Raisalle SERT!

Raisa osallistui tänään ensimmäiseen viralliseen näyttelyynsä eli Heinolan kaikkien rotujen näyttelyyn, jossa walesit arvosteli venäläinen Olga Kupriyanova. Aamun koitteessa lähdimme Tampereelta ajelemaan Katin ja Raisan kanssa ja ehdimmekin hyvissä ajoin perille. Näyttelyremmi tosin majaili Keravalla, joten ajattelin ostavani uuden. Paikanpäällä tulin toisiin aatoksiin, kun muistin kotona olevan useampiakin hihnoja. Onneksi Sanna ja enkkutyttö Alma sattuivat silmiini ja Sanna lupasi lainata talutinta. Alma oli hienosti junioriluokan paras ja PN-2 saaden vara-sertin, se on vielä sattumalta syntynytkin samana päivänä kuin Raisa ja sisarukset. Remmi tuotti mitä ilmeisimmin hyvää onnea, koskapa Raisa sai junioriluokasta Erin ja voitti ainoana osallistujana luokkansa ;) Sen jälkeen paras narttu-luokassa Riesa sijoittui toiseksi saaden sertin. Ei siis hullumpi näyttelyuran aloitus!

Arvostelu oli venäjäksi, mutta salapoliisityön ansioista uskoisin, että siinä kehuttiin kokoa, tasapainoisuutta, kaulaa, runkoa ja liikkeitä. Päästäkin ilmeisesti jotain mainittiin, mutta minulla ei ole harmaintakaan aavistusta, mitä tuomari lie sanellut.

Raisa ja Remu läpäisivät taipumuskokeen

Raisa-sisko eli Jangas Duck Soup ja sen veli Remu eli Jangas Direct Action osallistuivat tänään Mouhijärvellä järjestettyihin taipumuskokeisiin, joissa Risto Janné toimi ryhmämme tuomarina. Sisarukset läpäisivät kokeen loistavin arvosteluin.


Tässä Raisan arvostelu:

Sosiaalinen käyttäytyminen
Miellyttävä, hyväkäytöksinen ja iloinen spanieli.

Haku ja laukaus
Sopivan laajaa risteilevää hakua. Reipasta työskentelyä. Käyttää ilma- ja maavainua. Yhteistyö mallikelpoista. Laukauksesta innostuu etsimään. Parin työskentelyä on mukava seurata.

Jäljestys
Sopivan reipasta vauhtia maa/ilmavainulla. Tarkasti jäljen tuntumassa suoraan kaadolle, joka kiinnosti. Kehittyvä jäljestäjä.

Vesityö
Raisa ui kauniisti ja vauhdikkaasti. Toi pukin käteen.

Tottelevaisuus
Raisa on erinomasien tottelevainen koira.

Yhteistyö ja yleisvaikutelma
Raisan ja Tiinan yhteistyö on loistavaa.


Remun arvostelu:

Sosiaalinen käyttäytyminen:
Miellyttävä. Sosiaalinen spanieli.

Haku ja laukaus:
Sopivan laajaa risteilevää hakua. Reipasta hakua häntää heilutellen. Käyttää maa- ja ilmavainua tehokkaasti. Yhteistyö mallikasta. Laukauksesta innostuu etsimään. Erittäin hyvä pari.

Jäljestys:
Sopivan reipasta vauhtia maa- ja ilmavainulla. Tarkasti jäljellä alusta loppuun. Kaadon nuuski. Hyvä jälkikoira.

Vesityö:
Ui erittäin hienosti. Toi kolme pukkia käteen.

Tottelevaisuus:
Remu tottelee erittäin hyvin.

Yhteistyö ja yleisvaikutelma:
Remun ja Kaisan yhteistyö on mieluisaa katsella.

Kokonaisarvostelu: hyväksytty

Remulle AVO2 MEJÄstä!

Eilen 12.8 järjestettiin Springerspanielit ry:n MEJÄ-mestaruus Oitissa. Remu ja Raisa pääsivät kokeeseen avoimeen luokkaan juuri alaikärajan ylitettyään eli vaatimattomassa 9 kuukauden iässä. Jälkiä teimme Kaisan ja vähän Jarkonkin kanssa lauantain helteessä, jolloin hukkasin auton avaimet metsään. Ne mokomat putosivat taskusta metsässä rämpiessä. Pieni ongelma oli, että kaikki tavaramme (jäljentekovälineet, juomapullot jne) olivat autossa, ovet lukossa, ikkunat melkein tukossa ja avaimet jossain mättäällä. Onneksi Jarkko pelasti tilanteen hankkimalla uudet välineet ja äitini oli niin ystävällinen, että lähti ilta-ajelulle Tampereelta tuomaan avaimia... Tästä lähin avaimet on metsässä vetoketjullisessa taskussa ;)

Muutaman osallistujan tanssima sadetanssi oli tuottanut sunnuntaiaamuun mennessä tulosta ja niin pääsimme lähtemään sateiseen metsään tuomarina olleen Satu Savolainen-Pullin kanssa. Raisalle arpaonni oli määrännyt ekan jäljen ja neitokainen oli aluksi ilmeisesti niin innoissaan metsässä touhuamisesta, että se vaan hyppi mättähältä mättähälle sen sijaan, että olisi mitenkään viitsinyt jäljestää. Ekan osan lopussa se jäljesti rauhalliseen ja maavainuiseen tapaansa ekalle makaukselle, jota Raisu tonki pitkät ajat yrittäen löytää niitä treeneissä ilmestyviä nameja... Heti kulman jälkeen saatiin hukka Raisan vain kiertäessä ympyrää jäljen tuntumassa. Ilokseni saimme harjoitella jäljen loppuun. Toinen sivu oli sellaista haahuilun ja jäljestyksen sekoitusta, mutta kolmas osa makauksesta aina kanille saakka oli jälkitarkkaa ja hyvää jäljestystä. Niinpä tulimme jäljeltä hyvillä mielin ja saatoin kehua Riesaa ihan aidon ilanhtuneena. Tässä arvostelu (tulos oli siis AVO 0):
"Raisa ohjataan jäljelle. Edettyään muutaman metrin jälkeä Raisa unohtaa tehtävänsä ja ihmettelee metsää. Tuomitaan hukka. Palautuksen jälkeen sama toistuu uudelleen ja tuomitaan 2. hukka. Palautuksen jälkeen löytyy uusi jäljestysvaihde ja Raisa jäljestää hyvin 1. kulmalle, jossa makaus merkataan. Jäljen jatko ei kuitenkaan löydy ja koe keskeytetään. Harjoitellen loppuun. Raisa osoitti osaavansa jäljestää, mutta tänään nuoren jäljestäjän mielenkiinnon vei metsän hajut."

Remu eli Jangas Direct Action sen sijaan jäljesti hienosti saaden AVO 2-tuloksen ja 35 pistettä. Olin todella ylpeä nuoresta pojasta. Tästä kelpaa Kaisan ja Jarkon jatkaa treenaamista. Remu sai seuraavanlaisen arvostelun:
"Remu ohjataan jäljelle. Ensimmäinen osuus mennään rauhallista vauhtia tehden runsaasti tarkistuksia. 1. makaus merkataan ja kulma tarkasti. Toisella osuudella vauhti hieman kasvaa ja tarkistukset vähenevät. Lentoon pyrähtävät linnut aiheuttavat pienen tarkistuksen, mutta jäljestys jatkuu. 2. makaus merkataan ja kulma pienellä tarkistuksella. Kolmas osuus hienoa reipasta jäljestystä. Remun kohtaloksi koitui tänään metsäautotie toisella osuudella. Remu lähti katsomaan minne tie vie ja se johti hukkaan. Erinomaista työtä nuorelta koiralta."

Onneksi olkoon vielä kerran!!

Uimamaisterit vauhdissa

Tämä pentue tuntuu ihastuneen veteen heti alkujaan. Raisa saattaa mökillä uida helposti vartin verran tai puolikin tuntia, jos vain jaksan neitokaista laiturilta ihastella. Se on aivan innoissaan yhteisistä uimaretkistä, vaikken haluakaan sitä päästää ihan lähelleni raapimaan. Raiku osaa kiivetä laiturillekin rappusia pitkin. Uskomatonta kyllä se tuntuu lyöneen mummunsakin laudalta. Remu plutaa rannassa ja tekee komeita uimahyppyjä. Ylimmässä kuvassa Remu-Eemeli näyttääkin mallia, kuinka loikataan laiturilta . Paavo viettää kuulemma myös leijonasosan päivistään mökillä vedessä. Eikä taida Manteli ja Tarmokaan juuri heikommaksi jäädä... Ticokin ui komeasti ja noutaa vedestä hienosti. Ainoastaan Nuppu on joutunut pysymään poissa (uima)vedestä palovammojensa takia. Kuvissa Paavo (keskellä) ja Raisa (alakuvassa) uimassa.

Treenausta ja pentutreffejä

Raisan elämä on sitten mukavaa, kun sisaruksia saa tavata viikoittain. Tänään oli vuorossa Remu-veljen kanssa painiminen. Vauhtia riitti ja sisustettiinkin hieman Kaisalla ja Jarkolla mattoja uudestaan.

Viikonloppuna Raisa pääsi myös jäljestämään. Nevalla jäljestys sujui mukiinmenevästi, ojien ylitykset paremmin kuin arvelin etukäteen, mutta toinen kulma hieman oikaistiin. Maasto oli selvästi totuttua hankalampi. Remu pääsi agiliiutoonkin ja Raisakin sai koittaa vieraassa paikassa sekä puomin että keinun suorittamista ja hyvin ne sujuivatkin.

Tokoiltukin on tietty taas. Eilen mummun pihanurmikolla suoritettiin pidempi seuraaminen F:n muodossa ja luoksetulo. Palkkana pelkästään kehut ja leikki (ilman leikkikaluja). Raisalla on ihana vauhti ja into hommassa. Sen kanssa on äärettömän ihana treenata.

Tänään harjoiteltiin agilitykentän laidalla hiekkakentällä. Häiriöitä riitti: ihmisiä, meteliä ja vieraita koiria.

Paikallaoloa harjoiteltiin Remun kanssa vierekkäin (väliä pari metriä). Alussa Raisu ihmetteli kaikkea muuta ja tarvitsi toisen käskyn maahanmenoon, mutta pysyi minuutin paikallaolon ollessani noin 10 metrin päässä. Rasia makaa rauhallisesti eikä näytäkään siltä, että se viitsisi mihinkään lähteä. Palkkasin maassa olevan koiran seisottuani hetken sen vierellä. valitettavasti vaan namin saatuaan Raisa nousi ilman lupaa istumaan. Vielä on siis hieman parantamisen varaa.

Seuraaminen taas hiensoti keskittyen ja ehkä hieman edistäen. Käännökset ok. Palkkaus lelua repimällä ja jahtaamalla.

Liikkeestä seisomisesta palkkasin palatessani Raisaa kohti heittämällä lelun taakse.

