Tämä viikonloppu kului pitkälti TOKO-leireilemässä ihan loistavien kouluttajien opissa, joskaan Pippi-pentunen ei meinannut jaksaa mitään eilisessä 28 asteen lämmössä ja paahtavassa paisteessa. Tänään jo saatiinkin asioita tehtyä :)
Jossain vaiheessa olin sitä mieltä, ettei me oikein mitään olla vielä tehtykään, mutta kyllä niitä tehtyjä asioita kertyi vihkoon lopulta parin sivun verran, kun niitä aloin itselleni listaamaan. Eli ei me ihan laakereillakaan ole levätty.
Yleisiä oppeja pienelle pentulaiselle:
Pipin suku on minulle hyvin tuttua - emän puolelta kuusi tai seitsemän polvea (riippuu vähän miten laskee) ja isäkin meillä hengaili viimeksi loppuviikon kylässä. Näistä kolmen kanssa olen asunut Kati on kuudennessa polvessa isomummu, Harry samassa polvessa isovaari ja Raisan neljännessä polvessa mummu. Lisäksi tietysti tunnen monet kasvattini varsin hyvin ja sijoituskoirat ovat meillä asuneetkin kuukausia elämänsä aikana. Monesti tuollaiselle maailmaa rakastavalle pennulle, joka haluaisi moikata kaikki vastaantulevat koirat ja ihmiset, tulee murkkuiässä aikamoinen turhauma, kun ei sitä pääsekään tekemään.
Niinpä koitetaan opetella rauhoittumista myös hankalassa ympäristössä jo heti pienestä pitäen. Tähän saatiin Sirkeltä hieno vinkki. Pippi laitettiin makaamaan sellaisella "käy maata siihen"-kehotuksella ja namikippo minun lähelleni hieman kauemmaksi pennusta. Aloin laittaa namikippoon nameja yksi kerrallaan ja kehotin neitiä malttamaan. Jos se nousi, namikippo otettiin ylös ja kaikki namit menetettiin (olipas muuten vaikeata olla kajoamatta pentuun ja ottaa vain kippo ylös). Jos se malttoi hienosti, se sai hetken päästä syödä luvan kanssa namit. Mitä pidempään pentu odotti, sitä suuremman kasan namia se sai. Jo muutaman harjoituksen jälkeen pentu tajusi, että itsensä hillitseminen ja malttaminen oli kannattavaa. Tänään tätä tehtiin myös ihmisten ja koirien lähistöllä, muiden ollessa parin metrin päässä.
Hypokoiraksi opettelevan koiran olisi lisäksi ensiarvoisen tärkeää suhtautua ihmisiin ystävällisen välinpitämättömästi sen sijaan, että hyppää kaikkien syliin. Harjoittelimme Sirken avustuksella myös ihmisten moikkaamista niin, että pentu sai käydä haistamassa kättä ja sitten palkkasin sen toisaalle. Tätä täytyy ehdottomasti jatkaa.
Käsikosketuksen opettaminen on hyödyllistä ja sitä ei olla juurikaan harjoiteltu. Ekat kerran neiti sai namin avonaisesta kädestä ja sen jälkeen kuljetin kättä pennusta poispäin ja se sai palkan kättä kostettuaan toisesta kädestä. Tästä voidaan jatkaa pidempään kosketukseen niin, että vaaditaan kaksi kosketusta, ja myöhemmin kolme kosketusta perkkän, jonka jälkeen koira voi alkaa tarjota pidempää kosketusta kerralla.
Edellistäkin käytiin läpi Sirken kanssa - olipas kivat treenit vaikka kovin paljon ei tehty, niin silti ehti oppia itse paljon. Lisäksi sain kuulla palloleikistä, jossa pennulle heitetään kaksi tennispalloa, toinen oikealle ja toinen vasemmalle ja sitten keskustellaan pennun kanssa, että kohta pääsee hakemaan ja sitten lähden itsen ohjaamaan sitä toiselle pallolle, jolle menosta kilpaillaan ja tulee kehut ja kiva yhteinen leikki. Jos pentu joskus lähteekin käsimerkistä myöhemmin väärälle, niin lähdenkin itse näyttämälleni pallolle ja leikin sillä ja pidän tosin kivaa, enkä välitä pennun pallosta tipan tippaa.
Pesosen Heidin kanssa käytiin läpi ennakoivasti tuota spanielin haistelua eli koskaan ei pitäisi päästää sitä kentällä haistelemaan, vaan lähden saman tien pois ja palkkaan sitä iloisesti heti kun se lähtee perään. Vieraiden koirien tai ihmisten lähestymisestä Dr Jekyll and Mr Hyde-tyyppinen ratkaisu, jos se meinaa lähteä muiden luo. Lähestyimme Pipin kanssa Satua ja Sirkeä, jolloin tehtiin aina käännös ja sen jälkeen palkka ennen kuin pentu ehti muiden luo. Siinä onnistuttiin hyvin, kunnes jossain vaiheessa oma keskittymisen herpaannuttua ja neiti ehti bortsupentua katsomaan...
Tulikin jo niin pitkä kertomus, että jatketaan huomenna itse toko-opeilla....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti