Hertta, Sisu ja Hessu |
Eläinlääkäriin lähteminen olikin melkein tunnin kestävä projekti, kun ensin sain pukea vielä flunssaisen Sebastianin, heittää pennut pihalle, josta piti napata naperot boksiin (josta ne tulevat nopeammin ulos kuin menevät sisään, kumma juttu!), nostaa boksi pulkkaan, kuunnella Sebastianin kitinää siitä, että Hän ei saa istua pulkassa, ottaa poikaa kädestä ja vetää samalla pulkkaa autolle. Autolla sain pakata pennut takaluukkuun pulkan kanssa, heittää Sebastianin takapenkille ja toistimme Hakunilassa edellisen näytelmän sillä erolla, että Sebastian halusi vetää pentuboksia ja selitti, että "kun punainen valo palaa, ei saa mennä ja kun vihreä valo palaa, niin saa mennä". Pieni poika on jo täynnä viisauksia.
Koko trio rohkea |
Eläinlääkärissä pennuilla oli täysi vauhti päällä, mutta pojan väsymisestä ja kitinästä huomasi, ettei toinen ole vielä oikein terve. Pennut olivat puolestaan varsinainen konkkaronkka, ne saivat vastaanotolla niskaansa mopin, ja meinasivat sen jälkeen(kin) lähteä vain kantamaan sitä. Tuntuvat olevan pelottomia veijareita. Zeldasta otettiin myös poskisolunäyte, jonka laitoin saman tien postiin Genoscoperin MyDogDna-tutkimukseen. Kotimatkalla poikettiin vielä hakemassa Pirkolta ihanat käsintehdyt tilkkupeitot naperoille. Tuhannesti kiitos taas kerran!
Hessu ruusupuskan kimpussa |
Illalla ensimmäinen pojista eli Jangas In the Mood, josta tuli Hessu, muutti omaan kotiin Helsingin puolelle Sunnan ja Villen lemmikiksi. Heillä on ollut aiemmin kymmenen vuoden ikään ehtinyt Riku-basset. Toivomme oikein paljon onnea uuteen kotiin ja eiköhän pian nähdäkin, kun Hessu muutti lähelle.
Tässä vielä viimeiset seisotuskuvat täällä meillä ollessa:
Jangas In the Mood |
"Hessu" 8 viikon iässä |
Viikonloppuna ehdin ottaa kuviakin pennuista ulkona. Kuumeen takia elimme karanteenissa, mutta Hertan isäntäväki eli Riina ja Juha kävivät leikittämässä pentuja pihalla ystäväperheensä kanssa. Kiitos myös sanomalehdistä ;) Huomenna Herttakin on lähdössä takaisin ihan omaan kotiin.
Hessu ja Sisu |
Tämä tuntuu kyllä olevan aikamoinen huonon onnen pentue, vaikka onneksi pennut itsessään ovat todella mainioita tapauksia. Astutusmatkalla Stig sai sakkolapun ylinopeudesta kiitos peltipoliisin, itse synnytys oli ihan katastrofi ja päätyi keskellä yötä ja viivellä keisarinleikkaukseen, puolet pennuista kuoli vuorokauden iässä ja lisäksi urokset ovat kivesvikaisia. Zeldan perheen luona vieraillessa Stig sai parkkisakon eikä ollut kerta kaikkiaan tajunnut "väärästä suunnasta" tullessaan noita kieltomerkkejä, jotka kieltämättä oli aika kummallisesti ripustettu. Pentutestinkään ei päästy, kun pentutestaaja Kirsi oli meidän perheen miesväen tavoin kovassa kuumeessa niin perjantain kuin koko viikonlopunkin. Josko nyt olisi aika onnen kääntyä näidenkin veitikoiden suhteen... Onneksi kaikille kolmelle on kivat kodit tiedossa ja ne tuntuvat olevan todella sosiaalisia, reippaita ja leikkisiä peinokaisia. Kerrassaan hurmaavia pisamanaamoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti