Voihan aivot narikasta!

Olimme perheen kesken Heurekasssa tänään ja siellä oli upeat näyttelyt dinosauruksista ja hauska Aivot narikasta-osio. Koirat saivat ottaa levon kannalta kotona.

Tänään O-pentue on kahden viikon iässä, mutta niiden kaksiviikkoiskuvia saa vielä odottaa huomiseen. Tänään sain napattua ensimmäiset yksittäiskuvat P-pentueen vuorokauden ikäisistä naperoista. Mokomat olivat aamun punnituksessa jo lisänneet painoa syntymähetkeen verrattuna. Aikamoisia tyyppejä!

Tässä taas aloitetaan pojista (ja sulkeissa paino runsaan vuorokauden iässä):

Pilkulla on Llanharran Spot ja vauhti päällä.

Pilkku (360 g)

Elmeri (440 g)

Komeetta, jonka erikoinen pepun kuviokin näkyy kuvassa

Komeetta (398 g)

River (380 g)

Ja sitten tyttöset:

Piitu lähtee jo haneen (351 g)

Sissin nimeämä Nemma (345 g)

Nemma

Vuono (392 g)

P-pennut syntyivät yön pimeydessä

Viime yönä valvottiin Netan omistajien Annukan ja Pekan kanssa pentulaatikon äärellä ja kivan porukan Netta meille pyöräyttikin: neljä urosta ja kolme narttua. Synnytyskertomuksen kirjoitan päivän nose work-treenien jälkeen. Olo on vielä aika väsy yön valvomisen jälkeen.

    

Tässä tulee viimein selostus yön tapahtumista. Netta makoili koko päivän Sebastianin sängyn alla tai sängyllä ja läähätteli. Illalla kahdeksan-yhdeksän maissa se alkoi petailla pentulaatikossa ja varotteli Annukkaa, että aika pian alkaa tapahtua. Kymmenen maissa alkoivat supistukset, jolloin Annukka ja Pekka starttasivat meille. He ehtivätkin parahiksi näkemään ensimmäisen pennun syntymän. Kello 22.52 syntyi ensimmäinen pojanjötkäle (Pilkku-poika), jolla oli hieno Llanharran Spot päälaella ja painoa 338 grammaa. Istukkakin seurasi hienosti mukana. Pentu tuli reippaasti ja pää edellä. Kerrankin ensimmäisenä syntynyt pentu oli yksi pienimmistä, jolloin se syntyi hyvin helposti. Kauaa ei tarvinnut odotella seuraavaa, joka syntyi perä edellä 23.15 ja oli 405-grammainen poika, joka sai kutsumanimekseen Elmeri, kun sen pepun kuvio on aivan samanlainen kuin tädillään Elsalla (aikuisena). Katseltiin juuri päivällä meinaan Elsan väritystä ja naureskeltiin kuinka Viiman kummatkin pentueet ovat kuin samasta muotista, mutta Netalla oli kirjavaa sakkia. Elmeri on pennuista tummemmasta päästä. Kolmantena tupsahti odotettu tyttönen jo kello 23.27 istukoineen kaikkineen. Painoa oli 328 grammaa ja pepun yli raita, jolloin näytti aivan kuin pennulla olisi paita ja pöksyt jalassa. Neiti olkoon siis Pöksy-Piitu. Neljäs pentu tupsahti maailmaan 23.46, se oli hauskalla pepun tähtimäisellä kuviolla varustettu Komeetta, joka painoi 390 grammaa syntyessään. Perä edellä kutsui maailma, vaikka istukka ei mukana tullutkaan. Viideskin pentu oli uros, jolloin tässä vaiheessa oli 4 urosta ja yksi narttu. Netasta arvelin, että vielä joku olisi syntymättä, mutta pieni tuskanhiki hiipi otsalle, että yhteen narttupentuunko se jää... River-poika on joukoin vaalein ruskealta väriltään ja sillä on ikään kuin joki virtaamassa päästä peppua kohti. Se syntyi pää edellä 00.05 ja painoa oli kertynyt 345 grammaa. Runsaan tunnin sisällä syntyi siis viisi pentua ja sen jälkeen Netta selvästi piti taukoa ja otti pennut jo nisille syömään hetkeksi. Kello 1.04 syntyi Nemma-tyttö (taas Sissin ehdotus), joka painoi 316 grammaa ja tällä varsin hyvällä painolla oli pentueen pienin. Perä edellä syntyneen pennun jälkeen Netalle jäi selvästi vielä epämukava olo ja epäilin, että jokun pentu olisi vielä syntymättä. Ulkoilun jälkeen sisälle tullessa syntyi muutaa istukka ja käväsii mielessä, että josko ne vain painoivat. Läähättely kuitenkin jatkui ja meitä kaikkia kaksijalkaisia valvojia alkoi jo uni painaa. Annukka ja Pekka lähtivät kotia kohti ja itse kävin hetkeksi pitkälleni sohvalle pentulaatikon viereen silmät tiukasti tuoreessa äidissä. Kello 2.33 odotus palkittiin ja 361-grammainen Vuono-nimen saanut tyttö syntyi perä edellä. Vuonolla on leveä läsi päässä, eli siis selkeä vuono. Lopputulos on siis neljä poikaa ja kolme tyttöä. Painoiltaan komeat 316-405 grammaa. Pennut syntyivät jo 59. tiineysvuorokauden alussa, mikä on minun pentueessani ensimmäistä kertaa. Ennen tämän vuoden pentuja eivät pentueeni oli syntyneet ennen kuin vuorokauden tai korkeintaan pari ennen, laskettuna aikana ja useampaa vuorokautta jälkeen lasketun ajan. 

Netta lepäili hetken viiden pennun synnyttyä runsaan tunnin sisällä. Rivissä River, Pilkku, Kometta, Elmeri ja Pöksy-Piitu.

Nose Work-viikonlopun eka päivä :)

Tänään kokoonnuttiin Nummelaan Erkun erilaiseen koirakouluun Laran emännän, Nose work-tuomarin Erkku Jussinheimon johdolla opettelemaan nosetuksen saloja. Tämä päivä meni enemmän teorian ja muiden seuraamisen puolelle sekä saatiin omat eukalyptus-pullot mukaan.

   Aamupäivä aloitettiin käymällä läpi koesäänntöjä ja lajin ideaa. Sen jälkeen otettiin harjoituksia eritasoisten koirien kanssa. Ekakertalaiset saivat ensin haistella eukalyptusjahua purkista samalla kun ne söivät naia sieltä. Sen jälkeen jatkettiin laatikoiden haistelulla ja namien syönnillä laatikoiden päältä ihan aloittelijoiden kanssa.

Pipsa (Jangas Miss Behaving) etsimässä nameja laatikon pinnalta

Elsa (Jangas Kiss And Make Up) namien etsinnässä

Namien löydyttyä jatkettiin eukalyptus-hajun yhdistämisellä namien tuoksuun, ensin namit eukalapun päällä ja sitten pelkän eukalyptus-tuoksun etsimisellä, jolloin ohjaaja heti palkitsi koiran löytäesä oikean hajun. Peppi ja Raisa tosin olivat sitä mieltä, että hajun löytymisen jälkeen voi tuijottaa silmiin ja pyytää lisäohjeita ohjaajalta.

Lopuksi vielä jo osaava Kevin pääsi treenaamaan laatikkoetsintää. Iltapäivällä lähdimme varmuuden vuoksi kotiin, jotta ehtisimme varmasti hyvissä ajoin synnytystä (ja mielellään päikkäreille). Täällä on edelleen ihan rauhallista, joten katsotaan, koska synnytys lopulta alkaa ja Kevinistä tulee ensi kertaa isä ;)

Kevin on löytänyt oikean hajun laatikosta.

Iltapäivällä vieklä mm. Nano ja Piko pääsivät treenailemaan.

O-pentue lähti Viiman mukana emän kotiin

Eilen sanottiin heipat O-pentueelle, jota toki käydään ahkerasti katsomassa tulevina viikkoina. Kotimatka oli mennyt hyvin ja Viima kotiutui pentueineen ongelmitta eikä sen kummemmin välittänyt perheen muista koiristakaan. Vimppa on kuulemma perheen kuningatar, joka muutenkin määrää kaapin paikan koiralaumassa.

Kuvassa nähden vasen silmä (pennun oikea silmä) on jo raollaan

Miltä täällä oikein näyttää?

Tässä vielä muutama kuva naperoista täällä ollessa. Huivi-Heikillä ja Sirpillä jo toinen silmäkin alkoi hiljalleen olla auki :) Huivi-Heikki oli myös kaksinkertaistanut syntymäpainona eilen ja muillakin se on enää 10-40 gramman päässä eli nyt jätetään punnitseminen, kun käytännössä viimeistenkin paino on jo kaksinkertaistumassa. Seuraavaksi Viiman perhe saa alkaa seurata, koska pennut jo näkevät ja kuulevat. Maanantaina on ensimmäisen matokuurin aika.

 

Turvallisesti yhdesä kasassa.

Matkaan lähden, matkaan lähden!

Eilen päästiin Raisan kanssa myös rally-toko treeneihin Niina Nenosen oppiin, missä ehdittiin tunnin aikana treenata hirmuisen paljon. Tajusin viimein, miksi istu - takaa puolen vaihto - istu- kyltti oli kisoissa niin vaikea. Raisa ymmärtää huitomiseni vain vaikeampana katsekontaktiharjoituksena ja tuijottaa silmiin entistä tiiviimmin. Kun sanoin "takaa"-käskyn, se suoritti liikkeen.  Se selvästi lukee huulilta sen verran, että tietää suorittaa tehtävän. Kuuron koiran kanssa treenaaminen on hirmuisen opettavaista ;)

Muutenkin Niinan suunnittelema suora, jolla oli edestä puolen vaihto, kierrä ohjaajan ympäri ja eteentulo oli selkeästi hankala, kun käsimerkit jossain määrin muistuttavat toisiaan. Hyvä laittaa korvan taakse tuokin asia.

Netta on tänä aamuna ollut hyvin rauhaton ja nyt mittasin sen lämpöjä: 37,2 astetta eli pennut syntyvät ihan koska tahansa. Ja taitaa tälläkin kertaa tulla iso liuta poikia, kun pennut ovat näin ajoissa syntymässä. Ja tyttöä kun olen meille kaipaillut... Katsotaan mitä tuleman pitää. Onneksi pentulaatikko on juuri tyhjentynyt.

Jari Kantoluodon luennolla

Tiistaina osallistuin HSKH:n järjestämälle  Jari Kantoluodon luennolle, joka oli varsin mielenkiintoinen. Aiheena oli Tunteesta Tekniikkaan ja se sanoitti ja selitti hyvin asioita, joita kuvataan usein epämääräisilla käsitteillä kuten kuin hyvä suhde koiraan ja miellyttämishalu. Luennon tarkoituksena oli herättää ajatuksia, ja siinä se onnistui. Ei niinkään, että asiat olisivat olleet varsinaisesti uusia, mutta ne oli mietitty ja sanoitettu erittäin hyvin. Täytynee palata asiaan ajan kanssa, nyt Springeri-lehden teko painaa päälle.

Löysin Jari Kantoluodon luennosta hyvät muistiinpanot toisesta blogista, johon oli myös napsittu kuvat noista luennon tärkeimmistä dioista: https://tollerwichit.blogspot.com/2019/04/jari-kantoluodon-tunteesta-tekniikkaan.html

  Raisa pääseekin viikonloppuna treenailemaan joka päivä: lajeina perjantaina rally-toko ja viikonloppuna Nose Work :) 

    Viiman pennut (Jangas O-pentue) kasvavat hyvää tahtia ja tuhisevat tyytyväisenä emänsä hyvässä hoidossa. Huomenna ne lähtevät jo Stigun ja Tainan luo kasvamaan luovutusikään saakka. Tänään puolet porukasta oli kaksinkertaistanut painonsa 10 vuorokauden iässä. Ne olivat kummatkin tytöt ja pojista Piirto.

Pikku ystävät ensimmäisenä ystävänpäivänään

  Netta puolestaan sen kuin kasvattaa masuaan, joka onkin jo tosi iso ja pinkeä. Uskoisin ainakin seitsemän pentua tuolla piileskelevän. Netta on erikoistunut sukkien syöntiin ja niitä on pistetty palasiksi muutamassa päivässä jo aikamoinen määrä. Tulee ihan 1992 syntynyt kultainennoutajamme Etta mieleen ;) Nyt on enää viikko laskettuun aikaan, mutta menohalut ovat vielä kovat. Viikonloppuna alan mittailemaan lämpöjä ja aletaan odottaa lähestyvää synnytystä. 

Netta ja isomummunsa ulkoilemassa omalla pihalla

Miss Mahakas 56. tiineysvuorokausi.

Näistä kuvista ja tunnelmista toivotamme: Hyvää ystävänpäivää!

O-pentue viikon ikäisinä

Niin se aika rientää - pennut ovat jo seitsemän vuorokauden ikäisiä. Ne ovat edelleen hyvin hiljaista ja tyytyväistä porukkaa ja kasvavat tasaisesti, joskin hieman hitaasti. Ihan niin kuin Viiman ensimmäinenkin pentue. Johtunee siitä, että Viima on nirsoillut koko tiineysajan ruokansa suhteen, vaikka nyt onneksi sapuska maistuukin. Viima hoitaa antaumuksella pentujaan ja viettää niiden kanssa edelleen lähes koko vuorokauden. Äkkiä käy pissalla ja joskus saattaa poiketa meitä muita moikkaamassa ja ruoan malttaa toisinaan syödä pentulaatikon vieressä ;)

   Tässä viikon iässä otetut potretit tyypeistä (paino taas sulkeissa) ja aloitetaan taas pojista:

Pikkuherra Piirto (570 g)

Piirto tässäkin

Huivi-Heikki (515 g)

Leema (465 g)

Leema on porukan ruskeavoittoisin

Spotify (480 g)

Spotify

Sirpille tulee todennäköisesti pitkä kuono, kun profiili on näin komea (468 g)

Menohalut ovat kovat

Sitten vielä tytöntylleröiden kuvat: 

Isotyttö (525 g)

Pikkupimu (386 g)

Painoa on tullut kivasti ja kirsutkin ovat jo tummuneet :)

 

Raisalle rallyssa Tuomarin palkinto :)

T'änään kisattiin HSKH.n omissa rally-tokokisoissa ja Maria Riski oli suunnitellut kivan mestariluokan radan. 12-vuotiaan Raisan kuulohan on mennyt viimeisen vuoden sisällä ja nyt kokeilin kisata sen kanssa ensimmäistä kertaa ilman sanallisia käskyjä. Välillä se kuitenkin jäi tuijottamaan kasvoihin käsien sijaan ja se aiheutti virheitä muutamallakin kyltillä. Oikealla peruuttaminen oli yllättävän vaikeata, vaikka sitä on harjoiteltu tavallista enemmän. Olin kovin onnellinen alun merkin suorituksesta, jonka Raisa teki hienosti, vaikka kävikin vähän haistamassa merkin päältä. Intoa ja iloa kuitenkin piisasi eikä Raisa jättänyt mitään tekemättä huonon vireen takia, vaan se on edelleen ihan paras harmaantunut pikku-spanieli :)

kisarata mestariluokassa

  Pisteitä kerääntyi 76 kipaletta eli tuloskin saatiin, vaikka kuulon menetyksen mukana haaveet noista valionarvoon vaadittavista "ysivitosista" ovat kaikonneet ja tavoitteena on ollut tuloksen saaminen. Kisakirjoja hakemaan lähdettiin koko perheen voimin ja käytiin kisakahviossa maistuvilla kakkukahveille. Ratapiirros odottaa vielä puhelimessa.Kirsikkana kakun päällä oli saamamme tuomarin palkinto.Saas nähdä oliko tämä viimeinen rally-tokokilpailu Raisan kanssa. Tästä jäi tosi kiva mieli, eli ehkä me jatketaan seuraavaksi koiratanssin pyörteissä ja jos intoa ja terveitä päiviä jatkuu vanhaan tyyliin, niin ehkä vielä innostutaan Nose Workin hajutestiinkin ;) Ei sitä tiedä... Ensi viikonloppuna mennään Erkun oppiin koko viikonlopuksi ja sunnuntaille mahtuisi vielä yksi aloitteleva koirakko mukaan.

   Nettakin tuli meille odottelemaan synnytystä ja se on aika iso, joten uskoisin senkin noin 6-7 pentua saavan. Laskettu aika on 20.2. Täytyy huomenna laittaa masukuvia pyöristyneestä Netasta. Viiman pennut kasvavat tasaisesti ja ovat edelleen kovin tyytyväisiä elämäänsä.

Netalla on jo varsin muhkeat muodot 53. tiineysvrk

Nettaa kiinnostavat pentujen hajut portin toisella puolen

Ulkona tuulee ja sisällä tehdään Bio sensoria

Viiman pennut tulevat juuri neljän vuorokauden ikään ja aamulla aloitettiin Bio Sensor-ohjelma kolmen vuorokauden rajapyykin kunniaksi. Osa pennuista kovasti vastusteli käsittelyä, osa melkein nukkui. Bio sensor on kehitetty jenkeissä armeijan leivissä ja sen on todettu parantavan muun muassa stressinsietokykyä ja vastustuskykyä (https://breedingbetterdogs.com/article/early-neurological-stimulation).

Itse Bio sensorin suorittamisesta voi lukea ja katsoa kuvia vanhasta blogikirjoituksesta, jonka lopussa vilahtaa myös pentujen Viima-emä muutaman päivän ikäisenä:
 http://jangas-kennel.blogspot.com/2011/08/bio-sensoria-kehiin.html

Olipa hauska lukea tuo vanha blogikirjoitus, kun silloin Kati oli 13-vuotias ja sillä oli neljännen polven jälkeläisiä (G-pentue). Nyt 12-vuotias Raisa on parin viikon päästä saamassa ensimmäiset neljännen polven jälkeläisensä :)  P-pentue onkin jo kuudetta polvea Jangas-sukua, suoraan kantanartustani Katista lähtien.  Nämä naperot ovat viidettä polvea kasvattejani.

Tässä muutama kuva nassikoista viime päiviltä:

Silmät, jotka eivät vielä näe ja korvat, jotka eivät vielä kuule

Elämän jano on silti kova

Sissi luki pennuille nuhaisenakin

Äidin kainalossa on hyvä nukkua (Huivi-Heikki)