Botswanan vanhat tavat

Viime kesänä innostuin lukemaan Alexander McCall Smithin ihania Mma Ramotswe tutkii-kirjoja. Kirjat ovat muutenkin aina paheeni ja näistä hyväntuulen ja arkiviisautta sisältävistä kirjoista sain ajatuksia jopa yhdistystoimintaan. Olen teinitytöstä asti osallistunut yhdistystoimintaan monissa eri muodoissa: talkoolaisena näyttelyissä, kokeissa ja MH-luonnekuvauksissa, erilaisissa toimikunnissa (tällä hetkellä jalostustoimikunnassa ja MH-luonnekuvaustoimikunnissa), hallituksen jäsenenä, kouluttajana sekä järjestämässä leirejä, kokeita ja koulutuksia. Yhdistystoiminta on antoisaa ja sitä kautta on löytynyt monia todella hyviä ystäviä. Yhdessä tekeminen, treenaaminen ja yhteen hiileen puhaltaminen on parhaimmillaan mahtavaa ja inspiroivaa, vaikka aiheuttaakin monesti unettomia öitä ja hampaiden kiristystäkin, kun harrastusta välillä tehdään kiireellä työn ja muun elämän ohella. Netissä ehkä yhdistystoimintakin hieman vinoutuu, mutta mielestäni se on parhaimmillaan nenäkkäin ja yhdessä asioita tehdessä, yhteistä hyvää ajaessa. 

   Kirjoissa puhutaan Botswanan vanhoista tavoista ja sanotaan muun muassa näin: " Mma Ramotswe oli nyökännyt; hän ei voinut kieltäytyä. Botswanassa elämä oli pyytämistä ja tekemistä. Ihmisiä saattoi pyytää tekemään jotakin, ja heidän oli suostuttava. Myöhemmin he puolestaan voisivat pyytää jotakin, ja vastavuoroisesti heidänkin pyyntöönsä pitäisi suostua." Tätähän yhdistystoimintakin pitkälti on: autetaan toinen toistamme.

  Pitäisi kuitenkin aina muistaa, että jokainen ihminen on oma yksilönsä, omine hyvine ja huonoine puolineen. Näin Mma Ramotswe miettii tästä asiasta: " Hän huokaisi taas. Ei ollut mitään syytä ajatella sellaisia asioita eikä ollut mitään järkeä hermostua, koskaan mikään, mitä hän sanoi, ei voinut muuttaa sitä, millaisia ihmiset olivat. Tottakai hän periaatteessa uskoi muutoksen mahdollisuuteen: hän oli nähnyt monta kertaa, miten ihmiset olivat muuttuneet yhden ainoan kokemuksen tai jonkun toisen näyttämän esimerkin vuoksi, mutta silloin kysymyksessä olivat suuret muutokset, sellaiset muutokset, jotka ulottuivat sydämeen asti. Ne eivät olleet elämän pieniä asioita koskevia muutoksia, sellaisia kuten jättää yrityksen vartioimatta vai ei - sellaiset asiat eivät muuttuneet koskaan." 

Jangas In Blossom

  Olen itse todennut, että haluaisin saada hoidettua kaikki asiat ajoissa, olla viimeiseen saakka organisoitu ja tehdä asiat kaikessa rauhassa, mutta monesti se menee niin, että totean sen sijaan, että asioilla on taipumus järjestyä. Ja ymmärrän, että tämä toisentyyppistä ihmistä ärsyttää suunnattomasti, mutta en vain tunnu kykenevän muuttumaan hyvistä yrityksistä ja väliaikaisista parannuksista huolimatta. Josko yhdistystoimintakin sujuu mukavammin, kunhan tarjoillaan sopivissa määrin "Teetä ja sympatiaa"?