Neitokaiset vuorokauden iässä

Vaikka pentue on hyvin pieni tällä kertaa, ovat he suloiset pienet tyypit ja äitinsä silmäterät. Painoa oli runsaan vuorokauden aikana tullut runsaasti ja neidit painavat jo 462 grammaa (ensimmäisenä syntynyt pikku-Täplä) ja 413 grammaa (toisena syntynyt Miss(ä) Ässä).

Mitkä pennut? Missä?

Pentulaatikkonimistä sen verran taustaa, että ihan ensimmäisessä pentueessani syntyi täpläpäinen tyttö, joka oli pentulaatikkonimeltään Täplä. Täplä kasvoi kahden siskon ja yhden veljen kanssa ihastellessani niiden touhuja vuonna 2003. Pentue oli pitkän unelmoinnin tulosta ja lopulta luovutusiässä Täplä valikoitui sijoitukseen Nummelinien perheeseen, säilytti lempinimenä pentulaatikkonimensä ja sai "huonosti käyttävän" pentueen juoukossa nimekseen Jangas Behaving Badly. Jo silloin ajattelin, että jos minulla joskus syntyy M-pentue (voi kuinka kaukaiselta ajatukselta se tuntuikaan!) ja niiden takaa löytyy Täplä sukutaulusta, niin yksi tyttö nimetään Täplän mukaan. Kun Täplän tyttären tyttären tyttären Sandyn ensimmäinen narttupentu syntyi, tuntui ympyrä jollain tapaa sulkeutuvan, kun naperolla oli kaiken lisäksi llhanharran spot päälaella isomummunsa tavoin. Pikku-Täplä siis täällä.

Kolmin kappalein täpliä (päässä ja niskassa)

Pikku-Täplä on hauskasti raidallinen ruskeasta selästään tällä hetkellä

Toisena syntynyt tyttö puolestaan on Sebastianin nimeämä Ässä eli Miss(ä) Ässä. Eilen neidin varpaat olivat ihan kippuralla, mutta nyt tassut ovat rentoutuneet ihan normaaleiksi, ilmeisesti tosissaan jokin lihas tai jänne vain oli jännittynyt synnytyksen myötä. Tämä neiti on hyvin tomera ja painoa oli tullutkin ihan hurjasti jo heti alkuunsa.

Miss(ä) Ässä

Vielä ei ole juurikaan pigmenttiä kuonossa

hauskan läikikäs väritys

Kiemuralla

Lauantaina oli Springerspanielit ry:n vuosikokous, mutta se jäi välistä itseltäni  odotellessani Sandyn synnytystä. Kokouksessa minua oli muistettu kukkasin Vuolasvirta-palkinnon ansiosta ja sain kunnian olla "vuoden yhdistysaktiivi". Kaunis kiitos ja kumarras sekä hallitukselle että Tervosen Annella, joka jaksoi pitkän kokouspäivän jälkeen poiketa vielä meidän kauttamme :)

Kiitos!

Tervetuloa maailmaan M-pentue!

Sandyn lämmöt laskivat jo perjantaina ja koko eilispäivän odottelin pentuja - turhaan. Synnytys edistyi hyvin hitaasti, vasta eilen kunnolla tyhjeni maha iltaa kohti, Sandy oli hyvin rauhallinen, mitä nyt lenkkeillessä aina puolivälissä alkoi läähätellä ja petaili muutaman kerran pentulaatikossa. Vasta illalla nuoren väen siirryttyä unten maille alkoi tytöllä olla selvästi paha olo: se vaihtoi paikkaa, läähätti ja nuokkui silmät lurpsuen, ihan niin kuin minäkin sohvalla. Kahden jälkeen en saanut enää edes torkuttua, kun Sandy oli selvästi levoton. Neljän aikaan aamuyöstä neidin ulkoiltua pihalla irtosi limatulppa eli pentulaatikkoon tuli hieman väritöntä nestettä.

Sandy esikoisensa kanssa

Napakat supistukset alkoivat ja pian pentu tuntui pimpsan yläpuolella, mutta itse pimpsa oli niin pieni ja kireä, ettei pentu meinannut mahtua ulos. Marjukka-parka (jonka ainoa synti oli myydä minulle kantanarttuni Kati melkein 20 vuotta sitten) sai puhelun aamulla kello viisi. Uskon vahvistuksen ja ohjeiden avulla kuitenkin selvisimme kotona. Jouduimme auttamaan pientä mäessä: ensin kuono, sitten pää, olat ja lopulta koko pentu syntyi supistusten tahdissa vetäessä. Jo ollessaan emän sisällä tämä sisukas pikkuneiti näytti kieltä kasvattajatädille. Synnytystä ei suinkaan helpottanut se, että pentu painoi 421 grammaa syntyessään lopulta klo 6.30. Tytöllä on soma Llanharran spot päälaella ja kaksi pilkkua olalla. Vauhtia riittää jo heti alkuunsa.

Sandyn esikoinen

Sen jälkeen siskolikka tulikin huomattavasti helpommin perässä jo kello 7.15. Tällä tytöllä oli painoa 350 g. Pikkutytöllä oli hassusti kipristyneet varpaat takana, mutta muuten ihan normaalin oloiset takatassut. Kuulemma näitä aina joskus syntyy ja ne suoristuvat yleensä muutamassa päivässä. Jumppaamalla saa varpaat ihan normaaliin asentoon.

ja toiseksi syntynyt tyttö

Odotin pientä pentuetta, ja tällä kertaa ilokseni tuli kaksotytöt. 

Vastasyntyneet mamman kainalossa

Synnytyksen jälkeen odottelin vielä hetken varmuuden vuoksi, mutta kohtu tuntuu tyhjältä, Sandy on rauhoittunut hoitamaan pentuja ja kummatkin tytöt tissittelevät tiiviisti. Nyt laitettiin vielä vetped alustaksi pentulaatikkoon. Eli tällä erää kaikki hyvin :)

P.S. Puolen vuorokauden iässä tytöt ovat tyytyväisiä palleroita.

ensimmäisenä syntynyt

toisena syntynyt

Aikanaan Täplä eli Jangas Behaving Badlyn synnytyksessä oli samanlainen tilanne, että esikoinen Nuppu oli syntymässä, mutta ei meinannut mahtua ulos. Silloin pennut olivat onneksi aavistuksen pienempiä ja ensimmäisen pennun jälkeen väliliha repesi ja loput pennut syntyivät hyvin helposti. Paavo jopa ulos, kun kävin Täplää ulkoiluttamassa.

Jännän äärellä

Tänä aamuna Sandyn lämmöt olivat laskeneet 37,1 asteeseen, joten aloin uumoilla, että jotain alkaa pikkuhiljaa tapahtua. Iltapäivällä töistä päästessä lämmöt olivat laskeneet 36,9 asteeseen, joka on merkkinä avautumisvaiheen alkamisesta. Nyt voidaan odottaa synnytyksen ponnistusvaiheen alkavan 12-24 tunnin kuluessa. Ulkoillessa Sandyllä oli edelleen vauhtia ja se alkoi jo tyhjennellä mahaansa. Vuorokausi on jo kasassa 65 kipaletta astutuksesta eli laskettu aika oli jo keskiviikkona. Niinpä on ihan aikakin pentujen syntyä tähän keväiseen maailmaan.

Sandy petaa laatikkoa mieleisekseen

Pentuhuonekin saatiin illalla lopulliseen kuosiinsa: muovimatto lattialle, pentulaatikko paikoilleen ja kaikki tarvittavat tavarat kuten lämpömittari, talouspaperia, vaaka ja pyyhkeitä valmiusasemiin. Helena Koskentalon kirjoittama Parempaan pentutulokseen-kirja kuuluu edelleen vakiovarustukseeni. Synnytyksen alkaessa käyn yleensä keittämässä lisäksi termarillisen teetä ja otan pentuevihon valmiiksi. Tuohon vihkoon olen kerännyt huomiot niin astutuksista, tiineysajoista kuin pentujen syntymistäkin ja sen hukkuessa olisin itsekin pulassa ;)

Pyyhkeitä, sanomalehtiä, talouspaperia, vaaka ja kuumemittari.

Mahakkaana viimeisiä iltoja.

Sandy kävi jo tutustumassa pentulaatikkoon ja petaili sanomalehtipaperit mieleiseensä järjestykseen, koska kasvattajatätihän ei sellaiseen pysty. Nyt vain odotamme pentujen syntymää ja toivomme, että pennut syntyisivät turvallisesti ja luonnollisesti, vaikka tuntuu olevan vain pieni määrä nöpöneniä tulossa. Saas nähdä valvotaanko meillä ensi yönä vai syntyvätkö pennut vasta aamulla kuten uumoilen.Nukkuminen jännän äärellä voi olla joka tapauksessa hieman hankalaa...

Valmis kuin partipoika...

Sandyn odotusaika lähenee loppuaan

Sandy eli Jangas Huller om Buller odottaa pentuja sulhasensa Billyn aka Nakni Billy The Kid kanssa. Pentujen laskettu aika oli 8.3, mutta täällä sitä vielä porskutellaan. Tällä kertaa tulossa on hyvin pieni pentue, oletettavasti kaksi tai korkeintaan kolme pentua. Sandy voi hyvin ja ottaa lunkisti. Lämmöt ovat vielä pysytelleet 37,7-38,1 asteen lukemissa eli vielä ei ole tapahtumassa mitään. Olenkin esittänyt Sandylle vienon toiveen, että pennut synnytettäisiin viikonlopun aikana, jottei tarttisi olla töistä pois. Tosin lauantaina on springereiden rotukohtaiset neuvottelut, mutta katsotaan miltä näyttää...

Tässä kuvia aurinkoiselta sunnuntailta, kun tiineysvuorokausia oli takana 60 kipaletta. Pientä pyöristymistä on nähtävissä, muttei suinkaan suurta tiineysmasua.

Onnea veteraani-iän saavuttaneelle E-pentueelle!

Jokainen vuosi tuntuu vain juoksevan lujempaa ja lujempaa eteenpäin. Joskus sain selityksen, että mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä nopeammin aika tuntuu kuluvan, kun tietyllä tapaa samanlaiset rutiinit toistavat itseään. Niitä elämää järisyttäviä suuria tapahtumia ei tule enää niin paljon uusia kuin lapsen maailmassa, jossa jokainen ihasteltu leppäkerttukin on vielä uusi ja ihmeellinen. Muistan kuitenkin hyvin Raisan pentujen syntymän, kun suuresta mahasta tupsahteli pentuja, kunnes lopulta oli tulppa edessä ja jouduimme Arjan kanssa lähtemään eläinlääkäriin. Wilma oli pää väärään suuntaan, mutta viiden syntyneen pennun lisäksi neljä saatiin vielä maailmaan sektion avulla.
http://jangas-kennel.blogspot.fi/2009/03/pennut-syntyivat-eilen.html

Niin tai näin, vuodet ovat vierineet ja nyt on aika onnitella Raisan suurta pentuskaaraa veteraani-iän saavuttamisesta. Vain yksi on joukosta poissa, kun Wilma (Jangas Ees-Taas) lähti pilven reunalle meitä katselmaan pari kuukautta sitten ilmeisesti kasvainten takia.

Dante aloitti nose workin

Ella nautiskeli kesälaitumilla

Loten kanssa voitettiin Sprinkkujen TOKO-mestaruus

Pipsa -suloisesti tukka pystyssä

Essi lomailemassa mökillä

Sakke valmistautuu ekaan rally-tokokisaansa Siirin kanssa.

Muilla vielä vauhtia riittää. Kuluneen vuoden aikana useampi on vaihtanut vauhdikkaan agilityn ainakin osittain hieman rauhallisempaan rally-tokoon: Essi (Jangas Enttententten) 3x ALO HYV ja RTK1, Dante  (Jangas Even-Stevens) 2x ALO HYV, Lotte (Jangas Elin Kelin Klot)  ja Sakke (Jangas Eager-Beaver) kumpainenkin ALO HYV. Dante on lisäksi suorittanut vuoden kuluessa Nose Workin hajutestin ja Essi menestyi sen verran näyttelyissä, että aikanaan anomusten hyväksymisen myötä on C.I.B ja EE MVA. Lotte puolestaan tokoili olemattoman harjoituksen kanssa ALO2 tuloksen ja springerien TOKO-mestaruuden.

Onnea sisarusparvelle eli Dantelle, Sakelle, Ellalle, Pipsalle, Taralle, Hanille, Lotelle ja Essille! Kiitos taas omistajille ihanista kuvista, on aina kiva saada ja nähdä harmaantuvien kasvattienkin kuvia :)

Essi odottaakin juuri tuloaan mummoksi kolmatta kertaa, kun tänään olisi Sandyn (Jangas Huller om Buller) laskettu aika. Vielä ei kuitenkaan ole mitään tapahtumassa synnytyksen suhteen ja odotammekin tällä kertaa vain parin pennun pentuetta.

Essin aiemmat lapsenlapset ovat Mimmin (Jangas Hopsansaa) pentueet Smörsoppens-kennelissä:
http://smorsoppens.se/kullar.htm (synt. 25.3.2015 ja 1.12.2016)
http://smorsoppens.se/mimmi_valpar2016.htm

Kontakti on kaiken perusta, myös rally-tokon

Pennulle kaikista tärkein oppi alussa on kontakti ohjaajaan. Jos ohjaajan ja koiran väliltä puuttuu yhteistyö ja kontakti, ei oikein minkään asian opettaminen onnistu. Kontaktia voi harjoitella kovin monella tavalla.

Aloitetaan tällä kertaa opettelu rally-tokon kautta ja käydään läpi erilaisia harjoituksia kyltteihin liittyen. Aloitukseen sopivat hyvin radan aloittava kyltti "Lähtö" ja lopettava kyltti "Maali".

Kokeessa kuljetaan rally-tokoradalla, joka alkaa lähdöstä ja kulkee kaikkien kylttien ohitse aina maaliin saakka. Kullakin kyltillä tehtävät tulee suorittaa ns.  suoritusalueella, joka määritellään säännöissä näin:

"Koirakko suorittaa liikkeet enintään 50 cm päässä kyltistä, noin 45 astetta kyltistä takaviistoon vasemmalle. Suuntaa muuttavat liikkeet suoritetaan kyltin edessä. Liikkeet, joissa on askel oikeaan, suoritetaan heti kyltin jälkeen. Ohjaajan tulee arvioida tehtävän vaatima tila niin, että koira ei koske tai kaada kylttejä tai merkkejä."

Lähtö ja maalikylteillä suoritusalue on juurikin tuossa puolen metrin päässä kyltistä noin 45 astetta vasemmalle. 

Raisa lähtökyltillä. Ohjaaja on korkeintaan puolen metrin päässä kyltistä. Kuva. Elli Pehkonen.

Lähdössä koira otetaan perusasentoon ja siinä tulisi odottaa, kunnes tuomari antaa lähtöluvan. Eli ensin täytyy harjoitella perusteet kuntoon. Näitä ovat kontaktiharjoitukset, jotka tähtäävät myös sopivan viretilan ylläpitoon. 

Perusteina tulisi harjoitella:
1) Perusasentoon tuleminen

2) Erilaisia katsekontaktiharjoituksia
Katsekontaktia voi harjoitella pennun ollessa ohjaajan edessa ohjaajan istuessa tai seistessä, peruasennossa sivulla tai vaikkapa liikkeessä. 

