Touhua riittää

Ei ole ainakaan päästy tylsistymään tällä viikolla. Maanantaina olin Korpun emännän Sannan kanssa luennolla kuulemassa harrastuskoiran ruokinnasta, tiistaina meillä oli tupa täynnä vieraita, kun Oreniuksen perhe ja Hani eli Jangas Eye-Popper  olivat käymässä ja samana iltana myös yhden Netan pennun tuleva sijoitusemäntä Lotta kävi kylässä. Eilen oli sentään hieman rauhallisempi päivä ;)

Hoidossa oleva Eppu on edelleen langanlaiha, mutta syö nykyisellään jo melkein kilon raakaruokaa päivittäin. Ja ruoka menee hyvää tahtia alas kerralla aamuin illoin, onneksi myös maha on kunnossa. Yksinolokin on mennyt kohtuu hyvin, ekoina päivinä tosin oli tarttenut repiä alas laskettuja verhoja. Poika jää hiljaa kotiin ja takaisin tullessa on hiljaa, toki varmastikin mölyää ohikulkijoille kuten muutenkin, mutta täällä maalla ei montaa ihmistä kulje päivän aikana ohi. Lenkeillä Eppu kulkee kiltisti edessä tai vierellä ja trimmikin on edennyt jo hännän, takaosan, takajalkojen ja kaulan siistimiseen. Vielä jatketaan etujalkojen ja korvien kanssa joka päivä hieman eteenpäin. Käymme Epun kanssa aamulenkillä läheisessä metsässä ja pellolla ja pihassa saa juosta paljon päivän mittaan, kunhan ei vaan huutele ohikulkijoille turhan päiten. Ensimmäisten päivien varautuneisuuden jälkeen Eppu on taas samalla tavalla sosiaalinen ja kiinnostunut vieraistakin ihmisistä kuin nuorena konsanaan.

Pihalla Bastin kanssa Eppu ja Netta

Raisa haluaa jo sisälle, kuka jaksaisi olla kovassa pakkasesa pihalla...

Epun trimmaus on vasta puolessa välissä.

10-vuotiaan Hanin toinen silmä jouduttiin poistamaan viime vuonna glaukooman takia.

Eppu nauttii huomiosta

 Pennuista kolme oli maanantaina karannut aitauksesta, joten jouduimme laittamaan aidat pentulaatikon ympärille ja nyt pennuilla on kolmisen neliötä tilaa. Tämä riittänee viiden viikon ikään saakkaa ja sitten lisätään saman verran aitoja lisää ja pennut saavat valloittaa koko vanhan puolen oleskelutilan... Naperot ovat alkaneet jo leikkiä ja tarttua toisiinsa. Jauheliha maistuu älyttömän hyvin ja 100 grammaa katoaa suihin aamuin illoin. Täytynee siirtyä tarjoilemaan pennuillekin täysravintoa (raakaruokaa toki) ja lisätä hiljalleen ruokintakertoja kolmeen. Syötän tyypit vielä kädestä ja ne ovatkin liikuttavasti oppineet, että kannattaa kiivetä syliin ja katsoa mitä sieltä sormista löytyy :)  Tässä vaiheessa pennut ovat vielä herttaisia ja kilttejä, muutaman viikon päästä onkin jo kova meno päällä. Nautin vielä kunnon yöunista ja rauhallisesta kodista. Toisaalta pahimpina riehuviikkoina pennut saavat toivottavasti ulkoilla vähintään tunnin-pari päivässä.

Sunnuntaina oltiin vielä viime hetkiä pentulaatikossa

Sebastianin viereen on turvallista nukahtaa

kylki kyljessä

Nyt on tilaa liikkua, oma vessa ja putkeakin voi kokeilla