Rodunomaisen käytöksen muokkaaminen?

Tämän päivän istuin aamusta iltaan Nurmijärvellä Springerspanielit ry:n ja Cockerspanielit ry:n järjestämässä luentopäivässä kuuntelmassa Ulla Ruistolaa metsästyskoulutuksesta ja Tommy Wiréniä rodunomaisten käytösten muokkaamisesta. Tänään ei voimat enää riitä luentojen purkamiseen, mutta mielenkiintoista oli ja luentomuistiinpanoja kertyi Tommyn luennosta x sivua. Olen joskus aiemminkin kuunnellut Tommya ja lukenut niin artikkeleita kuin kirjojakin ja katsellut harjoituksia, mutta on se vaan aina yhtä mielenkiintoista. Kanakurssikin joskus houkuttaisia, mutta jatketaan nyt vielä toistaiseksi koirien parissa. 

   Rodunomaisen käytöksen muokkaamisesta kuitenkin muutama sana jo näin seuraavana aamuna. Tästä tulee hieman sekametelisoppaa kummastakin luennosta. 

   Lienee monelle ihan loogista, että mitä paremmin koira sopii tarkoitukseensa, sitä vähemmän ohjaajan tarvitsee tehdä ja toisinpäin. Tommy tuumasi, että tulisi aina etsiä se punainen lanka eli ydin asiassa ja katsella asiaa laajemmin. Eläinten koulutuksessa verrattuna koiran koulutukseen ainoa ero on se, että koira haluaa tehdä ihmisen kanssa (ja on huomattavan nokkela eläin). Samat opettamisen perusperiaatteet pätevät kuitenkin yleisesti kaikkiin eläimiin. Koirien opettamiseen vaikuttavat asian kaksi puolta: toisaalta koiran geneettinen taipumus ja toisaalta oppiminen. Mikään ei ole puhtaasti viettiä tai temppukoulua. Myös ponin voi opettaa noutamaan, mutta ei se silti geneettisesti ole sen parempi noutaja tai periytä noutotaipumusta jälkeläisilleen. Koiran voi "opettaa" luonnetestiin, mutta ei se silloin kerro perinnöllisistä ominaisuuksista. Ja toisaalta koirat oppivat monesti koulutuksesta huolimatta, koska ne lukevat eleitä todella hyvin. Bob Bailey onkin sanonut, että "Eläin oppii nopeasti, jos ihminen tekee kaiken oikein". 

    Käyttäytyminen on se mitä me näemme ja sitä tapahtuu niin kauan kuin koira elää. Useimmiten käyttäytymisellä on geneettinen taipumus eli syy siihen, ja se syy voidaan virittää. Ja itse käyttäytyminen koostuu erilaisista palikoista. Esimerkiksi kana voidaan opettaa vetämään kuminauhaa, joka kanan mielestä vastaa matoa ja se jatkaa kuminauhan repimistä, vaikka se saisi palkkaa tekemisestään jo kumunauhaan tarttumisesta. Tämä vastaa suuressa määrin koiran tapporavistusta.  

   Myös spanielin metsästyskoulutukseen vaikuttavat voimakkaasti

Kiinteät käyttäytymismallit (Fixed action patterns)
  
  Kiinteät käyttäytymismallit periytyvät sukupolvelta toiselle ja laukeavat avainärsykkeestä. Niitä on vaikea hallita tai kitkeä pois. Näitä ovat esimerkiksi saalistaminen, pyöriskely tai luun piilottaminen. Nämä käyttäytymismallit tapahtuvat usein yhdessä ikään kuin yhtenä nippuna ja taipumus niihin on perinnöllinen. Mitä vahvempi taipumus niihin on, sitä vähemmän asiaa tarvitsee treenata. 

   Otetaanpa muutama esimerkki metsästyksen puolelta. Noutajat on rotuna jalostettu noutamaan ja kantamaan esineitä eli niillä pitäisi olla vahva taipumus siihen. Kuitenkin on olemassa noutajakoiria, jotka eivät nouda. Silloin tarvitaan apua ja koulutusta, mutta täytyy silti muistaa, että opitut asiat eivät periydy.

saalistaminen on viettitoimintaa

  Kun viettitoiminta on päällä, koira ei pysty vastaamaan mihinkään muuhun. Sillä ikään kuin linja tuuttaa varattua. Eläin reagoi siis jaloillaan eikä päällään ja tähän tarvitaan avainärsyke. Metsästyspuolella noudon lisäksi myös saalistaminen on hyvin vahvasti kiinteä käyttäytymismalli. Mutta metsästyskokeessa ja käytännön metsällä koiran tulisi pysähtyä saaliin lähtiessä liikkeelle. Toimivin tapa saada tämä onnistumaan on rakentaa kontrolli ja hallittavuus ensin ja sitten vasta lisätä vietti mukaan, jos sen uskaltaa. Tästä Tommy nappasi esimerkikin rottien ja karhun koulutuksesta todeten, että jälkimmäisessä on parempi jättää vietillä viimeistely kokonaan pois. Kannattaakin siis  miettiä, kuinka paljon kannattaa tökkiä nukkuvaa karhua? Kuinka paljon voi hetsata, nostaa kierroksia, jotta kuitenkin kontrolli säilyy? 

    Tähän kontrolliin siis perustuu metsästyskoulutuksessa erityisesti istuminen saaliin lähtiessä liikkeelle. Tätä tuleekin harjoitella pennusta pitäen ensin kotona pillin vihellyksestä, käskystä ja käsimerkistä kotona, kotipihassa ja metsässä. Sen jälkeen lisätään vaikeusastetta alkamalla heittelemään noutoesineitä ympärillä, metsässä lisätään laukauksesta pysähtyminen, pihalla pikkulintujen yläsajosta pysähtymiset, lopulta riistalintujen ylösajosta pysähtymiset ja näin askel kerrallaan vahvistetaan kontrolli kaikkiin tilanteisiin ennen kuin koiralle ammutaan ainuttakaan riistaeläintä. Eikä sitä silloinkaan saa missään nimessä päästää heti riistan perään laukauksesta, vaan pysähtymisen onnistuminen on pystyttävä varmistamaan. Myös metsästysluennolla painotettiin hallinnan tärkeyttä, kuinka koira on vaarallinen itselleen lähtiessä paukkunoutoon, ärsyttävä ulistessaan passissa tai hyödytön karatessa haulikon kantaman ulkopuolelle. 

kontrolli ja malttaminen ovat opeteltavia asioita

  Eli käyttäytyminen on aina yhdistelmä geneettistä taipumusta ja oppimista. Siihen vaikuttavat siis koiran perimä ja sen saama opetus. Jalostuksen kannalta ongelma onkin se, että näemme vain käyttäytymisen emmekä aina voi tietää, mikä on opittua ja mikä perimää. Otetanpa taas muutama kanaesimerkki. Kanat, jotka munivat mutteivät haudo, voidaan opettaa hautomaan. Tämän kanan jälkeläiset eivät kuitenkaan haudo yhtään sen paremmin kuin edellinenkään sukupolvi. Jos halutaan jalostaa tätä asiaa, tulisikin valita ne parhaiten luontaisesti hautovat kanat populaatiosta ja jatkaa jalostusta niillä. Osa asioista ei ole näin suoraviivaisia. Pesän rakennus on iso projekti kanoilla ja se on niille luontaista. Nuori kana kuitenkin joutuu opettelemaan sen alusta asti laittamalla rikkoja ristiin ja kokeilemalla mikä toimii. Jos pesä on huono tai huonossa paikassa lentää se ennemmin tai myöhemmin taivaan tuuliin sopivan puhurin sattuessa kohdalle. Kanan on opeteltava kokeilemalla, koska kukaan ei annan sille rakennuspiirustustuksia. Kokenut aikuinen rakentaa pesänsä heti tukevasti tukevaan oksanhaaraan. 

Yksikään spanieli, olkoon kuinka loistava tahansa perinnöllisiltä ominaisuuksiltaan tahansa, ei siis ole ilman koulutusta metsästyskoira. Siihen tarvitaan hurjasti oppimista ja opettamista. Oppimista on tutkittu pitkän ajan ja oppimisteoriat tarjoavat apua kouluttamisesta kiinnostuneille. 

Klassinen ehdollistuminen tarkoittaa ehdollista refleksiä eli helposti muutettava ärsyke ja vaikeasti muutettava reaktio saavat aikaan "opitun refleksin". Eli esimerkkinä ärsykkeenä punainen valo, reaktiona jarru  pohjaan, josta tulee automaatio eli opittu refleksi. 

Kaikki treenaaminen on operanttia ehdollistumista. Siinä reaktio aiheuttaa jonkin seuraamuksen. 
Jos reaktio lisääntyy, koetaan se tuottavana (vahviste).
Jos reaktio vähenee, on se tuottamatonta (rankaisu).

Toiminnon seuraamukset ehdollistuvat klassisesti:
- kaksi erillistä asiaa liittyvät yhdeksi eläimen mielessä.
- Asian yhteydessä esiintyvät käskyt, vihje ja ympäristö liittyvät oppimiseen
- Pelko on aina klassista ehdollistumista. 

Pysähtyminen riistan noustessa vaatii runsaasti harjoitusta, koska vietti ja opetettava asia ovat vastakohtia toisilleen. 

Noutamisessa ja taisteluhalussa joudutaan puolestaan tekemään paljon töitä, jos se ei ole luontaista. Ensin palkitaan pehmeän ja miellyttävän esineen katsomisesta, koskemisesta, viimein tarttumisesta ja lopulta kantamisesta. Sitten siirrytään muihin esineisiin ja tarvittaessa esineestä taisteluun. Tehdään siis pitkä työ sen eteen, joka toiselle koiralle on luontaista. 

Noutaminen ja tarttuminen on osalle koirista helppoa ja luontaista

  Jos into on suuri, tulee silloin puolestaan käyttää enemmän aikaa kontrollin harjoitteluun. Jos koira kantaa ja levittelee kaikkea mahdollista, varastaa lippalakit päästä ja repii seinässä kiinni olevaa vesiletkua, tulee sille puolestaan opettaa, ettei ihan kaikkeen tarvitse rasittavuuteen saakka tarttua (ja sitä repiä). Liian voimakasta nouto-otetta voidaan harjoitella esimerkiksi niin, ettei koira saisi pitää noutamista itsessään palkkiona, vaan palkkio tulee ulkopuolelta. Palkkion laatu vaikuttaa myös käytökseen: pallot innostavat, namit rauhoittavat noin yleisesti. Rankaisu ei tällaiseen ongelmaan auta koiran ollessa endorfiinihurmiossa, sen sijaan se vain oppii pitämään ohjaajaa epäjohdonmukaisena. Palkkion vaihdon lisäksi voi opettaa koiraa kantamaan jotain rikkuvaa, kuten kevyttä muovipulloa, raakaa kananmunaa ja laittaa vaikka siiven näiden ympärille. 

  Käyttäytyminen koostuu siis kolmesta asiasta;
1) laji- ja rotuominaisuudet
2) terveydentila
3) oppimishistoria

 Käsitelläänpä näitä vielä hieman tarkemmin kuten luennollakin:

1) Laji- ja rotuominaisuudet
Susi ja rottweiler omaavat samat ominaiskäytökset, mutta niiden top 10 on erilainen. Eli niiden omainaisuudet ovat erilaisia voimakkuudeltaan, vaikka samat ominaisuudet ovatkin löydettävissä. Lajille tyypillisiä käytöksiä (fixed action patterns) ovat esimerkiksi haukkuminen, kaivaminen ja liikkuvan ärsykkeen perään lähteminen. Erilaisissa roduissa ja linjoissa näiden ominaiskäytösten voimakkuus vaihtelee ja se on perinnöllistä. 

2) Terveydentila
 Sairaudet, stressi, kivut, loukkaantumiset, ruokavalio ja liikunta vaikuttavat koiran terveydentilaan ja sitä kautta käytökseen. Liikunta voi olla ns. "hyvää liikuntaa" kuten vapaana juoksemista tai rauhallista hölköttelyä tai stressaavaa pallon perässä juoksemista. Näitä tulisi olla sopivassa suhteessa, joka tarkoittaa vain pientä määrää stressaavaa liikuntaa. 

3) Oppimishistoria
 Missä ja miten koira on kasvanut? Mitä asioita on vahvistettu? Mitä koira on saanut oppia? Koira oppii läpi elämän tekojensa seurauksista, mutta ensin opitut asiat ovat voimakkaimpina. Ensin olisikin tehtävä kunnon pohjatyö esimerkiksi oppimispelin muodossa ja opeteltava muutama perustaito kuten luoksetulo, rauhoittuminen, luopuminen ja kohdetyöskentely. Tärkeintä on, ettei ohjaaja koskaan opettaisia koiraa pelkäämään itseään, koska koiran täytyy uskaltaa yrittää. Epäjohdonmukainen ohjaaja tekee oppimisesta hyvin hankalaa, jos ei mahdotonta. 

Tästä tulikin jo niin pitkä sepustus, että itse oppiminen ja opettaminen saanee siirtyä myöhempään ajankohtaan.