Nose Work-viikonlopun eka päivä :)

Tänään kokoonnuttiin Nummelaan Erkun erilaiseen koirakouluun Laran emännän, Nose work-tuomarin Erkku Jussinheimon johdolla opettelemaan nosetuksen saloja. Tämä päivä meni enemmän teorian ja muiden seuraamisen puolelle sekä saatiin omat eukalyptus-pullot mukaan.

   Aamupäivä aloitettiin käymällä läpi koesäänntöjä ja lajin ideaa. Sen jälkeen otettiin harjoituksia eritasoisten koirien kanssa. Ekakertalaiset saivat ensin haistella eukalyptusjahua purkista samalla kun ne söivät naia sieltä. Sen jälkeen jatkettiin laatikoiden haistelulla ja namien syönnillä laatikoiden päältä ihan aloittelijoiden kanssa.

Pipsa (Jangas Miss Behaving) etsimässä nameja laatikon pinnalta

Elsa (Jangas Kiss And Make Up) namien etsinnässä

Namien löydyttyä jatkettiin eukalyptus-hajun yhdistämisellä namien tuoksuun, ensin namit eukalapun päällä ja sitten pelkän eukalyptus-tuoksun etsimisellä, jolloin ohjaaja heti palkitsi koiran löytäesä oikean hajun. Peppi ja Raisa tosin olivat sitä mieltä, että hajun löytymisen jälkeen voi tuijottaa silmiin ja pyytää lisäohjeita ohjaajalta.

Lopuksi vielä jo osaava Kevin pääsi treenaamaan laatikkoetsintää. Iltapäivällä lähdimme varmuuden vuoksi kotiin, jotta ehtisimme varmasti hyvissä ajoin synnytystä (ja mielellään päikkäreille). Täällä on edelleen ihan rauhallista, joten katsotaan, koska synnytys lopulta alkaa ja Kevinistä tulee ensi kertaa isä ;)

Kevin on löytänyt oikean hajun laatikosta.

Iltapäivällä vieklä mm. Nano ja Piko pääsivät treenailemaan.

O-pentue lähti Viiman mukana emän kotiin

Eilen sanottiin heipat O-pentueelle, jota toki käydään ahkerasti katsomassa tulevina viikkoina. Kotimatka oli mennyt hyvin ja Viima kotiutui pentueineen ongelmitta eikä sen kummemmin välittänyt perheen muista koiristakaan. Vimppa on kuulemma perheen kuningatar, joka muutenkin määrää kaapin paikan koiralaumassa.

Kuvassa nähden vasen silmä (pennun oikea silmä) on jo raollaan

Miltä täällä oikein näyttää?

Tässä vielä muutama kuva naperoista täällä ollessa. Huivi-Heikillä ja Sirpillä jo toinen silmäkin alkoi hiljalleen olla auki :) Huivi-Heikki oli myös kaksinkertaistanut syntymäpainona eilen ja muillakin se on enää 10-40 gramman päässä eli nyt jätetään punnitseminen, kun käytännössä viimeistenkin paino on jo kaksinkertaistumassa. Seuraavaksi Viiman perhe saa alkaa seurata, koska pennut jo näkevät ja kuulevat. Maanantaina on ensimmäisen matokuurin aika.

 

Turvallisesti yhdesä kasassa.

Matkaan lähden, matkaan lähden!

Eilen päästiin Raisan kanssa myös rally-toko treeneihin Niina Nenosen oppiin, missä ehdittiin tunnin aikana treenata hirmuisen paljon. Tajusin viimein, miksi istu - takaa puolen vaihto - istu- kyltti oli kisoissa niin vaikea. Raisa ymmärtää huitomiseni vain vaikeampana katsekontaktiharjoituksena ja tuijottaa silmiin entistä tiiviimmin. Kun sanoin "takaa"-käskyn, se suoritti liikkeen.  Se selvästi lukee huulilta sen verran, että tietää suorittaa tehtävän. Kuuron koiran kanssa treenaaminen on hirmuisen opettavaista ;)

Muutenkin Niinan suunnittelema suora, jolla oli edestä puolen vaihto, kierrä ohjaajan ympäri ja eteentulo oli selkeästi hankala, kun käsimerkit jossain määrin muistuttavat toisiaan. Hyvä laittaa korvan taakse tuokin asia.

Netta on tänä aamuna ollut hyvin rauhaton ja nyt mittasin sen lämpöjä: 37,2 astetta eli pennut syntyvät ihan koska tahansa. Ja taitaa tälläkin kertaa tulla iso liuta poikia, kun pennut ovat näin ajoissa syntymässä. Ja tyttöä kun olen meille kaipaillut... Katsotaan mitä tuleman pitää. Onneksi pentulaatikko on juuri tyhjentynyt.

Jari Kantoluodon luennolla

Tiistaina osallistuin HSKH:n järjestämälle  Jari Kantoluodon luennolle, joka oli varsin mielenkiintoinen. Aiheena oli Tunteesta Tekniikkaan ja se sanoitti ja selitti hyvin asioita, joita kuvataan usein epämääräisilla käsitteillä kuten kuin hyvä suhde koiraan ja miellyttämishalu. Luennon tarkoituksena oli herättää ajatuksia, ja siinä se onnistui. Ei niinkään, että asiat olisivat olleet varsinaisesti uusia, mutta ne oli mietitty ja sanoitettu erittäin hyvin. Täytynee palata asiaan ajan kanssa, nyt Springeri-lehden teko painaa päälle.

Löysin Jari Kantoluodon luennosta hyvät muistiinpanot toisesta blogista, johon oli myös napsittu kuvat noista luennon tärkeimmistä dioista: https://tollerwichit.blogspot.com/2019/04/jari-kantoluodon-tunteesta-tekniikkaan.html

  Raisa pääseekin viikonloppuna treenailemaan joka päivä: lajeina perjantaina rally-toko ja viikonloppuna Nose Work :) 

    Viiman pennut (Jangas O-pentue) kasvavat hyvää tahtia ja tuhisevat tyytyväisenä emänsä hyvässä hoidossa. Huomenna ne lähtevät jo Stigun ja Tainan luo kasvamaan luovutusikään saakka. Tänään puolet porukasta oli kaksinkertaistanut painonsa 10 vuorokauden iässä. Ne olivat kummatkin tytöt ja pojista Piirto.

Pikku ystävät ensimmäisenä ystävänpäivänään

  Netta puolestaan sen kuin kasvattaa masuaan, joka onkin jo tosi iso ja pinkeä. Uskoisin ainakin seitsemän pentua tuolla piileskelevän. Netta on erikoistunut sukkien syöntiin ja niitä on pistetty palasiksi muutamassa päivässä jo aikamoinen määrä. Tulee ihan 1992 syntynyt kultainennoutajamme Etta mieleen ;) Nyt on enää viikko laskettuun aikaan, mutta menohalut ovat vielä kovat. Viikonloppuna alan mittailemaan lämpöjä ja aletaan odottaa lähestyvää synnytystä. 

Netta ja isomummunsa ulkoilemassa omalla pihalla

Miss Mahakas 56. tiineysvuorokausi.

Näistä kuvista ja tunnelmista toivotamme: Hyvää ystävänpäivää!

O-pentue viikon ikäisinä

Niin se aika rientää - pennut ovat jo seitsemän vuorokauden ikäisiä. Ne ovat edelleen hyvin hiljaista ja tyytyväistä porukkaa ja kasvavat tasaisesti, joskin hieman hitaasti. Ihan niin kuin Viiman ensimmäinenkin pentue. Johtunee siitä, että Viima on nirsoillut koko tiineysajan ruokansa suhteen, vaikka nyt onneksi sapuska maistuukin. Viima hoitaa antaumuksella pentujaan ja viettää niiden kanssa edelleen lähes koko vuorokauden. Äkkiä käy pissalla ja joskus saattaa poiketa meitä muita moikkaamassa ja ruoan malttaa toisinaan syödä pentulaatikon vieressä ;)

   Tässä viikon iässä otetut potretit tyypeistä (paino taas sulkeissa) ja aloitetaan taas pojista:

Pikkuherra Piirto (570 g)

Piirto tässäkin

Huivi-Heikki (515 g)

Leema (465 g)

Leema on porukan ruskeavoittoisin

Spotify (480 g)

Spotify

Sirpille tulee todennäköisesti pitkä kuono, kun profiili on näin komea (468 g)

Menohalut ovat kovat

Sitten vielä tytöntylleröiden kuvat: 

Isotyttö (525 g)

Pikkupimu (386 g)

Painoa on tullut kivasti ja kirsutkin ovat jo tummuneet :)

 

Raisalle rallyssa Tuomarin palkinto :)

T'änään kisattiin HSKH.n omissa rally-tokokisoissa ja Maria Riski oli suunnitellut kivan mestariluokan radan. 12-vuotiaan Raisan kuulohan on mennyt viimeisen vuoden sisällä ja nyt kokeilin kisata sen kanssa ensimmäistä kertaa ilman sanallisia käskyjä. Välillä se kuitenkin jäi tuijottamaan kasvoihin käsien sijaan ja se aiheutti virheitä muutamallakin kyltillä. Oikealla peruuttaminen oli yllättävän vaikeata, vaikka sitä on harjoiteltu tavallista enemmän. Olin kovin onnellinen alun merkin suorituksesta, jonka Raisa teki hienosti, vaikka kävikin vähän haistamassa merkin päältä. Intoa ja iloa kuitenkin piisasi eikä Raisa jättänyt mitään tekemättä huonon vireen takia, vaan se on edelleen ihan paras harmaantunut pikku-spanieli :)

kisarata mestariluokassa

  Pisteitä kerääntyi 76 kipaletta eli tuloskin saatiin, vaikka kuulon menetyksen mukana haaveet noista valionarvoon vaadittavista "ysivitosista" ovat kaikonneet ja tavoitteena on ollut tuloksen saaminen. Kisakirjoja hakemaan lähdettiin koko perheen voimin ja käytiin kisakahviossa maistuvilla kakkukahveille. Ratapiirros odottaa vielä puhelimessa.Kirsikkana kakun päällä oli saamamme tuomarin palkinto.Saas nähdä oliko tämä viimeinen rally-tokokilpailu Raisan kanssa. Tästä jäi tosi kiva mieli, eli ehkä me jatketaan seuraavaksi koiratanssin pyörteissä ja jos intoa ja terveitä päiviä jatkuu vanhaan tyyliin, niin ehkä vielä innostutaan Nose Workin hajutestiinkin ;) Ei sitä tiedä... Ensi viikonloppuna mennään Erkun oppiin koko viikonlopuksi ja sunnuntaille mahtuisi vielä yksi aloitteleva koirakko mukaan.

   Nettakin tuli meille odottelemaan synnytystä ja se on aika iso, joten uskoisin senkin noin 6-7 pentua saavan. Laskettu aika on 20.2. Täytyy huomenna laittaa masukuvia pyöristyneestä Netasta. Viiman pennut kasvavat tasaisesti ja ovat edelleen kovin tyytyväisiä elämäänsä.

Netalla on jo varsin muhkeat muodot 53. tiineysvrk

Nettaa kiinnostavat pentujen hajut portin toisella puolen

Ulkona tuulee ja sisällä tehdään Bio sensoria

Viiman pennut tulevat juuri neljän vuorokauden ikään ja aamulla aloitettiin Bio Sensor-ohjelma kolmen vuorokauden rajapyykin kunniaksi. Osa pennuista kovasti vastusteli käsittelyä, osa melkein nukkui. Bio sensor on kehitetty jenkeissä armeijan leivissä ja sen on todettu parantavan muun muassa stressinsietokykyä ja vastustuskykyä (https://breedingbetterdogs.com/article/early-neurological-stimulation).

Itse Bio sensorin suorittamisesta voi lukea ja katsoa kuvia vanhasta blogikirjoituksesta, jonka lopussa vilahtaa myös pentujen Viima-emä muutaman päivän ikäisenä:
 http://jangas-kennel.blogspot.com/2011/08/bio-sensoria-kehiin.html

Olipa hauska lukea tuo vanha blogikirjoitus, kun silloin Kati oli 13-vuotias ja sillä oli neljännen polven jälkeläisiä (G-pentue). Nyt 12-vuotias Raisa on parin viikon päästä saamassa ensimmäiset neljännen polven jälkeläisensä :)  P-pentue onkin jo kuudetta polvea Jangas-sukua, suoraan kantanartustani Katista lähtien.  Nämä naperot ovat viidettä polvea kasvattejani.

Tässä muutama kuva nassikoista viime päiviltä:

Silmät, jotka eivät vielä näe ja korvat, jotka eivät vielä kuule

Elämän jano on silti kova

Sissi luki pennuille nuhaisenakin

Äidin kainalossa on hyvä nukkua (Huivi-Heikki)

O-pennut vuorokauden iässä

Blogi kulkee nyt oman kipeän oloni takia hieman jälkijunassa, mutta eikös se ollut parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Viima hoitaa pentuja hyvin ja on syönytkin taas hyvällä ruokahalulla. Siinä kun oma olo alkaa pikku hiljaa helpottaa, niin Sissi (3 v) alkoi yskimisen, kurkkukivun ja nuhan takia kipuilun. Koskakohan ollaan taas koko perhe tolpillamme?!

Viima hoivaa pentuja herkeämättä, pissallekin se on nostettava laatikosta ulos.

Pennut ovat saaneet pentulaatikkonimet ja kuvat jaksoin eilen napata niistä. Tässä siis taas ensin pojat (sulkeissa paino vuorokauden iässä):

Piirto-pojalla on kaulaan jatkuva piirto päässään (325 g).

Huivi-Heikillä on hieno "huivi" kaulan toisella puolen (299 g).

Sissi nimesi Leema-pojan (298 g).

Tumman Leeman tunnistaa kahdesta valkeasta laikusta kaulassa.

Spotifylla on useita pieniä ruskeita pilkkuja (296 g).

Spotify tässäkin toiselta kyljeltä.

Sirppi syntyi viimeisenä (293 g).

Nimensä se sai selän sirppi-kuviosta.

Sitten vielä kaksi tytöntylleröistä:

Isotyttö syntyi pentueen ensimmäisenä (308 g).

Pikkupimu on porukan pienin, mutta sitkeä tyyppi (223g).

O-pentue syntyi eilen

Eilen olikin oman olon kohdalta kamalin pentueen syntymä tähän mennessä. Olin viikon räkätaudin jälkeen tsempattuani töissä ja luennoilla jo aikamoisen poikki, mutta yöllä iski paha päänsärky, joka veti aamuyöstä migreenin puolelle. Olo oli aamulla aivan jyrän alle jäänyt, mutta onneksi Viiman Taina-emäntä tuli vapaapäivänään auttamaan synnytyksessä ja sain itse lepäillä. Synnytys alkoi hitaasti, mutta lopulta pennut syntyivät perä perään, Taina vain huuteli, kun pennut ja miten päin ne syntyivät ja osa jäi kirjaamattakin omassa pahassa olossa. Edelleen olo on hyvin voipunut ja tukkoinen, joten päivitän pidempää kertomusta jaksaessani. Lopputulos oli seitsemän tasaista pentua: viisi urosta ja kaksi narttua. Urospentuja varanneille pennut melkein riittävätkin, narttupentuja tulikin niukasti ja ainakin toinen jää Viima-äidin seuraksi ja toinen on varattu niin kauan meille kotiin, kunnes/jos Netta saa narttupentuja. Siinä tapauksessa näistä toinen sijoitetaan.

Tässä synnytyskertomus. Aamulla hieman ennen yhdeksää syntyi nestepussi ja sen jälkeen alkoi pitkä odotus, jolloin supistukset hiljalleen voimistuivat. Viimein loputtomalta tuntuvan odotuksen jälkeen syntyi ensimmäinen narttupentu (Isotyttö) pää edellä kello 13:44. Se painoi 324 grammaa. Heti perään 13:55 tupsahti urospentu (Piirto) perä edellä painaen 335 g. Seuraavakin tuli nopsaan tahtiin jo 14:05 (Huivi-Heikki) ja poika painoi 325 grammaa. 14:26 syntyi Sissin nimeämä (Leema) uros, joka painoi 315 grammaa. Seuraavaa odoteltiin tunnin verran, kunnes 15:32 pieni perä edellä syntyi tyttö (Pikkupimu), joka painoi vain 235 g. Viimeinen pennuista syntyi 15:56 ja urospentu (Sirppi) painoi 307 grammaa. Pentue on siis hyvin tasainen ja kaikki syntyivät runsaan parin tunnin sisällä. Synntyyksen loputtua pennut hakeutuivat nopeasti nisille ja pentulaatikkoon laskeutui tyytyväinen hiljaisuus ja kuuluu lähinnä vain kuinka maitoa niellään innokkaasti. Viima hoitaa vanhaan tapaan pentujaan hellästi ja huolellisesti.

Nyt odotetaan vielä Netan pentuetta, niin voi paremmin alkaa miettiä, kuka pennuista muuttaisi minnekin :) Tässä kuitenkin muutaa kuva eiliseltä ylpeästä Viima-mammasta katraansa kanssa:

Pennut ovat hyvin hiljaisia ja tyytyväisiä aivan ensi tunneista alkaen

Viima hoitaa tuttuun tapaan pentujaan hienosti.

Touho ROP-pentu Helsingin pentunäyttelyssä

N-pennut osallistuivat tänään Helsingin pentunäyttelyyn, jossa Touho eli Jangas Nosy Parker oli hienosti ROP-pentu. Mai eli Jangas Never Worry ja Nipa eli Jangas Nonesuch olivat jääneet ilman KP:tä, vaikka ainakin Mai oli käyttätynyt reippaasti ekassa näyttelyssään, joka oli myös omistajaväen ensimmäinen näyttelykokemus. Pennut arvosteli Viveca Lahokoski. Kuvia, tunnelmia ja arvosteluja laittelen paremmissa voimissa, kunhan ehdin loppuja saada.

  Itse istuin KoiraExpon luennoilla, joskin Stig onneksi kuskasi minut edestakaisin, kun en olisi uskaltanut flunssaisena autoilla huonossa kelissä. Kotiin päästyä olo on aikamoisen kuollut. Viikko lusittu flunssaa ja huomenissa on jäätävä kotiin, kun voimat on ihan loppu, pää edelleen täynnä räkää ja särkyä ja yskä hakkaa.

  Viiman lämmötkin ovat laskusuunnassa, joten pennutkin syntyvät pian. Taina-emäntä olisi päässyt huomiseksi meille, mutta minusta ei ole töihin menijäksi. Jos olo on liian kurja, niin on kiva tietää, että joku pääsee auttamaan tarvittaessa :)

KoiraExpo ja pyöristyvät mammat

Enkä viittaa otsikon pyöristyvillä mammoilla suinkaan itseeni, vaikka omalle vyötärölle on ilmestynyt huomaamatta pari kiloa ylimääräistä rasvakudosta eristämään talven kylmältä, vai mites se nyt menikään...

Viiman (Jangas Gone with the Wind) laskettuun aikaan on enää neljä päivää ja muodot ovat sen mukaiset. Laiheliini tuo Viima on ja syö vain elääkseen, mutta pentuja on iso liuta ja maha aivan kova ja sieltä tuntuu pentujen liikkeitä ja myllerrystä - aina yhtä ihanaa!

Tässä muutama kuva Viimasta viime viikolta:

Kuva eiliseltä: tiineysvuorokausia 58 kipaletta

Sohvalla on hyvä köllötellä

viime viikonlopulta

Myös Viiman tytär Netta (Jangas Kate Reddy) on alkanut pyöristyä ja väsyä. Netan tiineyttä on takana 6 viikkoa kuvassa ja se tulee luoksemme viikon päästä.

Itse olen flunssassa (tai siis pää räkäisenä), mutta olen silti rämpinyt töissä useimmat päivät ja tämän päivän KoiraExpossa, jossa sain kuulla mielenkiintoisia luentoja mm. lehtitaitosta (myös päätoimittajan näkökulmasta, en siis ole alkamassa lehden taittoon), epilepsiasta ja urheilukoiran vammoista sekä niiden ehkäisystä. Huomenna pääsen jatkamaan luentojen kuulemista nuhanenänä.  Kiitos Marjukalle, Jaanalle ja Päiville mukavasta seurasta! Huomenna jatketaan käyttäytymistutkimuksella, aiheella "Hyvä paha jalostus" ja syringomyelia sekä mitä koiraharrastus on opettanut.

Jangas Never Worry eli Mai