Kauko-ohjaus oli myös tänään ohjelmistossa. Istu ja maahan noin kahden metrin päästä. Ensin maasta istuminen ja palkka taakse namikupille. Sitten istu-maahan-istuja palkkaus taakse. Riesa totteli jokaisen käskyn nopeasti ja peppua siirtämättä.

Viimeiseksi harjoiteltiin pitkästä aikaa katsekontaktia perusasennossa ollessa. Menimme ihan agilitya treenaavien koirakoiden viereen ja silti yhtä poikkeusta lukuunottamatta Raisa piti sekä itsenäisesti katsekontaktia että katsahti "katse"-käskystä.

Paavo PU4!

Paavo eli Jangas Dirty Harry osallistui ensimmäistä kertaa junioriluokkaan Kuopion näyttelyssä, jossa tuomarina toimi Rita Reyniers, Belgia. Paavo voitti junioriluokan saatuaan erinomaisen ja oli lopulta Paras Uros-4. Paavo sai seuraavanlaisen arvostelun:

"9 months, good size, a little long body, correct bite, a bit light in eyes, well boned, nice ribcage, could have more forechest, compact feet, happy tail, a bit narrow in hindquarters, moves well but has to stabilize"

Onneksi olkoon Reetta ja Paavo! Eilen Reetta ahkeroikin agilityssa Paavon enojen Epun ja Elviksen kanssa, parhaiten sijoittui Elvis, joka oli Maxi-1 luokan kolmas.

Agility- ja TOKO-treenejä

Tänään kokoonnuimme taas Tarmon, Raisan ja Ticon kanssa harjoittelemaan agilitya. Tarmo oli agilityssa piiitkästä aikaa ja tauko näkyi keskittymisen puutteena. Silti Tarmo selvitti kunnialla renkaan, puomin, putken, pari hyppyä ja A-esteen. Raisa ja tico pääsivät menemään 5 esteen radan: kaksi hyppyä, putki ja kaksi hyppyä kaikki samassa linjassa. Koira vasemmalla ohjaten suoriuduttiin kerrassaan hienosti, mutta toisinpäin tuli ongelmia. Eli ohjausharjoituksia "väärältä" puolen ja paljon seuraavaksi. Miten ne olivatkin päässeet unohtumaan. Raisa alkaa osata kepir jo mallikkaasti pienellä käsiavustuksella ja Ticokin on kehittynyt aimo harppauksin. Harjoittelimme myös kujakeppejä, jotka olivat enää hieman auki. Myös pituus, rengas ja 50-55 cm korkeat aidat koitettiin yksittäisinä esteinä. Alussa Raisa meni upeasti puomin ja pientä keinua parikin kertaa, mutta lopussa neitokainen jäi puomille seisomaan eikä meinannut liikkua mihinkään. Taisi olla hieman liian pitkät treenit Raisulle. Tico on edelleen loistava kontaktiesteillä: se kulkee esteen vauhdilla ja pysähtyy takajalat kontaktilla sekä odottaa paikallaan, vaikka Sari liikkuisi kauemmaksikin. Valitettavasti Ticoliini satutti toisen takajalkansa lopussa ja käänsi sitä hieman. Kivat treenit, mutta olisi pitänyt malttaa lopettaa hieman aiemmin ;) Lopuksi porukka pääsi vielä Katin kanssa juoksemaan ja nauttimaan mutakylvyistä ja auringosta.

Raisan kanssa kävimme treenaamassa eilen TOKOa.
Aloitin paikallaololla, joka meni hienosti (20 m, 30 s.).

Sen jälkeen seuraaminen, jossa palkkasin perusasennoista ja harjoittelimme käännöksiä oikealle ja vasemmalle (viimeksi mainituista palkka aina onnistuneesta suorituksesta). Raisalla on kova into ja välillä se hieman edistää, mutta katsekontakti pysyy herkeämättä.

Harjoittelimme ilman välipalkkaa (siis muuta kuin kehuja) peräkkäin liikkeestä seisomisen ja luoksetulon, jotka onnistuivat hienosti.

Istu-maahan-istuminen harjoiteltiin kauko-ohjauksena noin metrin päästä ja palkkaus namikipolle Raisun taakse. Asennonvaihdot onnistuivat ensimmäisellä käskyllä ja takaosa pysyi paikallaan kuten pitikin.

Lopuksi vielä ruutu noin 20 metrin päästä. Raisa painoi täyttä laukkaa lelun luo ruutuun. Toisella kertaa lähetys (pienen käsimerkin avittamana) tyhjään ruutuun ja lelunheitto palkaksi, kolmas kerta taas lelun perään. Ruutu on Raikun mielestä tosi hauska juttu eikä se tällä kertaa meinannut karata sinne kesken liikkeen.

Manteli näyttelyissä

Manteli eli Jangas Dimples pääsi viikonloppuna peräti kahteen näyttelyyn. Vasta 9 kuukauden ikäinen Mandela käyttäytyi todella kauniisti ja sai seuraavat tulokset ja arvostelut:

Pori KV 29.7. tuomarina Refet Hadzic
Junioriluokan ERI 2.
"9 months, well developed for age, good proportions, strong bones, correct head, correct bite, short strong neck, correct angulations on front, a bit soft in elbows, good action in movement, excellent temperament."

Vantaa 28.7 tuomarina Dan Ericsson:
junioriluokan EH 2.
nätt, men lite kvadratisk byggd tik, som borde ha bättre kors. fint huvud och uttryck. Rätt bra front. bra päls. det branta korset stör helheten. Visar sig trevligt. "

Raisa puolestaan pääsi viikonloppuna treenaamaan sekä MEJÄä että TOKOa. Verijälki oli noin 400-500 metrin mittainen ja sen aikana kuljettiin risukossa, ojien yli, hakkuuaukiolla ja mukavassa metsämaastossa. Raiku jäljesti rauhallisen varmaan tyyliinsä välillä ohjeita odotellen. Kahen viikon päästä kokeeseen. Tämä oli tyttösen viides harjoitusjälki. Vielä pitäisi tehdä yksi lyhyt motivaatiojälki ennen koetta.

TOKOa treenattiin mummon mökillä nurmikentällä vesisateessa (eka kertaa sateessa). Aloitin istuen paikallaololla, jossa ei ollut muuten ongelmia, mutta Raisu meinasi nousta minun laittaessani ruutumerkkejä eli ämpäreitä parinkymmenen metrin päässä. Loppuaika hyvin paikalla.

Seuraamisen alussaneitokainen karkasi ruutuun, mutta sen jälkeen iloista, tarkkaa seuraamista. Vasemmalle kääntymiset ovat vielä hankalia, kun walesineito on niin lähellä ja innokkaasti seuraamassa.

Liikkeestä maahanmenoa harjoiteltiin eka kertaa avoimen luokan malliin. Seuraamisesta Rai Rai meni nopeasti maahan ja pysyi paikalla kulkiessani kymmenen metrin päähän. Jätin lelun sinne ja siirryin pari metriä koiran taakse. Vain pää kääntyi, mutta kroppa pysyi paikallaan hyvin. Lopuksi vapautin lelulle. Näyttää siis siltä, että avoimen luokan liikekään ei aiheuttaisi harmaita hiuksia.

Luoksetulossa Raisa pysyi taas kauniisti paikalla ja laukkaa täyttä vauhtia luokseni, mutta perusasentoon tullessaan se jää mielestäni aavistuksen taakse.

Ruutu meni hiensoti lelun ollessa siellä ja 5 metrin päästä koitin osaako Raisa mennä ruutuun pelkästä käskystä ja kyllähän se osasi (kuten se oli itse asiassa näyttänyt jo treenin alussa sinne karatessaan), palkkaana heietty lelu. Lopuksi vielä yksi harjoitus, jossa lelu oli jo valmiiksi ruudussa.

Viimeiseksi harjoittelimme vielä puun kiertämistä ja nyt kiertäminen alkaa sujua niin, että takaisin tullessa koitin ensi kertaa pysäyttämistä lelua heittämällä. Hyvin meni. Raisan kanssa on aivan ihana treenata, kun se on aina innokas ja halukas tekemään. Ja tuntuu vaan innostuvan joka kerta enemmän.

Taipumuskoeharjoitukset

Paavo ja Elvis ovat tämän viikon Reetan kanssa nuorisoleirillä ja siellä Paavo on kuulemma hienosti jäljestänyt niin kanin laahausjälkeä kuin verijälkeäkin. Eikä uiminenkaan ja nouto vedestä ole tuottanut mitään ongelmia edes hankalasta rannasta.

Lähdimme eilen Oittaalle Espooseen myös siskolikkojen kanssa reenaamaan ja Paavoa tapaamaan. Niina veteli puppea pitkin pusikoita ja Raisa oli ekassa risukossa sitä mieltä, ettei homma ole yhtään kivaa. Sen jälkeen Tico ja Manteli selvittivät jälkensä nopeasti ja tarkasti. Lopuksi otin Raisan kanssa vielä toisen lyhyen laahausjäljen ja nyt se menikin varmasti, vauhdikkaasti ja jälkitarkasti. Luoja yksin tietää, mitä senkin tättähäärän päässä aina liikkuu. Nauroimme, että Raisu halusi vaan jäljestää kahteen otteeseen. Peuran sorkkaakin Raiku kantoi innokkaasti ja ottipa limaisen pupunkin suuhunsa. Kaikkea kun pitäisi pienen walesin kantaa.

Rannalle lähtiessämme tyttötrio yllätti taas positiivisesti. Nuotopukki veteen, walesi loikalla perään ja pukki rannalle. Näin ainakin Katin, Ticon ja Raisan kanssa. Manteli toisti samaa kaavaa muuten, mutta eka kerralla se haroi pukkia tassulla suun avaamisen sijaan. Niinpä harjoittelimme pari kertaa Ticon vesilelun noutamista eikä sen jälkeen riistapukkikaan tuottanut hankaluuksia. Kaikkien neljän kakaran onkin siis tarkoitus osallistua taipumuskokeeseen syksyllä.

Paavo on menossa näyttelyyn ja niinpä sitten trimmasimme sen vielä leirillä iltapuhteiksemme. Siitä on kasvanut oikein komea nuori mies. Manteli joutuikin tänään saksien kynsiin viikonlopun näyttelyn takia.

Springerileiri ja muuta touhua

Osallistuimme Kaisan sekä sisarusten Raisan ja Remun kanssa Springeripäiville 5-8.7. Leiri järjestettiin Hauholla leirikeskus Hauhovissa. Vaikka omalta osaltani leiri kuluikin talkootöissä suurimmaksi osin ja Kaisakin sai hommista oman osansa, ehtivät sisarukset sentään taippari- ja MEJÄ-treeneihin. Myös Kristina ja Hemuli osallistuivat taipumuskoetreenaamiseen. Taipparin ei pitäisi tuottaa suurempia ongelmia porukan osalta. Kaikki kohelsivat metsässä menemään ja jäljestäminen sujui pojilta varmasti ja Raisulta hiukan varautuneen kiinnostuneesti. MEJÄssä (Kaisa ohjasi kummatkin) Remu vaikuttaa jo koevalmiilta ja Raisukin oli ollut lupaava.

Agilityakin sisarukset pääsivät treenaamaan hieman päivittäin. Katselin silmät ymmyrkäisinä, miten hienosti Kaisa ja Remu jo osasivatkaan =) Harjoittelimme paitsi yksittäisiä esteitä myös takaa puolenvaihtoja, muutaman hypyn suoria erilaisia putkikulmia ja valssauksia. Remu pääsi myös TOKO- ja näyttelytreeneihin.

Raisa ja Remu ovat osallistumassa ensimmäisiin MEJÄ-kokeisiinkin muutaman viikon päästä. Raisa on tähän mennessä jäljestänyt vasta neljä harjoitusjälkeä, mutta vielähän tässä pari ehtii. Samoin taipparit kutsuvat pikkuväkeä ja toivottavasti muutamaa varttuneempaakin kasvattiani.

Raisan kanssa on tokoiltu edelleen ja hyppyä lukuunottamatta koeliikkeet alkavat pikkuhiljaa olla hallinnassa. Hypyn opettamisen olen ajatellut aloittaa ensi viikolla. Viime aikoina olemme keskittyneet lähinnä häiriötreeneihin. Etenkin pitkät seuraamisen ovat viimein alkaneet sujua myös häiriöllisessä paikassa. Pari kertaa oltiin hiekkakentällä, josta kulki ihmisiä ohi, muutaman kerran jalkapalloijain lähettyvillä, kerran Kaisan, Remun ja Romeon odottaessa kentän laidalla ja kolmen nuoren potkiessa palloa samalla kentällä. Eilen Raisuli ylitti taas itsensä toimimalla mallikkaasti, vaikka samalla kentällä oli nappulaliigan palloharjoitukset, keihäänheittotreenaajia ja kesken paikalle saapunut lapsi isänsä kanssa (jotka jäivät katsomaan Raisua). Yhteistreenimme alkavat elokuussa ja vielä on pientä hiomista ennen syyskuun alun koetta.

Sisarukset ovat jo kasvamassa aikuiseksi. Ticolla oli juoksu kesäkuussa 7,5-kuukauden iässä ja Manteli aloitti juoksunsa kuukautta myöhemmin 8,5-kuisena. Raisan ja Nupun juoksuja vielä odotellaan. Ikää on nyt mitarissa 9 kuukautta. Todennäköisesti Raisan juoksu tulee niin, että kaikki koesuunnitelmamme menevät pipariksi...

Nuppu palovammoilla

Juhannus oli Nupun perheessä ollut kaikkea muuta kuin riemukas, kun Nuppu pienen walesilaisen hurrikaanin tavoin oli keittiössä jalkoihin törmätessä saanut kiehuvan kuumat tiskivedet niskaansa. Palovammoja saanutta pentua oli lähdetty viemään Korppoon saaristosta Turkuun päivystykseen, jossa se oli saanut antibioottikuurin ja hoitoa palovammoihinsa. Onneksi pahin lienee jo ohi ja pentu on toipumassa.

TOKO- ja agilitytreenejä

Raisun kanssa on jatkettu tokoilua näin kesälläkin. Ja se on edelleen yhtä innostunut oppilas kuin aiemminkin.

Seuraamisissa on harjoiteltu perusasentoja, joissa se meinaa välillä jäädä hieman taakse ja vinoon ilman namia. Täytyy alkaa siihen kiinnittää huomiota entistä enemmän. Eilen aloitimme myös oikealle kääntymisen harjoittelun varsinaisesti eli palkka tiiviistä käännöksestä. Pidempi seuraaminen ilman kehuja ja palkkaa onnistuu toisinaan, joskus meinaa mielenkiinto vielä herpaantua hieman.

Luoksetulot ovat edelleen tosi hienot, pieni käsiavustus perusasennossa tarvitaan vielä. Paikallaolo alussa on huimasti parantunut. Usein annan lisä- paikallaolokäskyn ja pyörähdän ympäri ennen kuin kutsun naperon luokse. Ollaan jo siirrytty koemaiseen 15 metrin matkaan.

Liikkeestä pysähdykset ovat yleensä salamannopeita. Myös matkaa ja malttamista ollaan lisätty. Jossain vaiheessa taisin hieman kiirehtiä seisomisen kanssa, kun pikkuneiti hiippaili perässä pari askelta.

Kauko-ohjaus: viimein Raisa on oppinut pepun käytön istuminen-seisominen-istuminen liikkeessä. Se onnistuu jo hienosti sisällä namin kanssa. Seuraavaksi siirretään namin kanssa harjoittelu ulos ja häiriöllisiin paikkoihin. Istuminen ja maahanmeno sujuu lyhyen matkan (niin siis todellakin lyhyen eli puoli metriä) päästäkin ja palkkana olen käyttänyt namikippoa myös ulkona. Maahanmenot ovat tosi nopeita, mutta istuminen on vielä hankalaa ja hidasta. Istumaan nousemiseen pitää siis alkaa kiinnittää huomiota.

Paikallaolo sujuu aikas hyvin. Kotona parin minuutin paikallaolot piilossa käynteineen ei ole ongelma. Ulkona minuutin paikallaolo 5-10 metrin päästä tuntuisi jo sujuvan. Häiriötkään eivät enää tunnu vaikuttavan ihan niin pahasti kuin aiemmin.

Ruudun harjoittelu ollaan taas alettu. Raisa menee täyttä laukkaa ruutuun nähtyään, että sinne laitetaan lelu.

Koitan treenata Raisun kanssa lähes päivittäin ja vaihdella paikkaa (takapihan hiekkakenttä, nurmikenttä, Ojangon koulutuskenttä, kävelytiellä). Harjoittelemme kerralla 4-5 liikettä peräkkäin. Esimerkiksi eilen aloitettiin perusasennoilla, kauko-ohjaus istuminen-maahanmeno ja vapautus namikipolle. Sen jälkeen reippaat seuraamiset ja käännökset oikealle ja liikkeestä maahanmeno koemaisesti. Lopuksi Raisa odotti paikallaan maaten, kun laitoin ruudun paikalleen ja sitten otimme ruutu-harjoituksen kolmesti hiukan aina matkaa pidentäen.

Kävimme tiistaina myös agilitykentällä Raisan ja Nuppu-siskon kanssa. Neitokaisilla on niin kova vauhti, että kontaktiesteet pitää suorittaa remmissä ja yrittää hidastaa, jotta ne saavat pysähdyttyä kontaktille. Kujakeppejä harjoiteltiin ja ne menivät vauhdilla, palkka namikiposta. Putkea harjoiteltiin niin hiukan käyränä kuin U:n mallisenakin. Muutaman kerran tytöt temppuilivat, mutta yleensä meni tosi hyvin. Nuppu ja Riikka suorittivat hyppy-putki radan ja Raisan kanssa tehtiin hiukan enemmän. Aloitimme takaa puolenvaihdon harjoittelun: kaksi hyppyä vinosti ja sitten pentu putkeen, johon mennessä vaihdoin puolta takana. Jatkoimme kertaalleen myös 4 esteen sarjaan eli loppuun vielä puomi. Lisäksi harjoittelimme neljällä neliössä olevalla esteellä hyppyä ja esteen sivua takaisin tulemista ja taas hyppäämistä. Mahdoton vauhti tytsyllä, mutta onneksi se malttoi kuunella ja tuli vauhdilla suoraan käteen takaisin. Ihana päästä taas treenaamaan ;) Viime vuosi kun ollut taukoa agiliidosta.

Hämeenlinnan näyttely

Naperot pääsivät 8-kuukautis syntymäpäivän kunniaksi isolla porukalla nauttimaan näyttelypäivästä, hyvin tuloksin. Tuomarina näyttelyssä toimi Hannele Jokisilta.

Pisimmän korren sisarusparvesta veti näyttelyissä debytoinut Manteli eli Jangas Dimples, joka oli lopulta ROP-pentu! Kiitos Nummelinin Juhalle pentujen kuvaamisesta näyttelyssä ja Mantelin kuskaamisesta (ja koko perheelle treenamisesta) sekä Niinalle, joka esitti Mantelin tyylikkäästi.

Tässä Mantelin arvostelu: "Erinomaninen tyyppi. Hyvä pää ja ilme. Riittävä kaula, joka saa kuivua iän myötä. Hyvä selkälinja. Hyvä eturinta ikäisekseen. Riittävät etukulmaukset. Hyvä karva. Luonteeltaan saa vielä hieman reipastua. Liikkuu hyvin."

ROP-pentu Manteli (Jangas Dimples)

Ainoana uroksena Remu aka Jangas Direct Action sai KP:n ja oli siten VSP-pentu.

Tässä tuomarin kommentit: "Erinomainen tyyppi. Hyvä, valmis pää ikäisekseen. Oikeanmalliset, hieman suuret korvat. Kaula saisi olla hieman kuivempi. Tyypillinen selkälinja. Riittävät etukulmaukset. Hyvä luusto ja runko. Hyvät takakulmaukset. Erinomainen karva. Hyvä luonne. Liikkuu hyvin."

VSP-pentu Remu (Jangas Direct Action)

Raisa eli Jangas Duck Soup jäi Mantelille kakkoseksi, mutta palkittiin silti kunniapalkinnolla :)
Tällaista sanottiin Raisusta: "Erittäin hyväntyyppinen, femiininen pää, toivoisin hieman tummemmat silmät. Riittävä kaula, hyväselkälinja. Hyvä eturinta ikäisekseen. Olkavarsi voisi olla viistompi. Vahva luusto. Hyvä runko ja takaosa. Erinomainen karva. Hyvä luonne. Liikkuu hyvin."

PEK 2. KP Raisa (Jangas Duck Soup)

Tico eli Jangas Dirty Dancing valitettavasti hieman aristi toista takajalkaa, jonka se oli loukannut perjantain pentutreffeillä ja niin tyttö jäi ilman kunniapalkintoa.

PEK 3. Tico (Jangas Dirty Dancing)

Eppu-eno sai valitettavasti H:n.

Harjoittelimme myös paikallaoloa ja poseerausta ryhmässä. Ja uskokaa tai älkää - on nää vaan aika viksuja pentuja ;) Vasemmalta alkaen Manteli, Raisa, Tico ja Remu.

Manteli hoidossa

Manteli kävi kyläilemässä ja trimmattavana (kiitos Niina!) täällä Keravalla ja viipyi ilonamme keskiviikosta perjantaihin. Sisaruspari Raisa ja Manteli nauttivat toistensa seurasta suunnattomasti, vaikka tokihan kunnon sisarusten täytyy saada myös muutama riidanpoikanen aikaiseksi. Perjantaina käytiin agilitytreeneissä ja riehumassa myös Ticon ja Tarmon kanssa Ojangossa - ja kivaa oli. Myös Santtu-setä oli päässyt mukaan Tarmon kanssa. Nyt harjoiteltiin 2-3 esteen ratoja sekä tietysti kontaktiesteitä, vaikka A-este onkin vielä vauvaeste naperoille. Ticon kontaktille pysähtymiset ovat edelleen yhtä upeita ja Tarmo seuraa Sinttua kuuliaisesti, vaikka se saattaakin välillä tarkoittaa sitä, että poika palaa takaisin putkesta kuullessaan emäntänsä äänen. Raisakin alkaa osata ohjausta kummaltakin puolelta muutaman esteen ratoja ja sain harjoiteltua jopa valssauksia neitokaisen ollessa putkessa. Vauhtia on niin paljon, että meinaan jäädä kakkoseksi. Lopuksi otin myös lyhyet radanpätkät Mantelin kanssa ja yllätyksekseni se meni kuin vanha tekijä. Illalla Mantelia kotiin hakiessa Amanda tunnusti, että onhan Mantelikin saanut muutaman kerran hiukan treenata äitinsä jalanjäljillä. Amanda ja Täplä ovatkin nykyisin TSAUn junioriryhmässä koulutettavana agilityssa.

Manteli on selvästi vahvatahtoinen walesineito, joka kertoo kyllä selvästi mistä ja kenestä tykkää. Trimmaus ei olisi alussa fröken Mandelia oikein miellyttänyt. Tyypilliseen tapaan se haluaa kainaloon ja on kova tyttö myös pussailemaan. Ihanan tummat nappisilmät ovat vastustamattomat ja pentuvillasta kuoriuduttuaan siitä tuli oikein soma neito. Tico ja Manteli tuntuivat heti löytävän toisensa :) Tässä vielä kuvia pentujen leikkihetkestä:

MEJÄ-treenit

Lähdimme taas Kaisan, Jarkon ja sisarusten Raisan ja Remun kanssa verijälkeä harjoittelemaan Teiskoon. Remun jälki oli noin 400 metriä pitkä ja muutaman jäljen rutiinillä Remu sen suorittikin hienosti kuumasta päivänpaisteesta huolimatta. Myöskään kulma ei tuotanut ongelmia. Raisan kanssa oppia ikä kaikki. Raisulia ei saa yhtään kehottaa jäljellä tai se tulee eteeni istumaan silmät ymmyrkäisinä. Sen pysähtyessä ja kysyessä ohjeita ilmeellään pitää vain katsella metsän puita, niin aikas hyvin menee. Kaadosta neiti nokkela meinasi hiihdellä ohi. Kaiken kaikkiaan olimme varsin tyytyväisiä kakaroiden jäljestämiseen. Raisa selvitti kunnialla toisen jälkensä ja Remu jäljesti kivaa vauhtia ja epäröi vain yhdessä kohdassa. Liekö joku metsän eläin kulkenut juuri jäljen yli? Tarkoitus on harjoitella kesä ja ilmoittaa sisaruspari jo syksyn kokeisiin.

Remu ROP-pentu!

Tänään Remu eli Jangas Direct Action sai Mouhijärven ryhmänäyttelyssä seuraavat tulokset PEK 1. KP ja ROP-pentu!
Tuomarina toimi Vera Smirnova.

Tässä Remun arvostelu: "Erittäin hyvän tyyppinen. Ikäisekseen hyvin kehittynyt. Hyvä luusto. Kaunis ilmeikäs pää. Hyvä kaula ja selkälinja. Haluaisin enemmän eturintaa. Rintakehä saisi olla syvempi. Hyvä takaosa. Kaunis karva. Liikkuu hyvin."
Kuva: Janni Kröger

TOKO-treenit

Raisan kanssa lopettelimme eilin Riitta Jantunen-Korrin TOKO-kurssin. Valitettavasti olin kurssin aikana pari viikkoa flunssassa ja viikon matkoilla, mutta silti edistymistä tapahtui.

Seuraaminen on tietysti se suurin asia. Raisa osaa iloisesti seurata vapaasti vierelläni, mutta se ei pysy vielä tarkasti oikealla paikalla. Samaan aikaan olemme aloittaneet perusasentojen harjoittelun, jossa minun tulisi olla namin kanssa entistä innostavampi.

Paikallaolo on edistynyt huimasti keväällä. Nyt pitäisi lisätä aikaa, matkaa ja häiriöitä.

Liikkeestä pysähtymiset ovat tarkat ja nopeat sekä maahanmenossa että seisomisessa, vaikka toisinaan Raisu tuntuu kokonaan unohtaneen koko maahan-käskyn ;) Nyt pitäisi alkaa harjoitella paikalla malttamista entistä pidempään.

Luoksetulo alkaa olla melkein valmis liike. Raisa malttaa odottaa ja tulee pienen kädenheilautuksen avulla kauniiseen perusasentoon.

Ruutu on aloitettu alkeista. Nyt vaan pitäisi alkaa säänölliset treenit ruudun harjoittelemiseksi.

Kauko-ohjaus on myös alkeissa. Istuminen ja maahanmeno menee ihan hyvin niin, että raisa pitää pepun paikallaan. Istuminen ja seisominen on vielä tosi kankeata, Riesa ei osaa vielä oikein käyttää takapäätään, kun tarkoitus on pitää etujalat paikoillaan.

Treeniohjelma pitäisi luoda kesäksi. Joka päivä muutama harjoitus peräkkäin. Toisinaan pitäisi treenata takapihan hiekkaparkkiksella, toisinaan ruohokentällä, jossa ohikulkevat ihmiset ja päiväkodin lapset tuovat mukaan häiriöitä, ja joskus pitäisi lähteä kaupungille todellisiin häiriöympäristöihin.

Palkkaamattomuus eli useamman liikkeen tekeminen peräkkäin ilman "välipalkkoja" eli namia tai lelua pitäisi alkaa harjoitella. Ajattelin ottaa käyttöön namikipon(tai oikein mukavan lelun) , jolle vapautetaan sitten liikkeiden lopuksi.

Koetavoitteet: Olen ajatellut ilmoittaa Raisan heti 10 kuukauden iässä ensimmäiseen kokeeseen elokuun loppupuolella. Olisipahan sitten kesällä treenimotivaatioita. Yhteiskoulutus pienryhmissä jatkuu elokuussa.

Karkun erikoisnäyttely

Karkkuun oli ilmoitettu neljä Jangas-kasvattia. Ja hyvinhän nuo pärjäsivätkin.

Pentuja näyttelyyn oli ilmoitettu huimat 13 kappaletta ja aikuisia waleseja yli 70. Tuomariksi oli kutsuttu rodun kotimaasta Stephen Pick, kennel Llon.

Raisa eli Jangas Duck Soup voitti narttupennut ja oli loppujen lopuksi ROP- ja BIS2-pentu!

Janni Kröger esitti Raisan kauniisti, kun olin itse työmatkalla Portugalissa. Raisa ja Kati viettivät muutenkin viikon Krögerin perheen hoivissa.

Tässä vielä Raisan arvostelu: " Well trained puppy who behaved well in ring.
Moved with enthusiasm and really covered the ground. Excellent bone & substance, short couple. Very good in topline, which she held on move. Balanced head with well shaped eye, good tailset, excellent feet. "

Raisaa voi ihastella kahdessa ylimmässä kuvassa.

Raisan veljet osallistuivat urospennut 7-9 kk luokkaan.

Paavo eli Jangas Dirty Harry sijoittui toiseksi ja palkittiin kunniapalkinnolla.

Remu eli Jangas Direct Action sijoittui kolmanneksi ja sai sekin kunniapalkinnon.

Tässä Paavon arvostelu: "7 months old puppy with good bone & substance. Short couple, good topline, excellent feet. Well angulated, lovely head with correct eye. Tailset and carriage good. Moved well when settled, moves a little wide."

ja Remun arvostelu: "Well developed puppy. Good bone & substance & feet & topline. Short couple. Well angulated. Pleasing head & eye."

Neljäs kasvattini oli pentujen eno Eppu eli Jangas Blame the Dog, joka palkittiin erinomaisella ja sijoittui hienosti kolmanneksi suuressa 9 koiran avoimessa luokassa.

Onnittelut kaikille tasapuolisesti! Ja kiitos Kaisalle kuvista. Alla Remu ja yllä Paavo.

Uimaharjoituksia

Tämä pentue tuntuu koostuvan varsinaisista vedeneläjistä, vaikka kaipa se isän nimi Wet Wet Wet:kin antaa viitteitä siihen suuntaan. McTwister's Wet-pesue sai märän etuliitteen kuulemma siitä syystä, että Saija-emä oli aina uimasillaan ja vettävaluna. Eivätkä Täplä tai Katikaan ole koskaan malttaneet pysyä poissa vedestä.

Raisa on käynyt kahdesti uimassa keväällä, eikä sillä oikein muita mahdollisuuksia ole ollutkaan. Eka kerran se juoksi Keravalla kuraiseen jokeen isojen koirien perässä ja yhtäkkiä vaan maa petti tassujen alta. Toisen kerran se ui oikein kunnon lenkin Tampereella Näsijärvessä hakiessaan keppiä. Ja naama loisti kuin naantalin aurinko.

Velipojat ovat erittäin kunnostuneita uimareita: Remu käy jo innolla uimassa, samoin Paavo eikä tunnu Tarmokaan jäävän veljistään.

Kuvassa Tarmo ja Santtu-setä uimaretkellä.

Tico oli ROP-pentu!

Tico aka Jangas Dirty Dancing aloitti hienonsi näyttelyuransa saamalla KP:n ja olemalla ROP-pentu. Tuomarina Helsingin kansainvälisessä näyttelysä oli ruotsalainen Göran Bodegård. Tico esiintyi hienosti emäntänsä Sarin kanssa. Eikä pentua yhtään jännittänyt hallin melussa ja vilskeessä.

Tässä Ticon arvostelu: "Soundly built with nice proportions. A bit high in stop. Nice neck. Good lenght of back. Excellent front. A little high over croup. Moves well. Shown in nice condition."

Veikka MH:ssa, Raisa tokoilee ja Remu näytelmässä

Aloitetaanpa aikajärjestyksessä, kun olen ollut taas laiskamato näiden päivitysten suhteen.

21-22.4 järjestettiin MH (koirien luonnekuvaus) koulutusviikonloppu, jonne pentujen isän omistaja Niina osallistui ja niin Veikka pääsi harjoituskoiraksi luonnekuvaukseen. Nyt selvisi monen pentujen luonteenpiirteen periytyminen. Luonnekuvauksessa arviot ovat 1-5, jolloin 1 on pienin reaktio ja 5 suurin.

Veikka oli

* hyvin sosiaalinen (4 ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen ja 3 lähtee testinjohtajan mukaan, muttei ole kiinnostunut hänestä 3 hyväksyy käsittelyn)

* leikkisä niin lähellä kuin etäleikissä (4 aloitta leikin nopeasti, leikkii aktiivisesti, etäleikissä 3 saapui piilossa olevan avustajan luo ja 4 tarttuu, vetää vastaan, mutta voi irrottaa ja tarttua uudelleen)

* voimakas noutohalukkuus ja taistelutahto ilmeni siinä, että Veikka 4 tarttuu leikissä heti koko suulla ja vetää vastaan, tempoo ja ravistaa myös testinjohtajan ollessa passiivinen. Tuominen ei tosin ollut Veikalla hallussa, vaan se juoksenteli pitkin maita ja mantuja esine suussaa ennen kuin se saatiin jallitettua takaisin taluttimeen.

* Saalisviettiäkin oli reippasti: takaa-ajossa se 4 aloitti vauhdilla ja päämäärähakuisesti ja jarrutti saaliilla, muttei ollut erityisen innostunut tarttumaan saaliisen. Ensimmäisellä kerralla se tarttui epäröiden, toisella kertaa ei lainkaan.

* Puolustushalua/aggressiota löytyi ehkä keskimääräistä spanielia hieman enemmän. Aina kun Veikka koki uhkaa, se haukahti komentavasti muutamaan kertaan niin etäleikissä, haalareilla yllätettäessä kuin aaveillakin. Kaikissa näissä arvosanat olivat 3, eli uhkaelkeet eivät kuitenkaan olleet liioiteltuja.

* Pelkoreaktioit olivat kohtuullisia: haalarilla 4 pakenee korkeintaan 5 metriä, räminälaitteella 1 ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti ja aaveilla 3 pysyttelee pääasiassa ohjaajan edessä ja sivulla. Vaihtelee paon ja kontrollin välillä.

* Jäljellejääviä pelkoja ei ollut, vaan sekä haalarilla että räminälaitteella Veikka unohti samantien kokemansa uhan (1 ei minkäänlaista temponvaihtelua tai väistelyä).

* Uteliaisuus eli rohkeus kohdata pelottavat asita oli myös kohdallaan:
haalarilla: 3 menee haalarin luo, kun ohjaaja seisoo vieressä ja
räminälaitteella: 5 menee räminälaitteen luo ilman apua, itse asiassa Veikka hypähti räminälaitteen päälle tutkimaan kattilankansia.
Aaveilla tulos oli 5 menee katsomaan ilman apua.

* Ampumiseen Veikka ei reagoinut millään tavalla: tulos 1 ei osoita häiriintymistä. Kontrolloi nopeasti ja sen jälkeen välinpitämätön.

* Koko luonnekuvauksesta Veikka ei ottanut itseensä, koskapa leikki lopuksi lähes yhtä innokkaasti kuin alussakin.

Kaikenkaikkiaan olin siis erittäin tyytyväinen, että oli valinnut Veikan pentujen isäksi. Vaikka kyllähän jo pentujen luonteetkin ovat kertoneet omaa kieltään. Täplältä pennut ovat onneksi saaneet jonkin verran keksittymiskykyä, miellyttämishalua ja alistuvuutta, joten näitä taistelutahtoisia, vilkkaita ja leikkisiä tättähääriä on varmastikin helpompi kouluttaa kuin isäänsä ;)


Raisa on puolestaan aloittanut huhtikuussa TOKO-kurssin kanssani ja toivottavasti jaksan alkaa pitää tokoilupäiväkirjaakin tässä. Neitokainen on ahne ja leikkisä, joten kouluttaminen on sinänsä helppoa. Treenipaikalla harjoitellaan nurmella, jossa oleskelee aika paljon variksia, joten siellä vapaa-käsky Raisun mielestä tarkoittaa, että se on vapaa kuin taivaan lintu. Hmm.

Harjoittelemme seuraamista kahdella tapaa: vapaana vieressä kulkemista ja namin kanssa perusasennosta perusasentoon siirtymistä. Liikkestä psyähtymiset on myös aloitettu: seuraamisesta seisominen sujuu jo salamannopeasti pelkästä käskystä, toisinaan Raisu meinaa vaan kääntyä jo puoliksi taaksepäin odottaessaan lelun lentävän taakse. Myös seuraamisesta maahanmenot onnistuvat minun liikkuessani.

Paikallaoloja ollaan harjoiteltu jonkin verran sekä istuen että maaten. Sanoisin että 10 metriä ja 15 sekuntia on tällä hetkellä maksimi kohtuullisen rauhallisessa paikassa ulkona. Varsinaisiin häiriötreeneihin siirrytään, kun nämä alkavat olla tarpeeksi varmoja.

Luoksetulo alkaa hiljalleen muotoutua koko liikkeeksi, vaikka Riesa saattaakin sutaista minusta ohi, jos vauhtia on tarpeeksi.

Myös ruutua olemme alkaneet harjoitella kurssilla. Nyt kun selviäisin flunssasta, niin voisimme alkaa treenit myös kotosalla.

Remusta sen verran uutisia, että se osallistui ekaan näyttelyynsä (Tampere 17.5) ja oli toinen kahdesta urospennusta, tuomarina Raija Tammelin.
Tässä pojan arvostelu: "Mask. aavistuksen lyhyt runkoinen. Hiem korkea kallo, silmät saavat tummua iän myötä. Hyvä kaula ja selkä. Sopiva runko, vankka luusto. Kulmauksia voisi olla enemmän. Hyvät sivuliikkeet. Hyvä karva. Reipas luonne. Suuret korvat."

Tässä myös uudet kuvat siarusparvesta: Ensin Remu, sitten Paavo ja lopuksi Manteli. Sinttu lähetti niin ihania kuvia Tarmosta, etten malta olla pistämättä yhtä potrettia mukaan. Kaikilla kakaroilla on ikää kuvissa 6-7 kk.

Paavosta Reetta kirjoitteli seuraavaa: "Uimaankin ovat pojat päässet, niin kotana lenkeillä kuin mökilläkin, ja Paavosta on tullut hirveä vesipeto. En tosin tiedä, miten pentu reagoi jos rannasta pitää hypätä suoraan uimaan, mutta sen kai sitten viimeistään Oittaalla näen :D.
Uhmaikä alkaa olla Paavolla ja hermot tuon kanssa menee. Naapuriin on_pakko_mennä, eikä sieltä tietenkään tulla vapaaehtoisesti takaisin. Remmissä kävelykin on unohdettu kerralla ja sängyillekin on Paavon mielestä lupa mennä. Nyt rikottujen asioiden listaan sohvan lisäksi ovat tulleet mm. pöytä, isän silmälasit, kirjastonkirja ja parit sähköjohdot, lisäksi liiallisen ajan takia Paavo on opettellut avaamaan roskiksen ovet ja hyppimään ilman tuolien apuja suoraan pöydille. On se pennun omistaminen niin luksusta. Porukka kotona alkaa olla hysteeristä, jos Paavo on hiljaa. Heti kuuluu kysymys "Missä Paavo on?" ja vasta sitten aletaan katsomaan ja saattaapa pentu röhöttää silloin vain jalkojen päällä. "
Uhmaikäiset pennut ovat niiin suloisia, Raisa on tähän mennessä keksinyt vasta pari kertaa miettiä tuomista ja luoksetuloa, pahinta uhmaikää sen kanssa vasta siis odotellaan.

Puolivuotiaat "pennut"

Muutama viikko sitten pennuille tuli puoli vuotta mittariin. Aika tuntuu lentävän kuin siivillä. Suurta osaa porukasta näen ilokseni melkein viikottain. Tässä herrasväen tempauksia ja kuulumisia:

Raisa (Jangas Duck Soup) on aloittanut kilpailemaan tähtäävien pentujen TOKO-kurssin, jossa sillä on hyvät edellytykset pärjätä, koska Riesa on ahne, leikkisä ja taistelutahtoinen. MH luonnekuvaus-koulutuksessa neitokainen sai olla harjoituskoirana leikki-osiossa ja välillä tuli mieleen, että lieneekö tuo spanieli ollenkaan vai olenko saanut palveluskoiran spanielin valeasussa. Ensimmäinen MEJÄ-jälki selvitettiin kunnialla läpi, ongelmaksi meinasi ennemminkin muodostua se, että neiti nokkela oli kovin varma itsestään ja ilmavainustaan. Agilityn alkeetkin sujuvat jo hyvin: puomille ja A-esteelle pysähdytään ruokakipolle, putket sujuvat myös venkuroina ja 3-4 esteen radatkin ovat jo mahdollisuuksien rajoissa. Noutaminen on Raisulin intohimo, etenkin jäniksen karva ja linnun siivet ovat suuria aarteita, mutta yhtä lailla syliin tuodaan myös metallinoutoesineet, roskat ja lelut. Viereisessä kuvassa on Raisa on 5 kuukauden ikäisenä.

Remu (Jangas Direct Action) asustelee Tampereella ja on jostain kumman syystä muotoutunut omistajiensa suussa muotoon Remu-Eemeli... pentu muistuttaa siis hiukkapikkasen Vaahteranmäen Eemeliä. Noin niin kuin harrastuskoirana se tuntuu olevan oikein lupaava: näyttely-, TOKO-, MEJÄ- ja agilitytreenit ovat jo tulleet tutuiksi ja hyvin tuntuu sujuvan. Remu tuntuu keskittyvän hyvin ja on helposti motivoitavissa. Kuvassa Remu on eka kertaa jäljestämässä.

Nuppu (Jangas Dolce Vita) on varmaankin pentueen kiltein pentu. Se on perheen lasten uskollinen ystävä, jota koulutetaan jo metsälle. Myös tapakasvatuksen, näyttelykoulutuksen ja agilityn alkeet ovat tulleet tutuiksi. Pöydältä varastamiseen tehosivat tabasco-leivät, ja kovin paljon pahaa Nuppu ei tunnu ehtineen tehdäkään. Lapset pitävät pennun varmastikin kiireisenä. Nupusta on napsaistu seisotuskuva 4-kuisena.



Tico (Jangas Dirty Dancing) kuuluu myös pääkaupunkiseudun katraaseen ja ilokseni näen sitäkin omistajineen lähes viikoittain. Ticosta on sukeutumasta erittäin hauska veitikka ja nyt keskittyminen myös pentulaumassa alkaa sujua. Agility tuntuisi olevan Ticolle hyvin sopiva laji, sillä kun ei paljon pelko päätä pakota. Eritoten kontaktiesteille pysähtymiset ovat ihailtavan nopeat ja näpsäkät, vaikka puomilla juostaan täyttä laukkaa. Ekat pentunäyttelytkin ovat pian edessä sisaruksilla. Kuvassa Ticokin on 4 kuukauden ikäinen.

