Aina ei suju niin kuin Strömsössä

Meillä tulikin jännä yö. Voisin sanoa, että turhankin jännittävä minun makuuni ja yöunet jäivät vain kaihoisaksi toiveeksi. 

   Hertta synnytti siis esikoisensa, urospennun, joka nimettiin eläinlääkärin odotusaulassa Sisuksi, täällä kotona turvallisesti pentulaatikkoon klo 19.25 noin puoli tuntia kestäneiden supistusten päätteeksi. Pentu oli heti täynnä elinvoimaa ja hakeutui nisälle samoin tein. Hertta rauhoittui pentua hoitamaan ja oli sen näköinen, että tässähän tämä synnytyskärsimys olikin: hän on saanut hoivattavan pienen vauvansa. Parin tunnin kuluttua aloin huolestua, kun kunno supistuksia ei tullut lisää. Lähdimme useaan kertaa juoksulenkeille ulos ja sen jälkeen Hertalla oli hieman epämukava olo ja muutamia suppareita tulikin, mutta homma ei silti oikein lähtenyt edetäkseen. Puoli yhdentoista maissa soitin eläinlääkäriasemalle Aistiin, että nyt selkeästi kaivattaisiin apua synnytykseen.Kuulemma ennen yhtä ei olisi mahdollista päästä eläinlääkärin pakeille, joten lähdimme sitten yhdeksi Myyrmäkeen. Hertta oli innolla hoitanut pentuaan koko illan tähän saakka ja poika oli imenyt reippaasti maitoa.

Hertta ja esikoisena Sisu

Hertalla oli siis osittaista polttoheikkoutta eikä seuraavia pentuja syntynyt luonnollisesti. Olen ymmärtänyt, että polttoheikkous on perinnöllistä, mutta koko emälinjansa on ollut hyviä synnyttäjiä, joilla on ollut helpot ja varsin nopeat synnytykset. Esimerkiksi Hertan emä Nuppu synnytti kahdeksan pentuaan noin kolmessa tunnissa. Myöskään muut syyt kuten hyvin suuri tai pieni pentue, huono fyysinen kunto tai korkea ikä eivät sovi Herttaan.

   Aistissa pääsimme eläinlääkärin pakeille kahden jälkeen ja pennut olivat maailmassa vasta neljän-viiden maissa. Herttaan nukutusaineena käytetty opiaatti vaikutti hyvin voimakkaasti ja se ulisi ja vinkui todella pahoinvoivana ollessaan lääkkeen vaikutuksen alaisena. Pennutkin ovat ihan kuutamolla kun niitä tuotiin Hertan luo, eivätkä Sisua lukuunottamatta alkaneet vielä imeä kunnolla. Sisu olikin maannut paitani alla koko leikkauksen ajan. Keisarinleikkauksella maailmaan tuli vielä viisi pentua: kolme urosta ja kaksi narttua. Näin ollen yön saldo oli kuusi pentua. Arvaukseni noin seitsemästä osui siis hyvin oikeaan. Voitte vain arvata miten suuri väsymys oli aamulla ajaessani kuuden jälkeen kotia kohden, kun takana oli kokonaan valvottu yö ja sitä edellisenäkin yönä olivat unet jääneet neljään tuntiin

Lopen uupunut Hertta ja koko pentue aamun valjetessa

  Esitelläänpä katras tässä vaiheessa:

Sisu sai siis pentulaatikkonimensä eläinlääkärin aulassa, kun kissaansa odotelleet äiti ja tytär totesivat sen olevan aika sisukas pikkumies sen kiipeillessä lämpöpulloilla sisustetussa korissaan. Äitinsä meinasi vielä tässä vaiheessa hypätä koriin sitä imettämään, Hertta olisi alunperinkin halunnut synnyttää pennut tuohon A4-kokoiseen koriin...

Sisukas vauhtiveikko Sisu

Tripla sai pentulaatikkonimensä päässä olevan hauska tripla-täplän ansiosta. Se näyttää aivan siltä, kuin pojalle olisi piirretty vesimolekyyli otsaan. Tripla on menevä nuori mies, 
joka oppi hyvin nopeasti pitämään kiinni omasta maitoannoksestaan. 

Tripla

Tässä näkyy hyvin Tripla-täplä päässä

Pieni poika Lassi Llanharran, jolla on waleseille tyypillinen hauska Llanharran Spot eli pilkku päälaella. Lassi vaikuttaa olevan pirteä veijari.

Lassin hieno Llanharran Spot

Lassi

Toinen murheenkryynimme siskonsa Liisan lisäksi on toisena vuorossa ollut Mr Green, joka oli siis syntyessään täysin vihreä, kun ilmeisesti sikiöpussi oli hajonnut ja pentua oli jouduttu elvyttämään. Poika painoi tänään iltapäivällä 250 grammaa, mutta on selvästi heikompi kuin muut eikä jaksanut itsekseen alkaa juomaan maitoa. Toivomme kuitenkin tämänkin pikkukaverin vahvistuvan ja selviävän eteenpäin elämässä.

Mr Green, joka on vielä ihan vihreä synnytyksen jäljiltä

Mr Green

Terhakka tyttö Laila Llanharran, jolla on veljensä tapaan waleseille tyypillinen hauska Llanharran Spot eli pilkku päälaella. Tyttö on ollut tulta ja tappuraa alusta asti ja se mennee aikanaan sijoitukseen. 

Vauhtimimmi Laila...

ei meinaa keretä poseeraamaan

Pieni noin 160 grammainen Peukalo-Liisa sinnittelee vielä kiinni elämänlangassa ja toivomme pienen tyttösen selviävän ja alkavan kasvaa ja voimistua. Seuraava viikko näyttänee, miten meidän pienen Liisukan käy. 

Pieni pentulainen sulattaa sydämen

Peukalo-Liisa

 Ero normaaliin synnytykseen oli tällä kertaa huima. Pennut olivat selvästi rauhoituksesta uneliaita eikä niiden elämä alkanut yhtä kuin Sisu-veljellä, joka syntyi luonnollisesti. Siinä kun Sisu pääsi heti tissittelemään ja emonsa nuoltavaksi (onneksi Hertalta tuntuu tulevan reilusti maitoa), meni muiden ensimmäinen tissittely usean tunnin päähän syntymästä ja pitkittynyt synnytys oli selvästi vaikuttanut niihin.  Nuo kaksi heikompaa pentua olivat niin kauan ilman maitoa, että pidin parempana hankkia niille emonmaidon korviketta lisäksi. Kyllä ne toki muutaman tipan Hertan maitoakin saavat, mutta eivät ole vielä jaksaneet imeä kunnolla. Etenkin Mr Green pitää kyllä onneksi melua itsestään, jos joutuu palelemaan yksistään kaukana sisaruksista.  

Pentueen pojat etsivät vielä omia rakastavia ja aktiivisia kotejaan.