lauantaina, elokuuta 27, 2011

Bio Sensoria kehiin

D-, E- ja F- pentueiden tavoin aion käyttää tällekin pentueelle Bio Sensor-ohjelmaa. Tänään aloitimme tämän homman taas. Hauska oli heti nähdä eroja pentujen välillä: toiset (eritoten Solmio-Sauli) protestoivat asiaa vastaan, mutta suurin osa oli ihan tyytyväisiä pienestä stimuloinnista huolimatta.

Bio Sensor-ohjelma suoritetaan pennuille 3-16 vuorokauden iässä kerran päivässä. Tämä on Yhdysvaltain armeijan 1970-luvulla kehittämä ohjelma, jonka tarkoitus on stimuloida pennun aivojen synapsien kehitystä. Pentujen hermoston kehitys on hyvin aktiivista juuri ensimmäisten viikkojen aikana, ja Bio Sensor-ohjelma kohdistuu juuri tuohon ikäkauteen. Aivosolujen välisten synapsien määrällä on vaikutus koko hermorakenteeseen. Mitä enemmän koiralla on synapseja aivosolujen välillä, sitä enemmän sillä on mahdollisuuksia käyttää aivokapasiteettiaan. Mitä aiemmin hermosto alkaa kehittyä, sitä enemmän synapseja ehtii syntyä kriittisen kehitysvaiheen aikana. Näin pennun hermosto kehittyy varhemmin ja niiden ongelmanratkaisukyky ja stressinsietokyky paranee. Samanaikaisesti Bio Sensor hyödyttää pentua myös sosiaalistamisen kannalta, ja menetelmä totuttaa pentua käsittelyyn. Hyvän hermoston ja stressinsietokyvyn omaava koira pystyy aikuisenakin oppimaan tehokkaammin, ja toimimaan paremmin vaativissakin tilanteissa. Ohjelman on todettu parantavan myös vastustuskykyä.

Ohjelma toistetaan kerran päivässä, mutta ei useammin, sillä liiallinen stressaaminen aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Pentu kerrallaan käydään kaikki viisi kohtaa läpi ja jokainen osio kestää 3-5 sekuntia:

1. Kosketusärsyke
Kutitetaan pentua yhden tassun varpaiden välistä vanupuikolla. Ei ole väliä ilmaiseeko pentu tuntevansa ärsykkeen vai ei.


2. Pää ylöspäin pystyasennossa
Pidetään pentua molemmissa käsissä niin, että se on pystyasennossa, pää hännän yläpuolella.


3. Pää alaspäin pystyasennossa
Kuten edellä, mutta pää alaspäin.

4. Selkäasento
Pidetään pentua selällään kämmenillä.

5. Lämpöärsyke
Asetetaan pentu mahalleen märälle, jääkaappikylmälle pyyhkeelle. Pentua ei estetä, jos se yrittää ryömiä pois alustalta.
Ylläolevissa kuvissa ovat F-pentueen naperot syyskuussa 2010. 
Muuten pentulaatikossa elo on rauhallista: pentujen mahat pullottavat maidosta, ne tankkaavat tyytyväisenä maitoa ja paino nousee kaikilla tasaisesti. Pentue on hyvin tasakokoinen: tänään painot olivat pikku-Liinan 428 g ja Kaulus-Kallen 500 g välillä. Paljain silmin on vaikea nähdä oikein mitään kokoeroja, viimeksi mainittu herrasmies on ehkä hieman sisaruksiaan suurempi. Wilma viettää jo osan aikaan pentulaatikon vierellä pentujen nukkua tuhistessa tyytyväisinä itsekseen. Napanuorat ovat katkenneet ja tummat laikut kirsuissa ja tassuissa hieman kasvaneet. Toivottavasti näistä tulee äitinsä tapaan varsinaisia pisamapalleroita. Pentuhuoneesta Wilma poistuu oikeastaan vain asioilleen ja nyt Raisakin on alkanut jättää tuoreen äidin rauhaan. Ensimmäisinä päivinä mummo oli kovasti kurkkimassa pentuhuoneeseen. Tuntuu vieläkin hullulta kutsua Raisaa mummoksi, se kun vasta 4-vuotias tuulispää. Kati on jo isoisomummo eli nämä ovat jo neljännen polven jälkeläisiä meitin 13-vuotiaalle :) 

Siten vielä pieni kuvapläjäys:
Unisia kavereita




Kaulus-Kallen elävä tyyny

Tytöt kasassa: Liina käyttää Pampulaa tyynynä

Ei kommentteja: