Ihan ensimmäiseksi kerrottakaan, että uusi näppis on nyt hankittu, kun edellinen koki siis kovan kohtalon Sebastianin kaadettua teekuppini sen päälle (jos joku siis sai tuosta edellisen viestin siansaksasta sen verran irti). Huomatettakoon kuitenkin, että kyseinen näppis oli tehnyt pitkän päivätyön oltuaan käytössäni vuodesta 1998 ja tuli minulle hienosti sanottuna "vintage"-mallina, vähemmän hieno englanninkielinen termi lienee "second-hand". Ehkä oli siis aika sijoittaa kymmenisen euroa uuteen entistä ehompaan osaan. Sebastian tietysti palkittiin urotyöstään (hah haa) ja hän saa nyt luvan kanssa leikkiä vanhalla.
 |
| Kyllä nyt kelpaa näpytellä |
En malta olla kirjoittamatta hieman Sebastianin ja Katin symbioosista. Jostain syystä Sebastianin mielestä 13-vuotias mummokoiramme on äärettömän hauska tapaus. Poika saattaa nauraa räkänaurua Katia katsellessaan pitkiä aikoja ja Kati hakeutuu vauvelin viereen luonnollisesti ruoka-aikoina, mutta myös muuten ja nuolee mielellään pojan varpaita (tätähän Kati usein harrastaa tykätessään oikein jostakusta). Etenkin sormiruokaillessa syöttötuolissa naperolta välillä putoaa ruokapaloja lattialle ja koirat mielellään ovat palveluksessa putsaten ne parempiin suihin. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut Sebastianin ihan tarkoituksella katsovan Katia, odottavan sen tulevan lähellä ja syöttänyt sitten ruokiaan tyytyväisen näköisenä kädestä Katinkalle.
 |
| Uskollinen tarkkailija |
Pennut ovat siis päässet ulkoilemaan pihamaalle kahdesti, toisella kertaa ne tosin herätettiin kesken unien... Tänään taas mennään uudemman kerran ja koitetaan ottaa seisotuskuvat (tosin sisätiloissa). Vieraitakin meillä on taas käynyt: Laura ja Päivi sekä Adan ja Ticon perheet kokonaisuudessaan. Pennut pääsivät taas mm. 2-vuotiaan Leevi-pojan paijattaviksi. Pillistä tullaan jo täyttä vauhtia ruokakupille ja muutenkin puhellessani pennuille ovat ne yhtenä laumana samoin tein sylissä. Pennut ovat innostuneet leluista ja kantavat innokkaasti, vaikkeivät vielä oikein pystykään seuraamaan katselleen lentävää lelua. Kiitos Kialle, Idalle, Jounille ja Johannalle ihanista pentujen leluista! Tässä Idan ottama hauska videopätkä pennuista:
Tässä vielä edellisviestistä poisjäänyt kuva Liinasta kepinpala suussa. Neidillä oli suuri halu tuoda aarre suoraan syliin asti eikä kuvan nappaaminen ollutkaan ihan helppoa.
Sitten itse otsikkoon, eli viimein (suurin syy oli oma hidas asioiden hoito) tuli Virosta Raisan valionarvodiplomi ja ruusuke Viron muotovalion arvosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti