 |
| Laila ja Tripla viisaat (?) päät yhdessä |
 |
| Leikin alkua |
Eilen käytiin Essin kanssa kisaamassa agilityssä, kun pohjalla on ollut melkein kaksi kuukautta treenitaukoa ja kisoissakin käytiin runsas kuukausi sitten vain koheltamassa, kun olin niin heikossa hapessa, että olisi pitänyt jäädä sängyn pohjalle makaamaan. Eka rata alkoi muutenkin aika katastrofaalisissa merkeissä, kun myöhästyin kisapaikalta ja kisat olivat etuajassa eli heti ilmosta sain juosta rataan tutustumiseen ja Essi oli toisena koirana kisaamassa! No, eka rata meni ihan mahdottomaksi säheltämiseksi, kuten arvata saattaa ja Essin korvatkin olivat vähän jossain muualla. Toiselle radalla valmistautuminen alkoi olla jo ihan järkevää, tosin A:lta tuli kontaktivirhe (ihan omaa hätäilyä ja huolimattomuutta!) ja valssatessani sain juuri leikatut hiukset silmilleni, niin etten hetkeen nähnyt muuta kuin ruskeita jouhia. Saatuani hiukset pois silmiltä tajusin olevani ihan vika paikassa ja napa osoitti putkeen keppien sijaan ja niin saimme hylyn Essin sukeltaessa sinne putkeen jonne osoitin "kepit, kepit" käskytyksen saattelemana... Tuloksissa ei siis ole sen kummempaa muisteltavaa, mutta toinen rata oli taas mukavaa ja sulavaa menoa eli olin kuitenkin kisapäivään tyytyväinen, etenkin kun jaksoin jo itse juosta :) Keskiviikkona käytiin Juuson treeneissä Essin kanssa ja siellä meno näytti vähän samalta: ensin mahdotonta kohellusta ja sen jälkeen hallittua, vauhdikasta ja siistiä menoa mahdollisin ohjaajan ohjausvirhein höystettynä. Täytyy muistaa kääntää Essiä ennen hyppyjä, koska muuten kaarteet leviävät vielä pahemmin kuin Raisalla. Tätä täytyy alkaa itse oikein toden teolla opettelemaan. Kontakteja täytyisi huomattavasti vahvistaa ja saada varmemmaksi myös ollessani koirasta kauempana (edessä, takana tai sivulla).
Raisan kanssa on tokoiltu päivittäin melkein koko loman ajan. Tosrtain treeneissä saimme kehuja seuraamisesta. Kaksi asiaa olin jo ehtinyt unohtaa. Käännökset vasemmalle (siis perusasennosta perusasentoon) pitää muistaa tehdä peru-käskyn kanssa, silloin Raisa tekee hienosti kuten on opetettu. Tämän olin jo ehtinyt unohtaa. Toinen asia, mitä en ollut koskaan tullut edes harjoitelleeksi ovat vauhdin muutokset hitaasta käynnistä juoksuun, jossa pitää muistaa antaa käsky ajoissa ja ottaa ensimmäiset juoksuaskeleet maltillisesti. Näitä on nyt harjoiteltu eteenpäin palkaten ja ne alkavat olla varsin skarppeja.
Harjoittelimme treeneissä myös jääviä liikkeitä rivissä niin, että koirat saivat eri käskyjä (esim. Raisalle istu, jollain muulle seiso ja maahan). Raisa oli tosi skarppi ja reagoi heti ja vain minun käskyihini. Pätevää! Walesit Nappi ja Raisa olivat tosi päteviä tehdessään yhtä aikaisesti tätä treeniä.Tämä alkaa olla hyvin hallinnassa, kun en edes muista, koska Raisa olisi viimeksi tehnyt virheitä näissä. Juu, voisihan se olla vielä nopeampi, mutta alkaa kuitenkin heti suorittaa asennon vaihtoja enkä aio alkaa naputtaa nyt 7-vuotiaan kanssa tästä asiasta.
Kotona on treenattu päivittäin ohjattua noutoa ja nyt se alkaa näyttää hyvältä - piiitkästä aikaa! Lähetän Raisan toistaiseksi merkille vain noin 5 metrin päästä, jotta minun on hieman helpompi puuttua mahdollisiin virheisiin.Teimme viikon verran treeniä vain yhdellä kapulalla, jotta se alkoi taas kuunnella suuntia. Kun se alkoi uskoa, että todellakin on tarkoitus mennä näyttämääni suuntaan aloin ensin toisinaan ja nyt koko ajan tehdä harjoituksen kahdella kapulalla. Toistaiseksi se on muutaman kerran yrittänyt hätäillä noutoon lähdössä ennen noutokäskyä, mutta uskonut heti kieltoa ja ohjauskäskyn saatuaan lähtenyt hakemaan oikeaa kapulaa. Luovutukset tullaan laukalla, tosin sitä tuleekin koko ajan vahvistettua, kun Raisa saa kehut ja pallon heiton jo heti kapulaan tartuttuaan, koska nyt haluan palkata suuntien kuuntelusta. Ensi viikolla tavoitteena olisi laittaa ensin kivi tms ei noudettava esine kolmanneksi keskelle ja sitten siirtyä hiljalleen kolmeen kapulaan. Täytynee vielä sitä ennen saada taas oma etäisyys merkille 10 metriin ja nämä suunnat ihan varmoiksi. Merkkiä on harjoiteltu erillisenä liikkeenä ja toko-kurssin temppurataa ajatellen on tehty merkkiä myös 20-25 metrin päästä onnistuneesti. Ihan hyvää vaihtelua, että tulee vähän vaihtelua treeneihin.
Paikalla istuminen edistyy myös kivasti, kun virittelen Raisan liikkeeseen pallolla. Kerran rivissä huonolla virittelyllä liike epäonnistui, mutta muuten ollaan saatu hyviä onnistumisia niin lyhyistä kuin pitkistäkin istumista. paikalla makaaminen onnistuu lähes poikkeuksetta, jollei Raisa sitten vahingossa tee lsennon vaihtoa jo naapurin käskystä.
Ruudun paikkaa on vahvistettu, mutta vielä olisi tekemistä. Jonain iltana tehtiin ruutua merkin kautta, mutta se meni välillä kohellukseksi, vaikka useimmiten onnistuikin ihan hyvin.
Hyppynoutoa on tehty Ojangossa käydessä matalalla esteellä ja silloin se on mennyt hyvin myös kapulan lentäessä hieman vinoon.Tunnistusnoutoa pitäisi ottaa välillä ohjelmistoon ja olisi hyvä saada Stig auttamaan asiassa. Pitäisi muistaa ottaa päivittäin kapulan pitämisharjoituksia.
Kauko-ohjaus on edelleen etenevää, enkä tarkoita hyvässä mielessä. Asentotreeniä kotona, kentällä ekoja asennon vahtoja pitkiltä matkoilta ja toisinaan koko liikettä Raisan seisoessa jalkapallomaalissa metallitangon takana, jottei se voi edetä. Tämä on laastarointia, mutta saadaan joskus sentään treenattua kokonaista liikettäkin.
Olen pitänyt Raisan kanssa rajana, että treenaamme päivttäin ulkona 3-4 liikettä ja mietin harjoitukset etukäteen viimeistään kentälle kävellessä. Tämä tuntuu sopivan meille hyvin, koska kummallakin on intoa tokoiluun! Tänään täytyisi päättää uskallanko ilmoittaa meidät HSKH:n TOKO-kokeisiin...
 |
| Aikamoiset pallerot |
 |
| Pojat alkavat painia |
 |
| Kaikki kolme |
Pentulaatikossa alkaa olla aikamoinen söpöläisjoukko nappisilmiä. Pennut alkavat muistuttaa jo ihan oikeita pentuja: ne nousevat hataroille jaloilleen, nappaavat kaveria kuonosta tai korvasta, kakkaavat ihan itse selkä kaarella, haukahtavat ja haparoivat suorinta tietä Hertan nisille tämän tullessa pentulaatikkoon pienokaisiin imettämään. Herttakin on taas pitkästä aikaa päässyt jo lyhyehköille remmilenkeille eikä keskity enää yksinomaan vauvojen hoitoon. Pennut ovat uskomattoman paksuja ja pulleita kavereita, saas nähdä suosutuvatko ne aikanaan jauhelihatarjoiluun laisinkaan, kun maitoa riittää ruhtinaallisesti tälle porukalle. Suuren osan ajastahan pennut edelleen nukkuvat, mutta niiden ollessa hetken hereillä on niitä hauska seurata. Kuviakin on taas kamerassa iso liuta.
 |
| Sisu on aikamoinen linssilude |
 | ||
| Söpöliinit |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti