keskiviikkona, elokuuta 07, 2013

Lotte



Lotte eli Jangas Elin Kelin Klot etsi kesällä uutta kotia. Neiti muutti meille kesän alussa kolmanneksi koiraksi äitinsä ja siskonsa seuraksi uutta kotia etsiessään. Totesin melkein mahdottomaksi kuvata neitiä sanoilla niin, että saisin kerrottua millainen se on. Ja hyvin nopeasti huomasin, etten edes oikeastaan malttaisi luopua siitä (vaikka en rehellisyyden nimissä voisi millään pitää neitiä omanani , kun meillä on jo kaksi koiraa ennestään) ja vastasin vältellen mukaviinkin kyselyihin. Onneksi hyvä ystäväni Sinttu, jolla on jo walesit Tarmo (Jangas Da Vinci Code) ja Santtu (McTwister’s Wet Blanket), ottaa Lotten omakseen.



Lotte on pitkälti äitinsä kaltainen. Se on äärimmäisen mukava harrastuskoira, jonka mielestä kaikki yhdessä tekeminen on i-ha-naa. Se on yhtä innoissaan agilitystä, TOKOsta ja jäljestyksestä. Se on innokas ja vauhdikas ja rakastettavan innostunut. Se suorastaan puhkuu intoa, vaikka malttaakin jo odottaa paikallaan, jotta saa aloittaa omalla vuorollaan. Se on helppo palkata lelulla, leikillä, kehuilla, nameilla, pallon heitolla – you name it! Se jaksaa jo keskittyä, vaikka välillä meinaakin innostua melkein liiaksi. 


Samaan aikaan Lotte on pitkälti äitinsä kaltainen tosikko. Se ei tee asioita walesille tyypilliseen tapaan vihellellen, vaan haluaa tehdä täysillä ja komentaa minua haukkuen agilityssä, jos ohjaus on myöhässä. Se ei ehkä ole kaikkien ylin ystävä, mutta ohittaa ihmiset ja koirat melkein poikkeuksetta ongelmitta. Yleensä se tapaa koirat ja ihmiset iloisen välinpitämättömästi. Jossain vaiheessa se oli hieman varautunut ihmisiä kohtaan, mutta tänä kesänä se on korkeintaan hieman katsonut alta kulmien mitenkään reagoimatta. Lapsia en ehkä sanoisi sen rakastavan, mutta se on hyvin pitkäpinnainen ja kärsivällinen ihmistaimien kanssa. 


Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Yhtä lailla kun neiti on loistava ja helppo, saa sen aktivoinnin ja sääntöjen puutteessa ihan mahdottomaksi. Se on dominoiva ja monien walesien tapaan selvän johtajan puuttuessa siitä tulee aggressiivisen sijaan arka ja ihmisten luota vetäytyvä. Aikanaan se arasteli ihmisiä, vaikka siitä ei näy korkeintaan kuin pieniä viitteitä siinä, että Lotte edelleenkin hieman muita enemmän haukkuu kyläilemään tulevia ihmisiä. Jos säännöistä ei pidetä kiinni, alkaa se yhä edelleen helposti vetämään remmissä ja määräämään tahdin – eikä silloin auta, kuten keväällä sain kuulla, viikon välein hankitut vedonestovaljaat ja flexi. Sen sijaan järkähtämättömällä päättäväisyydellä, että matka ei jatku, jos remmissä mennään ohjaajan edellä, se oppi hyvin nopeasti kulkemaan taas kauniisti. Kiitos vain hoitotäti-Niinalle, joka aikanaan opetti Lotten kulkemaan vetämättä taluttimessa. 


Lotte on alun perin Sannan luona saanut oppia elämän perusasiat ja harrastamisen alkeet niin tottelevaisuuden, agilityn kuin jäljestyksenkin saralla. Kiitos Sannan ovat nuo perusteet olleet kunnossa ja nyt Lotten kanssa on voinut nauttia tuon työn tuottamista hedelmistä pienellä hienosäädöllä. 


