Viime viikonloppu oli ensimmäinen viikonloppu sitten heinäkuun lopun, jolloin ei ollut mitään koiratapahtumia tiedossa. Ja huomasin kaipaavani sitä ihan suunnattomasti, vaikka mukavastikin nuo viikonloput ovat koirajutuissa sujuneet: Essi on napsinut kaksi SERTiä ja CACIBin, tyttärensä Ronja palkittiin SA:lla, Lotte ERI:llä ja kahdella TOKO ALO1-tuloksella, Raisa nappasi SM-nollan sekä Essi ja Lotte kummatkin yhden agilitynollan 1-luokasta.
Joku porukasta sentään kisasikin, tällä kertaa Pihla Jangas Gale Wind ja Eve Moilanen Kirkkonummella saaden 10 vp ja yliaikaa emännän vahingossa saatua kellon liikkeelle.Toiselta radalta hylly, kun yksi hyppy oli hypätty väärään suuntaan. Pihlan ja Even agilityura on alkanut ihan kivasti 5-10 vp tuloksilla, eivätköhän ne nollatkin pian napsahda kohdalle :)
Viikolla on tokoiltu Raisan kanssa edes hiukan. TOKO-päivis on raapustettu jonkun laskun taakse seuraavanlaisesti:
Lauantai 14.9
treenailtiin pihassa hyppynoutoa omalla esteellä. Suorat noudot sujuvat hyvin, joskin välillä ilmeni taas vanhaa haistelua ja epävarmuutta kapulan tarttumiseen, kun olen aikanaan tyhmänä ihmisenä mennyt kieltämään laippoihin tarttumisesta. Onneksi se yhdistyy lähinnä puiseen kapulaan, jota ei enää EVL:ssä käytetä. Vinojen heittojen harjoittelua täytyy edelleen jatkaa, koska välillä tulee mokia joko Raisan juosten esteen ohi mennessä (harvemmin) tai takaisin tullessa, jos en auta kropalla/kädellä/käskyllä.
Kauko-ohjausta harjoiteltiin ihan lyhyeltä matkalta tehden istu-maahan-istu vaihtoja niin, että Raisa nousee istumaan etujalat kunnolla rintakehän alla. Näitä tehtiin etujalat kynnyksellä, jotta kriteeri oli (minulle) selvä.
Sunnuntai 15.9
Läheisellä hiekkakentällä tokoiltiin ruutua merkin kautta. Raisa onnistui kaikilla kolmella yrityksellä, eka kertaa oli taas lelu ruudussa. Tein ruudun Raisan ollessa istuen paikallaolossa risulavan takana. Vaoautus tapahtui ruudussa seisoen ja kertaalleen lopetettiin maahanmenoon.
Ohjattu nouto tehtiin kahdella kapulalla. Raisa meni varsin hyvin joskin rauhallisesti merkille, mutta halusi aina lähteä vasemmalle. Pysähtyi käskystä ja palasi merkille, mutta käskyjä tarvittiin useita. Tämä liike on edelleen aika levällään kisoja ajatellen.
Kauko-ohjaus tehtiin kisamaisesti 15-20 metrin matkalta. Vaihdot olivat nopeat, mutta Raisa liikkui taas hieman vaihdoissa. Tällä hetkellä hyvin tyypillinen suoritus siis. Tekniikkaa tarvitsee edelleen hioa erikseen.
Maanantaina 16.9
saatiin Stig (ja Sebastian) mukaan lähikentälle. Niinpä treeneissä oli tavoitteena päästä tekemään ne liikkeet, joihin tarvitaan avustajaa. Aloitimme tunnistusnoudolla, joka tehtiin kahdesti. Ensimmäisellä kerralla kapulat olivat rivissä, toisella kertaa ympyrän muodossa. Raisa ravasi matkat, mutta tähän en ole puuttunut, koska mielestäni tässä vaiheessa keskittynyt olotila on tärkein. Haisteli hyvin ja ja nosti kummallakin kertaa heti löydettyään oman kapulan. Eka kerralla pureskeli kapulaa palauttaessaan, toisella kertaa kohtuullisen asiallisesti. Täytyisi ottaa taas kotona pitämisharjoituksia.
