Ahkeraa treenaamista piitkästä aikaa :)

Talvi ja kevät on mennyt ensin pienen ihmislapsen kanssa elon totutteluun ja toipumiseen (juu raskausaika oli helppo, synnytys oli helppo ja olin hyvässä kunnossa, mutta kyllä se silti oman veronsa vaati), lumet peittivät vaippaansa kaikki kentät, lumien sulaessa kovaa vauhtia istuin päivät tietokoneella springeriyhdistyksen asioita hoitamassa, mutta nyt kevät tulee ja olemme jatkaneet treenaamista tehokkaasti. Olen alkanut pitkästä aikaa pitää treenipäiväkirjaakin. Tosin itseni tuntien se vihko häviää ennemmin tai myöhemmin, joten päivittelenpä tänne ne tärkeimmät asiat. 

Tiistaina oli Ojangossa epikset, joissa oli ryhmillämme talkoovuoro. Minä pääsin (lue jouduin) mikin varteen kuuluttamaan, mutta onneksi Sanna oli tukena ja turvana kanssani. Torstaina käytiin Ojangossa päivällä Hertan, Riina ja Raisan kanssa ja perjantaina Sannan, Waden ja Lotten seurassa, nähtiin vieläpä Janni, Mari ja Kaspianinkin (Jangas Foxglove). Lotte jäikin meille nyt hoitoon viikoksi, kun minun pitäisi viedä se ensi viikonloppuna MH-luonnekuvaukseen Sannan, Samin ja pikkumiehen ollessa juuri silloin reissun päällä.

Tänään oltiin Korrien TOKO-kurssilla Riitan opissa Ojangossa koko päivä. Pikku-Sebastian nukkuu päivällä pitkät päiväunet ja antaa äidilleen kiltisti lakisääteistä harrastusaikaa. Lisäksi Raisa on joutunut taas pitkästä aikaa ulkoruokintaan Remu-veljen innoittamana, Raisa kiittää veljeä ;)

Mitäs on tehty agilityn suhteen? Raisan (Jangas Duck Soup) kanssa on taas kerrattu kontakteja ja lisätty itsenäisyyttä, vaikka keinun kanssa tarvitsee taas harjoitella namikipolla niin, että neiti tekee kontaktit loppuun saakka minun ollessani kaukana sivulla tai takana. Keppejä on treenattu myös ja neiti tekee ne itsenäisesti jopa niin, että kävelen sitä vastaan ja lopussa olen siis keppien toisessa päässä selkä koiraan päin. Myös sivuetäisyyttä on ihan säännönmukaisesti lisätty niin, että väliin voi jäädä useampi metri ja esimerkiksi putki. Lisäksi otettiin kertausta takaakiertojen suhteen. Hertta (Jangas Forget-Me-Not) on aivan ihanan kontaktinhakuinen ja hyvin keskittyvä Nupun sulopullero, joka on minulla sijoituksessa. Torstaina katsottiin yksittäisten esteiden suorittamista ja nyt on tarkoitus lisätä varmuutta ja itsenäisyyttä - ihan koko ajan ei tarvitse katsoa silmiin! Hertalla alkoi jo ensimmäinen juoksu, mutta josko sen sijaan tokoiltaisiin ensi viikolla, kun tulee taukoa agilitystä, jos Riinalla on aikaa :) TOKOon neidillä olisi selkeästi taipumuksia. Sijoituksessa oleva Lotte (Jangas Elin Kelin Klot) puolestaan treenasi vinokepeillä itsenäisiä pujottelun sisäänmenoja ja kuuden kepin pujottelua ja se sujuikin varsin hyvin kummaltakin puolelta esteiden ollessa suorassa linjassa pujottelun päissä. Tänään harjoiteltiin kahtatoista suoraa keppiä ja se menikin varsin hyvin. Käsi tarvitsi olla tukena (suorana sivulla, ei liikkeessä) ja vauhti maltillinen, mutta kyllä ne kepit alkavat olla aikas valmiit. Lisäksi Sanna ja Lotte harjoittelivat takaakiertoja, jotka alkoivat sujua heti kun Sannan hylkäsi tavan, jolla ehtii ohjata Wadea, mutta Lotte on jo metrien päässä siinä vaiheessa... Myös A:n ja keinun kontaktia vaihvistettiin vauhdista. lotte on hurjasti aikuistunut ja pysyy hienosti kontaktissa. Siitä on tulossa erittäin pätevä liitäjä. Sanna on harjoitellut paikallaolotkin hyvää malliin :) Tokoiluakin on jatkettu Lottiksen kanssa: seuraamista, luoksetuloa, paikallaoloa, liikkeestä seisomista, hyppyä ja maahanmenoa. Lotte on varsin pätevä ja alkaa keskittyä varsin hyvin tokoiluun. Tyttö rakastaa leikkimistä äitinsä tavoin.

Sitten siihen Raisan tokoiluun, voittajaluokan 1-tulos on nyt kesän tavoitteena ja sitten syksyllä EVL:n. Saas nähdä täyttyykö tavoitteet. Ainakin Raisu on kovasti talven tauon aikana aikuistunut ja rauhoittunut, vaikka suoritukset hoidetaan edelleen vauhdilla. Totesimme tänään Riitan kanssa, että Raisa muistaa tauosta (tai tauoista) huolimatta liikkeet kokonaisuuksina, mutta juuri ne yksityiskohdat kaipaavat nyt hiomista.

Paikalla makaaminen:

Tänään onnistui ryhmässä paikallamakuu 6 koiran kanssa rivissä hienosti, aika oli noin 2-3 minuuttia ja ohjaajat piilossa. Riitta häiriköi koiria EVL:n tyyliin. Raisa oli rauhallinen ja totteli käskyt asiallisesti, vaikka ne suoritettiin EVL:n tyyliin yksitellen maahan käskien ja yksitellen perusasentoon istuen suorituksen päätteeksi. Lisää treeniä, vaikka oikein hyvältä näyttää taas. 

Seuraaminen:

On mielestäni varsin hyvän näköistä, vaikka välillä perusasennot kokeessa hieman leviävät, joskus kontakti herpaantuu pieneksi hetkeksi tai sitten sekoan sukissani. Eritoten täytyisi harjoitella liikkeenohjaajan kanssa niin, että joudun kuuntelemaan ohjeita, miettimään oikeata ja vasenta sekä askeleita. Se on se suurin este kokeissa yli 8 pisteen tulokseen. Itse alan pohtia pienessä päässäni, että kumpikohan nyt mahtoi olla vasen ja meninköhän jo kaksi vai kolme askelta... liikkeistä tulee epävarmoja ja se näkyy tietysti heti myös Raisan liikkumisessa.

Liikkeestä istuminen:

Ylipäätään ihan hyvin, mutta istumiset saisivat olla hieman nopeampia. Talvella oli ilmeisesti joku jumi selässä, koska kaikki istumiset olivat tuskaisen hitaita. 

Luoksetulo:

Raisa on olevinaan niin kovin pätevä, että osaa koko liikkeen ulkoa kuin omat varpaansa. Se siis saattaa laukata pysähtyäkseen sitten ilman käskyä napakkaan seisomiseen. Ja maahanmenoon. Eli nyt paljon läpijuoksuja niin, että palkkaan jo laukalla liikkeelle lähdöstä. Ei palkkaa noista omista hidasteluista tai pysähdyksistä. Pysähtymisharjoituksia taas tolppaa kiertämällä. 

Ruutu:

Tänään huomattiin, että tarvitaan paljon harjoituksia kentällä, jossa on muita merkkejä, kapuloita ja muuta sälää. Tunnarikapulat meinaan voittivat ruudun tänään ollessaan matkalla ruutuun mennessä. Oikeaa paikkaa ruudussa tulee nyt vahvistaa täsmäharjoituksissa lyhyeltä matkalta hiljalleen taas matkaa lisäten. Annan edelleen Raisan korjata itsensä oikeaan kohtaan ilman ylimääräisiä käskyjä. Lisäksi välillä näyttöruutuja ja välillä voi palkita ruudusta käteen repimään lelua Hannan ohjeiden mukaan. Koematkalta ongelmanani on nähdä, onko Raisa hyvin ruudussa. Nyt treeneissä menen Raisan perässä sitä palkkaamaan lähemmäs, kunnes alan itsekin pikkuhiljaa hahmottaa sen sijoittumista ruutuun. Lisäksi pidennän taas aikaa, joka täytyy seisoa paikallaan ruudussa ennen palkkaa. Sinänsä ruutu löytyy hyvin, sinne laukataan ja Raisa tekee töitä etsiäkseen oikeata paikkaa ruudun sisällä. Paikallaoloja ruudussa täytyy huomattavasti vahvistaa (etenkin liikkurin kanssa), koska pätevä pikku-spanieli tietää täsmälleen, missä kohtaa kutsutaan luokse seuraamaan. Miksi siis odottaa käskyä? Alkaa tuntua, että Raisan voi kohta lähettää kehään ihan yksikseen. Toinen kun osaa ihan omatoimisesti jo liikkeet ilman käskyn käskyä ;)

Esineeseen tarttuminen ja noutoesineiden pitäminen:

Noutokapulaan tarttumista vahvistetaan taas palkkaamalla lelulla heti tarttumisesta. Tätä aluksi lentävän esineen kanssa, sitten lähellä paikallaan olevan esineen kanssa ja lopuksi pitkältä matkalta paikallaan olevan esineen kanssa. Nämä ongelmat ovat itse aiheutettuja, kun kielsin neitiä tarttumasta laippoihin (tyhmä, tyhmä minä!!), sen siitä saa kun treenaa vain itsekseen pitkiä aikoja. Koirahan rakastaa kaiken kantamista noin niinkuin muuten. Sain siitä ihan turhaan epävarman kieltämisellä. Lisäksi harjoitellaan lähinnä kotosalla tunnarikapulan pitämistä pureskelematta ja puisen noutokapulan suussa pitämistä ja perusasentoon tuomista pureskelematta. Syksyllä aloitettua pylvääm kietämistä kapula suussa jatketaan edelleen.

hyppynouto:
Perusnouto menee ihan hyvin, palautus voisi olla nopeampi. Vielä on harjoiteltavaa vinoissa heitoissa (yleensä Raisa onnistuu suorittamaan silti liikkeen oikein), edellä mainitussa nopeassa tarttumisessa ja palautuksen vauhdissa. Ja täytyy edelleen olla tyytyväinen ettei se varasta ja palkita myös pysymisestä toisinaan.


metalliesineen nouto:
Vauhti takaisin tulessa ja nopea tarttuminen työn alla. Itse metalli on usein helpompi kuin puinen kapula, en ole meinaan koskaan kieltänyt metalliin tarttumisesta ja sitä on kannettu jo pentulaatikossa :)


tunnistusnouto:
Aloitettiin taas keväällä muutaman kerran piilottamalla kapulaa ruohon alle, sitten puhtaiden kapuloiden kasaan ruohon alle ja tänään Raisa selvitti ongelmitta liikkurin kanssa koemaisen noudon. Tosin luovutuksen otan vain kehuen namikäteen, ei oteta mitään riskejä pureskelun kanssa tässä vaiheessa, vaan harjoitellaan sitä ihan erikseen. Lisäksi pitäisi harjoitella enemmän liikkureiden kanssa ja vähemmän hajustetulla kapulalla. Nyt olen käyttänyt yhtä ja samaa taskussa ollutta kapulaa. 


kauko-ohjaus:
Raisa tekee varsin innokkaasti ja tekniikka aika hyvin hallussa, mutta (niin se kuuluisa mutta) nyt muutetaan tekniikkaa hieman niin, että seisomisesta istuminen tapahtuisikin aavistuksen etujalkoja peruuttaen. 


Lisäksi EVL:n ohjattua noutoa on harjoiteltu seuraavasti:
Olen ohjannut Raisan merkille käden kanssa ja yllättäen se onkin oppinut juoksemaan oikeaoppisesti merkille ja menee sinne jo noin 5 metrin päästä. Aika näppärää, kun osaaminen tuli minulle ihan yllätyksenä. Suunnat ovat hyvin hallussa. Nyt pitäisi vahvistaa merkkiä erikseen ja liikkeen yhteydessä sekä kapuloiden hakemista niin, että laitetaan yhden tai kahden kapulan sijasta kaikki kolme kentälle. Hyvin tehty pohjatyö tuntuu olevan neidillä hyvin muistissa. Merkiltä ruutuun lähetyksiä on tarkoitus myös jatkaa. 


EVL:n paikalla istumista tehtiin myös tänään:
en mennyt piiloon, mutta aika oli se kaksi minuuttia koko porukan ollessa rivissä. Raisa pysyi hyvin istumassa ihan kalkkiviivoille asti, mutta liukui makaamaan ohjaajien palatessa jo rivin luo... Lisää treeniä ja myös piilotreeniä tämän liikkeen suhteen.