Tiineyspäiväkirjaa

 Essin tiineys on edistynyt rauhallisesti ja ilman kummempia kommervenkkejä. Masu kasvaa hiljakseen ja epäilen pienehköä pentuetta eli 3-4 pentua, mutta aika näyttää.  Keskiviikkoillasta olen mitannut lämpöjäkin, koska lämmönlasku ennakoi synnytystä 12-24 tunnin sisällä. Tällä hetkellä lämmöt ovat vaihdelleet 37,4 ja 38,3 asteen välillä eli vielä ei ole mitään tapahtumassa. Pentujen liikkeet näkyvät ja tuntuvat hauskasti. Tänään pitäisi kuitenkin siivota työhuone, asentaa muovimatto ja kasata pentulaatikko. Laskettu aika onkin jo sunnuntaina, tosin useimmiten meillä pennut ovat syntyneet joko hieman lasketun ajan jälkeen tai aikaisintaan silloin.

Tässä vielä masukuvia odottavast Essistä:

Essi 57 vrk astutuksesta

Essi 60 vrk astutuksesta

 Viikon sisällä meillä onkin ollut hoitokoiria kaksin kappalein, tosin eri aikaan. Lenni (J. Horse Feathers) oli ensin viime viikonlopun ja nyt Zelda (J. In Blossom) eilisestä. Lenni oli todella helppo tyyppi, joka oppi nopeasti kunnioittamaan aikuisia koiramme ja jätti ne rauhaan saatuaan kuulla muutaman kerran murinaa tyttöjen takapuolia innokkaasti haisteltuaan. Lennillä tuntuu olevan riistaviettiä vaikka kahdelle jakaa ja se innokkaasti etsi pikkulintuja ja muuta kivaa ulkoillessaan. Näyttelyharjoituksissa se oppi nopeasti seisomaan ja juoksemaan kauniisti, vaikkei esiintyminen tietty näyttelyssä vielä ihan rutinoituneesti mennytkään. Kotiin se jäi tyttöjemme seuraan kauniisti lähtiessämme kaikin hoitamaan asioita. Mitä nyt oli sen verran ehtinyt, että Stig löysi merkkejä siitä, että joku nuori mies oli tutkaillut pihalle keittiön pöydän päällä... Lennillä on hassu tapa öristä. Luulin sitä ensin murinaksi, mutta se örisi leikkiessään yksin vinkulelulla, MH:ssa hakiessaan lelua isännälle, Lindan rapsutellessa sitä samalla kun se nuoli kättä ja  ihmisien tutkiessa sitä seisoessa. Se örisi minulle ja Stigillekin, vaikkei selvästikään ollut vihainen tai pelokas. Poikakoira lähti kaikkien näiden ihmisten mukaan innokkaasti leikkimään ja halusi häntä heiluen heitä innokkaasti tervehtiä sekä ennen että jälkeen örinän. Koirien muristessa ne yleensä joko pelkäävät tai varoittavat; tämä on sen sijaan sellaista tasaista örinää ja se hakee samalta ihmiseltä huomiota lisää.  Kummallinen tapa pojalla - en ole ennen tuollaiseen törmännyt. Kotona se oli ihanan pitkämielinen ja kiinnostunut Sebastianin kanssa touhuilusta, nukkui yöt hiljaa sängyn vieressä ja katseli iltaisin jalkapalloa Stigin sylissä loikoen. Seisotuskuvan lisäsin edelliseen viestiin.

pojat katsovat jalkapalloa

   Eilen meille tuli pikkuneiti Zelda hoitoon. Neidistä on kasvamassa hyvin käyttäytyvä tyttö, vaikka yhä edelleen se on tietysti pentumaisen vilkas, joka välillä ärsyttää meidän aikuisia tiukkapipoja. Zelda on kuulemma alkanut lähestyä murkkuikää ja hiljalleen testaa rajojaan.

Zelda 6 kuukauden iässä