Lottis on ahne pieni spanieli. Täällä se näkyy lähinnä siinä, että se on helppo palkata nameilla ja se syö ruokansa, joskaan ei koska hotki. Lotte vaihtoi Sannan luota kotia viime keväänä ja se oli aika epäonnistunut ratkaisu, koska Lotte ei saanut kaipaamansa aktivointia eikä ollut tarpeeksi kunnolla kurissa. Viime syksynä se oli ehtinyt lihoa muodottomaksi ja ilmeisesti laihdutus ei mennyt ihan taiteen sääntöjen mukaan, kun neiti kuulemma keväällä varasti kaiken syötäväksi kelpaavan mm. banaaneja pöydältä, pureskeli rikki tupperware-purkkeja ja alkoi syödä ulkona kakkaa ja kieriä kakassa. Lisäksi se alkoi syödä kissan jätöksiä ja sai siitä selkäänsä.  Meillä ollessa siirsin sen kokonaan kotiruoalle (+ vitamiinit ja hivenaineet) ja neiti on laihtunut silmissä eikä ole varastanut yhtään mitään koko aikana, ei edes Sebastianin pöydälle jättämiä ruokia. Eikä ole myöskään syönyt mitään kakkoja, joskin kerran se oli käynyt kierimässä aivan tuoreessa hevosen lannassa.


Kodin vaihdossa ongelmat ovat liittyneet muihin eläimiin. Kahden beaglen kanssa tyttö ei sopeutunut, vaan omi ihanaa harrastavaa uutta emäntää, jonka luona se oli koeajalla. Aikuisen kissan kanssa vuoden kuluessa oli hieman ongelmia eikä taloon hankittu kissanpentu sopinut neidin mielenrauhalle lainkaan. Meillä se on elänyt kolmantena koirana ongelmitta, Sannan luona se komenteli Wade-walesia ja Sintun luona se oli kesällä hoidossa kahden pojan kanssa sulassa sovussa. Mitä nyt Santulle piti kertoa, ettei takapään haistelu todellakaan sovi. Valitettavasti vaan kuuro vanhus ei oikein ymmärtänyt pikku vinkkejä.


Miten siis kuvaat koiraa, joka voi olla mainioista mainion tai rasittavista rasittavin, ihan sen mukaan mitä sen kanssa tehdään ja miten sen kanssa eletään? Parhaiten neitiä kuvaa mielestäni Sound of Musicista tuttu kappale pienin Lotte-muutoksin:


How do you solve a problem like Lotte?
How do you catch a cloud and pin it down?
How do you find a word that means Lotte?
A flibbertijibbet! A will-o'-the wisp! A clown!

Many a thing you know you'd like to tell her
Many a thing she ought to understand
But how do you make her stay
And listen to all you say
How do you keep a wave upon the sand

Oh, how do you solve a problem like Lotte?
How do you hold a moonbeam in your hand?



Kuun vaihteessa Lotte muuttaa uuteen kotiinsa ja toivotankin sydämellisesti onnea, iloa ja pitkää pinnaa tulevaisuuteen!! Onneksi Sintun ja Samin pinna on jo venynyt neljän walesilaisen verran aiemmin, joten uskoisin tämänkin neidin sopivan hyvin menoon mukaan. Ainakin agilitytreeneissä Sintun ja Lotten yhteistyö näyttää jo tosi hienolta.

1 kommentti:

Sinttu kirjoitti...

Ihana kirjoitus Tiina :) Täällä jo odotellaan innolla Lottea! Kolmen koiran lauma tuo tietysti omat haasteensa, mutta jollain tapaa nuo kolme myös tasapainottavat toisiaan. Tarmo saa vähän vipinää tassuihin kilpakumppanista, ja toisaalta dominoi myös Lottea. Ja olen varma että kuuro Santtu vanhuskin on todella onnellinen saadessaan viimeisille päivilleen vähän kipakamman tyttöystävän ;)