Suru-uutisia

Siinä kuin eilen sai iloita H-pentueen yksivuotistaivalta oli yöllä tullut surullinen viesti. Ihka ensimmäinen oma kasvattini Jangas Behaving Badly eli "Täplä" nukkui viime yönä ikiuneen. Täplältä oli löytynyt kasvaimia maksasta eikä vaihtoehtoja ollut. Paitsi tietysti omistajaperheelleen Täplä on ollut aina erityisen tärkeä myös minulle: se on ensimmäisestä pentueestani sijoitukseen jäänyt tyttö, jota sain ilokseni nähdä ahkerasti neidin ensimmäisinä ikävuosina vielä Turussa asuessani. Täplä on oman Raisani emä ja Essin emänemä ja löytyy D-H-pentueiden takaa ja oli meillä aikanaan hoivaamassa pentujaan eli Jangas D-katrasta. Täplä on omien koirieni, tänä vuonna edesmenneiden Katin ja Harryn tytär. Tämä ihana harmaahapsi on saanut elää hyvän elämän erittäin mukavassa perheessä, olisin vain toivonut Täplän saavan elää vielä muutaman vuoden ajan. Täplä on ollut niin monessa Katin tytär: sitkeä, kasvaimia lukuunottamatta perusterve, ystävällinen ja herttainen. 

Under natten fick man säga adjö till en av mina absoluta favoritwelshar Jangas Behaving Badly aka "Täplä". Hon hade tumörer i levern och det fanns inte alternativ. Täplä hann fylla tio år i somras. Stort tack till Nummelin familjen som har skött henne på ett föredömligt sätt :) 
 

Jangas Behaving Badly 14.6.2003-11.10.2013

Täplä luovutusiässä

    Täplä on palkittu näyttelyissä kahdesti SERTillä ja kerran vara-SERTillä, suoritti emäntänsä kanssa taipumuskokeen ensi yrittämällä ja osallistui pelastuskoiratreeneihin suorittaen soveltuvuuskokeen, tokoili kanssani kerran ALO3-tuloksen arvoisesti kahden viikon treenin jälkeen (toki Nummelinit olivat tehneet hienon työn tapakasvatuksen ja perusteiden suhteen), perheen Amanda-tyttären kanssa Täplä agilitasi kakkosluokkaan, saaden sieltä kaksi LUVA-tulosta. Jo nämä tulokset kertovat miten miellyttävästä koirasta oli kyse: se oli aina iloinen ja innokas miellyttämään ja tekemään parhaansa. Viime vuosina en ole päässyt tyttöä näkemään niin ahkerasti, mutta ilokseni olen saanut paljon ihania kuvia ja kuulumisia sähköpostitse. 

Täplä 1-vuotiaana kaunokaisena...

ja lähes 10-vuotiaana suloisena harmaahapsena.

Vaikka en Täplän kanssa ole yhdessä elänyt vuosikausiin, on se säilynyt yhtä lailla tärkeänä mielessä. Viime kesänän tyttöä nähdessä oli ihanaa tavata se edelleen iloisena, hyvinvoivana, joskin hieman pyöreänä, kun äitinsä tapaan sillä on erittäin hyvä ruokahalu. Toivotan Nummelinin perheelle jaksamista ja kiitän suuresti kaikesta hoivasta ja aina loistavasta hoidosta, josta Täplä on saanut nauttia koko ikänsä. Se on todellakin saanut elää hyvän elämän hyvässä kodissa. Ja vaikka kuinka sitä luulisi tänä vuonna näihin vanhusten poismenoon tottuneen, sai tieto Täplän poismenosta minut taas kyyneliin. Vaikka en olisi voinut Täplälle parempaa elämää toivoa, olin toivonut muutamaa vuotta lisää...

Vasta viime viikolla kuulin edellisen surullisen uutisen herttaisen walesivanhuksen poismenosta, kun Raisan ja siis koko D-pentueen setä Fi Mva McTwister's Wet Blanket eli "Santtu" oli jouduttu lopettamaan juuri sen täytettyä 14 vuotta muutamaa päivää aiemmin. Santtu jouduttiin lopettamaan Harryn tapaan sen saatua kouristuskohtauksen eikä siinäkään ole enää vanhan koiran kanssa mitään muuta ratkaisua. Sintun blogista (Tarmon ja Lotten blogi) voi lukea Santusta ja katsella kauniita kuvia pojasta. Santtukin sai elää hyvän ja pitkän elämän, mutta kyllä nelijalkaisen ystävän poismeno silti aina koskettaa. Toivottavasti Jobin posti jo tälle vuodelle riittäisi.