Kevin MH-luonnekuvauksessa

Kevin eli Niinan ja minun brittituonti Llon Helygen täytti toissapäivänä kaksi vuotta! Koitetaan saada Niinan kanssa synttäripotreit otettua pojasta lähipäivinä.

 Tässä kaikessa kiireessä on jäänyt päivittämättä myös Kevinin MH-luonnekuvaustulokset. Kevin selvitti kuvauksen kunnialla, vaikka alussa se huitelikin ihan omissa maailmoissaan. Se kerkesi hädin tuskin moikata testinohjaajaa (3,3,3 eli ystävällisen välinpitämätön koko kontakti-osiossa) eikä malttanut leikkiä aluksi (1,1,1) eikä oikein takaa-ajokaan hotsittanut (1,1,1,1). Aktiviteettitaso oli kuitenkin aika korkea (4) eli hajut ja uusi paikka kiinnostivat kaikkein eniten kuvauksen alkupuolella. Etäleikkiinkään ei muulta touhottamiselta kerinnyt.

Haalarilla eli yllätysosiossa pojankoltiainen viimein heräsi, että täällähän tapahtuu jotain ja selvitti sen asiallisesti:
pelko 3 väistää kääntämättä pois katsetta,
puolustus/aggressio 2 osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä,  
uteliaisuus 3 menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo sen edessä,  
jäljelle jäävä pelko 3 pieni niiaus tai nopeuden vaihtelu kerran, pienenee toisen ohituskerran jälkeen
jäljelle jäävä kiinnostus 3 Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria vähintään kahdella ohituskerralla.

Ääniherkkyys oli Kevinille vähän jännempi juttu:
pelko 4 väistää korkeintaan 5 metriä
uteliaisuus 2 menee räminälaitteen luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
jäljelle jäävä pelko 3 pieni niiaus tai nopeuden vaihtelu kerran, pienenee toisen ohituskerran jälkeen
jäljelle jäävä kiinnostus 1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan

Aaveilta ei olekaan videota vain muutama kaukaa otettu kuva. Aaveet kuitenkin selvitettiin mallikkaasti:
puolustus/aggressio 1 ei osoita uhkauselkeitä
tarkkaavaisuus 3 Tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista
pelko 3 On enimmäkseen ohjaajan sivulla tai edessä, vaihtelee paon ja kontrollin välillä
uteliaisuus 4 menee katsomaan, kun ohjaaja on edennyt puoliväliin
kontaktinotto aaveeseen 4 ottaa itse kontaktia avustajaan

Mitäs kummaa metsästä nyt tulee?

Ai ne olikin vaan naamiaispukuisia tyyppejä.

 Loppuleikissä Kevinkin oli herännyt ja leikki rauhallisesti (3) ja malttoi käydä sentään nuuskimassa leikkiesinettä (2). Ampumisesta 3 eli kiinnostuu laukauksista, mutta palaa passiivisuuteen/aktiivisuuteen.

Lopussa Kevinkin innostui leikkimään

Katsellaan yhdessä mistä se laukaus oikein pamahtaa.

N-pentue viikon ikäisinä

Koko pentue yhtenä kasana - koitapa laskea kaikki seitsemän!

Elämässä monesti tuntuvat syntymä ja kuolema kulkevan käsi kädessä. Siinä kun pennut syntyvät, niiden isomummu puolestaan kuolee. Pennut ovat viikon sisällä kasvaneet kovasti ja ovat aikamoisia pyöreitä palleroita. Ne liikkuvat jo aika tehokkaasti eteenpäin. Ryömimistä se toki vielä on, vaikka masu jo nouseekin alustasta. Nisille on kiire ja mennessä pidetään jo aikamoista meteliäkin, jos ei matka taitu ihan niin nopeasti kuin toivoisi. Femma imettää suurelta osin vielä maaten, mutta toisinaan jo istuen.

