Olin eka kertaa tänä vuonna tekemässä verijälkiä ja niitä jäljestämässä. Ei ole ihan turvallinen tahi halpa tämäkään harrastus. Eilen tehtiin ensin Wadelle, Lotelle ja Tarmolle jäljet ja viimeisenä vielä huiskaistiin nuoreen koivikkoon Raisalle oma jälki. Valitettavasti vaan reittimme varrelle osui maa-ampiaspesä. Minä lompsin edellä ja Sanna kiljaisee perältä, että nyt vauhtia kinttuihin, täällä on ampiaispesä, suirna vaan kuului ja ensimmäinen ehti jo pistää kankkuun. Minä luulin jo selvinneeni säikähdyksellä, kunnes imppari iski kylkeen. Ja taidan olla hieman allerginen, koska pistoskohta on edelleen kirkkaan punainen ja kutiseva.
Itse jäljestäminen sujui varsin hyvin. Tarmo meni paremmin kuin koskaan ennen sitä nähdessäni: varmasti ja vauhdikkaasti. Lotte hieman ihmetteli aluksi, mutta lopuksi meni jo hienosti. Laahausjäljen neiti menikin upeasti. Raisa pääsi amppari-jäljelle, ja Sanna ohjasi sitä, jotta pääsisimme pesästä ohi. Ja Riesa meni paremmin kuin koskaan ennen: jälkitarkasti ja maavainuisesti. Tosin välissä mentiin puolijuoksua ampiaspesän ohi.
Kotimatkalla telkänpesä välähti, eli ajelin ilmeisesti hieman liian reippaasti, sama välähdys kävi kuulemma Sintulle.
Eilen oltiin vielä yömyöhällä agilitykentällä treenaamassa Loten, Raisan ja Waden kanssa. Lotte etsi esteitä hienosti ja oppi suorittamaan pussinkin itsenäisesti. Wade oppi itsenäisesti tekemään suorat kepit ja Raisan kanssa harjoiteltiin keppien suorittamista niin, että kävelin vastaan Raisun pujotellessa eteenpäin.
Huomenna taas harrastetaan vauva-agilityä.
1 kommentti:
Jännä nähdä tuleeko sakkoja joo... en kyllä usko että meni sakotusrajan yli, ei myö nyt niin kovaa ajettu ;-)
Tarmo-tarkkanenä kiittää taas jälkien teosta, kyllä kannatti koska metsästä löytyi ihana hirven sorkka!
Lähetä kommentti