-lonkat, K0, LTV0, VA0 ja silmät ok.

Riitta eli Jangas Rivo-Riitta kävi myös luustokuvissa: A-lonkat, K0, LTV0, VA0 ja silmät ok (distiachis). 

Dinjo eli Jangas Rapa-Ripa suoritti MH-luonnekuvauksen ja taipumuskokeen. Lisäksi lonkkakuvissa A-lonkat, K0, LTV0, VA0 ja silmät ok. Dinjo on pärjännyt myös agiepiksissä ja harrastaa flyballin Samppa-veljen kanssa.

Samppa eli Jangas Risto Reipas suoritti MH-luonnekuvauksen ja taipumuskokeen ja palkittiin EH:lla näyttelyissä. Lisäksi lonkkakuvissa A-lonkat, K0, LTV0, VA0 ja silmät ok (distiachis).

Elmo eli Jangas Roadrunner kävi myös luustokuvissa: Lisäksi lonkkakuvissa A-lonkat, K0, LTV0, VA0 ja silmät ok (distiachis). 

Onpahan siis aikamoinen porukka :) 

Nala

Windy

Molly

Nala

Riitta

Samppa

Dinjo

Elmo

Pienten tassujen töminää toivotaan tammikuulle :)

 Runsas viikko sitten Usva ja Rico kävivät treffeillä ja muutaman viikon päästä selviää, josko meille odotetaan uutta pentuetta pitkän tauon jälkeen tammikuun lopulle 25. päivän tienoille. (vanhempien tuloksia päiv itetty jälkikäteen tälle sivulle)

Pentueen isäksi on valittu Rico eli C.I.B. C.I.E. FI MVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA Doniol Gorgeus Ginger.

Rico on 7-vuotias perusterve energinen walesimies, jolla on aina pilke silmäkulmassa ja joka rakastaa leikkimistä ja pitkiä metsälenkkejä. Rico on aina valmis kaikkeen yhdessä touhuamiseen, joka tekeekin Ricosta mahtavan harrastuskoiran. Se on myös erittäin riistaviettinen, ja osoittanut fasaanijahdissa  olevansa aito lintukoira. Rico on läpäissyt spanielien taipumuskokeen vuoden ikäisenä sekä suorittanut MH-luonnekuvauksen. Ricon kanssa harrastetaan pääsääntöisesti rally-tokoa, tokoa sekä näyttelyitä, mutta vauhtia ja kykyä on todistetusti löytyy myös agilityssä ja vepessä. Rally-tokossa Ricolla on kilpailuoikeus korkeimpaan mestari-luokkaan sen saatua kolme hyväksyttyä tulosta voittajasta. Tokostakin on saatu ensimmäiset Alo1-tuloket. Näyttelyissä Rico on saanut Suomen ja Baltian maiden muotovalioiden arvot sekä kansainvälisen muotovalion ja näyttelyvalion arvot.

Ricolla on A-lonkat, terveet kyynärät (0/0) ja terveet silmät (myös gonioskopiatutkittu). Pentueita on entuudestaan neljä, joka on omaan makuuni jo turhan paljon ja olinkin ajatellut alunperin Ricon poikaa Usvan sulhaseksi. Valitettavasti sitä ei nyt voinut käyttää ja katsoessani tarkemmin Ricon pentueita, niin sen pennuista puolet alkaa olla jo 5-vuotiaita, mikä tarkoittaa, että sen narttupentuja ei voi enää käyttää jalostukseen ja sen lastenlasten määrä ei vaikuttaisi nousevan erityisen korkeaksi. Niitä on tällä hetkellä vasta yhdeksän kappaletta. Jalostusurosten löytäminen on koronan myötä muuttunut entistä vaikeammaksi ja Ricon tunnen vuosien takaan ja olen nähnyt sitä ja sen sukulaisia monessa polvessa, joten se tuntui tällä kertaa parhaalta vaihtoehdolta.

Rico oli MH-luonnekuvauksessa sosiaalinen, leikkisä, saalisviettinen ja lähes välinpitämätön laukausta kohtaan.

 Rico KoiraNetissä: https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI47523/15&R=126

 

 Pentujen tuleva emä on viehättävä kaksivuotias Usva eli Jangas Q-luisa Ensi Lempi. Usva on sisarustensa tavoin hyvin lupaava harrastuskoira ja palkittu jo kahdella hyväksytyllä tuloksella rally-tokossa ja agilityssä kisavalmis, kunhan emäntä vaan uskaltaisi sen kanssa kisaamaan. Sisaruksilla on jo lupaavia tuloksia kummassakin lajissa ja veli on palkittu mejässä avo1-tuloksella. Usva on suorittanut spanieleiden taipumuskokeen hyväksytysti samoin kuin kuusi sisarustaan ja sen sisarukset saivat kivat tulokset MH-luonnekuvauksesta, valitettavasti Usvalla oli tuona viikonloppuna kennelyskä. Usva on palkittu ERIllä näyttelyissä.

Usvalla on C-lonkat, terveet kyynärät (K0), selkä ok (LTV0 ja VA0) ja terveet silmät. Usva on osallistunut myös SmartDog-testiin ollen taitava eleiden lukija (90 % oikein), omaa hyvän itsehillinnän (90 %) ja loistavan muistin (100 % oikein). Ongelmia se ratkoo sekä itsenäisesti että ohjaajaan tukeutuen ja selvitti mm. V-aidan varsin näppärästi.

Usva KoiraNetissä: https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI50684/20&R=126

 

Usva 7-viikkoisena vaavina

Aina jotain suussa - pienestä pitäen :)

 

Koska vanhemmissa on kovasti menoa ja meininkiä ja ne ovat mainioita harrastuskoiria, toivoisin myös pennut aktiivisiin ja harrastaviin koteihin, mieluiten pääkaupunkiseudulle.

Brunolle RTK1 :)

 Bruno eli Jangas Q-ppa punaisena ja Liisa Salonen kisasivat kolmannen kerran rallyssa saaden Tampereella Tiia Hämäläinen radalla 86 pistettä ja koulutustunnuksen RTK1, koska tämä oli jo kolmas hyväksytty tulos :) Hurjasti onnea!

 

Sisarukset Minni ja Mickey kävivät Janakkalassa kisaamassa agilityä ja vaikka tuloksena oli vain hyllyjä, oli radoissa paljon hyviä juttuja :) 

Topi eli Jangas Tripp Trapp Trull tuli meille viime viikolla etsimään uutta kotia, kun yhteiselo perheen mäyräkoiran kanssa ei onnistunut. Se lähti eilen kahdeksi viikoksi Helsinkiin ja katsotaan, josko se muuttaa pariskunnan luokse pysyvästi. 

Itse vietin päivän messarissa Niinan ja Sissin kanssa ja olimme kerrankin vain turisteina, ehdimme katsoa rotukehää, Sissi osallistui lelukoirakilpailuun ja kierrettiin myyntikojuja. Oli oikein kiva päivä :)