Välillä Femma imettää jo istuen

Tyyli on vapaa

Paino on noussut hyvää tahtia, mutta pian punnitseminen vaa´an avulla alkaa olla toivotonta, kun pennut suhahtavat pois punnitsemiseen aiotulta lautaselta. Pienin pennuista on käytännössä jo kaksinkertaistanut painonsa ja muut ovat 500-600 gramman paikkeilla. Kuonot ovat saaneet jo mustaa väriä ja pennut nukkuvat yhdessä onnellisessa kasassa.

Kirsu alkaa saada mustaa pigmenttiä

Tässä vielä pentujen kuvat ja painot viikon iässä. Ensin taas poijaat:

Spot 542 grammaa

Bee painoo jo 633 grammaa ja on porukan suurin.

Been kuono ;)

Raitapaita, 625 grammaa, on veljensä kanssa suurimpia pentuja

Sitten daamit:

Ettan 600 grammaa

Pikkurinsessa on edelleen porukan pienin, vaikka paino on kaksinkertaistunut. Eilen 429 g (syntymäpaino vain 216 g)

Lumikki on pennuista edelleen toiseksi pienin 473 g.

Lumikki tässäkin

Sexan 611 grammaa on melkein veljiensä veroinen

Sexan tässäkin

Nuppu in memorian

Kirjoittelin juttua eilen, vaikken sitä saanutkaan silloin julkaistua.

14.6.2003 Sweetie-pie Kathy ja Jangas B-pentue vastasyntyneenä

Tasan 15 vuotta oli myös kaunis ja aurinkoinen päivä, vaikken auringossa ehtinytkään nauttia. Olin Katin ja Harryn kanssa kuumassa Turun ylioppilaskylän asunnossa ja odotin ensimmäistä pentuettani syntyväksi. Synnytys jännitti opiskelija-emäntää varmasti enemmän kuin tulevaa emäkoiraa ja lopulta kaikki sujui hyvin Katin hoitaessa synnytyksen itsenäisesti minulle jäädessä vain katsojan osa B-pentueen syntyessä. Aina viime vuoteen saakka kesäkuun 14. päivänä ollaan saatu juhlia syntymäpäiviä - kymmenen vuotta kaikkien neljän punavalkoisen, mutta viime vuonna enää Millan synttäreitä. Millakin siirtyi pilven päälle meitä seurailemaan viime syksynä.

Jangas Behaving Badly ja Jangas D-pentue muutaman päivän ikäisenä

 Tänään ei siis juhlittu synttäreitä, vaan ensimmäisessä pentueessani syntyneen Täplän (Jangas Behaving Badlyn) tyttären oli aika siirtyä taivaallisille metsästysmaille. Nuppu eli Jangas Dolce Vita ehti melkein kahdentoista vuoden ikään ja sai elää onnellisen ja hyvän elämän. Viime syksynä tapahtuneen loukkaantumisen ja uuden kesäisen tapaturman sekä ilmestyneiden nisäkasvainten takia oli aika päästä Nuppu kivuistaan.

Nuppu eli Jangas Dolce Vita 10 kuukauden ikäisenä. Tyttönen kohelsi muutamaa kuukautta ennen kuvan ottamista kiehuvat tiskivedet selkäänsä ja siitä syystä sen selkään jäi karvaton laikku.

Nuppu oli isäntänsä Paulin varjo ja ahkera metsästyskaveri, joka selvitti helposti taipumuskokeen ja MH-luonnekuvauksen (vielä tuolloin epävirallisena) ja palkittiin näyttelyissä palovammasta huolimatta. Loputtoman ahne, leikkisä, ihana, koheltamiseen saakka vauhdikas ja välillä ahneudessaan pinnaakin koetteleva Nuppu eli koko perheen rakastettuna lemmikkinä ja sai aikanaan täällä meidän luonamme F-pentueen kahdeksan pentua, jotka täyttävät muutaman kuukauden päästä jo kahdeksan vuotta. Nuppu on myös kolmen pentueen mummu (Jangas I, Donzara I ja Doniol H) ja kahden pentueen isomummu (Jangas N-pentue ja Vaajalahden A-pentue). Nuppu on siis pentuklaatikossa tuhisevan pentueemme isomummu.
 

Vuonna 2010 Nuppu hoiti katrastaan huolella ja rakastaen, ihan kuin pojantytär Femma nyt pentulaatikossa. 

Kiitos vielä Sarsaman perheelle Nupun hienosta hoidosta. Nuppu sai elää täyden ja hyvän elämän :)

Tuntuu haikealta, että Raisan sisaruksista ei ole enää jäljellä kuin Paavo ja Tico. Toisaalta tokihan vuosiakin alkaa jo mittarissa. Raisan haluaisin kyllä pitää 14-vuotiaaksi, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 

Jangas Dolce Vita 17.10.2006 - 14.6. 2018

Pauli kirjoitti Nupusta vielä paremmin kuin itse pystyn:

"Nuppu jätti olemuksellaan jäljen kaikkiin, jotka tapasi. Nuppu oli koira, joka nautti elämästään kaikin rinnoin: söi kaiken ruoan joka eteen tuli, ajoi pyöräilijän mökillä ojaan, murjotti jos ei saanut tahtoaan läpi.
Nuppu oli todellinen persoona ja perheenjäsen. Nuppu oli koira, joka hoivasi ja aisti uskomattomia asioita. Voisi sanoa, että ikuinen emännän koira. Nuppu varmaan koulutti meitä enemmän kuin me ikinä häntä.

Nupun lähtö jätti suuren aukon perheeseen sekä arkeen ja sanoinkuvaamattoman surun niistä yhteisistä ajoista, jotka saimme yhdessä viettää.
Kiitos Tiina näistä vuosista."

Nupun vanhuusajan kuvat ovat Sarsaman perheen ottamia.

Epigenetiikka eli miten ympäristö muokkaa perimäämme

Tämä artikkeli julkaistiin Springeri-lehdessä 1/2018. 

Marraskuun kalseuteen tuli koiraihmisille hieman valoa, kun Nokialla järjestettiin jalostusneuvojien jatkokurssi aiheena koirien luonne ja käyttäytyminen. Marjukka Kotirannan kanssa osallistuimme jo perinteeksi muodostuneille jalostusneuvojien päiville. Viikonloppuun oli mahdutettu monta loistavaa luentoa, joita olisi kuunnellut pidempäänkin. Tässä artikkelissa paneudutaan näistä kahteen eli Kirsi Sainion ja Katariinan Tiiran puheisiin aiheinaan uusi tieteenala epigenetiikka.

DNA – elämän puheoperaattori

Kuten aina geeneistä ja perinnöllisyydestä puhuttaessa on syytä hieman kerrata perusteita. Kaikki geenit niin ihmisessä kuin koirassakin on sijaitsevat DNA:ssa, jota voidaan hyvällä syyllä kutsua elämän puheoperattoriksi. Koiran DNA eli deoksiribonukleiinihappo koostuu noin 2,5 miljardista emäsparista. Kukin koira perii toisen emäspareista isältään ja toisen emältään ja ne kiinnittyvät toisiinsa vetysidoksin, mutta ainoastaan A – T (adeniini – tymiini) ja C – G (sytosiini – guaniini) voivat muodostaa parit keskenään, koska A – T kytkeytyvät toisiinsa kahdella ja C – G kolmella vetysidoksella. Nämä emäsparit muodostavat pitkän ketjun, josta muodostuu monelle oppikirjoista tuttu kierteinen kaksoishelix.

Koiralla on 19 300 geeniä, joista jokainen koodaa emäsjärjestyksensä perusteella yhden tai useampia proteiineja. Geenejä voidaankin verrata keittokirjoihin, jotka sisältävät proteiinien reseptit. Proteiinit eli valkuaisaineet ovat yksi elimistön perusaineista toimien entsyymeinä, signaalin välittäjinä ja vastaanottajina, rakennusaineina jne. Esimerkiksi solut ja soluväliaine koostuvat tuhansista erilaisista proteiineista. Jos jokin resepti muuttuu, voi proteiinin puuttuminen tai muuttuminen muuttaa koko rakennetta. 

Sikiökehityksen jälkeen osa resepteistä laitetaan ”kirjaston hyllyyn” odottamaan. Esimerkiksi kiiman kierron aikana tai immuunipuolustuksen aktivoituessa valmistetaan eri proteiineja kuin muutoin.

