Lauantaina vietin ihan kivan päivän Sissin ja Raisan kanssa nose workissä, mutta tulokseksi ei saatu pisteen pistettä. Illalla meille tulivat Touho ja Mai hoitoon. Mai ilmeisesti tuoksui Touhon mielestä vastustamattomalle, että meillä kaksijalkaisilla meinasi mennä hermot siihen touhuun. Seuraavana iltana Mai oli viimein oppinut sanomaan veljelleen ja poika kunniottikin viimein siskon yksityisyyttä.
Eilen vietettiin päivä Heinolan näyttelyssä. Aurinko porotti, seura oli mukavaa, hiekka pöllysi ja jo kehää katsellessa todettiin, että englantilainen tuomariherra oli hyvin mustavalkoinen: yleensä arviona joko eri SA tai H. Muutamalle EH ja jollekin T. Meidän koko porukka esiintyi kivasti ja sai sai H:t ja täytyy sanoa, että korpesihan se naista - etenkin kun pohjalla oli keskustelu miehen kanssa siitä, että aina tarttee koiratouhuissa kulkea viikonloput. Olisin ihan yhtä hyvin voinut jäädä kotiin ;)
Onneksi Niinan ja Sissin kanssa reissaaminen on muuten hauskaa, käytiin syömässä ja ostoksilla ja rupateltiin automatkat.
Iltaisin luen pojallemme Robinson Crusoesta, joka eleli yksistään autiolla saarella, ja kirjasta pisti silmään hyvin kirjoitettu kohta, joka laittoi taas asiat tärkeysjärjestykseen: "Käsitin miten kiitollinen minun tuli olla tilastani kaikkine vaikeuksineen ja vaivoineenkin, ja suosittelen sen asian miettimistä ehdottomasti kaikille, jotka ahdingossaan ovat taipuvaisia ajattelemaan, ettei kenelläkään mene yhtä huonosti kuin heillä. Kannattaa muistaa, että joku on aina vielä huonommassa asemassa ja omakin tilanne voisi olla paljon toivottomampi, jos sallimus olisi nähnyt sen aiheelliseksi."
Pienet ovat vaivat ja harmistukset tässä huushollissa. Pientä itikan surinaa, jota ilman ei elämän aurinkoisuutta ehkä aina tajuaisikaan. Kaipa se vitutuskin silti on osa elämää, vaikkei se niin kiva tunne olekaan ;)
Laitetaan vielä loppuun muutama kuva viikonlopulta:
 |
| VSP-pentu Martta eli Jangas Plättä Kiljunen, 6 kk |
 |
| Martta näissäkin :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti