Essi tuli meille hoitoon kesäkuun lopussa ja australiankelpieurhon oltua neidistä kiinnostunut päätin kotona koittaa paperinenäliinalla, josko juoksu oli alkanut. Ja kyllähän paperiin tuli pieni veritippa. Koko juoksun ajan vuoto oli hyvin hyvin niukkaa, mutta toisaalta mummullaan ja isomummullaan on aikanaan ollut juoksut, jolloin ne eivät vuotaneet käytännöllisesti katsoen lainkaan, vaikka muuten juoksut olivat ihan normaalit. Kummallista oli kuitenkin se, ettei juoksu missään vaiheessa edistynyt varsinaiseen kiimaan, vaan sen sijaan hiipui pois.
Viikon kuluttua tästä alkoi Essillä oikein kunnon juoksu, joka olikin ihan oppikirjamainen kiima. Taisi olla 24.7 kun menin Essiä katsomaan ja silloin sillä oli tyypillinen esikiima: se vuoti punaista verta ja pissaili edelleen paljon.
9. juoksupäivä se oli kääntänyt häntää naapurin urokselle, vaikka veri oli edelleen punaista.
10. päivä kävimme papassa (jotain oli jo tapahtumassa, suuri osa osa sarveutuneita soluja noin 75:25) ja progestronitestissä Mäntsälässä: tulos vasta 0,3 ng/ml eli ei vielä lainkaan nousussa.
12. päivä Dante-veli ei lainkaan kiinnostunut, vuoto hieman vaalentunut, mutta vulva edelleen kova.
14. juoksupäivä papa hieman kehittynyt edellisestä, proge 1,2 ng/ml eli hiljalleen nousussa.
15. päivä Essi oli hyvin kiinnostunut uroksista ja seisoi jo häntää sivulle kääntäen.
16. päivä vuoto hyvin haaleaa väriltään ja pimpsa pehmeni iltapäivällä. Illalla hypättiin laivaan kohti Tukholmaa.
17. juoksupäivä Aamulla lähdettiin ajamaan reilut kolme tuntia pysähtyen ruoka- ja pissatauolle. Ruotsin Motalassa ASTUTUS onnistui hyvin, koirat olivat muistaakseni 18 minuuttia kiinni.
Essi siis piti meitä jännityksessä aina kesäloman loppuun asti. Onneksi kuitenkin ehdittiin Ruotsiin viimeisellä lomaviikolla, muuten olisi varmaan jäänyt reissu tekemättä. Nyt vaan toivotaan, että meille syntyy pentuja lokakuussa ja reissu olisi ollut sananmukaisesti hedelmällinen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti