Eilen pennut tulivat kolmen vuorokauden ikään ja saivat aloittaa Bio sensor-ohjelman, jossa pentuja hieman käännellään ja laitetaan viileälle alustalle. Ideana on siis stimuloida pentujen hermostoa aiheuttamatta silti haitallista stressiä. Tämä minuutin juttu toistetaan vain kerran päivässä aina kahden viikon ikään asti. Näitä on aikanaan USA:ssa tutkittu ja se tuntuu parantavan stressinsietokykyä aikuisena. Silloin ei tidetty vielä mitään epigenetiikasta, mutta ilmeisesti tämäkin siis vaikuttaa geenien säätelyyn ja sitä kautta käytökseen. Täytyykin laittaan huomenna blogiin talven Springeri-lehteen kirjoittamani artikkeli Epigenetiikasta ja sen tutkituista vaikutuksista käytökseen.
Lisää Bio sensoristä voi lukea mm. tästä linkistä:
http://jangas-kennel.blogspot.fi/2011/08/bio-sensoria-kehiin.html .
 |
| Tyytyväinen lauma emän ulkoillessa |
 |
| Lumikki |
 |
| Masut pullottavat ihan niin kuin tässä iässä pitääkin |
Pennuille tulee hyvin painoa ja suurin osa porukasta on jo 400 gramman paremmalla puolella, tosin Pikkurinsessa painaa edelleen hieman alle 300 grammaa kasvaen koko ajan "omalla käyrällää" kuten lapsistakin pruukataan sanoa neuvolassa. Eilen huomasin ihmeekseni, että osalla pennuilla oli mustat kynnen päät. Ne olisivat kyllä saaneet jäädä vaaleiksi leikkaamista helpottamaan. Pennut ovat pulleita ja yleensä tyytyväisiä. Välillä tosin Femma petailee (ja ulkona tiaisuuden saadessaan kaivaa kamalia kuoppia) ja sillooin kitistään jouduttaessa vetpediltä liukkaalle sanomalehdelle. Femmalla on ilmeisesti vielä jälkisuppareita kohdun palautuessa. Toivottavasti ei ole jäänyt istukoita, kun nopeassa synnytyksessä isktukoiden laskeminen ei oikein onnistunut emän popsiessa ne nopeaan tahtiin.
 |
| Kaverin kainalossa on turvallista |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti