6-viikkoiset söpöliinit

Vasuri ja Kalle tapittavat

Aika kuluu ihan siivillä, kun pennut täyttävät tänään jo kuusi viikkoa. Eilen maisteltiin Canex-matolääkettä, joka oli tälläkin kertaa hieman ärsyttävää suussa. Ruoka maistuu paremmalta ja sitä tarjoillaankin neljästi päivässä + jauhelihaa toisinaan pienissä treenihetkissä. Olen alkanut ottaa pentuja hetkeksi yksistään keittiöön touhuilemaan ja siellä ne tutkivatkin tarmokkaasti paikkoja ja suorittavat namin perässä putkea. Ulkoilua ei olla harrastettu lauantain jälkeen, kun ilmat ovat olleet mitä sattuu. Josko tänään viimein päästäisiin pihalle? Eilen kävivät Nupun emäntä Riikka ja Silja-tyttärensä meitä moikkaamassa ja unisia pentuja viihdyttämässä ja samalla pennut saivat pakkaseen tutustumista odottamaan sorsan siivet. Nuppu eli Jangas Dolce Vita on ollut koko syksyn tuloksekkaasti ja ahkerasti metsällä, vaikka koekäynnit taas valitettavasti jäävät, kun viikonloput ovat niin täynnä jahtia muutenkin.

Saulin tarkkaavainen katse

Tuntuu hurjalta, että naperot lentävät pesästä jo parin viikon kuluttua. Mihin tämä aika aina katoaa? Nyt pentujen persoonallisuudet alkavat hieman näkyä: Oikuri on varsinainen taistelija, ihana hihan repijä, Sauli tarjoaa veljelleen hyvää vastusta, Kalle on varsinainen söpöliini, joka on perinyt/oppinut? Katin tavan nuolla paljaita varpaita, Vasuri sellainen iloinen hännänheiluttaja, jota ei tunnu huolet painavan, Liina vinkuu ja juoksee täysillä luokse pentulaatikossa ja Pampula on tutkimusmatkailija, joka juoksee täysillä myös syliin. Pennuilla on ihana luontainen kontakti ja tuijottelevat mielellään silmiin kontaktia hakien. Kenestäkö tykkään eniten? Siitä, joka kulloinkin on kanssani kahdestaan, ne ovat näet hurmaavia kaikki :) Eron hetki on aina haikea, vaikka viimeisen viikon ajan jo ymmrästää, ettei tuollaisen lauman kanssa pitkään enää jaksaisikaan. Toivottavasti näen näitäkin säännöllisesti luovutusiän jälkeen, kuten aiempia kasvattejani. On niin ihana seurata pentujen kasvua kunnollisiksi koirakansalaisiksi ja usein vielä nauttia niiden työskentelystä ohjaajan kanssa ja menestyksestä kisoissa.

Pampula

Eilisilta kului taas Ojangossa Raisan pentuja kouluttamassa agilityssä. Ne ovat aivan ihania menijöitä, joilla on intoa ja vauhtia. Wilmalle ei ole valitettavasti opetettu esteitä kunnolla, mutta sekin alkaa olla jo innostunut agilitykoiran alku. Ja onneksi hyvin helposti motivoitava tapaus. Lotte ja Sanna olivat eilen suorastaan tulessa, eivätkä muutkaan huonoja olleet, Dantekin pääsi lopulta kinkkisen radalta virheettömästi läpi ;) Danten emäntä Viivi oli tehnyt pennuille aivan ihanat motovointilelut (laitan pentupaketista kuvat kunhan saan sen kokonaisuudessaan koottua kasaan, vielä puuttuvat peitot ja muuta pientä), joista Raisa sekosi totaalisesti. Raisa on ihan kahjo leikkimään ja se hyppäsi myöhemmin illalla minua (tai oikeastaan lelua) kohti, niin että takki repesi. Haluu sen lelun, jota nostettiin niin korkealle ettei pikku-spanieli sitä saisi. Raisa on jotenkin niin epäspanielimainen tapaus, joka leikkii kuin terrieri, innostuu kuin palveluskoira eikä kyllä valitettavasti ole myöskään kaikkien kaveri kuten useimmat spanielit. Radalla Raisa oikein komensi minua, kun mokasin keppien aloituksen ohjaamisen. Ei tuollaista pientä porsasta voi olla rakastamatta. Coachimme Raila nauroi, ettei hänen tarttekkaan sanoa mitään, kun Raisa hoitaa haukkumiseni. Raisa lienee tosissaan paras koulutusohjaajani, koska virheiden sattuessa saan kyllä aina katsoa peiliin.