Tarmo (Jangas Da Vinci Code) kuuluu myös tähän pentujengiin. Santtu-setä pitää edelleen pennun omalla paikallaan, vaikkei omaa tahtoa ja tarmokkuutta tunnukaan Tarmolta puuttuvan. Tarmo pitää kauniisti kontaktia Sinttuun ja jaksaa hienosti keskittyä harjoituksiin. Tarmo on tässä vaiheessa erittäin sosiaalinen ja tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa, varmaankin sunnuntaiset peltolenkit isossa koiraporukassa ovat vaikuttaneet tähän ;)


Paavo (Jangas Dirty Harry) asuu kaukauna, mutta onneksi Reetta aina kirjoittelee kuulumisia. Agilitya ja TOKOa on jo aloiteltu ja noutamista harjoiteltu ahkerasti. Paavo on kuulemma todella oppivainen ja helppo kouluttaa. Paavon kuulumisista voi lukea lisää Reetan tekemiltä kotisivuilta (löytyvät linkkilistastani).

Manteli (Jangas Dimples) on pentueen tärpästikkeli, jolla on kuulemma edelleen omaa tahtoa vaikka muille jakaa. Pentukoulussa se on kuuliainen ja oppivainen, mutta Täplä-mamma on tyttärensä kanssa helisemässä. Tyttö kun on sitä mieltä, että kaikki ruoka ja lelut ovat sen. Minna-Riitta kertoi, ettei ole ennen nähnyt niin ahnetta pentua. taitaa tulla Kati-mummuunsa.

Agility- ja näyttelytreenit pennuille

Viime torstaina tapasimme neljän pennun ja omistajien sekä pentujen isän omistajan Niinan voimin agility- ja näyttelytreenien muodossa. Lisäksi pennut saivat tietysti leikkiä keskenään. Remu omistajiensa Jarkon ja Kaisan kanssa saapui aina Tampereelta saakka ja esitti hienoa osaamista niin agilityn kuin näyttelykulkemisenkin suhteen. Harjoittelimme agilityesteistä A-estettä, puomia, keinua, pujottelua sekä putkea. Tico ja Sari sekä Riikka ja Nuppu yllättivät minut oppimalla asiat tosi nopeasti. Kontaktipinnalle pysähtyminen sujui Ticolta kuin vanhalta tekijältä ja Nuppu oppi hetkessä putken suorittamisen. Raisakin meni treeneissä ihan hyvin. Näyttelyosaaminen olikin hieman vaativampaa, mutta kyllä kaikki lopulta jaksoivat astella neljällä jalalla ja seistä paikallaan. Kiitos taas kaikille osallistuneille: oli ilo seurata pentujen nopeata oppimista. Kuvissa Nuppu ja Riikka harjoittelemassa A-estettä sekä Tico ja Sari pujottelemassa.

Pahantekoa ja pentutreffejä

Riesa on kunnostautunut pahanteossa. Oltuani kipeänä neitokainen tylsistyi elämäänsä ja niinpä se sitten alkoi askarrella. Se oli päässyt vessaan suljetun oven taakse ja löytänyt meikkipussini, joka tietysti oli pennun aarrearkku. Ensimmäiseksi Raisu söi silmälasit halkaisten toisen linssin ja muotoillen pokat käyttökelvottomiksi, sen jälkeen se koristeli tassunsa ja olohuoneen lattian luomivärillä kunnes siirtyi kajalin avulla koristeluun. Meikkejä saa aina ostetua uusia, mutta silmälasien saamiseen menee pari viikkoa ja ne maksavat 500 euroa... Vähän kirpaisi ja silmiä kirpaisee, kun joudun käyttämään piilolinssejä liian pitkiä päiviä kerrallaan.

Viime torstaina Raisu sai taas siskot Ticon ja Nupun leikkikavereikseen ja pennuilla oli taas äärettömän hauskaa. Tällä kertaa lähdimme läheiseen koirapuistoon, jossa pennut painivat keskenään toista tuntia. Kuvia siskoista tulossa pikapuoliin.

Sairastelua ja rokotuksia

Raisun toinen rokotus on jotenkin jäänyt antamatta. Käymme eläinlääkärissä Tampereella ja vanhempien luona poiketessa unohdin etukäteen madottaa Raisan - ja taas siis rokottaminen jäi.

Mutta palataanpa alkuviikkoon: maanantai-iltaisin käyn kouluttamassa agilityryhmää, johon kuuluu toistakymmentä kisaavaa/kisavalmista springeriä ohjaajineen. Tosi kiva ryhmä ja Raisa pääsee usein mukaan hallille ihmettelemään maailmanmenoa. Kouluttaessa vatsassa hieman kierteli ja kotimatkalla alkoi olla jo hiukan inha olo. Norovirus päätti sitten vierailla taloudessamme ja yön oksettuani olin niin heikossa kunnossa etten päässyt edes koiria pissattamaan. Kiitos Jasulle aamun pelastamisesta. Sairastelua jatkui sitten koko viikon, koska virus vei voimat mennessään. Raisa ei tietenkään hommaa ymmärtänyt ja oli toisinaan aikamoinen riiviö juoksennellessaan hullunrinkiä kotona.

Loppuviikosta muistin rokotuksen ja päätin sitten madottaa Riesan.
Neitokainen sattui vaan olemaan sitä mieltä, että hän on tosi iso tyttö ja varasti 50-kiloisen koiran annoksen pöydältä paketista ja pisti tabletit poskeensa. Tämä ei kuitenkaan millään tavalla tuntunut vaikuttaneen naperoon, vaan meno jatkui entisen laisena.

Onnekseni sain lyhyellä varoitusajalla pentupiirin yhteyteen eläinlääkärille rokotusajan täksi päiväksi. Raisa nautti elämästään täysin siemauksin, kun lekurissa sai leikkiä muiden tenavien kanssa niin paljon kuin jaksoi. Vauhti oli kova ja kaikkia ihmisiä olis tarttenut saada pussata. Pieni kenguruni ei vaan vieläkään ymmärrä, ettei ihmisiä vasten saisi hyppiä: mites muuten voi moiskauttaa pusun suoraan suulle!! Sairasteluni oli kuitenkin ressannut ja rassannut pientä vilperttiä, koskapa hiiva oli iskenyt toiseen korvaan. Ei ole reilua, kun ei pääse ulos juoksemaan ja emäntä lepää vaan laakereillaan. Mummukin aina vaan komentaa... vaikka kyllä se viime viikolla jaksoi jonkun kerran leikkiäkin.

Paavo on tulossa ensi viikolla käymään pääkaupunkiseudulla. Reetta on treenannut Paavon kanssa jo agilityn ja TOKOn alkeita. Ja kuten siskolleenkin tuntuu paikallaolo olevan toisinaan aika vaativaa. Tässä uusi kuva 4-kuisesta Paavosta (Jangas Dirty Harry). Paavo näyttää edelleen olevan kopio vaaristaan. Pitäisi kai skannata tänne kuva Harrysta saman ikäisenä ;)

Hiihtolomalla

Pitkästä aikaa jaksan päivitellä pentujen kuulumisia. Kuvissa yllä Remu ja Raisa, ikää 4 kuukautta. Kiitos Kaisalle kuvista!

Raisa on kasvanut oikein toimeliaaksi nuoreksi walesineidoksi, joka kantaa kaikkea vastantulevaa. Metalliesineetkin ovat mitä mukavimpia leluja. Kaikki tulee myös ilokseni syliin saakka. Treenaamisen suhteen olen ollut todella laiska, mutta silti nouto, luoksetulo, istuminen, maahanmeno, seuraaminen ja lyhyt paikallaolo onnistuvat ihan hyvin. Agilitesteitä Raisa on päässyt pariin kertaan ihmettelemään. Putket (myös mutkalla) ovat yleensä helppo nakki, A-este matalana versiona meni hyvin, puomin alastuloa on reenattu, kaksi matalaa estettä 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden onnistui ja yleisesti Raisuli jaksaa hienosti seurata minua hallilla. Remmissä kulkiessa vauhtia tuntuu olevan hiukan liikaa ja valitettavasti mummulta on peritty into haukkumiseen... kukaan ei ole täydellinen. Pahantekoonkin Riesa on päässyt: kyläpaikassa se irrotti palmun kukkapurkista ja levitteli mullat pitkin olohuoneen mattoa. Kerran neitokainen yritti soittaa velipoikaa kylään, valitettavasti vaan D ja T menivät hieman sekaisin, eikä Raisu arvannut, ettei puhelinluettelosta löydy T niin kuin Tarmo vaan S niin kuin emäntä Sinttu... Kotona on syöty perintökenkiää, juhlakenkää (joka oli saatu suljetusta kaapista) ja x kappaletta sukkia ja alusvaatteita on kannettu ympäri kämppää. Olohuoneen verhot on Riesan mielestä erittäin mukavat, etenkin jos ne ovat suussa. Tästä syystä elämme ilman verhoja vielä toistaiseksi. Riesa-ripakinttu on erittäin sosiaalinen tapaus, jonka mielestä yksinolo on ihan tyhmää ja turhaa. Onneksi se kuitenkin suostuu jäämään päivisin karsinaansa. Raisa tykkää kovasti lapsista ja kyläillessämme kummityttöni luona se leikkii innolla lähes 2-vuotiaan kukka-tytön kanssa. Ja uskomattoman kiltisti Raisu jaksaa olla pienen kanssa.

Remu on Raisan Tampereella asuva veli, jota ollaan nähty muutaman viikon välein. kakaroilla on aina mahdoton vauhti päällä keskenään ja tietysti tavattoman hauskaa. Sisaruksissa tuntuu olevan paljon samaa, joskin Remu on päässyt tutustumaan agilityhalliin, hevosiin ja moniin muihin mielenkiintoisiin asioihin. Kaisa ja Jarkko jaksavat hymyhuulin seurata vauhdikkaan pikku-walesin keksintöjä.

Tarmo, Nuppu ja Tico ovat käyneet Raisan ilona leikkimässä melkein viikoittain. Tarmo on jo iso poika, joka jaksaa hienosti keskittyä seuraamiseen ja uuden oppimiseen. santtu-sedän kanssa niillä on kuulemma kova meno päällä. Nuppu viihdyttää perheen lapsia Siljaa ja Joonatania olematta silti liian raju. Se muistuttaa mielestäni paljon Katia kontaktinhakuisuudessaan ja ahneudessaan. Pentu oppi varastamaan ruokia pöydältä, mutta onneksi tabasco-leivät tekivät tehtävänsä ja varastelu loppui lyhyeen. Nupulla on tällä hetkellä punkkarikausi menossa ja komea punk-tukka pystyssä pentu touhuaa kaiken päivää. Tico on yhä samanlainen veijari kuin vauvanakin. Se on lähes sisäsiisti, eikä vauhdista ja omista tempauksista liene koskaan puutetta Tico-tuhmeliinin kanssa :)

Paavo muutti Elviksen seuraksi pohjoisempaan ja hyvin tuntuu heilläkin menevän. Pojat tulevat hyvin tiomeen keskenään ja Reetan mukaan pikku-Paavo on enoaankin oppivaisempi.

Manteli tuntuu olevan aika tärpästikkeli, joka keksii äidilleenkin tekemistä. Nenäpunkit riivasivat alkuvuodesta niin äitiä kuin tytärtäkin. Täplä kuulemma jaksaa kuuliaisesti leikittää tyttöään useaan kertaan päivän aikana.

Joulun aikaa

Joulu tulin ja meni. Ja pennuilla on ollut hurrrjan hauska joulu. Oikeastaan joulu alkoi jo viikko sitten maanantaina (18.12), kun raisu-Raisa pääsi mukaan agility-treeneihin, jolloin jouluisissa tunnelmissa kisattiin epävirallisissa merkeissä. Ennen treenejä Raisa pääsi tapaamaan lähisempiä ja kaukaisempia sukulaisia: Hemuli on jo etuudestaan tuttu kaveri, Rommi heilutteli häntää niin paljon, että Raisa tyrmäytyi kanveesiin, mutta eipä tuo paljon tahtia haitannut. ulkona oli kiva tavata muita koiria, vaikka remmissä kulkeminen onkin yksinkertaisesti tylsää, paitsi jos vieressä hilputtaa toinen walesilainen :)

Hallissa Riesa oli yhtä reipas kuin muulloinkin, eikun menoks. Siellä harjoiteltiin hiukan seuraamista ja istumista, ja kivaa oli kun juustoa sai. Vieressä rämähtävä keinu aiheutti pienen säpsähdyksen, mutta hetkessä häntä oli taas reippaasti heilumassa. Häkissä Raisa malttoi kiltisti odotta ja kävipä neitokainen hieman Kristinan ja Laurin kanssa kävelylläkin.

Seuraavana keskiviikkona (20.12) oli koulussa joulukirkko ja minulla hyppytunnit niin, että saatoin vaan oppilaat kirkon ovelle pikku-Raisulin kanssa. Napero oli ihan onnessaan kulkiessaan 400 ihmisen kanssa kirkolle, osan matkaa se kulki sylissä, osan ajasta vapaana seuraillen. Ja ehtipä tyttönen istumaan aika monen oppilaan ja opettajan syliinkin. Tämän jälkeen käytiin vielä eläintarvikeliikkeessä hakemassa lisää kuivaruokaa, ja -uskokaa tai älkää - sielläkin oli tosi hauskaa! Raisa tuntuu olevan äärettömän reipas tyttö, ja silti se on kontaktinhakuinen ja niin kuuliainen kuin tuollainen tirppana nyt voi olla.

Perjantaina 22.12 lähdettiin Raisan ja Paavon sekä tietysti Kati-mummon kanssa Tampereelle. taas alakertaan ilmestyi aidat ja siellä pennut saavat olla keskenään yöt. Päivällä saa juosta pitkin pihaa ja välillä pääsee sisällekin.

Aatonaattona Remu-veli (Jangas Direct Action) tuli omistajineen käymään. Paavosta ja Raisasta tuntuu tulleen sellainen taistelupari, että ne olivat aluksi Remu-paran kimpussa yhdissä tuumin. Hetken päästä ne alkoivat olla jo varsinainen trio, eikä enää velipoikaa syrjitty. Kaisa sai otettua muutaman kuvankin, ehkä saan ne kotisivuillekin, kunhan taas FTP-ohjelma suostuisi toimimaan.

Joulua vietettiin tätini luona ja pennutkin pääsivät mukaan. Niillä oli taas hauskaa vieraassa paikassa, vaikka olihan niiden pissattamisessa aikamoinen homma. Ne olivat milloin kenenkin mukana pihalla. Onneksi ihan keskustassa olevassa talossa on fiksusti aidattu isäpiha, joten pennut saattoivat juosta siellä vapaana. välillä tosin pennut passitettiin putkaan, kun meno oli sen mukaista.

Eilen oltiin Tuijalla käymässä ja sinne olivat paitsi pennut myös Kati tervetulleita. Hauskaa oli ja vauhtia riitti. Samalla otettiin myös seisotuskuvat 10-viikkoisista pennuista.


Ylemmissä kuvissa on Raisa (Jangas Duck Soup) 10-viikon iässä ja alimmassa näkyy Paavo (Jangas Dirty Harry).

Eläinlääkärintarkastus

Eilen pennut pääsivät ensimmäiselle pitkälle automatkalle, kun suuntasimme auton nokan kohti Tamperetta. Illalla perillä odotti vanhempieni ihanan iso aidattu piha ja kaikilla oli niin mukavaa. Yön pennut viettivät alakerrassa pentuaitauksessa ja nukkuivat taas kiltisti puoli kahdeksaan aamulla.

Tänään oli heti aamusta eläinlääkärintarkastus. Kaikki olivat pirteitä ja terveitä, purennat ok. Urosten kivesten laskeutuminen näyttää taas vähän heikolta. Raidalla oli kummatkin kivekset paikallaan, Ruodolla toinen on matkalla ja toivottavasti vielä laskeutuu, mutta Repellä toinen kives piilottelee vielä kaukana eikä todennäköisesti laskeudukaan. Sääli, koska kaikille pojiille olisi todella mukavat ja aktiiviset kodit odottamassa. No, onhan tässä vielä viikko aikaa painia asian kanssa. Mantelilla on pienen pieni napatyrä, jonka syy on melko varmaan Täplän tiukassa napojen repimisessä ja tutkailussa. Pentua haittaava vika se ei kuitenkaan ole.

Lääkäristä lähdettiin Mouhijärvelle pentujen uinuessa lentobokseissa autossa. Marjukka katsoi pennut läpi ja sain kullanarvoisia vinkkejä pentujen ulkonäön arviointiin. Samalla saatiin pennuista otettua kuvat 6,5-viikon iässä. Marjukka jaksoi taistella myös Mantelin ja Repen kanssa ja lopulta ne seisoivat ihan kohtuullisen asiallisesti. Kiitos! Oli taas pennuilla meno päällä.

Kyllä pentujen pito omakotitalossa on helppoa. Oven avatessaan ja pennut pihalle ja niinpä kaikki kakat ja suurin osa pissoistakin on tullut ulos. Ihanaa! Toisaalta kyllä ne olohuoneessa asuvat riiviöt ovat todella hyvin sosiaalistuneet ja eläinlääkärissä ne vain painoivat menemään. Helpottaahan se aikanaan sitten pentujen eloa uusissa kodeissa, kun niiden ei tarvitse keskittyä uuden paikan ihmettelyyn, vaan ne saavat heti alkaa imeä oppia itseensä.

Ikää 3,5 viikkoa

Viikko on hurahtanut kuin siivillä. Pennut ovat taas kasvaneet hurjasti, ensimmäiset hampaat ovat puhjenneet ja vauhti senkuin kiihtyy. Pentulaatikkoon on lisätty sanomalehdillä täytetty osa ja ensimmäisetkin lelutkin ilmestyivät pentujen iloksi paikalle. Jauhelihaa on maisteltu ja tänään myös nappuloita jauhelihan ja piimän kanssa sotkettuna. Vieraitakin on käynyt pentujen ilona. Tänään lisäsin kotisivuille ensimmäiset seisotuskuvat taaperoista. pennut ovat päässet yksitellen tutustumaan myös hieman muihin huoneisiin. Tässä Neiti Nokinenä tutkimusretkellä.

Syömme ja leikkiä lyömme

Pennut ovat alkaneet jo hieman harjoitella leikin alkeita. Kaveria voi napata hampaattomalla suulla kuonosta, tassusta ja selästä kiinni. Tissiä yritetään napata suuhun jo Täplä-mamman seistessä ja mahat täyttyy maidosta pikavauhtia. Pennut näyttävät (ja kuulostavat) aivan lelukoirilta pienine nappisilmineen ja kömpelöine liikkeineen. Kaikki pennut pysyvät jo jaloillaan lyhyitä matkoja, Raita-poika saattaa kipitellä pentulaatikon päästä päähän parikin kertaa. Ääneeni pennut jo selvästi reagoivat ja tulevat kohti katsomaan. Taitavat odottaa, että pian se äitimuorikin kiipeää laatikkoon vauvoja hoitamaan. Pentulaatikon matalille reunakorkokkeille naperot nousevat jo reippaasti. Uni maittaa vielä pitkiä aikoja, mutta hereillä oloajat ovat kovasti lisääntyneet viimeisen viikon aikana. Bio sensor-ohjelma lopetettiin ja nyt pentuja pidetään sylissä ihan muuten vain ;)

Ensimmäinen matokuuri

Täplä-emä joutui Axilur-matokuurille ja tänään pennut aivat suuhunsa jotain ihan muuta kuin äidinmaitoa: se oli Canex-matolääkettä. Onneksi lääke on pennuille varsin maistuvaa, vaikka ne olivatkin selvästi ihmeissään mokomasta tahnasta. Mennessäni pentulaatikkoon tahnaa syöttämään oli jo koko porukka änkemässä viereen. Alkavat olla jo hauskoja tyyppejä. Nyt ne mokovat yrittävät jo harjoitella haukkumisen alkeita. Pentujen korvat ovat ilmeisesti juuri auenneet, kun ne ovat alkaneet reagoida puheeseeni.

Silmät ovat auenneet

Pennut alkavat kehittyä hurjaa vauhtia. Tänään kaikilla pennuilla oli jo silmät enemmän tai vähemmän auki. Pentulaatikossa kiirehditään jo neljällä jalalla askelia tavaillen ja nenätkin toimii jo tehokkaasti. Kun Täplä tulee ruoka-aikaan pentulaatikon laidalle alkaa jo armoton meno. Onneksi mammakoira imettää pentuja vielä maaten, niin että kaikki varmasti pääsevät imemään. Bio sensor-ohjelmaakin vielä jatketaan. Kutittelu ja pää ylöspäin sylissä istuminen ei vielä juuri reaktioita herätä, mutta ylösalaisin olo ja selälle laittaminen saa usein aikaan kitinää ja pientä rimpuilua.

Pentujen silmät ovat aukeamassa

Narttupennuilla on jo silmät aukeamassa silmänurkasta. Kohta loppuu sokea kausi. Eivätköhän nuo naperot kohta ala kuullakin.

Koko porukka on kaksinkertaistanut painonsa nyt 10 vuorokauden ikään mennessä ja lopetan naperoiden punnitsemisen tähän. Vanha vaaka ja liikkuvaiset pennut ei ole hyvä yhtälö. Hyvin tuntuvat pennut kasvavan ja ovat tyytyväisiä elämäänsä.

En olekaan huomannut kirjoitella pentujen emän Täplän ja Kati-mummun väleistä. Mietin etukäteen, että mitäköhän siitä tulee, kun Täplä synnyttää meillä Katin silmien alla, Kati kun on hoitanut omia naperoitaan viimeiseen asti. Ensimmäisten päivien aikana Katiska ennätti ulkoa tullessa pentulaatikkoon nuuhkimaan vastasyntyneitä, mutta muuten Täplä on pitänyt sen poissa pentujen luota hiukan murahtamalla. Samassa huoneessa Kati on saanut kyllä huoleti kulkea. Poissaollessani olen sulkenut makuuhuoneen oven, jolloin Täplä on saanut jäädä rauhassa hoitamaan katrastaan. Tänään Täplä ei enää välittänyt laatikon laitojen yli kurkkivasta äidistään.

