Viikko on taas kulunut kovaa vauhtia, vaikka pennuista en ole juuri ehtinyt nauttia. Onneksi Stig on pitänyt hyvää huolta pentulaatikon väestä. Kipeytynyt häntäluu osoittautui tulehtuneeksi kystaksi ja saan parannella itseäni sairaslomalla viikon verran. Eilen istuminen ei tullut kysymykseenkään ja tänäänkin vain lyhyissä erissä... Hoh hoijaa. Mutta palataanpas taas itse blogin pääasiaan eli suloisiin pisamanaamoihin.
Raisan yhdeksiköstä viisi oli tiistaina lonkkakuvissa Vetsetissä Kirkkonummella, jossa Päivi Vanhapelto tutki silmät ja kuvasi lonkat. Kaikilla kuudella tutkitulla oli silmät kunnossa ja lonkat lähtivät A/B arviolla Kennelliittoon eli:
Jangas Duck Soup silmät ok
Jangas Elin Kelin Klot silmät ok, ppm iris-iris (sikiöaikaisia säikeitä, eivät haittaa koiraa), lonkka-arvio A/B
Jangas Even-Stevens silmät ok, lonkka-arvio B (aavistus löysyyttä)
Jangas Elli-Velli silmät ok, lonkka-arvio A/B
Jangas Easy-Peasy silmät ok, lonkka-arvio A/B
Jangas Enttententten silmät ok, lonkka-arvio A
 |
| Jangas Enttententten eli "Essi" |
Markus ja Essi olivat törmänneet lenkillä innokkaisiin valokuvaajiin ja Essi oli innolla poseerannut syksyisessä metsässä. Täältä löytyy aivan ihania kuvia tyttösestä:
Kauniita kuvia Essistä
Pentujen vauhti on kovasti kiihtynyt, ruoka maistuu erittäin hyvin ja sitä kuluu paljon. Lisäksi ne hörppivät särvintä maitobaarissa. Tuntuu, että lauma kasvaa ihan silmissä. Ei taida näistäkään tulla ihan pieniä walesilaisia.
Viikon aikana on totuteltu elämisen ääniin. Imuroidessa useimmat tulevat aitauksen reunaan katsomaan, mitä tapahtuu. Pesukoneseen taikka sen hirmuiseen linkoukseen ei jakseta edes reagoida, myös radio ja TV ovat turhan arkipäiväisiä juttuja. Ihmisäänet ovat niin kivoja, että silloin kannattaa tulla katsomaan, josko jotain kivaa taas tapahtuisi. Kahdella lyhyellä pillin vihellyksellä tullaan ruokailemaan ja ulkonakin harjoitellaan jo pillillä luoksetulona. Tänään palkkana oli eka kerran keitettyä kanaa, joka hieman ihmetytti koostumuksellaan, mutta kaikki hävisi kyllä käsistä.
Myös erilaiset alustat tulevat hiljalleen tutuksi: pentulaatikossa voi tallustella vetbedillä, sanomalehdillä tai sanomalehtisilpussa, matolla tai muovimatolla. Ulkona ollaan asteltu ruoholla, hiekalla, kivellä ja tiilellä. Ovatpa pennut hetkeksi päässeet liukastelemaan laminaattilattialle ja kulkeneet rahisevassa putkessa.
Ihmisiä ei olla tällä viikolla nähty entiseen tyyliin, vaikka Heikkisen perhe Sakari-poikansa kanssa kävikin keskiviikkona katsomassa tulevaa perheenjäsentään. Stigillä on selkeästi ollut päävastuu pennuista, Nuppu hoitaa lapsiaan hyvin ja Raisa-tätikin on käynyt niitä muutaman kerran moikkaamassa. Ihmisten kanssa pennut ovat jo tosi sosiaalisia, istua tapittavat ja katsovat silmiin, syliin otettaessa nuolevat naamaa, yrittävät testata käsiä hampaillaan, repivät vaatteista jne. Niiden kanssa hömpöttäminen on tosi hauskaa!
Pennut muuttuvat koko ajan myös fyysisesti. Niiden naamat alkavat olla vastustamattoman suloisia spanielinkasvoja ja pieniä pisamiakin on jo näkyvissä. Viikko sitten pennut painoivat 1-1,5 kg verran ja painoa on varmasti tullut lisää viikossa. Jalat kantavat jo kovasti ja kaikki etuhampaat ovat puhjenneet. Pennut purevatkin kipeästi toisiaan saaden kaverin huutamaan kivusta, ne kantavat ja "tappavat" innolla myös lelujaan. Leluja olen koittanut niille varata mahdollisimman paljon ja suurin osa on hankittu lähes vieressä sijaitsevasta Ikeasta :) Lastenleluja siis. Koiranpedin alle on kiva ryömiä, eivätkä naperot ole vielä keksineet kiivetä itse pedin päälle. Tai no, olihan Mr Cool jo kertaalleen äiskän vieressä makoilemassa... Samainen herra oli saanut lastenhelistimen kaulaansa yhtenä päivä, mutta se ei tuntunut mitenkään menoa haittaavan. Vetped pysyy uskomattoman siistinä, koska omaan pesään ei sovi pissiä. Sen sijaan sanomalehtiä saa vaihtaa alvariinsa ja ruokailun jälkeen ulos päästessään pennut hoitavansa asiansa mallikelpoisesti pihalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti