Pentuset kolme viikkoa ja treenailua

Viime viikko tuntuu menneen ihan siivillä. Pennut kasvavat ja alkavat olla hereillä ollessaan tosi söpöjä ja sympaattisia kavereita. Ne ottavat kontaktia, kiipeävät syliin, tapittavat silmiin nappisilmillään ja alkavat jo hiljalleen lyödä leikkiä. Tänään maisteltiin myös jauhelihaa ja se katosi hyvin nopeasti parempii suihin. Kävely on jo hienoa hoippumista eteenpäin päästen ja hampaatkin alkaa tuntea ikenien läpi. Hereillä pienet ovat tosin vain vartin kerrallaan. 

Äidin kainalossa on edelleen turvallista tuutia

Höyhensaarilla

Sebastian auttaa pebntujen hoidossa

Leikkiä lyödään jo hiljalleen

Äiti tulee!

Täyttä höyryä nisille

Rauha on maassa

   Treenailtukin on. Lauantaina käytiin aamusta Ojangossa harjoittelemassa keppejä Pihlan, Hertan ja Kamun kanssa tarkoituksena nyt nopeasti opettaa kujakeppejä osaavat koirakot suorille kepeille. Raisan kanssa treenailtiin ruutua, ohjattua ja suoraa luoksetuloa. Lopuksi alokasluokka kisamaisesti ohjaajille demonstroiden. 

Sunnuntaina saimme kyllään "Essin perheen" eli Markuksen, Lindan ja pikku-Ninan sekä ystäväni Tarun. Essi esitteli pentujaan ylpeänä omistajilleen :)

Maananataina päästiin agilityyn Railan oppiin. Tällä kertaa oli tekniikkarataa kahdella eri tavalla ja saatiin ihan onnistuneita suorituksia, kunhan vaan omat ajoitukset osui kohdalleen. Ulkona Ojangossa ruutuun lähetyksiä merkin kautta, ohjattua noutoa, hyppynoutoa ja seuraamista. Raisa alkaa jo hienosti hakea ruutua merkiltä, mutta valojen näkyessä merkkejä vastaan sen oli selvästi vaikeampi hakea merkkejä, tosin itsekin totesin niiden näkyvn tavallista paljon huonommin. Ohjatussa noudossa neiti alkaa enemmän reagoida käskyihin ja saan sen yleensä hyvin pysähtymään, mikäli se lähtee väärään suuntaan. Edelleen se kertaalleen päätti ihan itse kumpaan suuntaan halusi lähteä, mutta korjauskäskyllä saatiin homma toimimaan. 

Tiistaina ennen vetämiäni agilitytreenejä käytiin kertailemassa merkkiä ja ruutua erillisinä juttuina. Lisäksi otin ruutumerkkien ohi muutaman suoran luoksetulon, joissa oli hieman hidastamista ilmassa, muutaman kerran palkkasin jo alkulaukassa. Zetaa tehtiin koemaisesti onnistuneesti. Raisa tekee siinä hyvin harvoin virheitä. Treeneissä Pihla ja Piko alkavat olla tosi päteviä, Piko pystyttiin eteenmeno-harjoituksissa lähettämään viiden esteen taakse (mukana myös okseri ja pituus). Pihla on taas juoksun jälkeen oma itsensä ja tekee töitä innokkaasti ja tarkasti. Kamu alkaa olla kisavalmis, kunhan kepit saadaan kuntoon. Rengastakin pystyttiin suorittamaan maxi-korkuisena, samoin muuria. Kontakteilla vauhti tahtoo kasvaa turhan suureksi eikä Roosalla meinaa maltti riittää ihan tarpeeksi perusteelliseen palkkaamiseen, mutta hurjasti on päästy eteenpäin.

Keskiviikkona Raisa pääsi fyssarille Riina Kellmanin hoidettavaksi ja hän löysikin heti Raisan jumikohdat, ei mitään ihmeellistä (kuulemma lantion vinous on tyypillinen melkein 80 % asiakkaista), mutta ihan selvät jumit, jotka ei hieronnalla paranis millään. Ihan oikeat kohdat Laura on aikanaan löytänyt. Olisi pitänyt vaan saada Raisa hoidettua aiemmin. Parempi kait myöhään kuin ei milloinkaan. Raisalla on korkea kipukynnys ja tähän mennessä jumitus on vaikuttanut vain käännöksiin, jotka eivät ole oikein tiukat parhaimmillaankaan. Koitan saada vielä toisen ajan joulukuulle, ennen kuin Raisu toivottavasti pääsee mammalomalle. Tänään onkin ollut laiskottelu ja toipumuspäivä.

Lauantaina jatketaan keppitreeneillä kasvattien kanssa ja Raisan kanssa treenaillaan marraskuun kahta TOKO-koetta varten ahkerasti.