Pikaisesti pentuasiaa sen verran, että pentujen kohdalla aloitimme taas eilen Bio Sensor-ohjelman. Siitä voi lukea lisää aiemmasta blogiviestistä F-pentueen kohdalta:
http://jangas-kennel.blogspot.fi/2010/09/bio-sensor-ohjelma-alkoi-taas.html
Pentulaatikossa on hyvin rauhallista: pennut ovat tyytyväisiä ja kasvavat kohisten. Puolet porukasta painaa jo yli puoli kiloa. Essi ei edellenkään halua ulos kuin asioilleen ja se on ensimmäinen meillä synnyttänyt narttu, jonka maha ei mennyt lainkaan sekaisin istukoiden syömisestä.
Eilen osallistuin Raisan kanssa HSKH:n järjestämään Riitta Jantunen-Korrin ja Pekka Korrin TOKO-koulutukseen. Raisa kisaa jo EVL:ssä, mutta muutama asia on vielä hieman vaiheessa. Muun muassa näitä juttuja katseltiin eilen. Pekka ja Riitta olivat tapansa mukaan aivan loistavia kouluttamaan ja moni asia jäi hautumaan mietintämyssyyn. Tässä niitä tällä hetkellä tärkeimpiä:
Ruutu on liikkeenä vielä hieman kesken. Olen kuitenkin tehnyt ihan oikeita asioita: nyt tulisi tehdä enemmän toistoja niin, ettei Raisa saa palkkaa merkille juoksemisesta vaan ainakin joka kolmas kerta se lähetetään suoraan merkiltä ruutuun. Ruudun hahmottaminen on toisinaan hankalaa eikä ihmeellistä pyörimistä saisi nyt oppia. Tehdään jatkossa sekä näyttöruutua, ruutua pallopalkalla että merkillä kyselyä Raisalta, että missä se ruutu oikein on. Kerran ruutuun juostuaan se yleensä hyvin tajuaakin, missä se ruutu luuraa, mutta kokeessa ei valitettavasti liikettä saa uusia. Eli liike on hyvässä mallissa edistymässä, mutta edelleen raakile.
Zetan seisomisessa Raisa toisinaan kääntyy minua kohti kiertäessäni sen taakse. Demoefekti tosin iski taas ja näytettäessä liike onnistui hienosti. Edelleen toisinaan pallo/nami palkaksi eteenpäin pitämään kiinnostuksen siellä ja jos Raisa liikkuu, niin "höpö höpö" ja uusinta kunnolla.
Luoksetulossa taas seisomiskuuri pylvään kierron kautta, toisinaan takapalkalla ja apuohjaajan heittäessä palloa. Ilmeisesti seisomiset ovat taas alkaneet venyä, koska en saa heitettyä palloa tarpeeksi pitkälle, vaan se putoaa Raisan eteen. Lisäksi alamme leikkiä "vetoketjuleikkiä" Stigin kanssa iltaleikillä niin, että Raisa saa juosta meidän välillämme ja sitä pysäytetään palkaten toisinaan eteen ja toisinaan taakse. Tämä toimi jo hienosti Raisun juostessa minun ja Riitan väliä.
Tunnari meni hienosti ja keskittyen, joskin välit ravaten. Siihen ei kuitenkaan kiinnitetä huomiota juuri nyt.
Kehään sisääntulosta puhuttiin ryhmän kesken paljon ja siihen tuli taas lisää vinkkejä. Pitäisi harjoitella enemmänkin avustajan kanssa sitä todellista tilannetta, vaikka ne ovat jo paljon aiempaa hallitumpia, kun olen miettinyt ja harjoitellut sitä itsekseni. Tuomarin/liikkurin juoksututkimukseenkin saatiin loistavia vinkkejä, joissa koiralla on pallo/namikuppi odottamassa edessä ja avustajasta tehdään täysin yhdentekevä. Nykyisin Raisa ei juuri välitä tutkimisesta, mutta nuorempana se oli kiipeämässä syliin asti eikä kehäänmeno paikallaoloon vaikuttanut kovin hallitulta...
Pekan kanssa katsottiin pitkään ja hartaasti ohjattua noutoa, jossa saatiin esiin kaikki mahdolliset virheet. Suurin epävarmuustekijä on ollut se, etten ole saanut pysäytettyä Raisaa, mikäli se on menossa väärälle kapulalle. Nyt harjoiteltiin niin, että minulla oli pallo kädessä ja mikäli se lähti väärään suuntaan huusin pysäytyskäskyn ja heitin pallon periaatteessa kapulan ja Raisan väliin, mutta käytännössä meikäläisen ns. pallonheittotaidoilla se toimi myös niin, että pallo putosi Raisan taakse. Hyvin pian sain Raisan reagoimaan käskyyn.
Tämä tosin johti siihen, että Raisa oli jossain vaiheessa ihan varma, ettei se saa noutaa oikeanpuolista kapulaa, koska se pysäytettiin, kun maltti ei rittäänyt merkille pysähtymiseen. Tämä aiheutti taas haistelua. Loppuun saatiin onnistuneet harjoitukset kummaltakin puolelta, hienosti ja keskittyneesti merkin kautta. Haistelu ja epävarmuus kuitenkin johti seuraavaan harjoitukseen, joka oli...
temppurata. Tämä oli minulle ihan uusi juttu, mutta uskoisin sen sopivan loistavasti Raisalle ja se hyvin nopeasti siihen reagoikin. Tarkoitus on siis tietoisesti harjoitella niin hankalia juttuja, että koira joutuu epävarmuusalueelle. Meille ensimmäinen harjoitus oli seuraavanlainen: hyppy - seisominen- ruutu vinoon kulmaan - seisominen - nouto ja noutokapulan tuominen. Moneen kertaan Raisa alkoi nuuskia ja rauhoitella, kävi juomassa lätäkössä, katsoi minua, sai lisää ja lisää ohjeita, kunnes lopulta selvittiin. Toinen harjoitus (merkki - seisominen - ruutu vinosti - hyppy toisaalle vinossa) alkoi myös epävarmoissa merkeissä, mutta yhtäkkiä lamppu syttyi pienen spanielin päässä ja sen ilme kirkastui ja se alkoi tarjota erilaisia toimintoja aktiivisesti. Ihan loistava treeni siis ja näitä lisää. Tämä auttaa kokeessankin tsemppaamaan loppuun, vaikka tehtävät tuntuisivat ylivoimaisilta alun epäonnistuttua.
Oli siis taas erittäin antoisa TOKO-päivä ja ilmakin suosi, vaikka kuusi tuntia ulkona tuntui jäädyttävän minut luihin ja ytimiin saakka, joten sen jälkeen kyllä sauna kelpasi. Valitettavasti vaan illalla pikku-Sebastian sairastui ja kuumeen noustessa kyhnäsimme sohvalla koko illan pikku-potilasta paijaten.
Lauantaina oltiin taas Hakunilan valaistulla kentällä treenailemassa perheen miesväen toimiessa hyvänä häiriönä. Aiheena olivat ruutu, luoksetulo ja jäävät liikkeet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti