Kontaktipinnoista keskustelimme yhden koiran kohdalla pitkään koko ryhmän kesken. Olen monesti ihaillut LAWilaisten koirilleen opettamia loistavia kontakteja ja sitä, kuinka johdonmukaisesti ne on opetettu. Raisan kanssakin alkuopetus on kyllä tehty kunnolla, mutta huomaan usein vapauttavani sitä kontaktilta samoin tein "hyvä"-sanalla varsinaisen käskyn sijaan. Elina oli sitä mieltä, että kontakteilla ei tulisi koskaan kieltää koiraa ellei se osaa täysin - eikä oikeastaan silloinkaan, koska jos koira osaa kunnolla kontaktit ja tekee virheen (2 on-2 off-kontakteilla), niin se myös korjaa saman tien virheensä siirtämällä takaosansa takaisin kontaktipinnalle. Muussa tapauksessa koira ei vielä osaa kontaktipinnalle tuloa ja sinne jäämistä eivätkä ohjaajan kriteerit ole ehkä niin selkeitä koiralle kuin voisi olettaa. Tässä kohtaa olen kyllä aivan samaa mieltä. Koiran palauttaminen kontaktipinnalle tekee vain koirasta epävarman ja silloin tulisi palata takaisin helpompiin harjoituksiin. Elina havainnollisti meille, kuinka koiraa voidaan harjoittaa aina suuntaamaan katseensa eteenpäin ja siitä voidaan sitten jatkaa harjoituksiin, joissa ohjaaja jää kontaktipinnoilla jälkeen. Myös kontaktipinnoilta vapauttamiseen saimme selkeitä neuvoja: ohjaajan tulisi aina ensi kerralla palata koiraa palkkaamaan ja sitten uudestaan (toiselle, kolmannella jne) lähtiessään voi vapauttaa koiran liikkuessaan. Ohjaajan ei siis ole tarkoitus pysähtyä ennen vapauttamista, koska niin ei kannata tehdä kisoissakaan. Koiralta voidaan myös säännönmukaisesti häivyttää palkkaa laittamalla sitä lopulta muutaman esteen päähän kontaktipinnasta.
Lähdöistä karkailu, joka sekin on monesti ajankohtaista, ei sekään kaipaa kieltoja, etenkään jos koiran liian innoissaan meinaa karata radalle. Koiralle tulisi olla selvää mitä siltä halutaan ja aikanaan Teemu Linnan koulutuksessa kävimme läpi sitä, kuinka koira kokee saaneensa liikkua, vaikka se siirtäisi vain toista etujalkaansa pepun vielä pysyessä paikallaan. Kriteerin pitää siis olla erittäin selvä ja tässäkin ohjaajan tulisi olla hyvin johdonmukainen. Elinan neuvo tällaiselle lähdöstä radalle karkaavalle koiralle oli se, että ohjaaja menee samantien kyykkyyn ja piilottaa kasvonsa. Näin koiran mahdollisuudet lähteä radalle varastamisen jälkeen mitätöityvät ja hyvin nopeasti koira oppii, ettei varastaminen todellakaan kannata. Tässäkin kysytään ohjaajalta johdonmukaisuutta.
Raisan kohdalla meillä käännökset helposti venyvät ja suurin syy siihen on myöhässä oleva ohjaukseni. Vaikkei se kieltämättä hyvin käännykkään esteen päällä, ei se ajassa juuri häviä, koska hieman pidemmillä kaarroksilla vauhti pysyy koko ajan hyvänä. Liian myöhään kerrotut käännökset sen sijaan hidastavat menoa jo tuntuvasti. Koiruudelle tulisi kertoa kaksi laukkaa ennen käännöstä (ja hyppyä) minne ollaan seuraavaksi kääntymässä. Raisa on vielä tavallista estehakuisempi ja tämä korostuu normaalia enemmän. Minun tulisikin opetella lopettaa liike entistä aiemmin ja alkaa hyvissä ajoin kääntyä seuraavaan suuntaan. Myös valssauksissani on paljon parantamisen varaa, joten tanssikurssi lienisi paikallaan, jotta 1-2-3 meni oikeassa tahdissa ja oikeaan suuntaan...
Myös ihmisnuolia harjoiteltiin ja Raisan kanssa täytyy ottaakin oikein ohjelmaan vauhdin hidastaminen ja käännös ennen hyppyä. Minun pitäisi muistaa pitää esteen puoleinen jalka taaempana, jotta siitä pääsee helposti liikkeelle, ja palkata koira kädestä aivan maanrajasta.
Yleisesti Elina puhui rataantutustumisesta, jossa kannattaa ensin miettiä koiran reitti koko radalla ja vasta sen jälkeen alkaa miettiä, missä itse pitäisi olla, jotta koiralla olisi mahdollisimman optimaalinen linja koko radan. Näin hänen piirrettyään maahan tiukassa paikassa tapahtuvan sylkkärin linjan koiralle, tuntui sylkkäri todella helpolta, vaikka olen aina kokenut ne meille hankaliksi. Saatiin siis myös hienoja onnistumisia. Kaiken kaikkiaan oli erittäin onnistunut koulutus, vaikka lauantai kunnon kaatosateessa tuntuikin aika hurjalta, kun vieressä oli tyhjillään kumottava halli... Sunnuntaina saatiin onneksi nauttia huomattavasti paljon paremmasta ilmasta.
Oli siis erittäin antoisaa! Täytyypä vielä kiittaa Raila-coachia, joka vinkkasi treeneistä. Ratapiirrokset taitavat päästä koneelle vain unelmissani. Sen verran realisti lienen minäkin.
Nellistäkin sain Paulalta kuvia. Tässä niistä muutamia:
 |
| Jangas Fleur-de-Lis |
 |
| Nelli ui ja noutaa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti