Essi on nyt enkelinä

C.I.B Fi&Ee Mva RTK1 Jangas Enttententten 8.3.2009 - 20.6.2018

 Olen koko kevään katsonut Essiä eli Jangas Enttententten ja surrut ettei se voi oikein hyvin. Häntä alhaalla heiluen vain vasemmalle, selkä hieman köyryssä ja kurjan oloisesti se on kulkenut. Toisinaan se on maannut kotona ja murissut ohikulkevalle melkein kuurolle Raisalle,  huutanut vastaantuleville koirille tai ärähtänyt Sissille - kaikki tämä Essille epätyypillistä käytöstä. Sisaruksilla on ollut spondyloosia, joten pelkäsin Essin kohdalla samaa - enkä turhaan. Olen pitkittänyt eläinlääkäriajan tilaamista koko kevään, mutta nyt en voinut enää katsella koiraa, joka on muuttunut haamuksi entisestä itsestään. Eilen kävimme Kososen Marjan luona ja valitettavasti pelkoni osoittautuivat todeksi. Essiltä löytyi erittäin paha silloittuma eli spondyloosi L-S välistä ja se painoi hermoja. Kipu oli siis hetkittäin sietämätöntä ihmisten iskiaskivun tyyppistä kipua. Muissa väleissä ei spondyloosia ollut ja lonkatkin olivat edelleen kuin nuorella tytöllä, mutta vaihtoehdot olivat vähissä. Niina lähti onneksi mukaan Essin viimeiselle reissulle, vaikka sitä ei ihan sellaiseksi ollut ajateltu.

Tämä oli tyypillistä Essiä - aina mukana seuraamassa mitä tapahtuu.

Eilen Essi siis nukutettiin ikiuneen ja haudattiin uuden kotimme pihaan liljojen katveeseen. Kovasti Essin kuolemaa surevat lapset etsivät pihan kivikasasta hautakivet.

Olisin toivonut Essin elämän jatkuvan vielä usealla vuodella, alle kymmenvuotiaan koiran lopettaminen tuntuu todella kurjalta, vaikkei nuori koira toki kyseessä ollutkaan. Essi kuitenkin elää yhä pennuissaan ja pennunpennuissaan. Essi muutti meille takaisin ensimmäisen pentueesta jälkeen ja ehti sen jälkeen saavuttaa muotovalion arvoja (C.I.B Fi & Ee Mva), kisata agilityssä (maxi-3) ja  rally-tokossa (RTK1). Se oli hauska ja hyväntuulinen kaveri, sellainen pieni päivänpaiste. Edellisessä kodissa yksinolo oli ollut vaikeaa, mutta äitinsä kanssa se jäi tyytyväisenä kotiin ja useimmiten aamulla huokaili pedillään sen näköisenä, että voisitte jo lähteä. Yöt se viihtyi usein sänkymme alla nukkuen. Entisestä nirppanokasta tuli huushollissamme loputtoman ahne tyyppi, joka oppi äidiltään myös ruoan varastamisen jalon taidon. "Kuin nappaisi piparin lapselta", tuntui Essi muikistelevan varastettuja herkkuja popsiessaan.

Vanha sanonta sanoo, ettei kahta ilman kolmatta. Tämän kevään ja alkukesän aikana on hyvästelty Essin Pipsa-sisko, Nuppu-täti ja nyt Essi. Kyyneliä on vuodatettu noiden rakkaiden karvakorvien takia. Meillä varmaan todellisuus iskee toden teolla syksyllä, kun kotiin jää vain yksi vanhus. Mieli tekisi jättää pentu kotiin, mutta kuuroutunut Raisa ei pennuista tykkää ja haluaisin tarjota sille hyvän vanhuuden.