Kaspian In Memorian

Vastaanotin torstaina järkyttäviä uutisia, jotka saivat minut todella surulliseksi, pettyneeksi ja turhautuneeksi. Vasta 1 vuoden ja 4 kuukauden ikäinen Kaspian (Jangas Foxglove) oli lopetettu tiistaina 10.1 ilmeisesti käytösongelmien vuoksi.

Itse olen viimeksi tavannut Kaspianin 8 kuukauden iässä toukokuussa, jolloin se oli agilitytreeneissä murrosikäiseksi hyvin keskittyvä, varsin osaava ja innokas tekijä. Pentueensa muiden koirien tavoin se oli aina tavatessamme hyvin sosiaalinen niin ihmisiä kuin koiriakin kohtaan. Valitettavasti toukokuun alun jälkeen en ole useista laittamistani viesteistä huolimatta saanut yhteyttä omistajaan tai häneltä selitystä heidän poisjääntiinsä agility- ja taipparitreeneistä, joihin he olivat ilmoittautuneet.

Kiertokautta selvisi, että bordercolliepennun tultua taloon Kaspian ei osannut enää keskittyä treeneissä. Minun korvaani se kuulosti hyvin kummalliselta, koska keskittymisvaikeudet kuuluvat murrosikään ja niistä pääsee iän myötä yli, kunhan hetkeksi lasketaan vaatimustasoa ja jatketaan ahkerasti harjoittelua, erityisesti häiriöllisissä paikoissa.

Ymmärsin torstain viestistä, että elämä Kaspianin kanssa ei sujunut, se ei ollut oma itsensä, oli arvaamaton ja ”kaikki mahdollinen oli tehty”. Valitettavasti vain se tärkein ja ensimmäinen unohtui: kasvattajaan ei missään vaiheessa otettu yhteyttä. Myös tämä asia tekee minut erittäin järkyttyneeksi ja surulliseksi. Etenkin kun olen itse mm. tottelevaisuuskoulutusohjaaja, MH-luonnekuvauksen testinohjaaja ja jalostustoimikunnan jäsen. Koiria minulla on ollut yli 20 vuotta ja walesejakin yli 13 vuotta. Lisäksi olen koiramaisten vuosieni aikana tutustunut monenlaisiin koirien hyvinvointiin perehtyneisiin ihmisiin ja asiantuntijoihin.

Toisaalta en ainakaan itse rehellisyyden nimissä pystyisi tarjoamaan tarpeeksi aikaa ja yksilöllistä huomiota kolmelle alle 2,5-vuotiaalle aktiiviselle koiralle (syntyneet 7/2009, 9/2010 ja 4/2011), kolmelle kissalle ja hevoselle. On hyvin haasteellista pitää ja kasvattaa kahta aktiivista nuorta urosta tai pentua 7 kuukauden ikäerolla niin, että ne pystyisivät helposti elämään sovussa ja sopivasti aktivoituna yhdessä, ja tietämään paikkansa laumassa.

Valitettavasti ongelmien laatu ja niihin vaikuttaminen jäi minulle vähintäänkin epäselväksi. Toivottavasti saan vielä aikanaan koiran omistajalta kunnon selityksen sähköpostitse tai puhelimitse. Tämä olisi tärkeätä myös tulevaisuuden jalostusta ajatellen.

Jätän viestin tällä erää näihin surullisiin kuviin ja tunnelmiin.

Kaspian 2.9.2010-10.1.2012