Ohjattu nouto tehtiin kahdesti yhdellä kapulalla ja tämä onnistui hyvin niin merkin kuin kuuntelunkin suhteen. Toisella kerralla palautin jo Raisan palauttaessa kapulaa lelun heitolla.
Luoksetuloja tehtiin niin suora vauhdikas luoksetulo pitkältä matkalta kuin pysäytyksiä pylvään ympäri kiertämisestä.
Tiistaina 17.9
käytiin Ojangossa tekemässä ennen kuutta tehokkaat 10 minuutin treenit mukavassa häiriössä, kun tasalta alkavat ryhmäläiset jo saapuivat paikalle. Ruutu tehtiin hyvin merkin kautta, keskittynyt ja vauhdikas suoritus kaikenkaikkiaan. Merkille mennessä on ihan eri vauhti kuin ohjatussa noudossa. Ohjattua noutoa treenattiin taas vain yhdellä kapulalla ja silti Raisa meinasi hieman jumittaa välillä väärään sunntaan.Essi pääsi hieman tekemään keppejä ja varsin nopeita kontakteja pysähdyksellä tällä kertaa.
Keskiviikkona olin niin poikki ja nuhainen, etten jaksanut edes sateeseen agilitytreeneihin. Kotona treenailtiin seiso-maahan vaihtoja peruutteaen. Torstaina sama fiilis jatkui, mutta raauhauduin sentään taloyhtiön kokoukseen sadan metrin päähän kotoa. Perjantaina lähdettiin Tamperelle ja lauantaina mökille. Koirat saivat juosta sielunsa kyllyydestä ja Essi pääsi kuusi tuntia vanhalle verijäljelle. Essi jäljesti tuttuun tyyliin: ensimmäinen suora (noin 75 m) vauhdilla jäljen molemmin puolin aaltoillen, toinen suora aivan maavainuisesti suoraan jäljen päällä, viimeinen suora oli vaikein, kun siellä ilmeisesti oli eläimiä lähistöllä, jonkun pikkutyypin näinkin loikkivan jälkeä tehdessäni, mutta hiukan tiukemmalla käskyllä jäljestys jatkui aina maksalaatikko-kaadolle saakka. Makaukset Essi merkkasi loistavasti ja pääsi kanssani taas purkamaan jäljen alusta loppuun. Jäljestyksestä puheen ollen olikin taas pakko hankkia Koirat-lehti, kun tällä kertaa teemana oli nenän käyttö ja mukana walesit Tintti ja Salli isäntänsä kera.
Kuten voi huomata, treenaaminen ei ole kovinkaan säännöllistä, mutta onneksi Raisalla on hyvä muisti ja olen tällä hetkellä sitä mieltä, että mieluummin harvoin ja ajatuksella, kun pakolla päivittäin. Se ei vain tunnu sopivan meille, vaan tokosta tulee puurtamista. Toisaalta edistyminen ei ole hurjan nopeata, mutta täytynee kai sitä antaa itselleen armoa, kun kuitenkin käy töissä ja 2,5-vuotias Sebastian kaipaa kotona oman aikansa. Tosin poika on sitä mieltä, että treenaaminen on tosi kivaa ja on aina lähdössä mukaan sanoen "Basti t(r)eenaa". Ainoa vaan, että Ojangosta joudun aina kantamaan huutavan pojan kotiin, kun hän haluaisi vielä jatkaa leikkimistä ja mopoilua ja touhua. Joskus sain naperon porttien ulkopuolella, jossa hän itki ja paukutti porttia haluten takaisin sisälle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti