Viikon touhuja

En mä tätä tehnyt (se oli kyllä ihan oikeastikin Sebastianin aikaansaannosta)

Tämä viikko on ollut omaltakin osalta pennun hoidon arkea. Meillä asusteleva pentulainen on äärimmäisen helppo ja kiltti pentu ja walesiksi kohtuullisen rauhallinen. Lisäksi se pitää hienosti kontaktia ja kulki eilen eka kertaa remmissä, katujen hälinässä ja bussissa varsin hienosti, vaikka välillä hieman jänskättikin tämä suuri maailma. Namit kelpasivat kuitenkin koko ajan, joten reipas poika se on tämäkin. Bussiin meno pentu kainalossa ja vaunuja tuupaten oli hieman vaativampi suoritus, mutta hyvin sekin meni. Ihan kuin olisin saanut vuoden aikana lisää käsiä?! Täytynee kurkistaa kainaloon, josko sinne on ilmestynyt ylimääräinen uloke... Pentulainen pärjää hienosti Sebastianin kanssa lattialla eikä pure poikaa, vaan ne ihan oikeasti touhuilevat usein yhdessä. Ennemminkin pikkupentu käy lapsukaista nuolaisemassa ja välillä he saattavat repiä samaa rättiä kahtaalle. Aika soma pari. Jopa Raisa, joka ei todellakaan tykkää pennuista, on hyväksynyt tämän ja antaa pennun nukkua ihan vieressään ja touhuilla vapaasti lattioilla. Kaulus-Kalle on sisäsiisteyden suhteen helpoin pentu, joka meillä on ollut. Yleensä se merkkaa pissahätäänsä selkeästi pyörimällä ja ehtii ulos tarpeilleen, jotka tehdään samantien pihalle. Yölläkin se nukkuu kahdeksan tuntia ennen kuin pissi tulee. Kakkoja ei sisään juuri ole tullutkaan tällä viikolla. Mutta eipä mikään pentu voi olla täydellinen, herra ei todellakaan pidä yksinolosta ja ilmoittaa asian erittäin selvästi. Siinä riittänee uudessa kodissa tekemistä, kun muissa asioissa pääsee helpommalla. Viikolla sekä Sebastianin (poikkeuksellisesti) että pennun metelöidessä yöllä, meinasin lähettää pienen postipaketin Timbuktuun. Pirteänä näiden poikien kanssa kyllä kelpaa olla :) Nyt kun pentukin nukkuu kanssamme makkarissa yöt ovat menneet hyvin.

Eilen nähtiin treeneissä myös siskotyttö Pihlaa, joka teki hienosti kontaktiharjoituksia, seuraili mukana ja ihastui putken suorittamiseen. Pihla oli ihan haka suorittamaan putkea niin luoksetulona, eteenlähetyksenä kuin emännän vieressäkin. Muutenkin elämä sujuu hyvin, vaikka iltahepulit ovatkin kuulemma välillä vertaansa vailla. Tyttönen oli ollut tosi reipas niin bussissa kuin ratikassakin. Even ja Pihlan yhteistyötä on ilo katsella.

Viima-sisko pallo suussa

Eilen treeneissä Artsu oli tekemässä agilitykoulutusohjaaja-harjoitteluja ja Ada, Hertta ja Dante pääsivät tekemään hauskoja ohjausharjoituksia. Nuorisokin on päässyt viimein tekemään kokonaista puomia, vaikka täytyy edelleen muistaa tehdä ylösmeno- ja alastulokontakteja huomattavasti (esim. viisi kertaa yhtä kokonaista puomia kohden) enemmän. Toistaiseksi vauhdikas nuoriso saa tehdä puomiharjoitukset remmissä. Tiistaina harjoiteltiin Kamunkin kanssa 8 esteen rataa, A-estettä ja keinua Kamun pudottaessa keinu itsekseen pöydän päälle. Tätä harjoiteltiin perjantaina myös Hertan kanssa, jolle se ei myöskään tuottanut vaikeuksia. Agilitytreenien ohella eilen aiheena oli kontakti ja teimme hyviä häiriöharjoituksia porukan kanssa. Eritoten Hertalle pennut ja Sebastian ovat niitä häiriöitä "pahimmasta" päästä, niitä kun olisi ihan pakko päästä pusuttelemaan. Mutta hyvin Hertankin keskittyminen alkoi säilyä lentävistä noutokapuloista, iloisesti kiljuvasta ja potkivasta pojasta ja suloisista pennuista huolimatta. Dante oli taas tuttuun tapaansa varsin pätevä, vaikkei häiriöharjoitus sillekään tehnyt pahaa.

Samin ja Toivonkin kuulumisia olen saanut ja hyvin tuntuu menevän arki pennun kanssa. Iltahekkalit valitettavasti kuuluvat asiaan, mutta muuten on oikein oppivaiset ja reippaat pojat. Tänä iltana pitäisi Samia tavatakin, kun veljekset pääsevät Tampereellä leikkitreffeille.

Kuvat odottavat kamerassa ja sähköpostissa ja pääsenevät blogiin jossain vaiheessa.