Pentujen paino (lähes) kaksinkertaistunut

Pennut kasvavat ihan "kasvukäyrien" mukaan. Ensimmäisenä syntymäpainonsa tuplasi syntyessään pienin pikku-Ruoto eilen kahdeksan vuorokauden iässä, tänään 9 vrk ikäisinä perässä tulivat tytöt Neiti Nokinenä, Manteli ja Blondi. Todennäköisesti huomenna tuplapainoon kirivät loputkin porukasta. Pentulaatikossa on edelleen rauhallista, pennut nukkuvat masut täynnä maitoa ja tissittelevät ahkerasti. Täplän mennessä pentulaatikkoon alkaa kova meno ja pennut ovat jo taitavia punnertamaan itsensä jaloilleen, vaikkei kävelystä paranekaan puhua ;)

Mantelin silmät ovat aukeamassa silmänurkasta. Muut pitävät vielä luomensa tiukasti suljettuina.

Ikää yksi viikko

Eilen pennut täyttivät viikon. Sain niistä napattua kuvatkin, vaikkei se ollutkaan ihan helppoa naperoiden jo koittaessa päästä omille jaloilleen. Kuvat päivitetään kotisivuille vielä tänään. Tuosta porukasta alkaa jo kuulua ääniäkin entistä enemmän: tyytyväistä tuhinaa, maiskutusta, ininää, haukunsekaista mutinaa ja välillä kitinääkin.

Tässä kuvassa Täplä imettää koko pesuettaan. Vasemmalta alkaen löytyy Blondi, Pilkku, Manteli, Raita, Ruoto, Repe ja Neiti Nokinenä.

Naperot kasvavat

Kyllä nuo pennut kasvavat kuin rikkaruohot: tuntuu että hetkessä ne muuttuvat pienistä avuttomista kääröistä terhakkaiksi ryömiviksi olennoiksi. Täplän mennessä pentulaatikkoon alkaa heti kova meno, kun pennut syöksyvät nisille. Ne ovat aiempaa päämäärätietoisempia eikä nisää enää paljon tarvitse etsiskellä. Painotkin ovat nousseet ihan kivasti, eilen illalla (5 vrk:n iässä) punnittaessa pentujen painot olivat 465-675 grammaa. Ainoastaan pikku-Repe ja Ruoto jäivät alle 600 gramman rajan. Pennut osaavat jo etsiä lämpöä toisistaan (ja tietty Täplä-mammasta), ne rapsuttelevat takajalalla, näkevät unia ja tuhisevat tyytyväisyydestä. Joskus Täplä ottaa omaa lomaa, jolloin pennut alkavat hetken päästä protestoida asiaa. Maitoa tuntuu tulevan hyvin ja Täplä putsaa jälkikasvunsa heinosti. Ruokaa suurperheen äiti syökin kolminkertaisesti normaaliin verrattuna. Ruokana on Eukanuban puppy&junior all breeds lammas-riisi piimän kera sekä yrjölän puuro lihalla, kalalla tai kananmunalla ja öljyllä höystettynä.

Pennut viiden vuorokauden iässä

Olen aloittanut tällekin pentueelle oman pentupäiväkirjan kotisivuilleni. Päivittelen kuvia ja tapahtumia pentueen elämästä sinne viikottain. Tarkoitus on kirjoitella blogiin päivittäiset tilannekatsaukset. Päiväkirjasta löytyy jo nyt juttuja synnytyksestä ja Bio sensor-ohjelmasta. Täplän sijoitusperheen tyttäret Matilda ja Amanda Nummelin olivat syyslomallaan auttelemassa pentujen ja Täplän hoidossa. Takakannuksetkin on poistettu, kiitos Mirka ja Jasu! Pennut ovat tyytyväisiä ja kasvavat mukavasti, vaikka pikku-Repe saakin painoa muita sisaruksiaan hitaammin. Tässä muutama kuva pentujen ensimmäisiltä päiviltä.

Pennut ovat syntyneet

Tänään Täplä viimein synnytti. Uuden äidin hellässä hoivassa tuhisee kolme urosta ja neljä narttua. Pennut ovat pirteitä ja kohtuullisen tasakokoisia (300-400 g). Kuvia tulee lähipäivinä, kunhan saamme ensin hieman hengähdettyä.

Tässä kuva Täplästä muutamaa tuntia ennen synnytyksen alkamista. Oli vähän tukalat oltavat...



Tässä vielä kertomus synnytyksestä (parempi myöhään kuin ei milloikaan, päivitetty blogiin 2010):

Edellisenä aamuna Täplän lämmöt alkoivat laskea, samoin maha putosi entisestään alemmas. Aamun 37,5 C lämmöt putosivat päivän aikana hiljalleen 36,6 asteeseen. Seuraavana aamuna sikiövesi tuli 6.57 ja supistuksen alkoivat ensin pieninä 10.16 ja muuttuivat voimakkaammiksi ja selvemmiksi 10.40. Tästä alkoi pitkältä tuntuva odotus. Vihdoin klo 12.50 ensimmäinen pentu näki päivänvalon. Pentu ei meinannut mahtua ulos, vaan jouduin Täplän supistusten tahdissa vetämään sitä ulos Marjukan ohjeiden mukaan. Vihdoin pää saatiin pihalle, mutta siinä vaiheessa pentu huusi ja Täplää sattui niin, että se yritti purra minua tai pentua tai peräpäätään, kunhan vain kipu lakkaisi. "Pilkku"-lempinimen saanut narttupentu (myöhemmin Nuppu eli J. Dolce Vita) painoi 380 grammaa ja sillä oli takakannukset. Täplä oli selvästi kummisssaan tuosta satuttavasta oliosta ja jouduin itse auttamaan kalvojen ja napanuoran katkaisun kanssa. Istukka seurasi pentua. Täplän jouduin ystävällisesti ohjaamaan pentulaatikkoon esikoistaan hoitamaan.

Myös seuraavan pennun syntymä oli vielä hankala "Raita" kun oli aikamoisen iso 400-grammainen pojan jötikka (myöhemmin Remu eli J. Direct Action). Pentu syntyi 13.31, sillä oli yksi takakannus ja se tuli perä edellä maailmaan. Istukkakin tuli mukana ja Täplä söi sen. Tässä vaiheessa Täplän väliliha repesi ja kahden pennun jälkeenTäplä oli selvästi kipeä, mutta rauhoituttuaan pentulaatikkoon tämän jälkeen synnytys sujui helposti loppuun asti. Valitettavasti Täplä on kipuherkkä ja se näkyikin synnytyksen alussa.

Vajaan tunnin päästä päivänvalon näki klo 14.18 "Neiti Nokinenä (Tico, J. Dirty Dancing), joka pianoi 360 grammaa, syntyi perä edellä ja istukan kera. Tällä tytöllä ei ollut takakannuksia muista poiketen.

Heti perään seurasi seuraava narttupentu klo 14.31. Manttelilla varustettu tumma tyttö sai lempinimen "Manteli", joka sille jäikin käyttöön virallisen nimen J. Dimples oheen. Mantelillekin oli painoa kerääntynyt 360 g, se tuli maailmaan pää edellä ja istukan kanssa. Myös Mantelilla oli takakannukset.

Tässä vaiheessa ilmeisesti kohdun sarvi vaihtui ja Täplä rauhoittui hoitamaan jälkikasvuaan. Iltapäivästä lähdin pissattaamaan tyttöä ulos pyyhkeellä varustautuneena - onneksi! "Ruoto"-kuvion kyljessään omaava poika (Paavo eli J. Dirty Harry) kun syntyi kepeästi ulos ja sain juuri napattua sen pää edellä pyyhkeeseen ja tulimme pikaisesti Täplän kanssa sisään. Samalla kertaa saimme pienkerrostalon raput täyteen veriläkkiä... Paavolla painoa oli 300 grammaa ja syntymäaika oli 15.47. Myös istukka syntyi ongelmitta ja tälläkin pojalla oli yksi takakannus.

Vielä saatoin tuntea pentuja kohdussa ja klo 16.32 syntyikin pieni "Blondiini" (Raisa eli J. Duck Soup), vaalean kerman värinen 375 grammaa painava narttupentu pää edellä kohti uutta elämää. Takakannukset löytyivät tältäkin tytöltä ja se tuli aikanaan jäämään kotiin kasvamaan.

Viimeisenä päivänvalon nöki klo 17.26 pitkän päivän jälkeen pikku-"Repe" (Tarmo eli J. Da Vinci Code) 320 grammaa. Myös Tramo syntyi pää edellä istukan seuratessa perässä. Ihmetyksekseni tällä pojalla oli kaksoiskannukset takajaloissa.

Kaikkien pentujen synnyttyä Täplä rauhoittui pentulaatikkoon hoitamaan jälkikasvuaan väsyneen, mutta tyytyväisen oloisena.Tässä uusi äiti on vastasyntyneen jälkikasvunsa kanssa:

Laskettu aika lähestyy

Täplä on entisestään pyöristynyt ja nyt lenkkeileminen alkaa olla vastenmielistä, mutta ruoka maittaa loistavasti. Lämmöt ovat pysyneet 38 asteen tuntumissa, joten pennut eivät vielä meinaa ilmestyä maailmaan. Huomenna olisi ollut laskettu aika.

Pentujen tuleva isä Veikka (McTwister's Wet Wet Wet) esiintyi eilen TV:ssa Lemmikit-ohjelmassa. Walesiherra käyttäytyi oikein asiallisesti hammaskiven poiston yhteydessä. Eikä siinä vielä kaikki: Veikka on päässyt myös kansikuvapojaksi. Se on Springerspanielit ry:n vuoden 2007 kalenterin kannessa. Kansikuvan voi nähdä jo ennakkoon yhdistyksen sivuilla.

Alla uusia kuvia Täplästä, jonka elämä tuntuu tällä hetkellä aika raskaalta.

Enää viikko odotusta

Täplä saapui sunnuntaina iloksemme Keravalle. Tyttö on sopeutunut hyvin ja nukkuu usein tyytyväisenä omalla peitollaan pari iltaa sitten kasatussa pentulaatikossa. Yöksi se vielä "ketterästi" hypähtää sänkyyn. Ruoka maittaa ja masu senkun kasvaa. Pentujen liikkeet on voinut tällä viikolla tuntea tulevan mamman maatessa rauhassa. Tänään aletaan seurata myös Täplän lämpöjä. Huomenna tulee kuluneeksi kahdeksan viikkoa astutuksesta, ja alla näkyy pari kuvaa Tyyris Tylleröstä menneeltä viikolta.