Mikä sitten säätelee mitä geenejä genomista luetaan? Tähän vaikuttaa transkriptio eli geenien luenta, joka toimii ketjureaktiona ja jota transkriptiotekijä aktivoi. Perimä siis vaikuttaa siihen, mitä geenejä on luettavissa ja mitä proteiineja ne tuottavat. 

DNA voidaan ”leimata”, jolloin sen toimintaa voidaan hiljentää tai herättää. Se toimii ikään kuin volyyminappina, joka säätelee millä voimakkuudella geeni toimii. Tätä kutsutaan epigenomiksi eli silloin geneettinen epigeneesi säätelee fenotyyppiä. Toisin sanoen ympäristö vaikuttaa geenien luentaan ja nämä muutokset näkyvät yksilössä itsessään ja voivat periytyä myös seuraaville sukupolville. Epigeneettiset muutokset voivat vaikuttaa ulkonäköön, käyttäytymiseen tai ilmetä sairauksina. 

Toisinaan pätkä kromosomia voi katketa ja jossain tapauksessa geenimutaatio voi vaikuttaa eri tavoin riippuen siitä onko se peritty isältä vai äidiltä. Tästä esimerkkinä on ihmisillä kromosomissa 15 ilmenevä geenivirhe, joka isältä perittynä aiheuttaa Prader-Willin oireyhtymän. Nämä ihmiset kärsivät kielellisistä ja motorisista häiriöistä ja ovat useimmiten ylipainoisia.  Äidiltä perittynä lapset sairastavat Angelmanin oireyhtymää piirteinään vaikea henkinen vajaakehitys, he eivät opi puhumaan, mutta ovat käytökseltään iloisia.

Epigeneettiset muutokset

DNA-rihma on pakattu tiukasti histoniproteiinin ympärille muodostaen kromosomin. Jotta DNA voidaan kopioida, tulee se ensin avata. Tähänkin sopii vertaus kirjasta, joka tulee avata ennen kuin sitä voidaan lukea.

Kromosomin paukkausta voidaan siis löysentää tai kiristää. Geeni voidaan aktivoida, jolloin sytosiinin metylaatio puretaan ja samalla tapahtuu histoniproteiinin asetylaatio. Vastaavasti geeni voidaan hiljentää, jolloin tapahtuu sytosiinin metylaatio ja histoproteiinin asetylaation poisto. Metylaatiossa metyyliryhmä (-CH₃) kiinnittyy sytosiiniin. Tämä geenien aktivoituminen ja hiljentyminen periytyvät myös sukupolvelta toiselle ja siksi puhutaan epigenetiikasta.

Kuvan lähde: https://en.wikipedia.org/wiki/Epigenetics

Erityisesti ravinnosta saatavien vitamiinien on todettu vaikuttavan tähän metylaatioon. B-ryhmän vitamiinit kuten folaatit, koliini ja betaiini vaikuttavat suoraan metylaation lisääntymiseen eli geenien hiljentymiseen. Osan geeneistä (esimerkiksi juuri sikiön kehitykseen vaikuttavien geenien) tulisi olla koko elämän hiljentyneinä. Jos ne avautuvat myöhemmin, aiheuttavat ne sairauksia kuten syöpää.

Mielenkiintoinen esimerkki on agouti-värin epigeneettinen periytyminen hiirillä. Samassa pentueessa värivaihtelua voi olla vaaleasta ruskeaan. Agouti-geenin aktiivisuudesta riippuen väri vaihtelee feomelaniinista johtuvan keltaisen ja eumelaniinista johtuvan mustan värin vaihdellessa samassa karvassa raitoina. Karvan kärki on normaalisti musta, mutta karvassa on vaaleampia raitoja kuten huskeilla. Vaaleilla yksilöillä agouti-alleeli on koko päällä, kun taas tummemmilla geeni on vuoron perään päällä ja pois päältä. 

Tätä väritystä on pystytty säätelemään emän ravinnon avulla. Kun emälle annettiin tyroestrogeeniä ja muita DNA:n metylointia haittaavia aineita, saatiin agouti-alleeli pidettyä koko ajan päällä. Poikaset olivat keltaisia ja niillä lisääntyi taipumus ylipainoon ja diabetekseen. Tavallisilla tummilla poikasilla näitä ongelmia ei ilmennyt. Kun vaalean yksilön agouti-alleeli taas hiljennettiin ruokinnan avulla, se tervehtyi ja tummui. Koirilla epigenetiikan vaikutusta tutkitaan esimerkiksi metabolomiikan saralla, jolloin tutkitaan miten ruokinta vaikuttaa genomiin. Näistä tutkimuksista on ollut juttua muun muassa Springeri-lehdessä 1/2017 ja epigenetiikasta voi lukea lisää Springeri-lehdestä 1/2016.

Agouti-värisistä hiiristä voi lukea lisää täältä.

Epigenetiikan vaikutus käyttäytymiseen

Aiemmin yksilön elinaikana tapahtuneiden geneettisten muutosten oletettiin pyyhkiytyvän pois meioosin eli solujakautumisen aikana, mutta näin ei täysin tapahdukaan.

Katariina Tiira kertoi luennollaan tutkimuksista, joita on tehty epigenetiikasta liittyen käyttäytymiseen. Useimmat näistä tutkimuksista on tehty hiirillä tai rotilla ja osa ihmisillä. Samat prosessit toimivat kuitenkin kaikilla nisäkkäillä. Onkin uskomatonta, kuinka emon hoiva, stressi, ruokinta, ympäristömyrkyt ja liikunta voivat vaikuttaa paitsi yksilöön myös niiden jälkeläisiin useammassa polvessa. Useimmiten geenien säätelyn muuttuminen periytyy sitä helpommin, mitä nuorempana se tapahtuu.

Emon hoivan vaikutus

Nisäkkäillä on luonnostaan erilaisia emoja: toiset nuolevat ja hoitavat paljon jälkeläisiään (hyvä hoito), toiset puolestaan vain vähän (huono hoito). Emon hoidon laatu olikin ensimmäisiä ympäristötekijöitä, joilla havaittiin olevan epigeneettisiä vaikutuksia. Hyvässä hoidossa olleilla poikasilla on korkeampi stressinsietokyky ja ne ovat rohkeampia ja dominantimpia. Huonolle hoidolle jääneet ovat arempia, stressiherkempiä sekä vähemmän aggressiivisia ja dominantteja. Tämä näkyi myös seuraavassa ja kolmannessa polvessa, jolloin huonosti hoidettu yksilö hoiti omia poikasiaan myös huonosti. Näin on muodostunut huonosti ja hyvin hoitavia linjoja, joissa osa käytöksestä on myös opittua. Tärkeimmäksi syyksi löytyi kuitenkin glukokortikoidi reseptorin muuttunut säätely, joka vaikuttaa voimakkaasti hoivaominaisuuksiin. Hoivakäyttäytymisellä on erityisen suuri merkitys ensimmäisten viikkojen aikana ja emon hoidolla on todettu olevan vaikutusta yli 900 geenin ilmentymiseen. 

Hyvässä hoidossa olleilla poikasilla on korkeampi stressinsietokyky ja ne ovat rohkeampia ja dominantimpia

Rotilla ja kädellisillä on voitu todeta huonommalla hoidolla olevien jälkeläisten olevan pelokkaampia, ahdistuneita ja niillä on puutteita sosiaalisessa käyttäytymisessä kuten yhtäkkistä aggressiota. Näiden lisäksi myös alentuneet kognitiiviset kyvyt ja muuttunut stressivaste vaikuttavat olevan epigeneettisiä muutoksia, jotka saattavat periytyä jälkeläisille.

Suomalaisessa kyselytutkimuksessa todettiin koirien, joilla oli enemmän stereotyyppistä käytöstä, saaneen huonompaa hoitoa pentuina. Toisessa suomalaisessa tutkimuksessa todettiin emon hoivan olevan sosiaalistamisen lisäksi suurin arkuuteen vaikuttava ympäristötekijä.

Videotutkimuksessa saksanpaimenkoirilla todettiin huonolla hoidolla olleiden pentujen 18 kuukauden iässä olevan vähemmän sosiaalisia ihmistä kohtaan, vähemmän sinnikkäitä ja omaavan huonomman taistelutahdon. Erään tutkimuksen mukaan huonolla hoidolla olleet beaglen pennut 58–60 vuorokauden iässä tutustuivat vähemmän uuteen tilaan ja omasivat enemmän stressikäyttäytymistä kuin enemmän hoivaa saaneet. Hoidon laadussa ja määrässä tuntuu olevan myös rotukohtaisia eroja: pienen aineiston tutkimuksessa labradorinnoutajat olivat hoitaneet pentujaan paremmin kuin saksanpaimenkoirat.  

Ihmisillä pysäyttävä esimerkki ovat Romanian lastenkotien lapset, jotka olivat jääneet täysin ilman rakastavaa hoivaa ja välittävää ihmiskontaktia. 18 kuukauden iässä adoptoiduilla lapsilla todettiin 20-vuotiana olevan edelleen heikentyneet kognitiiviset kyvyt ja pienemmät aivot.

Kaikki erot pentujen rohkeudessa eivät kuitenkaan selity vain hyvällä hoivalla. Laajassa kyselytutkimuksessa (300 sijoitusnarttua ja 1000 kasvattajan omistamaa) todettiin sijoitusnarttujen pentujen olevan rohkeampia kuin omassa kodissa synnyttäneiden narttujen pennut, vaikka sijoitusnartut eivät hoitaneet pentujaan sen paremmin kuin muutkaan. Selitys lienee se, että kasvattajien luonnekriteerit ovat korkeammat sijoitusnarttujen kuin omien koirien kohdalla ja kyse on suoraan perinnöllisyydestä.

Stressi

Stressin vaikutusta epigenetiikkaan on tutkittu erottamalla hiiriä emosta. Kyseessä oli jatkuva ja epäennustettava erottaminen 1–14 päivän ikäisenä kolmen tunnin ajan joka päivä. Tätä tehtiin vain ensimmäisessä sukupolvessa (F1) ja jatkojalostukseen valittiin uros. Käyttäytymistä testattiin aina kolmen kuukauden ikäisellä poikasilla liittyen pelokkuuteen ja stressiherkkyyteen. Ahdistunutta käytöstä esiintyi eritoten uroksissa (F1 ja F3 sukupolvet). Erotetut naaraat (F1) hoitivat huonosti poikasiaan juuri silloin kun poikaset eniten tarvitsivat huolenpitoa.

Tyypillisesti pieni stressi kuten pennuille ensiviikkoina tehty Biosensor-ohjelma parantaa stressinsietokykyä, kun taas pitkään jatkunut stressi heikentää sitä. Kun vasikoita erotetaan lehmistä vastasyntyneinä, eivät lehmät sukupolvien erottamisen jälkeen aina edes osaa hoitaa jälkeläisiään. Tässä voi olla kyse sekä geeneistä että epigenetiikasta.

Pelkoehdollistuminen

Pelkoehdollistumisella tarkoitetaan sitä, että eläin opetetaan reagoimaan pelokkaasti johonkin muuten vaarattomaan asiaan esimerkiksi sähköshokkien avulla. Kahden kuukauden ikäiset kloonatut uroshiiret oli jaettu kolmeen ryhmään: yksi ryhmä haistoi asetonin hajun (tiedättehän kynsilakan poistoaineen selkeän hajun?) saadessaan sähköshokkeja, toinen altistui sähköshokeille propanolin tuoksuessa ja kolmannessa ryhmässä sähköshokkeja ei yhdistetty mihinkään hajuun. Missään ryhmässä näiden hiirien jälkeläiset eivät saaneet minkäänlaista hajukoulutusta eikä mihinkään hajuihin yhdistynyt negatiivisia tuntemuksia. Siitä huolimatta niiden poikaset ja toisen polven jälkeläiset pelkäsivät juuri sitä hajua, mille niiden esi-isä oli altistettu. Tietyn geenipaikan sukusoluissa voitiinkin todeta olevan vähemmän metylaatiota, jolloin se oli herkistynyt toimimaan täysillä.

Varhainen sosiaalinen kasvuympäristö

Varhainen sosiaalinen kasvuympäristö voi tutkimusten mukaan vaikuttaa myös seuraavan sukupolveen. Tällä kertaa tutkittiin seeprakaloja, joista osa kasvoi eristyksessä, toiset 30 kalan ryhmässä ja kolmas porukka 100 kalan joukkiossa hedelmöittymisestä lisääntymiseen saakka. Kalojen pelokkuutta ja aggressiivisuutta testattiin kolmen kuukauden iässä ja todettiin eristyksissä kasvaneiden poikaisten oleva pelokkaita ja vähemmän aggressiivisia.

Kaikkien kalojen poikaset yhdistettiin 30 kalan akvaarioihin ja eri ryhmien poikasia testattaessa voitiin todeta, että myös ryhmässä kasvaneet eristyksissä eläneiden poikaset olivat vähemmän aggressiivisia kuin muut. Vanhempien sosiaalinen ympäristö näkyi siis jälkeläisten käytöksessä. 

Torjunta-aineet

Eräässä tutkimuksessa nuoria urosrottia altistettiin torjunta- ja homeenestoaineille. Niiden jälkeläisillä jopa neljännessä sukupolvessa esiintyi kohonnutta rintasyöpäriskiä, munuaissairauksia, immuunipuutoksia ja eturauhassairauksia.  F3 naarasjälkeläisillä 1473 ja urosjälkeläisillä 368 neurogeenin säätely oli muuttunut. Kummallista kyllä F3-jälkeläisista urokset oli huomattavasti kontrollia pelottomampia, kun taas naarat olivat huomattavasti pelokkaampia. Kolmannen sukupolven rotat eivät halunneet pariutua ”käsitellyn linjan” kanssa riippumatta siitä tulivatko ne itse torjunta- ja homeenestoaineille altistuneesta vai kontrollilinjasta.

Lääkkeet

Autismilla sanotaan olevan korkea periytyvyysaste. Valproid acid, (VPA), on epilepsialääke, jonka tiedetään aiheuttavan hiirillä ja ihmisillä autismin kaltaista stereotyyppistä käytöstä. Kun uroshiiriä altistettiin tälle epilepsialääkkeelle, nähtiin niillä useita oireita kuten vähentynyt sosiaalisuus, lisääntynyt stereotyyppinen käytös (kaivaminen), hyperaktiivisuus ja vähemmän pelokkuutta. Kun nämä urokset lisääntyivät normaalien naaraiden kanssa, oli niiden ensimmäisen ja toisen polven jälkeläisissä nähtävissä samoja oireita.

Hormonit kuten oksitosiini

Oksitosiini on hormoni, joka vaikuttaa meidän sosiaalisuuteemme, vähentää aggressiota ja lisää empatiaa. Oksitosiinin lisäys muuttaa käyttäytymistä sekä koirilla että ihmisillä. Oksitoniinia vapautuu tavallista enemmän esimerkiksi imetyksen yhteydessä ja poikasta hoivatessa lisäten emon kiintymystä poikaseen. Oksitoniinin tuotannosta vastaavat geenit (mm. OXT) tiedetään, mutta pelkästään alleelien vaihtelu ei selitä esimerkiksi ihmisen sosiaalisuuden vaihteluja. Onkin todettu, että OXT-geenin metylaatio on suoraan yhteydessä ihmisen sosiaalisuuteen. Jos metylaatiota ilmenee paljon, geeni on hiljennetty ja ihminen on vähemmän sosiaalinen.

Voiko epigeneettiset muutokset peruuttaa?

Ympäristö pystyy muuttamaan geenien säätelyä, joten kuulostaa loogiselta, että ympäristön avulla voidaan myös palauttaa tapahtuneet muutokset. Muutamassa tutkimuksessa näin on onnistuttukin tekemään. Rotilla saatiin ruokavalion metioni-lisän avulla huonon hoivan seurauksena tullut epigeneettinen muutos palautettua. Vastaavasti poikasena stressille altistetut poikaset saatiin ”palautettua” normaaliksi HDAC-histone asetolyysi-pistoksella. Hännänjahtaajat ovat usein pelokkaampia kuin muut koirat. Niiden ruokavaliossa todettiin olevan vähemmän B6-vitamiinia.

Kasvattajille ja koiran omistajille ohjenuoraksi:

-          Jalostukseen tulisi käyttää vain hyvin pentujaan hoitavia narttuja ja niiden jälkeläisiä.

-          Koita välttää pentujen pitkäaikaista stressiä ensimmäisinä viikkoina. Sen sijaan esimerkiksi Biosensor-ohjelman lyhytaikainen stressi on hyväksi pennuille.

-          Sosiaalista pennut hyvin ja anna niille sitä kautta hyvät eväät elämään. Myös uudessa kodissa turvallisuus, virikkeellisyys ja positiiviset kokemukset ovat tärkeitä.

-          Koita välttää turhia lääkkeitä sekä torjunta- ja homeenestoaineita.

-          Ruoki mahdollisimman monipuolisesti ja varmista eritoten B-ryhmän vitamiinien tarpeellinen saanti.

Tutkimukset joihin Katariina Tiiran luennolla viitattiin:

Francis et al 1999; Champagne et al. 2003; Cameron et al. 2005, Meaney 2001; Cameron et al. 2005

Weawer et al 1999, 2005 ja 2006

Franklin et al 2010

Dias & Ressler 201

Tamilselvan & Sloman 2017

Anway et al 2006; Skinner et al 2008

Crews et al 2007

Choi et al 2016

Haas et al 2016

Champagne & Curley 2009; Francis & Meaney 1999; Weawer et al 2004

Tiira et al 2012

Tiira & Lohi 2015

Foyer et al 2016

Kolmen päivän ikäiset pennut aloittivat Bio Sensor-ohjelman

Eilen pennut tulivat kolmen vuorokauden ikään ja saivat aloittaa Bio sensor-ohjelman, jossa pentuja hieman käännellään ja laitetaan viileälle alustalle. Ideana on siis stimuloida pentujen hermostoa aiheuttamatta silti haitallista stressiä. Tämä minuutin juttu toistetaan vain kerran päivässä aina kahden viikon ikään asti. Näitä on aikanaan USA:ssa tutkittu ja se tuntuu parantavan stressinsietokykyä aikuisena. Silloin ei tidetty vielä mitään epigenetiikasta, mutta ilmeisesti tämäkin siis vaikuttaa geenien säätelyyn ja sitä kautta käytökseen. Täytyykin laittaan huomenna blogiin talven Springeri-lehteen kirjoittamani artikkeli Epigenetiikasta ja sen tutkituista vaikutuksista käytökseen.
Lisää Bio sensoristä voi lukea mm. tästä linkistä:  
http://jangas-kennel.blogspot.fi/2011/08/bio-sensoria-kehiin.html .

Tyytyväinen lauma emän ulkoillessa

Lumikki

Masut pullottavat ihan niin kuin tässä iässä pitääkin

 Pennuille tulee hyvin painoa ja suurin osa porukasta on jo 400 gramman paremmalla puolella, tosin Pikkurinsessa painaa edelleen hieman alle 300 grammaa kasvaen koko ajan "omalla käyrällää" kuten lapsistakin pruukataan sanoa neuvolassa. Eilen huomasin ihmeekseni, että osalla pennuilla oli mustat kynnen päät. Ne olisivat kyllä saaneet jäädä vaaleiksi leikkaamista helpottamaan. Pennut ovat pulleita ja yleensä tyytyväisiä. Välillä tosin Femma petailee (ja ulkona tiaisuuden saadessaan kaivaa kamalia kuoppia) ja sillooin kitistään jouduttaessa vetpediltä liukkaalle sanomalehdelle. Femmalla on ilmeisesti vielä jälkisuppareita kohdun palautuessa. Toivottavasti ei ole jäänyt istukoita, kun nopeassa synnytyksessä isktukoiden laskeminen ei oikein onnistunut emän popsiessa ne nopeaan tahtiin.

Kaverin kainalossa on turvallista