Vierailijoita ja herkuttelua

Eilen meille kerääntyikin reippaasti väkeä, kun agilityryhmissä treenavia kasvatinomistajia tuli nyyttäri-iltaan toistakymmentä, mukana olivat Essin, Ellan, Danten, Lotten, Kamun ja Hertan omistajat. Ilta kului ihan siivillä juoruillessa, syödessä, agility-DVD:tä katsoessa ja pentuja paapoessa. Ja kyllä pennuilla olikin hauskaa! Varmasti vastasi ihan pihalla juoksemista olohuoneessa pelmuaminen. Vauvojakin oli paikalla Sebastianin lisäksi Nicolas ja Nina :) Kiitos kaikille mukaan päässeille!

Pennut ovat saaneet nyt useampana päivänä hirven luita, kiitos vaan isälleni ja velipojalle, joka hoiti tälle kertaa hirven kaadon. Luut ovat tosi hyvä juttu ja pentulaatikko rauhoittuu kummasti ruokailemaan, joskin luista pitää tietty välillä ottaa yhteenkin. Näin toipilaana tällainen pentujen aktivointi on sopinut hyvin. Pennut ovat päässeet päivittäin "aikuisten puolelle" ja harjoitelleet namin perässä istumista, katsekontaktia, noutamista ja perässä kulkemista. Ne ovat varsin kontaktinhakuisia taaperoita. Tässä vielä kuvatodisteita luun syömisestä:

Jokaiselle riittää oma

Mites se tuonne hyppäsi? miettii Kalle

Vasurin tyytyväinen ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Pennut on nyt myös rekisteröity ja huomenna mennään siis pentutestiin. Siitä sitten huomenissa tai viimeistään perjantaina asiaa :) Onneksi Stigilläkin on syysloma, joten meidän toipilaiden elämä vähän helpottaa. Wilman ja Raisan kanssa päästiin ekaa kertaa melkein viikkoon agilitykentällekin. Huomenna puolestaan harjoitellaan takaaleikkauksia agilityssa kasvattien hallitreeneissä.

Kotoilua

Kun tämä kotoilu on nyt niin IN, että siitä tehdään myös monenlaisia TV-sarjoja, niin näytettäköön blogissa meidänkin kotoilua. Pennut ovat näet päässeet tutustumaan yksitellen kotiimme ja katsomaan sekä ihmettelemään paikkoja. Kuvia on valitettavasti vain Pampulan tutkimusretkeltä, mutta pennut yleensä löytävät pikälti samat virikkeet (sukat, näppis ja Stig ovat jostain syystä kestosuosikkeja). Ei meillä yleensä ole näin paljon sukkia lattialla, mutta ne ovat pennuille huisin kivoja leluja.. Seli seli.

Stigiä käydään ihan ensiksi pussailemassa

Josko roskiksesta löytyisi jotain kivaa...?

Sukka suussa (kameranainen ei meinaa keretä mukaan)

Leikkimässä Stigin kanssa

ja Wilma-äidin kanssa

Ryömimässä tuolin alla

Näppiksellä voi seistä

ja sitä voi ihmetellä

Häkkilintu odottaa omaa vuoroaan

Pikaisesti päivitys pentujen lähiviikon ohjelmaan:

13.10 Kirsi Liikanen tulee pentutestaamaan pennut

19.10 eläinlääkärin tarkastus ja rokotus ja ensimmäisen pennun luovutus

Mikrosirutetut nappulat

Perjantaina meillä olikin vilinää, kun ensin tulivat kylään Lotten emäntä Sanna Nicolas-vauvan kanssa, sitten tulevat pennun omistajat Eve ja Antti ja sen jälkeen vielä Arja pentuja siruttamaan. Kaiken kyläilyn jälkeen jouduinkin sohvan omaksi, kun alkoi paleltaa niin kovin ja kuume nousi. Eikä kauaakaan, kun Stigilläkin noisi kuume yötä vasten ja niin täällä onkin sairastettu koko viikonloppu. Onneksi Wilman perhe sukulaisperheensä kanssa kävivät lauantaina ulkoiluttamassa niin pennut kuin  Katin ja Wilmankin. Suuri kiitos siitä! Meistä ei juuri flunssaa potiessa seuraa ollutkaan... Tänään kävimme vain pikaisesti pentujen kanssa ulkona, kun jo istuminenkin tuntuu lähes ylivoimaiselta saavutukselta. Siispä sen pitemmittä selityksittä. 

Nyt pennut on siis nimetty. Pojat saivat seuraavanlaiset viralliset nimet:

Jangas Gimme Some Action = Oikuri

Jangas Go Ahead = Vasuri

Jangas Gotta Go = Kalle

Jangas Guaranteed For Speed = Sauli

ja tytöt:

Jangas Gale Wind = Liina

Jangas Gone With the Wind = Pampula

Tässä vielä muutama kuva:

Liina tutkiva hortonomi

Oikuri rakastaa kantamista (ja repimistä)

Kallella on loistava katsekontakti

Taas Oikuri lelun kanssa

Pampula söpönä

 Sauli ja Oikuri taistelevat lelusta

Josko Sauli voisi napata Sebastianin tossun?

Vasuri

Vasurin hieno katsekontakti

Seikkailemassa metsän siimeksessä

Eilen pennuilla oli hauska ja jännä päivä, kun ne pääsivät autoajelulle ja metsään tutustumaan. Pakkasimme pojat pihassa pentubokseihin ja tytöt taapersivat perässämme autolle.

Sebastian on tyttöjen suosiossa

Näin me matkustetaan autossa koko porukka

Autolla hurauteltiin viitisen minuuttia lähimetsään ja siellä pennut pääsivät tutustumaan luonnon ihmeisiin. Kerrottakoon tarina kuvien kautta tällä kertaa:

Suuret luonnon esteet Pampulalle, Vasuri laukkaa kohti

Koko laumalla on paikka auringossa

Sauli repii keppiä

Kuraojassa vasta on nastaa!

Oikuri kiipeilee puun juurella

Liina, Oikuri ja Kalle

Oikuri ja Vasuri etualalla

Näin hienosti osattiin luoksetulo pillillä

Namia nauttimassa Pampula ja Kalle, vasemmalla Liina

Stigin perässä seuraamassa

Liina syysmetsässä

6-viikkoiset söpöliinit

Vasuri ja Kalle tapittavat

Aika kuluu ihan siivillä, kun pennut täyttävät tänään jo kuusi viikkoa. Eilen maisteltiin Canex-matolääkettä, joka oli tälläkin kertaa hieman ärsyttävää suussa. Ruoka maistuu paremmalta ja sitä tarjoillaankin neljästi päivässä + jauhelihaa toisinaan pienissä treenihetkissä. Olen alkanut ottaa pentuja hetkeksi yksistään keittiöön touhuilemaan ja siellä ne tutkivatkin tarmokkaasti paikkoja ja suorittavat namin perässä putkea. Ulkoilua ei olla harrastettu lauantain jälkeen, kun ilmat ovat olleet mitä sattuu. Josko tänään viimein päästäisiin pihalle? Eilen kävivät Nupun emäntä Riikka ja Silja-tyttärensä meitä moikkaamassa ja unisia pentuja viihdyttämässä ja samalla pennut saivat pakkaseen tutustumista odottamaan sorsan siivet. Nuppu eli Jangas Dolce Vita on ollut koko syksyn tuloksekkaasti ja ahkerasti metsällä, vaikka koekäynnit taas valitettavasti jäävät, kun viikonloput ovat niin täynnä jahtia muutenkin.

Saulin tarkkaavainen katse

Tuntuu hurjalta, että naperot lentävät pesästä jo parin viikon kuluttua. Mihin tämä aika aina katoaa? Nyt pentujen persoonallisuudet alkavat hieman näkyä: Oikuri on varsinainen taistelija, ihana hihan repijä, Sauli tarjoaa veljelleen hyvää vastusta, Kalle on varsinainen söpöliini, joka on perinyt/oppinut? Katin tavan nuolla paljaita varpaita, Vasuri sellainen iloinen hännänheiluttaja, jota ei tunnu huolet painavan, Liina vinkuu ja juoksee täysillä luokse pentulaatikossa ja Pampula on tutkimusmatkailija, joka juoksee täysillä myös syliin. Pennuilla on ihana luontainen kontakti ja tuijottelevat mielellään silmiin kontaktia hakien. Kenestäkö tykkään eniten? Siitä, joka kulloinkin on kanssani kahdestaan, ne ovat näet hurmaavia kaikki :) Eron hetki on aina haikea, vaikka viimeisen viikon ajan jo ymmrästää, ettei tuollaisen lauman kanssa pitkään enää jaksaisikaan. Toivottavasti näen näitäkin säännöllisesti luovutusiän jälkeen, kuten aiempia kasvattejani. On niin ihana seurata pentujen kasvua kunnollisiksi koirakansalaisiksi ja usein vielä nauttia niiden työskentelystä ohjaajan kanssa ja menestyksestä kisoissa.

Pampula

Eilisilta kului taas Ojangossa Raisan pentuja kouluttamassa agilityssä. Ne ovat aivan ihania menijöitä, joilla on intoa ja vauhtia. Wilmalle ei ole valitettavasti opetettu esteitä kunnolla, mutta sekin alkaa olla jo innostunut agilitykoiran alku. Ja onneksi hyvin helposti motivoitava tapaus. Lotte ja Sanna olivat eilen suorastaan tulessa, eivätkä muutkaan huonoja olleet, Dantekin pääsi lopulta kinkkisen radalta virheettömästi läpi ;) Danten emäntä Viivi oli tehnyt pennuille aivan ihanat motovointilelut (laitan pentupaketista kuvat kunhan saan sen kokonaisuudessaan koottua kasaan, vielä puuttuvat peitot ja muuta pientä), joista Raisa sekosi totaalisesti. Raisa on ihan kahjo leikkimään ja se hyppäsi myöhemmin illalla minua (tai oikeastaan lelua) kohti, niin että takki repesi. Haluu sen lelun, jota nostettiin niin korkealle ettei pikku-spanieli sitä saisi. Raisa on jotenkin niin epäspanielimainen tapaus, joka leikkii kuin terrieri, innostuu kuin palveluskoira eikä kyllä valitettavasti ole myöskään kaikkien kaveri kuten useimmat spanielit. Radalla Raisa oikein komensi minua, kun mokasin keppien aloituksen ohjaamisen. Ei tuollaista pientä porsasta voi olla rakastamatta. Coachimme Raila nauroi, ettei hänen tarttekkaan sanoa mitään, kun Raisa hoitaa haukkumiseni. Raisa lienee tosissaan paras koulutusohjaajani, koska virheiden sattuessa saan kyllä aina katsoa peiliin.

Pipsalle eka nolla agilitystä ja Raisalle SM-0

Eilen agilitykisat sujuivat hienosti niin äidiltä ikuin tyttäreltäkin. Pipsa eli Jangas Easy Peasy ja Mika kisasivat JanKK:n kisoissa Hyvinkäällä Maxi-1 luokassa saaden ensimmäisen nollatuloksensa ja samalla se oli tietysti eka LUVA eli ensimmäinen kolmesta luokkanousuun tarvittavasta nollasta :) Suuret onnittelut!! Pipsa on tosi nopea ja Mika on malttanut opettaa esteet neitokaiselle kunnolla. Kerta kaikkiaan hienoa! 

Samoissa kisoissa uudet ryhmäläiseni walesi Nelson ja ohjaajansa Hanna nousivat 2-luokkaan.

Pipsan emän Raisan eli Jangas Duck Soup kanssa kisasimme puolestaan Porvoossa kahdella Esa Muotkan radalla, joista ensimmäisellä hyppyradalla lentelivät muurin palikat, kaarrateltiin oikein kunnolla ja keppien sisäänmenoa korjailtiin, joilloin tuloksena 10 vp ja reippaasti yliaikaa. Toisella agilityradalla otettiin tunnollisemmin ja tuloksena vuoden viides SM-0. Vielä tarvitaan kaksi kipaletta (ihan keneltä vain tuomarilta, mutta vain toinen saa olla hyppikseltä, tuplanolla on onneksi jo plakkarissa), että päästäisiin kisaamaan ensi vuoden SM-kisoihin. Viime vuonna sijoituimme sijalle 29., tänä vuonna ei kisoihin päästykään oman mammalomani takia. Ensi vuoden suurempi tavoite SM-kisojen lisäksi olisi tuo agilityvalion arvo, kun siitä puuttuu vielä yksi SERT, jota saamme alkaa metsästää kesäkuun puolessa välissä.

Olen saanut kasvattini todella kivoihin ja aktiivisiin koteihin, kun niistä on jo yksi kustakin pentueesta (unohdetaan kuitenkin nämä alle kisaikäiset ;) agilityn 3-luokassa: 
Eppu (Jangas Blame the Dog), Elvis (Jangas Cola For Elvis), Raisa (Jangas Duck Soup) ja Dante (Jangas Even-Stevens). Lisäksi Täplä (Jangas Behaving Badly) ja Remu (Jangas Direct Action) ovat kisanneet 2-luokassa ja Paavolla (Jangas Dirty Harry) ja Pipsalla (Jangas Easy Peasy) on nollatulo(ksia) 1-luokasta.  Myös kuusi muuta kasvattiani on kisannut 1-luokassa ja kaksi on palkittu mölli-kisoissa. Eli 24:stä kasvatista 16 on kisannut vähintään mölli-luokissa. F-pentueesta viisi pennuista treenaa agilityä ja ainakin puolet Wilman pennuistakin on pääsemässä agilityä harrastamaan. Tämä vauhdikas laji onkin ihan omiaan wilkkaalle walesilaiselle.  

Täytyypäs ottaakin kuvia G-pentueesta, kun nekin osaavat jo hienosti kulkea vauvaputken herkun perässä :D Josko saisin niillekin tehtyä vauva-keinun, kuten D-pentueelle aikanaan. Metallinoutoesinettä nämä jo kantavat/pureskelevat lahjakkaasti ja pian pitäisi tutustua myös linnun siipiin. 

Meinasin ihan unohtaa kirjoittaa eilisillasta. Kisoista poikettiin Niinan kanssa meillä kotona ja lähdettiin saman tien Sintun luo Raisan Santtu-sedän syntymäpäiville. Santtu (Fi Mva McTwister's Wet Blanket) saavutti näet eilen 12 vuoden kunnioitettavan iän. Tusinapäiviä saatiin juhlistaa ihanasta suppilovahvero-pekonipiirakasta ja porkkakakusta nauttien, tosin pikku-Sebastianilla oli ollut ilmeisen väsyttävä päivä isänsä kanssa ja pikkumies nukahtikin syliini kesken herkuttelun. Tarmo (Jangas Da Vinci Code) täyttää parin viikon päästä 5 vuotta ja oli niin miehekäs ja lihaksikas että! Kiitos vielä Sintulle ja Samille erittäin mukavasti illasta :D

Sitten vielä muutama kuvatus pentulaatikon riiviöistä:

Ruokatauko

Kalle meinaa paeta vankilasta

Sauli haluaisi äidin viereen sängylle

Oikuri aikoo pistää pentulaatikon säpäleiksi

Remulle korkkasi TOKOn avoimen luokan

Remu eli Jangas Direct Action ja Kaisa Majanen nousivat viime viikonloppuna TOKOssa avoimeen luokkaan ja tänä viikonloppuna heidät palkittiin heti ensimmäisessä avoimen luokan kokeessaan. Tuloksena oli AVO3 123 pistettä, vaikkei Remu ilmeisesti oikein sähäkkää osaamista ollutkaan esittänyt... Tarkemmin voi lukea taas Reemun omasta blogista. 

Sintun viime viikonloppuna ottamia kuvia pennuista voi käydä katsomatta Tarmon blogista:
http://tarmontouhut.blogspot.com/2011/10/pentuja-katsomassa.html

Pennuilla oli eilen paljon vierailijoita, kun Amor-isän omistajat ja kasvattajat eli Tirkkosen perhe poikkesi täällä samoin kuin ystäväni Taru. Naperot pääsivät taas viilettämään ulos ja Pampula ehti karata jo talon allekin. Taas on siis yritetty pakoreittejä tukkia. Pampula ei yhtään hätääntynyt seikkailustaan kuistin alla, vaan kömpi siletä pois erittäin tyytyväisen näköisenä itseensä... Luoksetulo pillillä ruokailemaan osataan jo hienosti ja porukka vaikuttaa edelleen hyvin kontaktin hakuiselta.  Tämä lauma on "aitaussiisteydessään" tosi kiva, kakkoja ei juuri löydy muualta kuin papereilta, eikä kyllä pissojakaan. Metalliesinettä moni jo innolla pureskelee ja yrittää noutaakin, kolisevien ruokakuppien kanssa leikitään ja leluja kannetaan innolla. Oikuri eritoten on varsinainen riiviö, joka roikkuu vierailijoiden ja meidän hihoissa kiinni. Eilen pennut pääsivät "harjoittelemaan" ekan kerran pentuputkea ja osa innostui kulkemaan sitä moneen kertaan. Natiaiset saavat nykyisin ruokaakin neljästi päivässä ja lisäksi maitobaari aukeaa säännöllisin väliajoin. Wilma on puolestaan saanut ottaa jo lomaa pennuista normaalin remmilenkkeilen ja agilityn muodossa. Viimeksi harjoitellessamme agilitya Wilma jo oikein veti kentälle. Hauska tyttö :)

  Ne seisotuskuvat pennuista on edelleen ottamatta (en ole saanut Stigiä motivoitumaan, kun tuntuu olevan iltaisin niin paljon hommia), mutta josko viimein tänään. Vaikka pennuilla onkin ikää jo 5,5 viikkoa...

Raisasta tuli nyt virallisesti Ee Mva

Ihan ensimmäiseksi kerrottakaan, että uusi näppis on nyt hankittu, kun edellinen koki siis kovan kohtalon Sebastianin kaadettua teekuppini sen päälle (jos joku siis sai tuosta edellisen viestin siansaksasta sen verran irti). Huomatettakoon kuitenkin, että kyseinen näppis oli tehnyt pitkän päivätyön oltuaan käytössäni vuodesta 1998 ja tuli minulle hienosti sanottuna "vintage"-mallina, vähemmän hieno englanninkielinen termi lienee "second-hand". Ehkä oli siis aika sijoittaa kymmenisen euroa uuteen entistä ehompaan osaan. Sebastian tietysti palkittiin urotyöstään (hah haa) ja hän saa nyt luvan kanssa leikkiä vanhalla.

Kyllä nyt kelpaa näpytellä

 En malta olla kirjoittamatta hieman Sebastianin ja Katin symbioosista. Jostain syystä Sebastianin mielestä 13-vuotias mummokoiramme on äärettömän hauska tapaus. Poika saattaa nauraa räkänaurua Katia katsellessaan pitkiä aikoja ja Kati hakeutuu vauvelin viereen luonnollisesti ruoka-aikoina, mutta myös muuten ja nuolee mielellään pojan varpaita (tätähän Kati usein harrastaa tykätessään oikein jostakusta). Etenkin sormiruokaillessa syöttötuolissa naperolta välillä putoaa ruokapaloja lattialle ja koirat mielellään ovat palveluksessa putsaten ne parempiin suihin. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut Sebastianin ihan tarkoituksella katsovan Katia, odottavan sen tulevan lähellä ja syöttänyt sitten ruokiaan tyytyväisen näköisenä kädestä Katinkalle.

Uskollinen tarkkailija

Pennut ovat siis päässet ulkoilemaan pihamaalle kahdesti, toisella kertaa ne tosin herätettiin kesken unien... Tänään taas mennään uudemman kerran ja koitetaan ottaa seisotuskuvat (tosin sisätiloissa). Vieraitakin meillä on taas käynyt: Laura ja Päivi sekä Adan ja Ticon perheet kokonaisuudessaan. Pennut pääsivät taas mm. 2-vuotiaan Leevi-pojan paijattaviksi. Pillistä tullaan jo täyttä vauhtia ruokakupille ja muutenkin puhellessani pennuille ovat ne yhtenä laumana samoin tein sylissä. Pennut ovat innostuneet leluista ja kantavat innokkaasti, vaikkeivät vielä oikein pystykään seuraamaan katselleen lentävää lelua. Kiitos Kialle, Idalle, Jounille ja Johannalle ihanista pentujen leluista! Tässä Idan ottama hauska videopätkä pennuista:

http://www.youtube.com/watch?v=jSDouxJawUE 

Tässä vielä edellisviestistä poisjäänyt kuva Liinasta kepinpala suussa. Neidillä oli suuri halu tuoda aarre suoraan syliin asti eikä kuvan nappaaminen ollutkaan ihan helppoa. 

Sitten itse otsikkoon, eli viimein (suurin syy oli oma hidas asioiden hoito) tuli Virosta Raisan valionarvodiplomi ja ruusuke Viron muotovalion arvosta. 

Pienet5-viikkoisetulkoilijat

Oikurt

SauljaKalle

LinajaVasurt

Liina

Vasurt

LuokseLienajaVasu

Masu

Tällä_ketaa_Sebastian_kaatoi_teekupien_näppiekselle_ja_kiejanmet_on_iehan_siekn_soknl.Kottakaapasaadatästäsansaksastaselvää