3) Pidempiaikainen kontaktin säilyttäminen
Tässä harjoituksessa tulisi ottaa kymmenen herkullista namia käteen ja yrittää saada pentu ottamaan katsekontakti 10 kertaa 30 sekunnin aikana ja palkka tietysti jokaisesta koatsekontaktista.

4) Perusasennossa kontaktin säilyttäminen
Pennun istuessa perusasennossa ja säilyttäen kontaktin, kannattaa ohjaajan palkata pentua ulkokautta vasemmasta kädestä. Palkan suunta vaikuttaa pennun asentoon ja jos palkka tulee oikeasta kädestä, alkaa pentu liikuttaa peppuaan vinoon ... 

5) Perusasennosta muutaman askeleen seuraaminen uuteen perusasentoon

6) Kontaktin ottaminen "Valmis"-sanasta. 
Helpoin tapa lähtöluvan kanssa on niin, että tuomarin kysyessä "Onko ohjaaja valmis?" vastaa ohjaaja kuuluvalla äänellä "Valmis", jolloin koira tietää että sen on syytä ottaa saman tien katsekontakti ja olla valmiina suoritukseen. Näin säästytään monelta pään vaivalta koesuorituksen suhteen, kun koiralle on kunnolla opetettu myös Lähtö-kyltin suoritus.  

7) Koiran irrottaminen taluttimesta avoimesta luokasta eteenpäin
Avoimessa, voittajassa ja mestari-luokassa koira suorittaa radan ilman talutinta. Silloin ohjaaja kuljettaa koiran taluttimessa lähtö-kyltille, jossa hän irrottaa taluttimen ja laittaa sen taskuun kokonaan piiloon ja ottaa koiran perusasentoon. Vasta sitten tuomari kysyy, mahtaako ohjaaja olla valmis koesuoritukseen. 


8) Maali-kyltin suoritus
Ohjaajan tulisi muistaa Maali-kyltillä, että hän seurauttaa koiraa kokonaan kyltistä ohi ennen kuin palkitsee. Ohjaajan tulee siis kulkea suoritusalueen läpi, mutta siihen ei saa jäädä pysähtelemään. Alokas-luokassa koira on kytkettynä, mutta avoimesta eteenpäin koira kytketään maali-kyltin jälkeen.


 Koitan saada videot viimeisistäkin osioista jossain vaiheessa napattua...

Nuoriso treenailemassa

Tänään oli kiva tavata yhteistreeneissä peräti neljä L-pentueesta (James, Torsti sekä sijoituksessa olevat tytöt Lara ja Salma) sekä kolme K-pentueen nuorta (Korppu, Taavi ja Elsa). Lisäksi Nano pääsi mukaan, Pikon ollessa hoidossa :)

Tänään jatkettiin putki sekä putki ja hyppy-harjoituksilla, tutustuttiin hieman rally-tokoon ja nose workiin (kiitos Erkku!) sekä Niina  piti näyttely- ja tapakasvatuskoulutusta (kiitos Niina!). Kerrassa päteviä tyyppejä oli mukana ja agilitystä nuo olivat ainakin kovasti innoissaan.Kaikki pennut ja nuoret koirat olivat hyvin reippaita ja keskittyivät varsin hyvin, etenkin kun moni oli ensi kertaa hallissa!

Tässä nuorisosta kuvia, valitettavasti en ehtinyt saada Taavista kuvia, vaikka pojasta on tullut todella tyylikäs :)

Jangas Lemming

eli Torsti

Torsti pätevänä

James-veli

eli Jangas Leisure Suit Larry

James katselee, mihin muut walesit ovat menossa...

Jangas Lara Croft

eli Lara

Jangas Lightning eli Salma

Yhteiskuva päivän lopuksi oli hieman... vauhdikas (Salma, James, Lara ja Torsti)

Tiineenä, ei tiineenä, tiineenä...

(c) Cartina photo

Tiedättehän sen leikin, kun lapsena otetaan päivänkakkara maasta ja irrotetaan terälehti kerraallaan: "rakastaa, ei rakasta, rakastaa...".

Sandyn eli Jangas Huller om Buller tiineyden suhteen on ollut hieman samanlaista ;)

Yleensä noin viisi viikkoa astutuksesta voi nähdä, onko narttu tiineenä: silloin nisät alkavat punottaa ja maha aavistuksen pyöristyy. Narttu usein myös rauhoittuu. Muutokset tässä vaiheessa ovat kuitenkin vielä aika pieniä. Kuusi viikkoa astutuksesta Sandyn emäntä Laura alkoi olla luottavaisella mielellä, että pentuja olisi tulossa ja niin Sandy madotettiin.

Näistä linkeistä löytyy kuvia edellisten pentueiden odotuksesta aika alkuvaiheesta eli noin 5-7 viikkoa astutuksesta: 
http://jangas-kennel.blogspot.fi/2016/11/zeldan-odotus.html
http://jangas-kennel.blogspot.fi/2016/01/viiman-tiineyspaivakirjaa.html
 http://jangas-kennel.blogspot.fi/2014/06/kesalomasta-nauttimista.html
http://jangas-kennel.blogspot.fi/2014/06/essin-tiineyspaivakirjaa.html
 http://jangas-kennel.blogspot.fi/2012/09/pentujen-tuhinaa-odotellaan-jo.html
 http://jangas-kennel.blogspot.fi/2009/02/lisaa-luentoja-ja-tiineyspaivakirjaa.html

Kuuden viikon jälkeen kuitenkin masun kasvu useimmiten nopeutuu kovasti ja noin seitsemän viikkoa astutuksesta pentujen liikkeet voi tuntea. Tässä vaiheessa Laurasta tuntui, ettei masu kasvanutkaan, vaikka nisät olivat isot. Toisaalta Sandyllä on ollut kaksi valeraskautta aiemmin. Niinpä ei auttanut kuin todeta, että valeraskaudeltahan tämäkin vaikuttaa. Minun oli tarkoitus käydä Sandyä katsomassa, mutta sairastelun ja kaatumiseni takia reissu Tampereelle viivästyi ja sitten matkat tehtiin joko kovassa päänsäryssä tai iltamyöhällä lapsen nukkuessa. Tapaaminen siis jäi.

Pienissä pentueissa muutokset emän muutokset ovat lopussakin varsin pieniä:
 http://jangas-kennel.blogspot.fi/2014/07/laskettu-aika-oli-ja-meni.html
http://jangas-kennel.blogspot.fi/2014/07/tiineyspaivakirjaa.html

Isoissa pentueissa taas tuntuu loppuvaiheessa, että maha kasvaa aivan silmissä ja saa lähes tulkoon valtavat mittasuhteet:
 http://jangas-kennel.blogspot.fi/2016/02/viiman-tiineyspaivakirjaa-osa-3.html
 http://jangas-kennel.blogspot.fi/2016/02/kymmenes-jangas-pentue-on-syntynyt.html
 http://jangas-kennel.blogspot.fi/2016/11/zeldan-odotusaikaa-osa-3.html
 http://jangas-kennel.blogspot.fi/2016/11/jannitys-tiivistyy.html
 http://jangas-kennel.blogspot.fi/2011/08/syntyman-ja-kuoleman-ihmeita.html
http://jangas-kennel.blogspot.fi/2013/12/hertan-tiineyspaivakirjaa.html
http://jangas-kennel.blogspot.fi/2012/10/7-6-5-4.html
 http://jangas-kennel.blogspot.fi/2009/02/remun-agilitytreeneissa-ja.html

Kuitenkin 7,5 viikkoa astutuksesta Lauraa alkoi epäilyttää, kun Sandy näytti tynnyriltä ja nisät olivat aivan punaiset ja täynnä maitoa... Olisikohan sittenkin pentuja? Siinä vaiheessa hän saattoi Sandyn rauhoittuessa saattoi tuntea masusta pientä liikettä kahdesta kohtaa eli eiköhän siellä muutama nöpönenä piiloile.

Sandy kahdeksan viikkoa astutuksesta

Tänään hain Sandyn meille ja kyllä se selvästi tiine on. Vielä masua on koitettu vain hetken verran, mutta ainakin kahdesta erillisestä kohtaa minäkin tunsin pieniä potkuja ja liikkeitä. Arvaukseni on, että pentuja olisi 2-3, neljää enempää en usko olevan millään tuonne mahtuvan. Viikon päästä on Sandyn ja Billyn pentujen laskettu aika.

Nisä roikkuu melkein 10 cm aiempaa alempana...

Tynnyri, muttei niinkään mahakas.

  Tämä on 12. Jangas-pentue ja aiemmissa vain yhdessä pentueessa on syntynyt alle viisi pentua, joten tuntuu hankalalta arvioida pentumäärää, kun yleensä pentuja syntyy 5-7. Kahdesti on tullut isommat pentueet (8 ja 9 pentua).

Liukastelua ja kaatumisia

Olemme näillä pääkallokeleillä vuoron perään Raisan kanssa todenneet hankalaksi pystyssä pysymisen. Viime viikolla kaaduin metsälenkillä, kun uuden lumen alla olikin peilikirkas jää ja ojan töyräältä lensi komeasti alas (en onneksi pudonnut ihan ojaan saakka!). Löin pääni sen verran ikävästi, että päänsärky kesti pari päivää aiheuttaen muutenkin pahoinvoivan olon ja ensimmäisen illan huimasi lisäksi niin, että oli pakko ottaa rauhakseen ja maata sohvalla. Harmitti, etten päässyt pahan oloa takia Iines-pentua moikkamaan treeneihin.

  Raisa on liukastellut useampaan kertaan, mutta viimeinen tikki oli perjantai-iltana, kun tulimme Sissin ja koirien kanssa takaisin Vantaalle. Tavaraa oli niin paljon, että jouduin viemään Sissin kotiin ja jättäämään puolitoistavuotiaan katsomaan BUU-klubbenia nauhalta, kun kiiruhdin koiria hakemaan. Kiireestä ja hajamielisyydestä kertoo jotain se, etten nostanut Raisua autosta kuten tavallisesti, vaan annoin sen ajatuksissani hypätä itse. Kuului "Auh" sen liukasteuessa alas hypätessään ja sen jälkeen Raisa on kipuillut :( Onneksi Zeldan kipulääkettä synnytyksen jäljiltä oli talelssa, niin Raisa alkoi taas hieman kuntoutua, mutta näillä liukkailla lenkittäminen on aikamoinen ongelma ja neiti kipeytyy jo puolen kilometrin kävelyn jälkeen (otin sen taas tyhmyyksissäni aamulenkille, kun se oli pirteänä uudestaan). Osteopaattiaikaa on siis koitettava saada. Siinä jää sitten seuraavat rally-tokokisatkin välistä dopingsääntöjen takia. Onneki kisoja tulee ja menee, mutta Raisa täytyy saada kuntoon.

Raisan Paavo-veli on ollut myös aivan jäykkänä lantiosta ja kipuillut, koheltavat vanhukset ja liukkaat kelit eivät ole oikein hyvä yhtälö. Ikää näillä on kuitenkin jo yli 10 vuotta. Paavo onneksi pääsi osteopaatin käsittelyyn eilen ja alkoi ilmeisesti hyvin aueta lantiostaan.

  Sitten iloisempiin juttuihin, kun sain ihania kuvia L-pentueen Jameksesta (J. Leisure Suit Larry). Kiitos taas Anjalle ihanista otoksista! Pojalla on selkeesti makeet leikit naapurin nuoren cockeripoika Tessun kanssa. Ne ovat hauskasti saman kokoiset tässä vaiheessa.

Taitaa vähän väskättää?